♥ ~*~ ♥ KESÄNUPUT to-su ♥ ~*~ ♥

Eilen BodyPumpissa sain kuningasajatuksen laittaa meille pystyyn pitkästäaikaa GALLUPPIA : ) Tässä siis useampi kysymys ja jokainen vastatkoon mihin pystyy, kun niin eri elämäntilanteessa ollaan ; )



1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?

Huh huh kun olette olleet kovia kirjoittelemaan! Hyvä juttu =)



Eilen oli kolmas äitiyspolikäynti ja pikkuinen voi mainiosti, painoarvio oli 1836g ja napavirtaukset yms hyvät. Syntymäpaino-arvio tällä hetkellä 3500-3800g paikkeilla. Iso kivi vierähti sydämeltä kun lääkäri sanoi ettei tätä raskautta anneta mennä yliajalle kun tämä raskaus luokitellaan riskiraskauteen, mullahan tässä raskaudessa on ne klexan-pistokset ja sen annostakin nostettiin 60mg:n. Joten jos ei itekseen ala sit la:n kieppeillä tulemaan niin ottavat osastolle käynnistykseen, toki toivon että synnytys sit käynnistyis itsekseen. Vauveli on pysynyt rt:ssa ja kohdunsuu oli pehmentynyt mutta kiinni. Kolmenviikon päästä on taas äpolikäynti ja sit siitä vauvan syntymään asti käyn 1-2vkon välein äpolilla joten ihan kivasti olen nyt seurannassa =) Mulla tämä seuranta siksi näin tiuhaa kun edellinen raskaus meni kesken rv16 ja silloin selvis että mun veressä on ne fosfolipidivasta-aineet positiiviset.



Muuten on vointi ollut suht ok jos ei oteta huomioon tuota kiusallista närästystä ja erittäin kipeitä liitoksia =( Aamuisin varsinkin on erittäin vaikea päästä sängystä ylös kun tuohon taipeisiin ja häpyluuhun jomottaa perkuleesti! Painoa on tullut tähän mennessä 5kg joka ihmetyttää suuresti koska aiemmissa raskauksissa painoa on ollut samoilla viikoilla muutaman kilon enempi, tosin tähän kyllä vaikuttaa myös se et nyt ei ole vielä niitä turvotuksia tullut mut eiköhän nekin ehdi vielä =) Ja onhan mulla noita kiloja jo ennen tätä raskauttakin tarpeeks =)



Nyt pitää mennä kuopusta pukemaan ja lähteä sit asioille joten paremmalla ajalla enempi, voikaahan hyvin!



Kauris ja pulla rv31+6

Ja ensisynnyttäjille tiedoksi, että tekstissä voi olla sellaisia " tosiasioita" joita et ehkä halua tietää ; )



1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



- 1. raskaus oli unelma. Eli ei vaivan vaivaa, vatsa vaan pyöristyi. 2. tuli ikävät suonikohjut ja järkyttävä väsymys alhaisesta verentaineesta ja veriarvoista (ja vilkkaasta esikoisesta). 3. heittelee tunteet. eli kamala raivopää minusta tullut!!!





2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



- menin synnytykseen hyvinkin avoimin mielin. suuria suunnitelmia ei ollut, mutta jälkikäteen olen miettinyt, että kuinka joku voi selviytyä siitä iulman kivunlievitystä?!? Tosin minulla oli käynnistetty synnytys ja ystäväni joka on kokenut molemmat sanoi, että niistä ei voi samanapäivänä puhua...



-Suurimmat " yllätykset" koin sitten synnytyksen jälkeen: verkkohousut, jättisiteet, epparihaavanhoito, rinnanpäärikot, vessassakäymisen tuska (jota kesti 1/2 vuotta). Lisäksi se että äidintunteet heräsivät pikkuhiljaa...





3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?



- sain tuntea miltä tuntuu kun on " ponnistuksen tarve" . se TOSIAANKIN TUNTUU, että NYT SE TULEEE!!!! Ekassa en siis tuntenut, kun epiduraali niin voimakas ja vauva runnottiin ulos... Lisäksi se että synnytyksen jälkeen voi nousta ylös ja mennä suihkuun pyörtymättä. Lisäksi VOI ISTUA ja KÄVELLÄ. Kaikinpuolin toipua nopeasti : ) Lisäksi äidinrakkaus oli pakahduttavaa HETI vauvan tullessa syliin ;,)

Kuopuksen kanssa valvoin yöllä puoli kahteen, sitten vihdoin nukahti ja sain nukkua minäkin. Mies tuli samoihin aikoihin reissusta kotiin, emmekä ole ehtineet juurikaan jutella saati muutakaan :( Läheisyydentarpeeni on ihan huutava, mutta herra päätti lähteä töihin, vaikka ihan hyvin töiden puolesta olisi voinut jäädä kotiin...vähän on pettyneet fiilikset...no, eiköhän tästä palailla arkeen pikkuhiljaa...



Artin galluppiin päätin vastata toivottavasti ymmärsin kysymykset oikein, näin unenpöppörössä :)



1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



- No kaikki ns. negatiiviset yllärit tulivat ekassa raskaudessa ja sen jälkeen olen tiennyt mitä tuleman pitää. Vaikeinta oli hyväksyä muutokset omassa kropassa, raskaana olemisen raskaus, se, ettei kyennytkään hallitsemaan omaa kroppaansa ja alun pahoinvointi. Totta kai sekin, että leviää joka suuntaan, kun taas toisille tulee vain tosi kivan näköinen pyöreä masu, oli minulle vaikea paikka. Lisäksi esikoisen ja toisen odotusaikana yllätti se, ettei mies ollutkaan ihan kympillä mukana odotuksessa.





