* PAS & toukokuu toivoa täynnä*

Minun piti jatkaa, että olen hoidossa julkisella puolella ja sinne siis olen mennyt kiireellisellä lähetteellä ja asiat ovat edenneet pika aikataululla.

Sairaalamaksut ovat vain sen 22 euroa kerta, mutta lääkekustannukset onkin sitten kalliimpia.

Tammi-helmikuun aikana kolmessa viikossa lääkkeisiin meni minulta 1800 euroa.

Luget ja muut lääkkeet vievät nyt kuukaudessa reilun satasen.

Varmuudeksi olen ostanut ne ladyvita plussat.



Asiasta viidenteen... mietin tuolla saunassa tätä elämän raadollisuutta ja epäarvoisuutta. Usein sitä tulee miettineeksi, miksi toiset saavat helpolla lapsia ja itse joutuu käymään läpi kaikki hoitomuodot?

Miksi minä olisin huonompi vanhempi kuin toinen, vaikka kasvatustyössä teen lasten kanssa töitä päivittän ja jo monia vuosia?

Miksi minun syliäni ei täytetä lapsentuoksuisella nyytillä ja miksi en saa antaa pyyteetöntä rakkautta pienelle ihmisalulle ja opastaa maailman saloihin?

Kysymyksiä minulla on paljon, mutta vastauksia ei yhtään.



Halauksia ja voimia ja ennenkaikkea arvostakaa itseänne, sillä joskus sekin on vaikeaa.

Minttu-mari

Kiitos Diinalle ja Minttu-Marille lohduttavista sanoista :-) Pari päivää täällä nyt ollaan kasailtu itseään ja elämä näyttää onneksi jo paljon valoisammalta. Perjantai oli kyllä todella pimeä päivä, olo oli niin surkea ja lohduton ettei mitään rajaa... :-(



Eilen touhuiltiin miehen kanssa kaikkea kivaa: laiteltiin kotia ja pihaa kesäkuntoon, saunottiin, käytiin kaupungissa pitsalla ja iltasiiderillä. Olo oli välillä jopa ihan hyvä. Tänäänkin on ollut kiva päivä, pestiin pyörät talven jäljiltä kesäkuntoon ja käytiin pyörälenkin yhteydessä jätskillä. Ja mies kokkaili tapansa mukaan hyvää sunnuntairuokaa josta nautittiin viinilasillisen kera. Paljoa ei siis tarvita onnelliseen hetkeen - vaikka suru on suuri on elämässä kuitenkin niin paljon kaikkea muuta hyvää josta olen kiitollinen. Etunenässä siellä ihana, rakas mieheni :-)



Vuotoa on alkanut tuhrutella vasta tänään - ehkä sekin helpotti näitä ensimmäisiä pettymyksen jälkeisiä päiviä ettei saman tien alkaneet kivuliaat menkat. Tuo ihana kesäilma vaikuttaa mielialaan myös kohottavasti. Edessä on kesä (kesäloma häämöttää tosin vasta syyskesästä...) ja pyritään kyllä ottamaan siitä kaikki ilo irti. Nyt koitetaan unohtaa hetkeksi tämä raskas hoitotaival ja keskittyä muihin juttuihin. Syksymmällä sitten katse kohti uutta hoitoa.



Mitenkäs Diinan piinapäivät on pyörähtäneet käyntiin? Toivon totisesti että teillä olisi parempi onni matkassa!!! Tsemppiä!

Kirjoittelin pitkät pätkät, mutta palsta ei tallentanut mitään. Ärsyyntyneenä tökkimiseen ja kyllä muistakin syistä, perustin niin "muodikkaan" blogin tämän teeman äärelle. Lisäksi siellä on/tulee olemaan sporttijuttuja. Jos kiinnostaa, käy vilkaisemassa: http://sofia-1980.vuodatus.net/. Muistathan myös kommentoida, niin tiedän että olette käyneet ;)



-Diina-

Pikaiset kuulumiset ennen töihinlähtöä.

