* PAS & toukokuu toivoa täynnä*

Hauskaa, että samoissa mennään aikataulun suhteen, tässä on myös hyvä verrata miten eri lääkärit toimii. Te taisitte olla yksityisellä, me julkisella puolella.



Aika aikaisin sulla on ultra, voi tosiaan olla vielä hyvä tarkistaa onko se ihan tarkoitettu olevan niin aikaisin. Mulla tosiaan on silloin 5.5. menossa kp 13 ja epäilen että se on mulle myös aika aikainen, mutta sittenhän se nähdään. Mulla on Zymenonit aika isolla annoksella, kaksi tablettia aamuisin ja iltaisin. Katsotaan millainen hormonihirviö musta vielä tulee ;)



Endosta: Minulla sellainen tilanne, että se on ihan oireeton. Tosin menkat on tullut vähän miten sattuu. Aukiolotutkimus tehtiin ihan silloin tutkimusten alkuvaiheessa. Minulla aukiolotutkimus oli TODELLA kivulias, jouduin pötköttämään sairaalan varapedillä tunnin tutkimuksen jälkeen, ennen kuin pystyin lähtemään liikkeelle. Lääkäri sai tutkittua toisen puolen, ja oli sitä mieltä, että auki on. Toista puolta ei kivun takia pystytty tutkimaan. Enkä ole mielestäni mitenkään erityisen kipuherkkä ihminen eli kestän kyllä jos on pakko. Mutta se oli kamalaa. Jälkeenpäin ajateltuna kipu oli merkki siitä, että kaikki ei ollut kunnossa. No tämä uusi lääkäri passitti tähystykseen, jossa ilmeni, että munatorvessa on ns. umpipussi, joka ei kerää nestettä. Sitä se sitten tiputtaa kohtuun, kuin myrkkyä alkiolle. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta jos tähystyksen tehnyt lääkäri olisi ollut ¿hereillä¿ ja passittanut minut tähystykseen, olisimme säästyneet yli vuoden odotukselta ja yhdeltä IVF:ltä, jossa ei ollut toivoa onnistua. Mutta koska jälkeenpäin on niin helppoa olla viisas, täytyy olla vain tyytyväinen että nyt päästään hoitoon. Positiivista on ollut myös se, että laparoskopian jälkeen minulle on tullut 29 ja 30 päivän kierrot ja vuoto on ollut normaalia. Tämäkään kun ei ole ollut itsestään selvää.



Onkohan tuo sun lääke Progynovia ja mun Zumenin samaan asiaan vaikuttavia lääkkeitä?



Hyvä, jos mun posivinen asenne kelpaa ;) Yritän tartuttaa sitä teihin muihinkin, jos jollakin on siipi maassa¿ Voi olla, että fiilikset muuttuu kun hormonikuuri alkaa. Nautitaan siis siihen asti!



-Diina

Kyllä se varmasti on ihan tarpeellistakin välillä lukea näitä positiivisiakin viestejä ja toivoa että innostus ja toiveikkuus tarttuisi, itselläni kun tuo innostus on aika lievänlaista....

Nega negan jälkeen ei ymmärrettävästikään paljoa jaksa yrittämään.

Meillä syyt teihin verrattuna on hieman erilaiset, meillä johtuu miehestä ja siks siirrytiin heti ensimmäisellä yrityksellä ivf+icsi.



3 julkisella ja sit siirrytiin yksityiselle Faluniin. Kertakaikkiaan aivan ihana paikka ja tämä klinikka on kuulu Ruotsissa siitä että ovat hyvin avoimia kokeilemaan kaikkea uutta, kehityksissä ja tutkimuksissa johtava klinikka ja mikä parasta, hinnat ovat myös edulliset. (tosin kallista puuhaahan tämä joka tapauksessa on...)



Näitten hoitojen aikana voisin sanoa että olemme kokeileet jo kaikki. Olen syönyt waran-nimistä lääkettä (verenohennukseen), toisella kerralla piikittelin fragmin-lääkettä joka on vastaava kuin waran mutta 10 kertaa voimakkaampaa. Meille annettiin akupunktiota sekä ennen että jälkeen siirron. Alkioillemme on tehty sekä lyhyttä että pitkää viljelyä ja assited hatching 2 viimisellä kerralla. (eli alkion kuori halkaistaan kiinnittymistä auttamaan)

On kokeiltu 2 eri lääkettä, puregon ja menopur.