2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



- Ekassa synnytyksessä yllätti lähinnä tuo lapsiveden meno. En aavistanut, että vettä tulee sankokaupalla...olin kuvitellut pikku tirahduksia :p Ei naurattanut kun suppareita odotellessa ties miten monet päälihousut jo kastuivat ja lopulta jouduin kaivamaan vanhat verkkaritkin kaapista esiin :) Myös itse synnytyksessä yllätti ponnistamisen vaikeus, johon minulla tuhraantui 40min.



Toisessa synnytyksessä yllätti lapsen koko ja senkin sain tietää vasta synnytyspäivän aamuna kun kävin yliaikaiskontrollissa ja tutkiva lääkäri huudahti, että täällä on tulossa iso lapsi, pään halkaisija on 10cm...eikä ultran kokoarviokaan riittänyt enää kertomaan todellisia lukuja. Siinä vaiheessa menin tietty paniikkiin, vaikka ihan hyvinhän kaikki sitten lopulta sujui, vaikka lapsi iso olikin...



Kolmannessa synnytyksessä yllätti nopeus. En päässyt mukaan koko juttuun ja olin ihan shokissa kun kaikki meni niin nopeasti.



Rintatulehdus on yllättänyt myös jokaisen synnytyksen jälkeen ja imetyksen aloituksen kangertelu, vertavuotavat rinnat ja arat, suorastaan kipeät rinnanpäät jokainen imaisu on ollut silkkaa kidutusta aina alussa.



3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?



- Toisen lapsen tulo järisytti arjen ihan ylösalaisin. Lisäksi yllätti se, ettei mies osallistunut lastenhoitoon yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Olin ihan hajalla lasten kanssa ja tunsin kantavani heistä vastuun aivan yksin. Molemmat lisäksi sairastelivat koko ajan, joten sekin teki arjesta lähes sietämätöntä. Nukuttujen öiden vähyys oli musertavaa, kolmen vuoden aikana kykenin laskemaan yhden käden sormin ne yöt, joina olin saanut nukkua pidempään kuin tunnin kerrallaan.



Kolmannen lapsen jälkeen mieskin on jo tajunnut oman vastuunsa (liekö merkitystä sillä, että ikää on 10 v enemmän nyt ja vähemmän märkää korvien välissä?) Arki on ollut helppoa kolmen lapsen kanssa, mutta pitää muistaa, että meillä tilanne on erilainen, kun perheessä on jo ns. isoja, omatoimisia lapsia. ...Neljännen tuomaa kaaosta odotellessa ;)



Kanelisokeri 33+6

Voi Arta, että käy kateeksi kun pystyt vielä jumppailemaan!! Tästä päästäänkin tohon galluppiin:



1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat

Ajattelin olevani loistokunnossa koko raskauden ajan, ja nauttivani vain masuni kauniista pyöristymisestä:) Noh, ekassa raskaudessa menikin melko hyvin, mutta pahoinvointi, supistukset jotka estivät liikkumisen sekä hormoniheilahtelut yllättivät. Toisessa sitten raskausarvet, turvotus ja muu mukava veivät hehkeyden mennessään.



2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?

Kivun määrä yllätti, ja se, etten osannutkaan heti aluksi ponnistaa oikein. Myös esikoisen kanssa huimaus ja heikotus (Istukka poistettiin nukutuksessa) yhdistettynä siihen ettei maitoa tullut, mutta sairaalassa ei annettu lisämaitoa. En siis nukkunut yhtään ja lapsi huusi kuin syötävä. Kotiin tullessa olin aivan rikki ja masentunutkin varmaan. Elämän muuttuminen kotiympyröihin aikaisemmasta menevästä elämäntyylistä, ja tosiaan tuo äidinrakkauden hiljattainen tuleminen. Johtui varmaan osittain väsymyksestä. Myös nuo isot vaipat ja verkkopikkarit + kivulias vessakäynti ja rinnanpäiden arkuus ;)



3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?

[/quote]

Raskaus yhdistettynä vilkkaan esikoisen perässä juoksemiseen olikin rankempaa kuin luulin. Jaksoin paremmin liikkua, ihan loppuun asti, mutta raskausarvet tosiaan. Synnytys meni nopeasti ja helpommin, olin elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja kävelin reippaasti osastolle tunti syntymän jälkeen. Kasvohalvaus iski seuraavana päivänä, ei ollut kiva :( Onneksi parani parissa viikossa. Elämä kahden lapsen kanssa olikin triplasti rankempaa kuin vain yhden. Osasin kuitenkin nauttia vauva-ajasta eri tavoin, en kantanut huolta joka asiasta ja yövalvomisetkin hoituivat helpommin. Äidinrakkaus tuli heti synnärillä.

Nyt tässä raskaudessa on yllättänyt huono oloni ja kuntoni. Se, etten pysty käymään jumpassa/uimassa/kävelyllä kunnolla masentaa. Myös selkä on alkanut krempata, ja muuten se on ollut yllätys, kuinka kipeä on selkä ollut aina synnytyksen jälkeen. Olen kontannut kotona, jos en ole saanut kipulääkettä (johtuu selkäsairaudesta joka mulla on)

Mutta synnytys vielä arvoitus siis tässä raskaudessa...