Elikkäs miehen kanssa on asiat pikkuisen paremmalla tolalla, käydään nyt terapiassa sekä yhdessä että erikseen, mitään lopullista päätöstä ei olla tehty, katsellaan nyt hissukseen mitä tästä tulee vai tuleeko mitään, mut saman katon alla nyt kuitenkin majaillaan.

Koko viikon on ollu semmosta raivostuttavaa tiputteluvuotoa, ei verta, mut sellasta tummaa. Johtuneekohan siitä, kun lopetin lääkkeet sillai yhtäkkiä...

Onneks kesä tulee ja voi muutenkin unohtaa hetkeks nää lapsettomuusjutut, oon päättäny nyt keskittyä itseeni ja tekemään koko kesän kaikkia kivoja juttuja kun koko alkuvuosi on pyöriny vaan tän yhden aiheen ympärillä.

Tsemppiä kaikille teille ja kenties törmäillään syksyllä näissä samoissa merkeissä (toivottavasti kuitenkaan ei, vaan kaikki olils raskaana jo siihen mennessä...)

-höntti-

ja kovasti se sydän siellä hakkasi. Pienen pienihän se alkio oli vain 89mm. Joten ei siis edes kakvipapua suurempi.



Pahoinvoinnit ovat valitettavasti jos nyt niin voi sanoa niin loppuneet ja normaaliolotila jatkuu. Lääkitystä jatketaan vielä kuukauden verran ja kahden viikon päästä uusi ultraus.



Olo on tietysti onnellinen, mutta suurella varauksella, sillä jospa tämä onkin vain hetkellistä iloa ja jotain tapahtuu. Kuukausi siis pitäisi viellä sinnitellä ennenkuin uskaltaa hengähtää helpotuksesta. Tosin vessahysteria on nyt loppunut ja samaiten tuo vuotokin. Kyllähän sitä kestikin 26 päivää.



Nyt olen tässä pohtinut, että jaksatteko kuunnella minun onnistunutta projektiani vai olisiko parempi, että jatkan kirjoittelua toisaalla. Ymmärrän molemmat puolet tästäkin kolikosta.Enkä pahastu.



Nyt toivon teille onnistumisen hetkiä jokaisella elämän saralla ja ennenkaikkea tässä vauva-asiassa.



Kuullaan. ;)

Ihania uutisia Minttu-Mari! Hienoa, että sydän sykki ja kaikki on hyvin. Nyt voit siis keskittyä onnelliseen odotukseen. Toivotaan, että 12 viikkoa täytyy nopeasti ja saat varmemman olon odotukseen.



Minä ainakin mielelläni kuulen kuulumisiasi jatkossakin! Taidankin olla viimeinen piinailija tässä pinossa... Aikaa testiin vielä mimissään viikko, saattaa olla että testaan vasta viikon päästä pe. Silloin jää viikonloppu aikaa sopeutua testitulokseen, oli se mikä hyvänsä.



Olen nyt kirjoitetellut fiiliksiäni tuonne blogiini, olette tervetulleita vieraita kaikki myös sinne :)



Ja oliko nyt tosiaan niin, että Geislasta ei ole kuulunut mitään....? :(



Diina pp 8

Reissusta on tultu ja kotiuduttu ja kotona siis eka työpäivän jälkeen. Reissu meni kivasti, mut vuoto jatkui kivuliaana ja runsaana koko reissun ajan ja negaahan se näytti oikeana testipäivänäkin.

Matkan aikana asia kertakaikkiaan unohtui tai paremminkin sanottuna reissu siirsi suremista.

Ajattelin ensin pääseväni vähällä kun olin todella iloisella mielellä ja koska menoa oli sen verran paljon ja oli muita asioita mielessä.



Mutta kotiin tullessa kaikki paha muistutti olemassa olostaan... Soitin tänään klinikalle negatiivisesta testistä ja jälleen kerran epäonnistuneesta hoidosta.