Yhtään kertaa ei ole raskaus lähtenyt alulle.



Viimeisellä 3:lla kerralla on siirretty 2. Eli jos nää meidän pakkasukot (2kpl samassa putkessa) selviää sulatuksen (sekin ollu meillä aika heikkoa) siirretään sillon 9/5 on meille siirretty kaikenkaikkiaan 11 hyvä laatuista alkiota täysin nolla seurauksin.



Ikinä maailmassa en olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen että joudun turvautumaan lapsettomuushoitoihin. Enkä siltikään olisi uskonut hoitojen alkaessa että nämä eivät mitään tulosta tuo.

Naivisti luotin siihen että nyt tämä asia selviää ja vihdoinkin saamme perheenjäsenen tähän meidän 2 aikuisen ja 1 koiran " hushålliin" .



Välillä olen voinut todella huonosti ja ollut jopa sairaslomalla unettomuuden ja masennuksen vuoksi.

Ikää tulee taas vuosi lisää mittariin viikonpäästä ja sehän ei luonnollisestikaan ole enää kivaa kun mahdollisuus raskautua vanhempana pienenee.

Huomasin että sinä Adastra olet samanikäinen kanssani. Kuinka vanha sinä olet Diina?



Paljon positiivisia ajatuksia, itselläni oli vain pakko vähän " purkaa" ajatuksia tähän, vaikka ne nyt eivät varmaan paljon innosta ketään... Toivottavasti itsellänikin mieli muuttuu näin kevään myötä.

Aurinko paistaa, +17 varjossa! Täytyy yrittää ajatella positiivisesti! ;)

Mielenkiintoista oli lueskella hoidoista naapurimaan puolella. Teille Geisla on kyllä todellakin kokeiltu monenlaista. Todella surullista että raskaus ei ole mistään hoidosta lähtenyt alkuun, toivotaan että nyt on vihdoin ja viimein sun vuoro plussata! Voimia ja jaksamista sinne!



Uskoahan nuo negat negojen perään kyllä vie. Itse olen oikeastaan koko alkuvuoden ollut todella rikki ja uupunut tähän koko hommaan. Jollain tapaa värit on kadonneet elämästä ja menneet vuodet tuntuvat pelkältä harmaalta mössöltä. Masennuksen oireitahan nuo ovat ja se kyllä pikkuisen huolestuttaa. Jonkin sortin " lepolomakin" on ollut mielenpäällä - että saisi keskittyä vain oman olotilan kohentamiseen ja että löytäisi ilon taas jostain tähän elämään. Tunnollisena ja turhan kilttinä työntekijänä kelkasta poisjättäytyminen tuntuu vain tavattoman vaikealta. Kerroit Geisla että olet ollut sairauslomalla unettomuuden ja masennuksen vuoksi. Kiinnostaisi tietää koitko sairauslomasta olevan apua ja olitko pitkään poissa työelämästä. Kävitkö juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Itse siis samoja asioita tässä puntaroin... veikkaan että jos tämä hoitokerta menee pieleen, romahdus on melkoinen. Siinä vaiheessa joutunee puntaroimaan asioita taas oman jaksamisen kannalta ihan tosissaan...



Itse olen käynyt muutamaan otteeseen psykologisessa, modernissa vyöhyketerapiassa ja olen kyllä kokenut käynnit hyviksi. Pari kertaa kävin myös työterveyspsykologin juttusilla, mutta en löytänyt sellaista keskusteluyhteyttä ko. lääkärin kanssa mistä olisin kokenut olleen jotain apua. Pitäisi kai löytää jostain ihan lapsettomuuteen perehtynyt psykologi...



Diinalle: Progynovat ja Zumenonit ovat samaa lääkettä, tätä juuri viime lääkärikäynnillä kyselin kun asia minuakin mietitytti. Mullakin menee aika tuhti annos päivässä tabletteja: 6mg eli kolme pilleriä/pvä. Edelliseen hoitoon söin joka toinen päivä 4mg, joka toinen päivä 6mg. Tavoitteena suuremmalla annoksella saada sitä kohdun limakalvoa vielä paksummaksi. Minidisperiiniä popsin 100mg/päivä. Ajanee samaa asiaa kuin Geislalla käytetyt verenohennuslääkkeet. Vilkastuttaa toivon mukaan kohdun verenkiertoa ja parantaa näin kiinnittymismahdollisuuksia. Näin olen ainakin ymmärtänyt... ihan perillä en näistä lääkekuvioista kuitenkaan ole.