Olen kohta lähdössä kampaajalle, ihanaa! Pitäisi laittaa asuntoa esittelykuntoon, mutta päätin, että jos ei kelpaa tällasena, olkoon kelpaamatta. Ei se kuitenkinaan ekalla näytöllä mene. Päätin siis olla stressaamatta ja keskittyä huomiseen Prahan matkaan! Ja nyt kaupungille!



Selma

Galluppiin:



1. Mikä yllätti raskaudessa?

- eka raskaus meni mielestäni ilman suurempia yllätyksiä ja vaivoja. Ehkä alkuraskauden mielenailahtelut yllätti rajuudellaan. Eka oli koeputkihedelmöityksen tulos joten hormonilääkitys varmasti pahensi asiaa.



2. Mikä yllätti synnytyksessä?

- ekassa yllätti se kun lapsiveden menon jälkeen ei suppareita tullutkaan vaan synnytys jouduttiin käynnistämään. Ponnistusvaiheen pituus (1,5 h) yllätti myös. Synnytyksen jälkeen suurin yllätys oli se kun en heti osannutkaan rakastaa vauvaa ihan sataprosenttisesti vaan rakkaus syntyi vasta pikkuhiljaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna epäilen minulla olleen lievä synnytyksenjälkeinen masennus. Toinen negatiivinen yllätys oli se kun sairaalassa ollessa vähän väliä joku hoitajista kävi painelemassa vatsaa (kohdun tyhjentymisen varmistamiseksi). Positiivinen yllätys oli se kuinka paljon ystävät ja tuttavat (yllättäviltäkin tahoilta) huomioivat ekan vauvan syntymän, kukkalähetyksin ja onnentoivotuksin.



3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?

- toinen raskaus oli supistuksineen ja liitoskipuineen todella rankka ja ajattelin silloin etten koskaan enää halua samaan tilanteeseen. Esikoinen oli silloin alle 2-vuotias joten sekin tietysti vaikutti jaksamiseen. Nyt tässä kolmannessa raskaudessa nämä samat vaivat tulivat jo paljon aikaisemmin mutta tällä kertaa olen henkisesti voinut aivan loistavasti! Ehkäpä olin henkisesti niin hyvin varautunut vaivoihin ja toisekseen tämä pitkä sairausloma on edesauttanut jaksamista. Mieskin sanoi että olen ollut paljon hyväntuulisempi nyt kuin edellisissä raskauksissa.



- toinen synnytys yllätti nopeudellaan (2 h ja 22 min) ja sillä kun kivulias vaihe kesti vain n. 45 min. Muistan olleeni pettynyt siitä kun olin toivonut spinaalipuudutusta enkä sitten ehtinytkään saada kokea miltä se tuntuu kun lapsi syntyi niin nopeesti ettei kivunlievitystä ehditty antaa. Toisen synnytyksen jälkeen olin myös yllättynyt siitä kuinka olo tuntui hyvältä verrattuna siihen kun ekassa olin ollut epiduraalitokkurassa kymmenen tuntia ennen synnytystä ja tietenkin rankan synnytyksen jälkeenkin olo oli ihan tööt. Toisella kerralla rakkaus lapseen syntyi heti ja kaikki oli jotenkin luontevampaa ja rennompaa.



Nämä mun synnytykset ovat olleet niin toistensa vastakohtia että nyt oletan synnytyksen olevan jotain siltä väliltä. Molemmat on siis käynnistetty eli ei ole kokemusta spontaanista synnytyksestä. Minulla on aina ollut se periaate että en ala pelätä sellaisia asioita jotka eivät ole minun hallinnassani eli nytkään en pelkää tulevaa synnytystä ollenkaan. Toki toivon ettei tulisi mitään komplikaatioita joka vaarantaisi lapsen tai oman terveyteni. Synnytyskivun kanssa kyllä aina pärjää!



GeddyLee 32+2

1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



-ekassa raskaudessa ei yhtään mikään! Nautin kaksosten odotuksesta ihan täysillä ja elelin pilvilinnoissa koko odotusajan, harmittelin että raskaus ei kestä pitempään kuin sen 9kk.

Tokalla kerrallakaan ei siis mitään uutta,paitsi ehkä se miten seesteiseksi olen raskauksien myötä muuttunut. Se kauhea raivopää-pirttihirmu on historiaa, raivareista ja mielialan ailahteluista ei ole vuosiin ollut tietoakaan :-)

Nyt kolmannella kerralla suuryllätys ja -järkytys se, miten huonossa kunnossa olen ollut ihan alusta saakka. Kun ei kykenen näiltä kivuilta tekemään yhtään mitään. Vaivaa vaivan päälle päivästä toiseen!







2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



-supistuskipujen kovuus oli järkytys (käynnistettiin suoraan oksitosiinitipalla kun vesien menon jlk ei supparit alkaneet itsestään) ja ponnistamiskipu. Tosin tse synnytys ei kyllä niinkään yllättänyt, mutta se toipuminen!!! Ei mitään havaintoa etukäteen miten vaikeaa ja kivuliasta voi toipuminen olla (mulla meni puoli vuotta ennen kuin toivuin täysin)

Ja se " rakkautta ensi silmäyksellä" oli tosiaan ihan urbaanilegendaa mulle ja äidinrakkaus ja kiintymys vauvoihin kypsyi pikkuhiljaa ajan myötä. En kyllä ollut muuta kohdallani odottanutkaan kun vähän tällainen jalat maassa tunnevammainen olen muutenkin ;-)







3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?