Ja tänään tapahtui se mitä olen pelännyt koko elämäni. Hoitaja alkoi hienotunteisesti vihjailla ja puhua mahdollisesti hoitojen päättämisestä tai ainakin oman rajan laitosta sekä adoption mahdollisuudesta. Se oli kertakaikkiaan kun puukko suoraan sydämeen.

Olin töissä ja mua alko itkettään ihan hirveästi.

Siihen tulokseen kuitenki tultiin et meidän lääkäri käy perusteellisesti läpi kaikki meän paperit, tulokset, KAIKKI ja räätälöi erikoishoidon meille syksyksi. Mitä se nyt sitten sisältääkin, sitä en tiedä....

Vaikka mitään ei ole vielä päätetty tuntuu siltä että se ois se meidän viimeinen hoito. Ainakin joksikin aikaa.



Hoidot loppuu, toiveet sammuu ja elämän ilo katoaa. Miten tästä taas nousta? Ja minkä asian turvin? Mikä asia maailmassa menisi tämän asian edelle ja saisi minut taas innostumaan elämästä ja elämisestä?

Tuntuu kun millään ei todellakaan olisi mitään merkitystä.



Tiedän tunteen mitä Adastra käy läpi tällä hetkellä mutta niin monta kertaa olen kokenut nämä asiat että en koe mitään mieltä nostattavaa edes avomieheni kanssa tehdyissä asioissa. Mikään ei tunnu lohduttavan ja nostavan mieltä.



Toivon että Diinalle kävisi paremmin ja kokisit sen mitä minulta näillä näkymin jää ikuisesti kokematta.

Kirjoituksesi oli niin suurta surua täynnä, että oikein sydäntä kylmää. Eihän tässä osaa ketään lohduttaa, mutta toivon tosiaankin että syksyn "erikoisräätälöity hoito" toisi teille sen kauan kaivatun lopputuloksen.



Yritä löytää positiivista ajateltavaa vaikka parisuhteestasi, kesästä, lomasta. auringosta, mukavista matkoista, konserteista, näyttelyistä tai vaikka kuntoilusta. Tiedän, että se ei ole olleenkaan sama asia, kuin se oma lapsi, mutta jollain sitä on jaksettava. Valoa, energiaa, iloa ja aurinkoa, sitä todella toivon elämääsi tällä hetkellä.



Minä olen päivitellyt tuota blogia ja siellä on (vähän syvällisempää?) pohdintaa hoidoista ja elämänmenosta sen rinnalla. Koska uusin postaus on vähän surumielinen, en ala sitä tänne enempää refereimaan.



-Diina pp 9-

Meneeköhän yksinpuheluksi tässä pinossa? ;)



Täällä alkaa olla jo kuumat paikat testaamisen suhteen, mutta vielä yritän kovasti laittaa jäitä hattuun. Pelottaa, jännittää yhtä aikaa, enkä tiedä kumpaa enemmän. Viikonloppuna rinnat kipeytyivät, mutta nyt tuntuu että sekin olisi mennyt vähän ohi. Apua siskot, mä ylianalysoin itseni kohta kuoliaaksi!



Tahtoo olla raskaana. Piste.



-Diina pp13 (blogissa lissää;)

Sen verran haipakkaa ollut viimeinen viikko että ei ole kerennyt tänne mitään kommentoimaan. Olen kyllä käynyt lueskelemassa kuulumiset ja Diinan blogiinkin (hieno!) tutustumassa mutta kirjoitteluun ei ole ollut oikein aikaa. Opiskelukiireitä, vieraita, ihania kesäpäiviä - eipä tuota ole malttanut koneen ääressä pahemmin istuskella.



Diinallakin sitten viimeiset piinapäivät käsillä - täältä kaukaa käsin tuntuu että aika on mennyt ihan hetkessä, vastahan siirto sulle tehtiin mutta siellä päässä varmaan on himpun verran erilaiset fiilikset. Tuoreessa muistissa omat piinapäivät, jotka matelivat niin hitaasti ettei tosi. Tsemppiä loppumetreille ja toivotaan nyt että plussa sieltä pärähtäisi testitikkuun!!! Itsellä hoitokierrot menneet testausten osalta aina niin että en ole ennen testipäivää tohtinut testiä tehdä. Testaaminen muutenkin on ollut painajaismaista - viimeksikin kun kotitestin tein ennen veritestiin menoa kädet ihan tärisi kun pelotti ja jännitti niin kamalasti. Ihan hirveää!!