Geislan kanssa ollaan melkein täsmälleen saman ikäsiä ;-) Mulla napsahtaa mittariin vuosi lisää myös tässä muutaman viikon sisällä. Jotenkin siitä ei tosiaankaan osaa enää iloita - kauhistuttaa vain. Mutta eiköhän me jonkinlaiset piristävät kemut molemmat tahoillamme järjestetä :-)



Geislalla ja mulla siis vähän siipi maassa hoitojen suhteen mutta kyllä me Diina täältä vielä molemmat noustaan sun seuraksi positiiviseen " piinisfiilikseen" :-) Mulle ainakin tuo ihana ilma antaa energiaa, joten ei muuta kuin ulos nauttimaan auringosta!



Mukavaa viikonloppua!

Tästä mun sairaslomasta vielä muutama rivi...



Mä jäin sairaslomalle marras-joulukuussa juuri ennen meidän 3. hoidon alkamista. Takana oli siis 2 epäonnistunutta hoitoa sekä 1 epäonnistunut pas.

Olin siihen aikoihin, n. pari kuukautta aikasemmin, myös vaihtanut työpaikkaa ja paineet oli melkoiset myös siltä kannalta, koska en kokenut olevani valmis kertomaan tilanteestamme uusille työkavereille, joita en tietenkään vielä tuntenut.

Pomolle olin kertonut ja hänkin mielestäni todella epäpätevä, koska kehoitti minua koko ajan kertomaan " että työkaverini eivät ihmettele jatkuvia poissaolojani ja heidän on helpompi ymmärtää.." Itse tulkkasin sen myös hänen kannaltaan näin, että hänelle se oli helpompi koska tunsi lievää painostusta työkavereitteni suunnalta ja sain todellakin alussa kunnon " lintsarin" maineen... :(



Joka tapauksessa pysyin päätöksessäni olla kertomatta, mistä olen erittäin kiitollinen itselleni, koska en todellakaan tunne tänä päivänä että haluaisin jakaa tällaisia asioita tiettyjen työkavereitteni kanssa.



Istuin kotona, itkin, nukuin huonosti. Ja jos nukuin olisin voinut nukkua viikon putkeen. En jaksanut tavata ketään, enkä sietänyt ketään ja kertakaikkiaan olin pahalla päällä ja itkuinen koko ajan. Loppujen lopuksi olin niin väsynyt ja kertakaikkiaan loppu että menin lääkäri puheille ja hän antoi 2 viikkoa s.lomaa. Sain nukahtamistabuja ja olisin myös saanut mieleenkin jotain mutta itse niitä en halunnut ja lääkärinkin mielestä oli parempi olla edes aloittamatta niitä koska tuleva hoito lähestyi.



Hän ohjasi myös minut kuraattorin juttusille koska tämän terveyskeskuksen psykologin ajat olivat ihan täynnä ja lääkärini koki että minun olisi parempi päästä jonkun juttusille niin pian kuin mahdollista.

Tämä nainen jonka tapasin oli erittäin ymmärtäväinen ja tunsin helpotusta saada jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa.

Hän halusi myös minut tavata joulun jälkeenkin ja niin teinkin juuri siihen aikaan kun olisi ollut n. viikko testiin.

Mutta tämä toinen tapaaminen oli mielestäni hirveä pettymys koska tämä ihminen ei muistanut mitään mistä olimme jutelleet! En käsitä että eikö tapana ole tehdä edes muistiin panoja tai jotain ettei " potilaan" tarvi vetää koko storya alusta asti..

Eli tämä toinen tapaaminen oli melkein ensimmäisen kertausta..



Toisen kerran hakeuduin meidän klinikan omalle psykologille. Heti sisään astuessani koin koko homman olevan ihan väärä. Tämä nainen oli lapsettomuusklinikalla töissä ja kirjoituspöytä täynnä omien lapsien kuvia. Ehkä sitä tässä tilanteessa on hyvin allerginen kaikille tällaiselle mutta minua se ainakin häiritsi.