-synnyttämisen helppous ja ihanuus!!!! voisin synnyttää joka viikko, kokemus oli niin lempeä/nopea/helppo! Vasta jälkikäteen sain tietää että käynnistetty synnytys monilla onkin kivuliaampi. Olin melkein jopa pettynyt kun kuopuksen syntymä oli niin mahtavan ihana :-)

Tosin ponnistaminen tuntui kauheammalta kuin ekalla kerralla (vaikka tulikin vain yhdellä ponnistuksella) ja nyt olenkin sen vuoksi menossa synnärille etukäteen keskustelemaan asiasta.

Toinen juttu mikä oli ihan toisin kuin ekalla kerralla oli se välitön rakastuminen vauvaan! Jo salissa olin aivan haltioissani, en malttanut tehdä muuta kuin tuijottaa ja ihailla uutta vauvaa päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Ja samalla podin huonoa omatuntoa miksi en tuntenut samoin esikoisten kohdalla :-(



Jotta tässä nappulan vastaukset :-)

1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



Esikoisen raskaus yllätti täysin, sillä se alkoi suoraan keskenmenon jälkeen. Rv8 kävin ekassa ultrassa kaupungin kustantamana ja siellä näkyi tämä pieni ihmisen alku. Sen raskauden ajan pelkäsin koko ajan uutta keskenmenoa.

Tämä nykyinen raskaus yllätti myös, sillä imetin vielä esikoista, kun sattui tärppäämään. Koko ajan epäuskonen olo, että suodaanko meille nyt toinen pieni ihminen? Vielä kun la sattui kesän alkuun, olin niin äimän käkenä, sillä olen aina toivonut " kesävauvaa" . Tässä raskaudessa pahoinvointi oli ihan mahotonta, rv 20 paremmille puolille kesti päivittäinen yökötys, paino tippui alussa 5kg oksentamisen vuoksi. Se yllätti täysin. Samoin kun tämä, ettei painoa ole tullut ihan älyttömästi. Esikoiselta tuli yli 20kg!

Negatiivisia tunteita tuli myös, kuten se ettei saa nukkua enää ja täysimetyksellä mentäessä istuin ja imetin päivät pitkät. Yllättävän raskasta, varsinkin kun mies oli kotona vaan viikon pojan syntymän jälkeen ja sit jäätiin aina 8 tunniksi yksin pojan kaa. Pää oli levitä ja silloin netti oli mun pelastava voima, Imetystukipalsta varsinkin. Ihan hukassa meinasin olla, ensimmäinen lapsi kun oli ja kaikki oli uutta. Kukaan ei kyllä liikaa mua neuvonut. Kyllä mun porukat kävi ja sisko tuki minkä osasi mutta jäi sellaset kuvat että oltiin ihan liikaa pojan kaa kaksistaan ,neuvottomina neljän seinän sisällä.

Nyt aion kyllä järjestää asiat erilailla, ettei noita tunteita tuu. Oli ahdistavaa.



2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



Synnytystä en ollut suunnitellut mitenkään, hyvä niin, sillä jouduin makaamaan käyrässä koko ajan kun aloin vuotaa verta kuin seula. Silloin en itsestä välittänyt, vaan siitä, että saan synnytettyä elävän, terveen lapsen! Onneksi poika tuli kohtuu helposti, ponnistamisen tarve oli yllättävän suuri ja synnytyksestä jäi kuitenkin positiiviset kuvat, kätilöt osaavat hommansa ja luotan heihin tulevassakin koitoksessa täysin. Toipuminen kävi myös ajateltua nopeampaa. " menkat" vaan kesti 5vk synnytyksen jälkeen ja kuukautiskierto jäi täysimetyksen takia kokonaan. Nuo asiat yllätti kyllä!



Siinäpä totuuksia täältä suunnalta, toivottavasti ei tosiaan ole liian karua tekstiä. Mutta kirjoitin rehellisesti tunteista, sellaisia ne silloin oli. Nyt ei voi käsittää, kuinka paljon tuota pientä poikaa voikaan rakastaa! Se jaksaa ihmetyttää joka päivä! Ja rakkauden määrä vaan kasvaa, kun saadaan uusi vauva maailmaan. Vieläkin olen vähän epäuskova, että saadaanko tosiaan TOINEN lapsi??? Meistähän tulee ihan " iso" perhe :)



Tuli muuten kivat veronpalautukset, yli 600 euroa. Tavallisesti kun ei ole tullut kuin satku tai kaks. Niin ja nyt saa vielä työmatkakustannukset laittaa vähennyksiin. Aiemmin työmatka oli mulla 3km ja nyt oli 40km yht edestakaisin.



Rouva 34+2

1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat:



- Eka raskaus päätyi tuulimunaan ja kaavintaan, mutta " vasta" rv11+, siinä toki meni monta unelmaa romukoppaan. Eka oikea odotus oli varsin helppo, ehkä sekin yllätti, kun mulla ei ollut lainkaan paha olo. Muuta kun olin kuullut! Toinen raskaus sujui kans ihan hyvin, kolmannessa huomasin, etten valitettavasti kykene tehdä töitä loppumetreille asti (miten se muilla onnistuukaan?). Tämä neljäs raskaus yllättää joka päivä, että joko näin pitkällä - aika menee kuin siivillä!



