Lue keskustelun säännöt.
MIKSI niin monet " mummoutuvat" jo kolmekymppisinä?
22.04.2008 |
Mikä ihme siinä on, että naiset alkavat tuntea itsensä vanhaksi, kun ikä alkaa kolmosella?
Kunto ja ulkonäkö lässähtää eikä asialle tehdä mitään. Vaatteet ostetaan Prisman matamiosastolta, koska sieltä ne kätevimmin saa. Ei enää repäistä tai osata pitää hauskaa, koska kaikenlainen höpsöttely " kuuluu teini-ikään" . Ei viitsitä pysyä ajan tasalla esim. uuden viestintäteknologian kanssa - ajatellaan että kännykkä, sähköposti ja perussurffailu netissä riittävät.
Lapsia ei voi missään nimessä enää hankkia yli kolmekymppisenä, koska ollaan niin vanhoja ettei jakseta vauva-aikaa - puhumattakaan siitä, että vielä koin syömänä ja ruosteen raiskaamana viisikymppisenä jaksaisi enää pitää huolta omista teineistään.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Kommentit (65)
ne ovat helpoin esimerkki. Eniten mua surettaa ne kolmekymppiset, jotka odottaa elakevuosia/lastenlapsia. Ei voi lahtea opiskelemaan uutta/vaihtaa tyopaikkaa/asuntoa jne Kuvitellaan, etta ollaan liian vanhoja ja elakeikaan on kuitenkin lahes 30vuotta jaljella. Itse olen vahan yli 30 ja mina en edes ajattele elakeikaa. Ulkonako on nyt vahan niin ja nain (kolme pienta lasta), mutta kiinnostus elamaan ja uuteen ei ole onneksi kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35-vuotias, lapseni ovat teini-ikäisiä. En missään nimessä toivo, että saisin muutaman vuoden kuluessa lastenlapsia, mutta ymmärrän, että jos tässä joku on vauvaa saamassa, niin se on sitten lasteni vuoro, ei minun.
En ole kovin pahasti jumittunut ammatillisesti, minulla on kaksi tutkintoa eri aloilta. Molemmat ovat vielä aika laajoja sisällöiltään ja täten mahdollistavat työskentelyn erilaisissa paikoissa pankista logistiikan pariin ja sosiaalitoimistoon.
Mitä pukeutumiseen tulee, olen aina ollut oman tieni kulkija, enkä aio vastaisuudessakaan noudattaa muotia orjallisesti. Meikkaan toisinaan, näin keväisin silmämeikit eivät onnistu, sillä siitepölyallergia jo yksinään kutittelee silmiäni aivan tarpeeksi. Pidän hyvästä hygieniasta ja hiukset ovat aina laitetut.
Se on ihanaa! Mitä tietotekniikkaan tulee ap niin sinä taidat olla se joka on pudonnut sieltä aallonharjalta : )
Minulle ainakin lasten syntyminen ovat vaikuttaneet luonnollisesti siihen, millaisia vaatteita käytän arkena. HUOM arkena! En myöskään jaksa olla koko ajan huumorintajuinen... kiva on kuunnella toistenkin juttuja.
En koe että olen mummoutunut. Mulla on mahdollisuus vielä vaikka mihin. Mutta jokainen tehköön mitä haluaa. Pääasia että on tyytyväinen elämäänsä. Ainakin itse olen.
Nyt on tullut tärkeämpiä asioita elämään.
Myönnän että olen oiva esimerkki mummoutumisesta mutta tällä hetkellä ei löydy aikaa eikä oikein rahaakaan muodikkaaseenpaan lookkiin.
Perushygieniasta kyllä huolehdin päivittäin, käyn kampaajalla kerran kuukaudessa ja harrastan luomua muuaallakin kuin ruokapöydässä...eli meikkaan tosi harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse asiassa on paljon huolestuttavampaa, jos ihminen jää egonsa ympärille pyörimään yli 30-vuotiaana kuin se, että mummoutuu.
aan edes yritä olla sitä. Mä olen sen ikäinen kuin olen ja pukeudun ja näytän just siltä miltä haluan enkä yritä esittää jotain muuta.