Itse kun työskentelen hoitoalalla ja psykologiaa ja psykiatriaa lukeneena osasin kyllä tiedostaa tilani ja ongelmani aika hyvin ja samaa totesi tämä psykologinikin.

Eli minulle näistä tapaamisista ei ollut mitään hyötyä. Tosin kyllähän siinä saa omia ajatuksia vähän tuulettaa ja ompahan taas yksi uusi kuuntelija lisää jolle saa vuodattaa samoja asioita " uudestaan ja uudestaan"



Minun sairaslomani sattui aikaisemmin hakemani loman yhteyteen joten olin kotona kuukauden. Kävimme joulun vietossa suomessa ja minulle teki todella hyvää vaihtaa maisemia ja ajatella ihan muuta. Vanhempani ja muut sukulaiset eivät tilanteestamme tiedä joten oli hyvin rentouttavaa päästä pakoon ahdistavista ajatuksista ja samoista ympyröistä.



Ihmeen kautta pääsin taas jaloilleni vaikka tulosta ei ole tullut. Mieliala menee ylös ja alas mutta yritän todellakin tehdä kaikkeni että en koskaan enää tarvisi joutua siihen tilaan missä olin sairaslomani aikoihin. Oli todellakin pelottavaa elää niin synkkien ajatusten keskellä vaikka itsetuhoisia ajatuksia minulla ei koskaan ollut. Mutta vain tuntea se tyhjä ja elämäniloton tila oli kauheaa.



Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi tämän asian kanssa mennä niin pohjalle kuin minä kävin. Hakekaan lomaa jos tunnette niin. Alaspäin pääsee vauhdilla mutta matka ylöspäin on paljon pitempi ja raskaampi.



Toivon teille molemmille aurinkoisia päiviä ja iloista mieltä kaikesta huolimatta! Halauksin Geisla

Siis tästä mun saikusta on aikaa nyt 1,5 vuotta eli tää ei tapahtunut nyt viime jouluna vaan edellisenä.

Kylläpä oli ihana nukkua kunnon yöunet ja herätä keväisen aurinkoiseen päivään! Eilen olin illalla aivan poikki ja yritin vain sinnitellä hereillä edes iltakymmeneen. Kyllä sitä välillä on ihan mummo-olo, kun tarvitsen aika paljon unta. No, toivottavasti tässä pääsisi omaa pientä elävää herätyskelloa odottamaan, niin eiköhän sitä sitten olisi pakko opetella uuteen rytmiin.



GEISLA: Kiitos että kerroit kovasta taipaleestasi. En voi kyllä muuta sanoa, että kyllä sitä olet joutunut kokemaan ihan liikaa tämän lapsettomuusasian kanssa. Raskasta on ollut. Uskon, että se positiivisuus karisee epäonnistumisten myötä ja on vaikeaa lähteä toiveikkaana hoitoon, kun se ei ole aikaisemminkaan onnistunut. Mutta jokainen kerta on uusi mahdollisuus ja peli alkaa aina alusta. Siksi voisin optimistina ajatella, että NYT olisi teidän vuoronne. Joskushan se lottovoittokin osuu kohdalle, kun muistaa laittaa joka viikko rivin vetämään. Ja kuvainnollisesti 4 oikein riittää, koska sillä jo voittaa ;)



Mulle tulee ikää mittariin tänä vuonna 28. Eli 26 ¿vuotiaana aloimme yrittämään raskautumista. Minulle on lääkärit sanoneet, että ¿ikä on puolellamme¿, mutta en sitten tiedä. Ei tässä kuitenkaan enää mitään teinityttöjä olla¿



ADASTRA: Eli samoilla lääkkeillä mennään ja samassa aikataulussa. Mulla on myös aika iso annos, kaksi tablettia aamuisin ja iltaisin. Viimeksi limakalvo jäi ohueksi ja lääkeannosta nostettiin sitten matkan varrella. Toivottavasti nyt auttaisin. Onko sulla mitään sivuoireita tullut siitä lääkkeestä?



Ja niistä karttuvista vuosista, niitä pitää juhlia! Mä olen ottanut sen periaatteen, että aina juhlitaan kun on vähänkin aihetta, muuten tulee arjesta liian tasaista. Eli lasi kuplivaa ja anna vaikka miehen hemmotella sinua. Sillä syntymäpäivänä ei juhlita vanhenemista, vaan sitä että sä upea tyyppi olet tänne maailmaan syntynyt! Nih, ettäs tiedät juhlia järjestäessäsi ;) !