2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



Se, että synnytys voi kestää niin kauan (eka 21h)! Toisaalta, kun olin kuullut synnytyskertomuksia, että kesti niin ja niin pitkään, niin luulin, että se on sitä kauheaa ähinää ja puskemista _koko ajan_ :D Toki se itse tapahtuma oli kaikkinensa niin uutta ja outoa, mutta helpotus oli suuri saada vauva maailmaan. Muuten, kun pääsin osastolle esikoisen kanssa, oli päivällisaika ja mulla kauhea nälkä. Voitteko uskoa, ruokana oli verenpunaista punajuurikeittoa ja kröhöm.. ruskeaa luumupuuroa!!! Jäi syömättä.



3. Mikä oli toisin toisen/kolmannen jälkeen? Liittyen edelliseen?



Toinen synnytys jännitti armottomasti, vasta osastolla kylläkin, mutta käynnistys oli oksitosiinitipalla ja tahti kovempi. Minua sattui ja pyörrytti enkä olisi halunnut vielä synnyttämään. Kuitenkin sujui ihan hyvin ja " normaalin" kaavan mukaan. Kolmas käynnistyi hitaasti, 1,5vrk meni ennenkuin alkoi supistella. Toisaalta nautin pikku lomastani, synnytysosaston olohuoneessa olin vain minä, sänky, kiikku, telkkari ja valmis ruoka tuotiin kärrillä eteen ;)



Nyt ei ajatus kulje enempää, palataan asiaan!



Piia ja rv 31+2

...ja edelleen ummetuksesta:

Eli mansikkapirkko jo laittoikin noista apteekin/luontaistuotekaupan mömmöistä kommenttia. Lisää kehuja/haukkuja niistä kuulisin kun on patistettava mies tänään ostamaan mulle jotain troppia. Levolacci siis toimi alkuksi ihan ok, joka päivä otan sitä tuoremehuun sekoitettuna (ei Pirkko maistu siinä kun heittää lasin täyteen jääkylmää tuoremehua ja töhnät sinne joukkoon ;-)) mutta nyt ei siis sekään tehoa.

Ruokavaliolla ja liikkumisillani en siis yhtään enempää voi ummetukseen auttaa, nyt tarttis jotain levolakkia tujumpaa tavaraa millä peffa pelais kunnolla. Mutta en mitään pahanmakuisia moskia pysty kurkustani alas saamaan, joten jos on vinkata mikä olisi hyvä tuote niin nopsaan leidit tänne vaan vihjeitä ;-))





neuvolassa kävin kääntymässä, ei millään olisi huvittanut lähteä ja meinasinkin taas siirtää sitä kuten jo tiistaina tein. Nyt olisi 1½ viikon välein käynnit, uutukaisena yllärinä joku ihmeen masennustesti odottajille näillä viikoilla ja seuraavan kerran kun vauva on 2kk:n ikäinen. Tulikin " hyvään" saumaan kun olen niin kypsä meidän perhetilanteeseen tällä hetkellä etten muuta osaa tehdä kuin puhista ja raivota itsekseni ja haaveilla yksinhuoltajuudesta ;-)



No joka tapauksessa, vauva on laskeutunut ja th vähän epäili että olisikohan jo kiinnittynytkin. Tuon laskeutumisen tiesin jo itsekin, kahden viikon päästä on polille kontrolli niin näkee kohdunkaulan tilanteenkin. Tosin sinällään kai sillä ei ole merkitystä, ekassa odotuksessa mulla oli näillä viikoilla jo kohdunsuu auennut parille sormelle, tokalla kerralla taas epäiltiin menevän yliaikaiseksi kun oli viikkoa ennen synnytystä vielä tiukasti kiinni ja kaulaa jäljellä vaikka huru sun mykket. Mutta ehkä parempi alkaa valmistautumaan vauvan syntymään ja alkaa hankkimaan niitä tarvikkeita ja vaatteita ja raivaamaan tilaakin tästä luukusta mihin sen sitten sijoittaisi....



-Hb 100

-paineet 100/54

-painoa oli tullut vain 300g/vko (olin ihan varma että vähintään 1kg/vko näillä mässäämisillä)

-sf-mitta 32 ja pissaa ei th muistanutkaan katsoa.

Kolme viikkoa sitten viikolla 31+ jotain oli vauvan painoarvio ultralla 1,8kg joten jos olisi tasaisesti kasvanut niin eiköhän tuo olisi nyt sellaiset 2,4kg. Itse siis arvioin :-) Eli ihan hyvää kokoluokkaa tuo olisi, esikoistytär painoi sen verran syntyessään joten johan tässä alkaa jo uskaltaa hengähtää kun ollaan jo turvallisilla viikoilla.



Väsymys on valtava, sääkin olisi ihana mennä kuistille istuskelemaan mutta ei auta, antaa lasten temmeltää ihan yksin tuolla pusikossa ja kai se on aloitettava kämpän siivoaminen. Olisi ommeltava tytölle esiintymisvaatetta lauantaiksi ja PAKKO saada ensin tilaa tänne läävään että voi sitten kankaat ja koneet levittää johonkin nurkkaan. Kuka vapaaehtoinen tulisi luuttuamaan, kakkukahvetta tarjoilen palkaksi? ;-)



Jaksamista kaikille

Nappula ja U-U 34+2

[color=red]Nyt saa nauttia hetken omaa aikaa. Mie oon ehkä vähän turhautunut tähän kotona oloon. On hirmuisen vaikeaa leikkiä lapsen kanssa kun ei se minulta käy luonnostaan. Tai tietysti sitä jonkun hetken aina välissä leikkii, mutta en jaksa koko päivää istua lattialla legojen kimpussa. Vähän olen miehelle kiukunnut yksinäisyyttä ja turhautumista.