Olipa kiva kuulla että Höntilläkin puolison kanssa asiat paremmin ja terapia käynnissä. Toivotaan että siitä on apua tilanteeseenne ja elämä jatkuisi yhdessä ja saman katon alla. Mulla täällä sama meininki kuin sulla sen suhteen että nyt katse kesän ajaksi muihin juttuihin ja syksyllä sitten tarvittaessa kohti uutta hoitoa.



Ja ihanaa että Minttu-Mari pääsi kuulemaan jo sydänäänet :-) Minäkin mielelläni omasta masentavasta hoitotuloksesta huolimatta kuulen sun uutisia jatkossakin. Kiva että vuoto on nyt loppunut ja voit rauhallisemmin mielin ruveta nauttimaan raskaudesta!



Ja Geisla - sulle voimia oikein oikein paljon!!! Kyllä sydäntä riipaisi täälläkin kun luin tuon viimeisimmän viestisi... Mutta syksyllä se onnistuu, sen täytyy onnistua, se ei voi olla onnistumatta! Jännäillään sitten taas yhdessä, joohan?



Itsellä on tällä hetkellä kohtuu hyvä fiilis. Vähän tässä pelottaakin että olenko jollain tavalla sivuuttanut surutyön kun olo ei ole tämän kamalampi. Välillä tuntuu että olen ollut ylienerginen ja hehkuttanut tätä alkavaa kesää liiaksikin. Muutamat hetket kun olen ollut ihan yksikseen suru on nostanut päätään ja itku on tullut. Toisaalta olen tietoisesti ehkä vältellyt yksinoloa ja touhunnut koko ajan kaikenlaista. En tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia...



Pääasia kuitenkin kai että jollain tavalla jaksaa jatkaa elämää eteenpäin. Onneksi on aurinko ja kesä - ilman niitä olo olisi paljon, paljon surkeampi.



Aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille!

Moikka!



Kylläpä on sattuma. Peustin tämän pinon, niin annoin sille nimeksi "toukokuu toivoa täynnä". No, nythän elämämme jo kesäkuuta ja minulla vielä testit tekemättä. Tänään kuin katsoin kalenteria ja pohdin, että milloin testaan, niin vastaus on selvä. Huomenna on Toivon päivä! Saa nähdä kuinka emännän käy...



Adastra, ihanaa kuulla että sulla on kesäisen positiiviset fiilikset! Voihan se olla, että se surutyö on vielä tekemättä, mutta teet sen sitten kun siltä tuntuu. Seuraatko muuten Täydellisiä naisia? Siinä Bree eilen neuvoi Susania, kuinka "hieno nainen" suree. "Tunteet työnnetään mielessä pieneen laatikkoon ja laatikko laitetaan kiinni. Sitten laitan laatikon isoon kaappiin. Sieltä sen voi ottaa kun on yksin ja hetki on oikea." Ehkä sulla on vielä surutyö kaapissa, otat sen sitten kun siltä tuntuu. Sihen saakka, nauti kesästä ja elämästä!



Jännittää, huomenna tiedän, tuleeko minusta äiti. Voi apua!



-Diina pp 14-

on taas aikaa vierähtänyt kun piipahdin viimeksi ja paljon on tapahtunut.



Diinalla on viimeiset odottelun ja jännityksen hetket menossa. Toivotaan parasta.



Geisla...kirjoituksesi oli täyttä huutavaa särkynyttä surua. Mitään mieltä parantavaa en voi sanoa tai kertoa, mutta toivotan sydämestäni suuren ja lämpöisen halauksen sekä voimia jaksamiseen jokaiseen hetkeen.