Säälittää ihmiset jotka takertuu nuoruuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole huomannut itsessäni tai ystävissäni tuollaista mummoutumista. Tai sitten olen jo niin laitostunut omaan mummouteeni, etten näe metsää puilta :-).
Tai me olemme jo 40-vuotiaita, emmekä enää " kolmikymppisiä" .
Minä näen ystävissäni saman elämän palon kuin nuorenakin. Kukaan ei ole sanottavasti lihonut, mitä nyt joitain kiloja ehkä tullut. Kaikki vielä meikkaavat ja laittautuvat, jos ovat sitä nuorena tehneet. Ennen kaikkea: kaikilla on suuret suunnitelmat tulevaisuuden varalle.
AP! Ystäväsi ovat sellaisia kuin sinäkin olet!
Vierailija:
minusta esim. ulkonäkönormien aktiivinen vastustaminen vaatii naiselta aika paljon rohkeutta ja omanarvontuntoa!
Minun mielestäni siihen kyllä riittää ihan laiskuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttavani on " pahasti mummoutunut" 32 v. Vaatteet ja kampaus on kuin äidillään, ja tuttuni näyttääkin yli nelikymppiseltä. Ennen juttelimme kaikesta taivaan ja maan välillä, nykyisin tutun puheenaiheet liikkuvat tasolla lapset-talo-muutamat telkkarisarjat (maajussille morsian jne). Jos keskustelu ajautuu johonkin päivänpolitiikkaan, uusin elokuviin, ajankohtaistapahtumiin jne., niin hyvin nopeasti tuttuni lopettaa jutustelun, näyttää pitkästyneeltä ja toteaa jotain tyyliin " mitä noita seuraamaan, samaa juttua kuin ennenkin" . Koko asenne on juuri tuo " tää on jo nähty, kuka sitä enää tässä iässä mitään muotia/musiikkia/elokuvia/mitään uutta viitsii seurata" . Turha sanoakaan että tuttuni mielestä kaikki uusi teknologia on lähes kiusantekoa " taas pitää opetella käyttämään sitä ja tätä, mikä vika tossa vanhassa systeemissä muka oli" .
En tarkoita että hamaan hautaan asti pitäisi pukeutua trendivaatteisiin, bilettää tai yrittää olla mahdollisimman nuoren/nuorekkaan oloinen. Mutta miten kolmekymppinen voi olla noin " luovuttanut" , mikään uusi tai arkirutiineja edes vähän rikkova ei kiinnosta?
-29 v. itsekin ja lapsiakin on
isoäitini eli 92-vuotiaaksi. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja pystyi säilyttämään uteliaisuutensa. Viimeisen elinvuoden aikana silmistä sammui palo, jutunaiheet tyrehtyivät...ja hän kuoli pois.
Eli tuo 62:n kaverin kuvaus oli aika kamalaa luettavaa. Kyynisyyteen ei saisi koskaan upota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummoni eli 90-vuotiaaksi ja oli virkeä loppuun asti. Tosin pukeutuminen trendien mukaan loppui jo ennen toista maailmansotaa. Kovasti aina seuraili uutisia ja kommentoi sitten niitä minulle. Hän seurasi aika hyvin tekniikkaakin, tosin kännykkää ei koskaan hankkinut. Tv oli suuri, cd-soitin löytyi varhaisessa vaiheessa mummon kämpiltä jne.
Matkusteli niin pitkään kuin terveys salli, vaikkei kielitaitoa ollutkaan. Sellainen ulospäinsuuntautunut vireä mummeli. Siihen ei meikkaaminen ja muotibuutsit kuulu mitenkään.
Nostan hattua mummolleni ja toivon olevani samanlainen jonain päivänä.
40-vuotias ei ole vanha, mutta ei enää teinikään. Toivottavasti siinä iässä jo ymmärtää, ettei muoteja tarvitse kumarrella, on löytänyt oman polkunsa ja uskaltaa olla sitä mitä sisimmässään tuntee.