Tajusin sitten, että itsehän minä olen arjen sujuvuudesta vastuussa ja rupesin selaamaan nettiä. Katselin meidän kaupungin tarjontoja lapsiperheille. Löytyihän sieltä avoin päiväkoti, jossa voi käydä 3x viikossa leikkimässä. Esikoinen on nimittäin myös selvästi turhautunut kun minä en jaksa hänen kanssaan leikkiä. Mikäs sinne päiväkotiin on mennessä. Minä saan vaikka lukea lehtiä ja neiti saa ikäistänsä leikkiseuraa. Ihan hölmöähän se on vaan kotona istua. Kyllä me ollaan leikkipuistoissa käyty, mutta ainakaan vielä siellä ei ole ollut muita lapsia. Joko on vielä liian kylmä tai sit me ollaan aina liian aikaisin liikenteessä.



Eilen kävin taas uimassa ja vitsi kun se teki hyvää. Tonni meni ihan samaa vauhtia kuin ennenkin, ei mitään supisteluja tms. Uintia jatkan kyllä synnytykseen asti (ellei nyt ole paikat lähtenyt aukeamaan). Onhan se kivaa pääntuuletustakin.



Hauska seurata tuota neitiä kun se matkii miun sanomisia. Eilen komensi nukkeja, että " nyt vaunuun" , " pysy paikoillaan" , " kohta tulee linja-auto" . On hirmu mielenkiintoista myös seurata, miten leikit alkaa saada mielikuvitusta.



Mie sain tänään äp-rahapäätöksen. Onhan se kivaa, että saa reilusti enemmän kuin minimin, mutta onhan se aika paljon pienempi kuin palkka. Onneks työnantaja maksaa ekat 3kk täyttä palkkaa + sit vielä lomarahat, joten tipun pienemmälle rahalle vasta syyskuussa.



Viime yönä tuli hirmu kipeä supistus ja tuli jo pelko, että pitääkö lähteä synnyttämään. Onneks ei! Onhan se vauva vielä pieni näillä viikoilla. Sais olla syntyessään vähintään 2,5kg, jotta ei tartteis mennä lastenosastolle. Jospa tää pysyis mukana loppuun asti (no, voishan se syntyä vaikka rv 38).



Huomenna lähdetään reissuun ja mie pääsen sit lauantaina kampaajalle! =) =) =) En oo käynyt varmaan vuoteen kampaajalla. Sisko vähän tasoitti tukkaa joulun alla ja itse värjäsin (epäonnistuneesti). Nyt otan pohjavärin + raidat ja tasoituksen. Kivaa saada eloa tähän tukkaan.



Tytteli-83 rv 34+3

1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



[color=blue]Ehkä pahoinvointi yllätti ekassa raskaudessa. Se myös yllätti, miten paljon raskaus pelotti. Nytkin vaan koko ajan toivon, että kaikki menis hyvin. [/color]



2. Mikä yllätti synnytyksessä? Tämä tietysti vain uudelleenodottajille (anteeksi ensikertalaiset). Niin ja lisänä että myös siinä toipumisvaiheessa?



[color=blue]Kivun määrä kyllä yllätti. Menin ihan avoimin mielin synnytykseen ja ajattelin sen hoituvan luonnollisesti. Jossain vaiheessa vaan ajattelin, että miten tästä selviää. Ja minäkään en voi käsittää, miten synnytyksestä voi selvitä hengissä ilman kivunlievitystä. Itse en pystynyt yhtään rentoutumaan kun kipu oli niin kovaa. Vasta kun löytyi minulle sopiva kivunlievitys, niin kohdunsuu pääsi rentoutumaan ja alkoi avautumaan. Sitä ennen se junnasi 4cm:ssä puoli vuorokautta.



Toipumisvaiheessa itseni yllätti se, miten nopeasti toivuin. Itselläni kun ei tullut mitään repeytymiä tms., niin istuminen ja vessassakäynti oli ihan normaalia. Jälkisupistukset oli kyllä aika inhottavia. Imetyksessä yllätti se, ettei se ollutkaan ruusuilla tanssimista. Rikkonaiset, mätivät rinnanpäät ja kaksi rintatulehdusta ei houkuttaisi tällä kertaa. [/color]



Tytteli-83

mulla eilen illalla supisteli (menkkamaisesti ja kipu säteili jalkoihin)1,5h säännöllisesti 5-10min välein, sitten ne onneksi loppuikin.. no yöllä heräsin ja taas supisteli saman laisia supisteluja mutta vähän kipeämpiä kuin illalla, aloin jo miettiä että pitääkö alkaa synnärille soitteleen et mitä teen.. onneksi nekin loppuivat n.tunnin päästä tai reilu. aamulla poika heräs 6.00 ylös. oli toosi " virkku olo" :(, onneksi sain työnnettyä pojan äidilleni päiväksi jotta saan levähtää! nyt sitten pelkään että mun päivittäiset aika runsaat supistukset kypsyttäis tuota kohdunkaulan tilannetta turhan aikaisin, viime viikolla lääkäri käski ottaa rauhallisesti ku kohdun kaula oli lyhentynyt 3,7cm:stä 1,5cm:iin.. taas supistelee, mutta nämä ei ole onneksi yhtään kipeitä!



vielä kun 3 viikkoa jaksais ottaa rauhallisesti niin sitten olis 35vk täynnä..

pitäsköhän mun soittaa ja varata uusi lääkäri aika että kattosivat tilanteen

?



mariatar84 rv31+5

Onpa upea ilma ulkona. Aamupäivällä käytiin miehen kanssa paikallisissa rautakaupoissa etsimässä parvekkeelle uusia kalusteita, mutta ei löytynyt. Höh. Mistähän sitä seuraavaks ettis...