Raskauteni siis jatkuu ainakin vielä. Ensi perjantaina on ultra ja sydämestäni toivon että kaikki on ok. Vuotoa ei enää tule lainkaan, mutta pelko vaanii vielä kulman takana. Lääkäri miettii jatketaanko lugejen ja progen käyttöä vai lopetetaanko, ja jos lopetetaan niin kestääkö tämä raskaus? Mietin että tuottaako oma kroppani jo näitä hormooneja sen verran että ihmisalku pysyy sisällä koko odotusajan?



Paineita siis on yhä ja pelko on kalvava.



Tällä hetkellä ruoka ei maistu, hajut on kamalia ja ainoat ruoka-aineet uppoavat minuun ovat: hedelmät, tumma leipä, näkkäri, marjat, jugurtti, puuro ja jaffa. Pakko on kuitenkin jotain syödä joten pakotan itseni syömään edes vähän ruokaa, vaikka etookin ja paljon.



Toinen asia on yllättänyt minut täysin on tuo väsymys. Yleensä olen ns.ikiliikkuja ja nyt sitten nukun kaikki mahdolliset hetket.



Nyt on menossa yhdeksäs viikko ja lauantaina alkaa kymmenes sekä kolmas kuukausi.



En nyt heti muista kuka kirjoitti itsensä analysoinnista, niin huomasin että minusta on tullut mestari sen suhteen. Analysoin kaikkea itsessäni koko hoidon suhteen vuosia, että oli vaikea jo nähdä mikä on olennaista ja mikä ei. Saati sitten tuo surullisen kuuluisa vessahysteria. Se on onneksi jo helpottanut toden teolla, mutta vielä erittäin tuoreessa muistissa.



Kiitos että voin teille vielä kertoa asioista vaikka olenkin plussannut ja sydämestäni toivon teillekin, että teille käy niin onnekkaasti sillä onneahan tässä tarvitaan lujan tahdonvoiman lisäksi sekä haaveesta saada oma lapsi.



Nauttikaa edes pienistä onnenhetkistä ja arkisista asioista. Nauttikaa vaikka kuplivaa alkoholitonta skumppaa viltin päällä auringon alla ja muistelkaa onnen hetkiä tavatessanne kumppaninne.........mieli virkenee ja elämänilo taas tulee pienin askelin takasin tuoden positiivisuuden ja toivon paremmasta.



Halauksin Minttu-Mari :x

Niin, ei tullut hyviä uutisia tältäkää suunnalta. Puhdas nega paukahti keskiviikkona testiin ja vuoto alkoi perjantaina. Se oli iso harmi, suuri suru ja valtava pettymys.



Mutta koska asialle ei enää mitään voi, otin positiivisen asenteen ja sillä nyt mennään ja nautitana kesästä. Blogia päivittelen kesälläkin ja siellä on alkanut nyt (tai huomenna alkaa virallisesti) Sporttikesä -projekti, koska täytyyhn sitä aina jokin projekti olla menossa.



Geisla se oli ihanasti kommentoinut blogisani, että "Elokuu on jälleen toivoa täynnä". Uusi pino ja uudet jännäykset siis odottavat toivottavasti pitkän ja kuuman kesän jälkeen. Meillä tosin aukeaa klinikka vasta syyskuussa, mutta riippuu vähän miten kierto menee, voihan se alkaa jo hoidon valmistelut jo elokuussakin.



Minttu-Marille ihanaa odotuskesää! Toivottavasti pelko väistyy pian ja alat täysin rinnoin (!) nauttimaan raskaudestasi! Kaikkea hyvää.



Rakkauden täyteisiä hetkiä oman kullan, perheen ja ystävien kanssa. Nautitaan kaikkki kesästä ja pohditaan näitä tyhmiä lapsettomuusjuttuja vasta syksyllä!



-Diina-

Tänään on taasen utrassa käyty ja oli hieno katsoa kuinka sikiö oli kasvanut ja liikutteli käsiä ja jalkoja sekä sydän hakkasi kovaa vauhtia.