Olen 28-vuotias. Olen joissakin ikäisissäni huomannut sellaisten tätimäisten piirteiden ilmaantumista. Yleensä siinä käy niin, että tässä vaiheessa hiljalleen kasvamme erillemme. Parhaat ystäväni ovat seikkailijoita, spontaaneita ja leikkisiä - ehkä välillä lapsellisiakin. Mielestäni edes lasten saaminen ei ole syy tätimäisyyteen, kyllä heistä voi pitää huolta ihan iloisena itsenään.
Koen myös parisuhteessa että koen leikkisyyden naiselliseksi asiaksi. Mies on jämerä ja tomera ja pitää langat käsissä. Nainen tekee arjesta taikaa olemalla rento, luova, herkkä ja leikkisä, eikä pelkää menettävänsä uskottavuuttaan aikuisena ihmisenä. Elämää voi elää hyvinkin järkevästi, ilman että tuntee olevansa elossa. Se ei ole hyvä idea.
Miehenä tekee viisaasti, jos pitää naisestaan hyvää huolta ja ei anna tämän stressata liikoja. Stressaantunut nainen, jolla pipo kiristää ei yleensä ole mukavaa seuraa. Jos kaipaa leikkisää, naisellista, iloista naista, on miehenä hoidettava oma osansa ja oltava turvallinen, naista arvostava elämän tuki ja turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödään vehnää ja sokeria. Ei nokuta tarpeeksi ja suhtaudutaan omaan elämään pelkkänä suorittamisena. Eipä siihen edes viinaa tai röökiä tarvita. Ihosta näkee elämäntavat.
Onpa vanha ketju (2008) löytynyt aiheesta.
Minua ei kiinnosta, eikä ole tarvetta perehtyä uuteen viestintäteknologiaan, kommunikoinnin sisällön laatu on tärkeämpää. Kun kuulen radiosta nykymusiikkia tai "nuorekasta" pälpätystä, mietin että kylläpä kulttuuri rappeutuu.
No jos ihan vaatteista puhutaan, niin naiset altistuvat koko ikänsä kaikenlaisille ohjeille, miten missäkin iässä tulee pukeutua ja mitä pitää jättää pois kun täyttää jonkin määrän vuosia. Googlella aiheesta tulee satoja miljoonia tuloksia tyyliin 30 Things a Woman Over 30 Should Never Wear.
Ei saa käyttää huppareita, ei tennareita, ei poninhäntää, ei bändipaitoja, ei lyhyttä hametta, ei sitä, ei tätä.
Ei mikään ihme, että nämä "ohjeet" menevät alitajuntaan, mikä on harmillista, koska juuri kolmenkympin jälkeen ihminen alkaisi muuten olla tarpeeksi kypsä tajuamaan, että hänen ikäisensä naisen ei tarvitse kysyä keneltäkään mitä saa pukea päälleen vaan voi käyttää ihan mitä ikinä haluaa.
Osa niistä, jotka ovat huomanneet olevansa aikuisia joiden ei enää tarvitse totella vanhempia aamuisin pukeutuessaan, käyttävät toki vapauttaan pukeutumalla mummotyyliin. Eikä siinä tietenkään mitään. Itsellänikin oli sellainen kausi joskus nelikymppisenä, mutta nyt olen taas palannut mustiin farkkuihin ja bändipaitoihin.
Kyllähän sitä kolmekymppisenä oli tosi mummoutunut koska oli useampi lapsi. Osa koulussa ja osa päiväkodissa. Jos miettii millaisia nämä sitten on viiskymppisinä niin tietysti villejä ja vapaita koska mies on ex ja lapset ei ole enää riesana. Lähes 50kg kevyempänä ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Miehet ei ole yhtään vanhentuneet. Ne on yhä melkein 30v. Elämän parasta aikaa on kun koko paska on hoidettu tieltä.