Itselle ei nyt juuri muuta kuulu, toivo se pilkistelee koko ajan ajatuksiin. Tänään ajattelin laitella pihaa kuntoon ja nauttia vapaapäivästä. Vaikka en mitään viherpeukalo olekaan, niin silti uskon sanontaan ¿kun hoidat kasveja, kasvit hoitavat myös sinua¿. Siis ilmaista terapiaa raittiissa ilmassa luvassa.



Yritetään pysyä positiivisena!



-Diina

Missäs olette ja millä fiiliksillä?



Täällä ei muuta kuin maanantain ultran odotusta. Ainakaan toistaiseksi ei ole edes Zumenoneista tullut sivuoireita, toivottavasti ei tulekaan. Kumpa se limakalvo olisi maanantaina hyvässä kuosissa, silloin olisi siirto jo aika lähellä....



Iloista vappua, jos ei ennen huomista enää kirjoitella!



-Diina

Kiitos minunkin puolesta Geislalle kun jaoit meidän kanssa tuon sairauslomakokemuksesi. Kuulosti kyllä rankalta kokemukselta ja pisti kyllä miettimään ihan tosissaan tätä omaa olotilaa ja sen tuomia ajatuksia.



Viime viikon loppupuolella mietin ihan vakavissani olisiko tarvetta jäädä oikeasti lepäämään ja kokoamaan itseä, sen verran rikkinäinen olo oli tuolloin. Viikonloppuna mieliala jotenkin kuitenkin koheni sen verran että nyt olo on jopa ihan pirteä (wau!). Ylös alas mennään oman mielen kanssa siis täälläkin. Varmaan osittain mielialaa kohensi sekin että sain käytyä asioita läpi oman äitini kanssa. Tätä lapsettomuusasiaa ei tällä kertaa oikeastaan puitu, mutta muita juttuja, jotka myös olivat mieltäni kaihertaneet. Jännää miten pienilläkin jutuilla voi olla vaikutusta mielialaan... Puhuminen auttaa aina, oli se sitten ei niin hyvä psykologi, hyvä ystävä, oma äiti tai joku muu...



Tänään huomasin jo ensimmäisiä oireita Progynovien nappailujen tiimoilta. Olen ollut todella kiukkuinen ja itkukin on tullut ihan pikku jutuista. Kaikin puolin on ollut kaikkea muuta kuin tasapainoinen olo ;-) Mies parka... joutuu kyllä koville tulevien viikkojen aikana kun tässä vaiheessa jo olen tämmöinen hormonihirviö. Mitä onkaan edessä parin viikon päästä kun Lugesteronit on kuvioissa mukana ja siirron tuoma jännitys. Hirvittää itseäkin ;-)



Sain tänään vasta varmistettua klinikalta olinko sittenkin varannut ultra-aikani liian aikaisin. Ihan oikein olin kuitenkin ymmärtänyt eli kymmenennen kiertopäivän tienoilla onkin tarkoitus käydä lääkärin luona. Mulla siis aika jo perjantaina... eli ihan kohta :-) Toivottavasti limakalvo ois paksumpi kuin aiemmilla kerroilla! Vähän jänskättää myös se mihin siirto ajoittuu; mahtaakohan olla jo ensi viikon lopussa vai vasta seuraavan viikon alkupuolella.



Huomenna kuitenkin unohdetaan hetkeksi nämä lapsettomuumurheet, hoidot, madaltuneet mielialat yms. ja kilistellään kuohuvaa sekä nautitaan keväästä.



Oikein mukavaa Vappua!

[b]

[color=red]Ihanaa WAPPUA meille toukokuun PAS -jännääjille! Niinkuin sanottu, tänään on hyvä päivä unohtaa jännitykset, piinat ja limakalvot ja keskittyä nauttimaan auringosta ja iloisesta juhlasta!

-Diina-

Nukkumassa pitäisi jo olla mutta kirjoitellaan nyt kuulumiset kun uni ei tule vielä silmään...