Lääkärin mukaan pelko saa astua onnen tieltä pois ja voidaan alkaa nauttia odotuksesta ja kaikesta siitä mikä siihen kuuluu. Enää ei tarvitse ivf-klinikalla käydä ennen kuin seuraava pas-siirto on sitten kun tämän lapsosen imetys aikanaan loppuu.



On kuitenkin vaikeaa uskoa ettei pelkoa tarvitse enää pelätä vaan saadaan nauttia onnesta, olo on niin minulla kuin miehellänikin hieman epätodellinen. Pelkoa kun on ollut niin kauan jokapäiväisessä arjessa ja hetkessä.

Ehkäpä pikkuhiljaa se siitä tieltä väistyy....



Nautitaan kesästä ja toivon kaikille rentouttavaa kesää ja palaillaan syksymmällä uudelleen samaisen ketjun pariin, tai edes vinkataan minne siirrytään kannustamaan ja jakamaan niin iloja kuin surujakin.

Voimia jokaiselle ja muistakaa niitä siippojakin siellä kotosalla.

Halauksin Minttu-mari

Hei,



Toukokuun PASsilaiset eivät varmaan ole vielä kokoontuneet minnekään tiettyyn pinoon? Löytyisikö minulle jännäilykavereita?



Olen Diina, lapsettomuutta takana 2,5 vuotta. 10/07 oli meidän esimmäinen lapsettomuushoitomme eli IVF. Tuloksena kuitenkin nega. Alkuvuonna alettiin valmistelemaan uutta PASsia, mutta lääkäri näki ulrtassa " varjoja" ja määräsi laparoskopiaan. Toimenpiteessä todettiin endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka poistettiin. Vaurioituneina munatorvet olivat tihkuttaneet nestettä kohtuu, joka taas estää alkion kiinnittymisen. Siinä siis pomminvarma syy sille, miksi syksyinen IVF epäonnistui.



Nyt kuitenkin on toukokuu toivoa täynnä, sillä olosuhteiden pitäisi olla alkion kiinnittymiselle niin otolliset, kun vain minun kropassa on mahdollista.



Odotan vuotoa alkavaksi tässä parin päivän sisällä ja sitten 2. kierronpäivänä homma käynnistyy Zumenoneilla eli lääketieteelliseen kiertoon mennään.



Toivottavasti löytyisi minulle kavereita ajatusen jakajiksi, jännääjiksi ja vertaistueksi.



-Diina-

Liitynpä seuraan eli toukokuun PAS:a täällä myöskin odotellaan. Aikalailla samaa aikataulua mennään täälläkin päässä, vuotoa olen odotellut alkavaksi jo muutaman päivän eli kohta pääsen kaiketi popsimaan kaapissa odottelevia Progynovia. Lääkkeelliseen kiertoon PAS tehdään siis tällä kertaa minullekin.



Meillä lapsettomuutta takana n.3v8kk ja hoitojakin jo melkoinen määrä: 4 inssiä (2 julkisella, 2 yksityisellä), 1xIVF ja 2xPAS. Edessä siis 3.PAS ja pakkasesta lähtee viimeiset alkiot matkaan. Toivottavasti vihdoin ja viimein olisi meidän vuoro eikä tarvitsisi kesän aikana koota voimia seuraavaa IVF:ää varten. Raskaus ei ole alkanut yhdestäkään hoidosta. Selittämättömästi lapsettomia ollaan - jossain sivulauseessa lääkäri on maininnut endometrioosista mutta varsinaisesti sitä ei olla diagnosoitu eikä lääkäri ole nähnyt syytä passittaa minua laparoskopiaan. Kohdun limakalvo on ollut ohuehko tosin lääkäri on ollut sitä mieltä että kuitenkin riittävä raskautumiseen. Itse olen sitä mieltä että meillä kyse juuri kiinnittymisongelmasta tuon minun mielestä turhan ohuen limakalvon takia. Tähän PAS:iin lääkäri määräsi myös minidisperiinin muun lääkityksen lisäksi. Toivottavasti siitä on apua.