Olis mukava lähteä vielä vähän käppäilemään pihalle, mutta tuossa ruokaa laittaessa vihlo sen verran ilkeesti jonnekin alapäähän, etten taida lähteä. Se on jotenkin niin turhauttavaa semmonen " lyllertäminen" .



Jotain keskustelua raudasta on ollut. Oon lukenut ihan ihmeissäni noita teidn juttuja appelsiinimehusta ja maitotuotteista raudan syönnin yhteydessä. Mua ei ole lainkaan opastettu raudan syönnissä - katsoin vaan, mitä purkin ohjeissa lukee. Tämä mamma siis syö tällä hetkellä 1 tabletin 2x päivässä aterioiden välillä, eli käytännössä tyhjään mahaan, mutta runsaan veden juonnin kera.



Sain alkuviikosta taas inspiksen tehdä vauvalle jotakin. Inspis heräsi, kun sain tuohon pinnasänkyyn sen verhotangon. Pitihän sitä sitten ommella siihen verho ja surrutella vielä pussilakana ja tyynyliinakin. Olipas mukavaa ja tuli aika kivat :)



Maanantaina haettiin vaunutkin. Ihan hauskaa katella niitä tuossa yhdessä nurkkauksessa. Nyt alkaa kyllä tosissaan täällä tuntua siltä, että taloon on tulossa uusi jäsen, kun siellä täällä kaikkia tarvikkeita :) Turvakaukalokin saadaan ihan pian - autoon laitettava jalusta jo saatiin. Selvispä kaukalon merkkikin eli se on Graco. Sitä taisi moni täällä jo kehuakin.



Siivousinto on täällä hiukan laantunut - kenties noiden vihlomisten seurauksena. Koko ajan kuitenkin takaraivossa jyskyttää, että ikkunat ja sauna pitäs saada pestyä... Oon sentään saanu pestyö jo parvekkeen oven ikkunat sekä ulkopuolet olohuoneen ikkunoista.



Synnytyskin on alkanut pikkuhiljaa vähän jännittämään. Sentään vielä pysynyt ihan hallittavissa mitoissa tämä jännitys. Lähinnä jännään sitä, että tuleeko tämä etuajassa...



Ja sitten tuohon gallupiin. Pystynkin vastaamaan vaan tuohon ekaan kysymykseen eli mikä tässä raskaudessa on yllättänyt. Ehkäpä se, ettei itse paljon voi ololleen mitään, tämä hallitsemattomuus. Se, ettei voikaan tehdä, mitä haluaa, vaan joutuu elämään oman jaksamisen ja vauvan ehdoilla. Ja se, miten lapsi tuntuu niin omalta ja rakkaalta jo tässä vaiheessa. Ja välillä yllätyn tunteitani, ne kun meinaa heitellä millon mitenkin. Koskaan et aamulla herätessäsi tiedä, onko ärsytyspäivä vai kenties ihan mukava päivä tulossa...



Näiden ajatusten myötä kivaa päivän jatkoa :)





makri, 32+1

Heips,



Ihana ilma taas :) Mielikin on niin iloinen kun tuo aurinko paistaa..



Ja lisäks sain tänään palkoista tiedon että mulla on yks tosi vanha lomapäivä pitämättä että se on pidettävä 30.4 mennessä. No voi harmi ;)) Viimeinen työpäivä onkin nyt sitten ma eikä ti.. eli enää 2 aamua!!!! :) Kuljin virne naamalla varmaan koko loppupäivän töissä.. ;)

Nää kaks viimeistä työpäivää tulee olemaan aika leppoisat...



Viime yö meni taas suht ok. 5.ltä tosin heräsin yskimään (flunssa ohi, yskä tilalle..?) enkä enää saanut unta.

Mieskin heräs tosi ajoissa ja ajoissa mentiin töihinkin sitten.



Tossa äsken lähti kaveri kylästä. Eipä oltukaan nähty varmaan tän vuoden puolella ollenkaan. Oli ihan kiva turista kuulumisia.



Rinnat taas kutissu tän päivää ihan hirmusti. Ja kun kuivat ne ei ole. Jännä ilmiö..



Gallupissa en voi vastata kun ekaan:

1. Mikä yllätti raskaudessa? Eli ne kuvitelmat mitkä oli " haaveiluvaiheessa" vs. tähän päivään olleet olotilat



Mut yllätti varmaan kaikki oireet. Ekat 20 viikkoa pahoinvointia, sitten kaikenmaailman vaivat ja kolotukset ja supistelut ym. Ei sellaisia voi ennakkoon tietää. Kai sitä kuvitteli että pystyis loppuun asti liikkumaan kun on aina tottunut liikkumaan säännöllisesti mutta se ei vaan ole mahdollista.