Mulla oli siis perjantaina ultra ja siirtopäiväksi sovittiin sitten sama päivä kuin Geislalla eli 9.5. :-) Viikon päästä kaverit sitten jo matkassa ja kunnon jännäily alkamassa. Tiistai-iltana aloitan Lugesteronit 3 kertaa päivässä 200 mg. Aikaisemmissa siirroissa olen laittanut Luget aamuin illoin eli kahdesti päivässä, joten tähänkin nyt tuli taas uudelta lääkäriltä erilaista ohjeistusta... Lugesteronin rinnalla sitten menee Progynovaa edelleen 6 mg/pvä ja minidisperiiniä 100 mg/päivä. Limakalvo oli paksumpi kuin aiemmissa hoidoissa tällä kiertopäivällä eli positiivisia uutisia onneksi sen suhteen. Edelleenkään se ei kuitenkaan ollut mikään paksu, oisko paksuus ollut muistaakseni jotain 7,6 mm luokkaa. Lääkärin mielestä se oli kuitenkin hyvä ja kuulemma rakenne oli oikein hyvän näköinen (3-kerroksinen tjs.). Toivottavasti limakalvo siitä viikon aikana vielä kuitenkin paksuuntuu.



Lääkärin kanssa keskusteltiin vähän pidemmästä viljelystä eli meillä alkiot sulatetaan keskiviikkona ja perjantaina sitten tosiaan siirto. Yleensä käytäntönä meidän klinikalla että sulatus on edellisenä päivänä kuin siirto. Olen ymmärtänyt että jos tehdään pidempi viljely alkioita viljellään pidempään punktion jälkeen ennen pakastamista. Kaiketi tämäkin käytäntö sitten ok että sulatuksen ja siirron välissä voidaan viljellä pitempään...? Toivottavasti. Tämä meidän lääkäri vain ei hirveästi hehkuttanut pidemmän viljelyn puolesta ja nyt sitten vähän semmoinen olo että oisko pitänytkin mennä sittenkin vanhan tutun setin mukaisesti. Turhaapa näitä tietenkään taas miettii ja vatvoo - täytyy vain koittaa luottaa siihen että on osaavissa käsissä. Ja uskoa että tästä hoidosta onnistutaan.



Diinalla on huomenna siis ultra ja Geisla odottelee myös sitä ensi perjantaita siirtoineen. Saapa nähdä päästäänkö me kaikki samana päivänä siirtoon ;-) Tuuhan Diina kertoilemaan sitten sun ultrakuulumiset yms. Mielenkiintoista vertailla näiden eri paikkojen hoito-kuvioita.



Jäämme jännäilemään :-)

Hei kaikille.

Ennen kuin esittelen itseni, niin kiitokset Geisla sloma kokemuksestasi. Olin helpottunut lukiessani tarinaasi etten ole ollut asian kanssa yksin.

Olin tammi-helmikuun kokonaisuudessaan slomalla masennuksen, itkuisuuden ja unettomuuden takia.



Minulla on siis takana lukuisia tutkimuksia ja yksi tuorealkion siirto, joka oli kaksialkioinen sekä 21.4 siirretty pakastealkio, jonka tuloksen saan tietää keskiviikkona.



Käyn mieheni kanssa kunnallisella puolella ja meidät on lähetetty sinne kiireellisenä, joten hoidot olemme saaneet nopeasti.



Minulla on taustalla toinen munanjohdin tukossa, aivolisäkekasvain, joka ei tuota erinäisiä hormooneja mm. keltarauhas ja estrogeenia tarpeeksi. Endometrioosia ja myoomia on vaikka muille jakaa.

Ylipainoa oli kaiken kaikkiaan yli 40 kiloa, josta olen saanut syyskuun puolesta välistä pois 27 kiloa. Lisänä kakussa on kakkostyypin diabetes ja sokerit oli syyskuussa aloittaessani niinkin korkeat kuin 22. Ikää minulla on 35 ja miehelläni 42. Mies on terve kaikin puolin, mutta tukee minua kaikin tavoin.



Ensimmäinen siirto tehtiin siis helmikuun alussa, joka osottautui plussaksi ja olin into piukeena että nytpä tuleekin kaksoset. Kuinkas ollakaan ensi tuli toinen alkio pois ja seuraavana päivänä toinen. Pettymys oli suuri. Pelkoa minulla oli silloin jo, sillä minulta tuli pientä tiputtelua koko ajan joka oli punaista.