Toukokuu on siis todellakin toivoa täynnä, toivottavasti ei tarvitse pettyä jälleen kerran. Pikkuisen jännittää mitä alkukesä tuo tullessaan... Mahdollinen pettymys tulee olemaan kova paikka koska sitten ollaan siinä tilanteessa että pitäisi taas punnita tarkkaan omat voimavarat (ja rahatilanne - ollaan siis yksityisellä...) ja miettiä pystyykö lähtemään uuteen IVF-hoitoon.



Itse en ole aiemmin näissä " pinoissa" pyörinyt, seuraillut ja lueskellut kyllä aktiivisesti. Pitäähän se tämäkin nyt kokeilla :-)



Tsemppiä hoidon alkumetreille!

Kivaa saada seuraa ja mukavaa myös huomata, että etenemme aika samanlaisilla aikatauluilla. Teillä on takana jo raskas taival hoitojen parista, kyllä nyt olisi aika teidän onnistua! Hieman täytyy ihmetellä, miksi teillä ei ole laparoskopiaa tehty, varsinkin jos lääkäri on puhunut jotain endosta? Meillä aloitettiin helmikuussa jo tämän PASsin valmistelu ja olin jo henkisesti ja lääkkeellisesti ihan siirtovalmiudessa, jolloin lääkäri teki päätöksen hoidon keskeyttämisestä. Minulla oli myös se ongelma, että kohdun limakalvo on ollut kovin ohut. Endon pystyy varmuudella toteamaan tähystyksessä, jossa sitä voidaan myös poistaa tarvittaessa, tämän varmaan tiesitkin. Meillä olisi kiinnittymistä vaikeuttanut paitsi ohut limakalvo myös munatorvista kohtuun tiputteleva neste.



Kerron tätä sinulle siksi, että helmikuisessa PASsissa (tai sen valmisteluissa) meillä vaihtui lääkäri kesken hoidon. Tämä uusi lääkäri otti ihan uuden asenteen koko hoitoihin ja oli sitä mieltä, että yhtään kallisarvoista alkiota ei ¿tuhlata¿ kohtuun ennen kuin siellä on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä ja lähteä kasvamaan. Vaikka päätös tuntui kovalta ja pettymys oli suuri, nyt koen että se oli ainoa oikea mahdollisuus. Olosuhteet pitäisi olla nyt kunnossa, vaikka eihän se mitään vielä varmista onnistumisen suhteen¿



Mutta todellakin toivon niin paljon, että onnistutte! Toivoa on toukokuu täynnä ja yhdessä varmasti jaksaa käydä hoidon läpi. Mukavaa että aktivoiduit taustalta kirjoittamaan!



Onko muita toukokuussa PAS hoidon aloittavia?



Mukavaa keskiviikkoa!



-Diina

Tässä yks toukokuun pas:lainen lisää.

Meillä on takana 5 ivf+icsi ja 1 pas. eli toinen tulossa nyt toukokuun 9.pv.

Tällä kertaa tehdään lääkekiertoon ja siksi tiedän jo valmiiksi päivän.



Asun ruotsissa ja en tiedä sitte onko täällä kovin erilaiset käytännöt näissä asioissa mut luin vain jotain että suomessa tehdään ultra ennen siirtoa. pitääkö paikkaansa?

Täällä alotetaan lääke eka menkkapäivänä ja sit 14pv päästä rinnalle vagitoriet ja siirto sit kierron 19pv on siirto. pitkäviljely kuulema siirti sitä päivää vielä muutamalla päivällä.



Tässä sitten pistelen pillereitä poskeen aamuin illon. Kipeenä oon kotona nyt, heikko ja kuumeinen olo. Tiä onko sivuoireita taiko flunssaa..



Mut jäämme jännäämään tuloksia! :D

Tervetuloa Geisallekin!



Jännä tosiaan päästä vertailemaan Suomen ja Ruotsin hoitojen eroa. Suomessa ultrataan käsittääkseni aina ennen siirtoa, täytyyhän varmistaa esim. limakalvon paksuus. Ja ainakin minulle määrätään siirtopäivä ultran perusteella. Toivotaan meille kaikille sitä II tai + -merkkistä testiä, kun sen aika on!