Vierailija kirjoitti:
No jos ihan vaatteista puhutaan, niin naiset altistuvat koko ikänsä kaikenlaisille ohjeille, miten missäkin iässä tulee pukeutua ja mitä pitää jättää pois kun täyttää jonkin määrän vuosia. Googlella aiheesta tulee satoja miljoonia tuloksia tyyliin 30 Things a Woman Over 30 Should Never Wear.
Ei saa käyttää huppareita, ei tennareita, ei poninhäntää, ei bändipaitoja, ei lyhyttä hametta, ei sitä, ei tätä.
Ei mikään ihme, että nämä "ohjeet" menevät alitajuntaan, mikä on harmillista, koska juuri kolmenkympin jälkeen ihminen alkaisi muuten olla tarpeeksi kypsä tajuamaan, että hänen ikäisensä naisen ei tarvitse kysyä keneltäkään mitä saa pukea päälleen vaan voi käyttää ihan mitä ikinä haluaa.
Osa niistä, jotka ovat huomanneet olevansa aikuisia joiden ei enää tarvitse totella vanhempia aamuisin pukeutuessaan, käyttävät toki vapauttaan pukeutumalla mummotyyliin. Eikä siinä tietenkään mitään. Itsellänikin oli sellainen kausi joskus nelikymppisenä, mutta nyt olen taas palannut mustiin farkkuihin ja bändipaitoihin.
Hyvin sanottu! Ihana lista! :D Voisin ruksia kaikki kohdat omalta kohdaltani. Pitääpä kattoo, mitä muuta en saisi tehdä jonkun mielestä. Ja varmasti teen sen, ihan vaan vaikka vi tt uillakseni: ;)
Mähän pukeudun just kuten lystään, kun olen 30 + hyväksynyt itseni ja virheeni. Voinpa sanoa, että siinä vaiheessa aloin myös näyttämään kauniilta. Itsetunto alkoi olla mahtava ja se itsevarmuus kaunisti myös.
Nykyään N47 ja porskutan. Mummotyyleistä en tiedä mitään, ehkä ne on tennarit ja bändipaidat.
Mutta muistelen, että 30 vuotiaana koin sen valaistuksen, että elän itseäni varten, en miellyttääkseni miehiä, enkä muiden mielipiteitä varten.
Oli avartavaa tajuta, kuinka muoti ja muu on pelkkää huijausta, mihin meidät sumutetaan, jotta kuluttaisimme enemmän.
En ollut koskaan tykännyt meikkaamisesta esimerkiksi. Lopetin sen kokonaan arkikäytössä, koska vihdoin tajusin, että miksi tekisin asioita, joista en tykkää.
Tuosta tietotekniikan viimeisimmistä aalloista en nyt osaa sanoa. Silloin oikeastaan vasta netit ja muut tulivat käyttöön ja niitä opetteli siinä sivussa, kuten muutkin. Itse olen lapsille koneen käytön opettanut.
Jokaisessa iässä on ne hyvät puolensa. Tässä 40 iässä on se, että omaa aikaa alkaa olla paljon enemmän ja elämä keskittyy huomattavasti enenmmän omiin asioihin kuin siihen, mikä on trendikästä ja pysyykö koko ajan viimeisen aalloin harjalla. Monille asioille hymähtää nykyään ja ajattelee, että hätäkö tässä. Elämä ei liu ohi, eikä mihinkään ole kiirettä. Nyt on aikaa satsata omiin harrastuksiin enemmän. Elämästä on karsiutunut turhat energiansyöpöt pois ja siellä on jäljellä sellaisia asioita, jotka ovat aidosti itselle tärkeitä.
Mutta vuodet 30-40 välillä olivat aika kiireisiä, koska lapset olivat pieniä. Itsellä ainakaan ei ollut aikaa pohtia silloin muita ihmisiä ja siunailla heidän elämää. Nyt päälle 40 vuotiaana siihen ei enää riitä kiinnostusta.
Mummomainen..hmmmm.....itseasiassa evvk. Samanlaiset mustat farkut ja musta villapaita kuin nuorenakin. Kai se on osa mummoutumista kun ei jaksa vaihtaa tyyliä. Oikeastaan tämä mummoutuminen onkin kivaa.