Tämän alkion siirto onnistui hyvin ja pakastimmen jäi vielä 7 alkiota. Kaiken kaikkiaan kerätessä saivat 20, mutta vain 10 säästettiin.

Alkionkeräys tuotti minulle valtaisaa tuskaa, sillä joitakin suolia oli esteenä ja niistä oli puhetta jos ne puhkaistaisiin jotta päästäisiin kerräämään ne piilossa olevat, mutta kipu oli niin suurta että lääkäri luovutti. En kyennyt kävelemään kunnolla kolmeen päivään.



Tämän alkion tuloksen saan siis kuulla keskiviikkona ja vaikkakin se olisi plussaa niin matalalla profiililla edetään, sillä minä vuodan taas ja nyt se vuoto on ruskeaa. Välillä vuoto on nestepitoista välillä tummempaa. Huoli on suuri.



Tammikuussa pistin 250 annoksina tuon puregonin. Lääkekatto tuli nopeesti täyteen ja etenkin kuin yksi 200euron puteli levisi vessanlattialle niin siitä oli kyllä nauru kaukana. Itkuksi meni ja tunti aikaa oli hakea uusi puteli apteekista.

Kelan lääkekorvaus on hieno asia, mutta valitettavasti nuo luget kun ei kuulu siihen korvauspiiriin niin pitää ne itse maksaa. Tällä hetkellä siis laitan kolmasti niitä päivässä siihen saakka kunnes rv on takana 12. Progynovaa otan kahdesti päivässä samisen aikamäärän. Elämäni on siis kellon katsomista kuten varmasti monelle muullekin.



On kiva huomata että täällä voi kertoa omista kokemuksistaan ja tavallaan saada sitä vertaistukea jota välillä kaipaan. Ihmiset jotka eivät elä tämän keskellä eivät voi käsittää näitä tunneryöppyjä ja tukea meitä täyspainotteisesti.



Ilmoitan miten kävi ja kiitokset teille kertomuksistanne ja voimia kaikille tulevaan.

Mukavaa saada lisää keskustelijoita joukkoomme!



Mulla tänään siis ultra, palailen illalla kertomaan tarkemmin kuulumisia. Tällä hetkellä ei voi sanoa muuta kuin että JÄNNITTÄÄ! Ihan kun sitä voisi oman limakalvonsa paksuuden ennustaa, mutta fiilis on, että kovin paksu se ei ole... Ja mä kun olen vähän jo salaa haaveillut, että tällä viikolla voisi päästä siirtoon... No, ans kattoo ny, mitä lääkäri sano...



-Diina- KP 12 (vasta)

(.) Juuri tuossa miehen kanssa lääkäristä tullessamme totesimme, että tämä jos joku kasvattaa kärsivällisyyttä. No, tilanne on nyt tämä (kp 12):



1. Se limakalvo on vain 6,5 mm. Eli lääkehoito jatkuu, tavoitteena 8 mm.



2. Lääkäri määräsi Zumenonin lisäksi Estradot ¿hormonilaastari



3. Seuraava ultra viikonpäästä tiistaina, sitten tueksi Lugestronit



4. Siirto aikaisintaan ensi viikon pe, mahdollisesti vasta kahden viikon kulutta



5. Siitä 16 pv testiin



6. Jos plussa, niin kaikkia lääkkeitä (Zumenonit, luget, laastarit) jatketaan raskausviikolle 10



Huoh, vielä niin niin monta askelta tuohon kohtaan 6. Ja mä sekoilin niiden lääkeannosten kanssa, ilmeisesti nyt niin, että laastarin vaihto joka toinen päivä ja Zumenonit 3 tbl/ pv. Pitääköhän vielä soittaa lääkärille ja tarkistaa¿



Nyt vain odotetaan ja yritetään epätoivoisesti kasvattaa sitä limakalvoa¿



Mitä muille kuuluu?



-Diina-

Tänä aamuna oli sitten raskaustesti sairaalassa. Testin ottaja sanoi että voisin soittaa iltapäivällä lekurille tuonne ivf-klinikalle ja kysyä tulosta, mutta iltapäivällä aikani mietittyäni päätin kuitenkin odottaa heidän soittoaan kun lupasivat ilmoittaa keskiviikkona.