Mutta, nyt painelen suihkuun..



Hyvää to illan jatkoa!



a_j + Justiina-Eetvartti 34+0 (uusi viikko taasen!)

mut ajattelin että joskos näistä meidän konkareiden vastauksista olisi teille edes joku hyöty. Itse ainakin muistan että naiset kyllä puhuivat synnytyksistään kahvihuoneessa, mutta silti vain vihjaavin sävyin (eli vain ne jotka olivat saman kokeneet ymmärsivät) Asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä, kun itse olen kyllä enemmän suoran puheen kanalla kuin hyssyttelyn ; )

Palailen sitten sunnuntaina lukemaan kuulumisia.



Miusta tuntuu, että vauva on jo laskeutunut. Ainakin tunnen emättimen kautta pään jo suht alhaalla. Aamulla vielä miehen kanssa hoidettiin hommat pikaisesti, mutta totta puhuen se ei tuntunut kauhean kivalle. Hieman jopa koski. Ehkä pitää hoidella mies muulla tavalla tää loppuaika.



Esikoinen on taas helisemässä. Koko ajan hyppii tms. Onneks tulee kohta kaveri käymään, jolla on saman ikäinen lapsi. Ne saa sit keskenään touhottaa.



Mut hyvää viikonloppua kaikille!



Tytteli-83 rv 34+4

Vielä viimeiset siivoukset jasitten suihkun kautta ajelemaan kohti Helsinkiä. Palailen Prahasta maanantai-iltana. Jospa se oma koti sieltä jo löytyisi...

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille, pitäkäähän maha pystyssä;)



Selma

Nukuin kyllä tosi huonosti viime yön. Menimme myöhään nukkumaan kun piti hoitaa aviovelvoitteita ;) Eipä todellakaan tuntunut enää hyvältä mikään asento :( Limakalvot ovat aivan rutikuivat ja muutenkin tuntuu, että vauva pönkää ulos kurkusta. Poloinen oli homman jälkeen tunkenut itsensä todella ylhäälle ja tuntui olevan taas poikittain...nyt taas aamusella potkut tuntuivat siltä kuin olisi taas kääntynyt oikeinpäin.



Lisäksi lonkkani kipeytyi yöllä. Nuo lantion SI-nivelet eivät kestä kyljeltä toiselle kääntymistä, mikä sitten johtaa epämukavaan asentoon yöllä, kun makaan koko ajan samassa asennossa. Vessassakaan en päässyt kivuiltani käymään, joten kärvistelin kolmisen tuntia kupla otsassa liikahtamatta hiljaa paikoillani :( Unohdin ottaa Panadolin illalla ja kyllähän olinkin paljon kipeämpi kuin edellisenä yönä. Eron todella huomasi. Näinköhän sitä joutuu popsimaan viimeiset viikot särkylääkkeitä?



Voi kun nämä viikot vierisivät nopeasti eteenpäin, ja niinhän ne tekevätkin. Milloinkaan aiemmin ei ole raskausaika mennyt näin nopeasti eteenpäin! Toivon, ettei menisi ainakaan yli sen 40 viikon...voisin aivan hyvin mennä synnyttymään jo toukokuun lopulla, oikeastaan sitä toivonkin. Parin viikon kuluttua pitää alkaa harrastamaan säännöllisemmin kolmen ässän taktiikkaa, jotta paikat alkaisivat kypsyä. Täytyy tilata mieheltä joka ilta myös jalkahierontaa, saa painella akupisteitä ihan urakalla :)



Potkut ovatkin olleet melkoisen voimakkaita tässä parina päivänä. Välillä ihan sattuu kun vauvan varpaat upppoavat syvälle kudoksiin. Ei taida olla enää mikään höyhensarjalainen. Kova pylly tuntuu tuossa ihan rintalastan alla ja iki-ihana närästyskin on taas alkanut tulla kuvioihin. Ruokakaan ei oikein maistu ja parina päivänä olenkin jättänyt isomman aterian väliin ja syönyt useammin, mutta vähemmän aina kerrallaan...tosin siinä on se vaara, etten jaksa tehdä lämmintä ruokaa itselleni vaan syön leipää, eikä sekään ole pitkällä tähtäimellä hyvä juttu.



Ensi viikolla onkin sitten viimeinen lääkärintarkastus ja sitten ei muuta kuin odottelemaan H-hetkeä ja loppuaika onkin sitten ramppaamista terkan luona joka viikko... :) Saa nähdä milloin ensimmäinen kesäkuinen näkee päivänvalon ;)



Nyt suihkuun, tänään pitää siivota ja kävellä taas kaupunkiin hakemaan keskimmäinen koulusta.



Hyvää viikonloppua kaikille,



Kanelisokeri 34+0 (jippiii ja taas viikko vaihtui!!)

Aika kivan näköinen, saakohan kukaan meistä enää tätä? Itse en edes ottanut...



No näitä vaatteitahan saa sitten Huuto.netistä sikakalliilla heti kun on jakelussa :D



http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/100502155308EH?openDocument



Hyvää viikonloppua matkalaiset! Itse menen nyt salille ja palaan kuulumisineni illemmalla.



♥ art 34+4



PS. Kävin muuten nolaamassa TAAS itseni ja kirjoittelin tuo tekstin vahingossa väärään pinoon - aika noloa!!!