Todella paljon kärsivällisyyttä tämä odottelu teettää ja vessasakin tulee juostua harva se puolituntinen katsomaan onkohan se vuoto lisääntynyt vai vähentynyt. Samalla sitä itse tietoisesti vielä analysoi että mitähän tämäkin väri mahtaa tarkoittaa. Hulluksi olen siis tulossa. ;-D

Kuulostaako yhtään tutulta?



Joka tapauksessa ilmoittelen keskiviikkona miten kävi ja toivotaan parasta niin itselleni kuin teille myös.



Tässä oppii laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja nauttimaan niistä penistä hetkistä ja iloista mitä hoitojen välit vaan suo.



Olen ajatellut viedä mieheni piknikille ensi kuussa Suomenlinnaan ja vain yhden päivän edes rentoutumaan tästä hetkestä. Pieni ajattelutauko auttaa ainakin minua jaksamaan taas etiäpäin.



Mukavaa maanantaita kaikille.

Tervetuloa mukaan minttu-mari :-) Sullahan onkin piinailut jo ihan loppusuoralla. Toivottavasti sieltä plussa napsahtaisi!



Diinan kanssa hoitokierto eteneekin nyt sitten vähän eri rytmissä vaikka samoilla kiertopäivillä mennään. Yksilöllisestihän näitä hoitosuunnitelmia lääkärit aina katsoo eteenpäin... kyllä pisti kuitenkin taas mietityttämään kun tuota Diinan jatkoa lueskeli että tehdäänkö mulle siirto liian aikaisin suhteessa omaan ohuehkoon limakalvoon. Eihän se ollut kuitenkaan kuin reilun millin paksumpi kuin Diinan. Nooh... täytyy vain nyt luottaa että näillä eväillä onnistutaan.



Huomenna illalla alkaa sitten se Lugesteronien tuikkiminen... se se vasta " vallan hauskaa" puuhaa on. Mutta mitäpä sitä ei tämän asian eteen tekisi. Vuorotyössä kun olen niin on hieman hankalaa sumplia lääkkeen laittoa aina samaan aikaan päivästä... mutta ei auta muu kuin koittaa sekin jollain tavalla järjestää.



Mitäs Geislalle kuuluu? Synttärit on taidettu siis jo juhlia - ONNEA! Uusi ikävuosi tuokoon tullessaan nyt sen plussan teille vihdoin ja viimein :-)



Mukavaa viikon jatkoa kaikille :-)

Elikkäs,

tänään negatesti huhtikuun passista, tosin se ei ollu mikään yllätys, jotenki koko kierron oli sellainen " ei tästä mitään tule" -fiilis ja oireitakaan ei ollut suuntaan eikä toiseen. Kierto on aika pitkällä tänään kp38, oviskin oli vasta kp21, mutta eiköhän se täti sieltä tulla pörhällä ihan näinä päivinä, niin pääsee sitten uuden kierron alkuun.

Meillä yhteistä lapsettomuutta takana kolme vuotta, oikeastaan koko seurusteluaika kun kummankin kohdalla oli tiedossa että lapsen saaminen ei välttämättä tule olemaan helppoa, ehkäisyä ei siis koskaan edes lähdetty käyttämään...

Muutama tulokseton inssi ja nyt tammikuussa icsi, josta plussa mutta meni varhaisessa vaiheessa kesken. Nyt takana ensimmäinen pas, josta siis ei tulosta. Toiseen passiin ollaan nyt lähdössä, vielä ei varmuudella tiedetä onko lääkkeellinen vai omaan kiertoon, selvinnee menkkojen alkaessa.

Oma olotila menee aikalailla vuoristorataa, ja ystävien perheenlisäykset ottaa välillä voimille... Minä myös olin masennuksen ts. loppuunpalamisen takia saikulla viime vuoden puolella vajaan kuukauden. Onneksi kevätaurinko alkaa paistaa ja saa olon hiukan paremmaksi.

Kirjottelen enempi sitten kun tämän kierron tiimoilta selviää enempi, niin pääsee sitten taas tosissaan mukaan jännäilemään.



aurinkoisin kevätterkuin Höntti



p.s. kyllä mä välillä aina mietin että onko tää hoidoissa ramppaaminen terveen ihmisen touhua ollenkaan... mut haave mahdollisesta palkinnosta ajaa aina vaan jotenki eteenpäin vaikka monta kertaa on tehny mieli luovuttaa...