(.) Jes, tänään ensimmäinen kiertopäivä ja nyt alkaa meidän hoitokierto! Olen niin onnellinen ja henkisesti niin valmis tähän, koska odotus on ollut piinallisen pitkä tähän pisteeseen. Toivottavasti nyt päästään siirtoon. Toisaalta lääkäri lupaili, että se on lääketieteellisessä lähes varmaa, joten en malta odottaa! Huomenna alkaa hormonikuuri Zumenonin merkeissä ja eka ultra 5.5. Voisiko joku kaataa jäitä mun hattuun, että en innostu liikaa¿?



Innoissaan,



-Diina

Kirjoittelin jo piiitkät pätkät mutta viesti katosi tietysti jonnekkin bittimaailmaan :-( No, ei muuta kuin uusiksi...



Diina - sun kanssa mennään kyllä ihan samoissa aikatauluissa :-) Mullakin tänään kp 1 ja huomenna pillerit kehiin ja siitä se sitten lähtee...hui! Mulla lääkäri oli merkinnyt hoitosuunnitelmakaavakkeeseen ultran jo kp 9 kohdalle ja varasin ajan sen mukaisesti. Nyt jälkikäteen kyllä ihmettelen miksi niin aikaisin jo, edellisessä pas-kierrossa ultra oli kp 13. Mulla tuossa kp 10 limakalvo on varmasti ihan olematon... Täytynee soitella klinikalle huomenna vielä ja varmistaa onko lääkäri nyt sekoillut merkintänsä kanssa vai mistä oikein tuulee...



Tuota endometrioosin mahdollisuutta oon kyllä miettinyt viime aikoina kovasti ja lääkärin kanssakin siitä väänsin melkein jo kättä. Me vaihdettiin tähän hoitoon lääkäriä kun haluttiin kuulla jonkun toisen näkemys meidän tilanteesta. Valitettavan monesti aina käyntien jälkeen oli myös jäänyt semmoinen olo että hohhoijaa - voiko tähän lääkäriin nyt luottaa. Tämä uusi lääkäri nyt vaikutti monellakin tapaa paremmalta ja tuli luottavaisempi fiilis koko homman suhteen. Oli sitä mieltä tuosta endosta että ei voi sulkea pois mutta ei kyllä nähnyt syytä passittaa minua tähystykseenkään. Otan kyllä asian vielä esille ultrakäynnillä - jos vaikka mulla ois samanlainen tilanne kuin sulla Diina... Oliko sulla endometrioosi sitten ihan oireeton? Entä onko sulle tehty munatorvien aukiolotutkimus ja eikö siinä vaurioituneet munatorvet tulleet esille? Jotenkin itsellä on vain semmoinen fiilis että kaikki ei ole ihan ok - monesti (ei kuitenkaan aina) jo viikko ennen vuotoa alkaa olla vatsassa jonkinasteisia juilimisia. Liekö siellä se endometrioosi sitten jyllää... :-( Kiitos vinkistä siis Diina - otan asian todellakin vielä puheeksi lääkärin kanssa.



Jännää miten erilaisia hoitotapoja ja asenteita lääkäreillä onkaan... Näköjään myös maissa on eroja niin kuin Geislan kertomasta kävi irti. Välillä tulee kyllä semmoinen fiilis että ketä tässä oikein uskoa - niin kirjavaa käytäntöä näyttää olevan. Silloin pitäisi vaan täysin luottaa siihen omaan lääkäriin ja hänen ammattitaitoon. Meidän taipaleelle on kyllä osunut niin monenlaista lääkäriä että huhhuh. Toivottavasti tämän nykyisen kanssa ei tarvitse enää epäröidä; viimeisin suunnittelukäynti kyllä antoi taas uskoa siihen malliin tähän hommaan että eiköhän tämä tästä :-)



Innostunein ja positiivisin mielinhän sitä uuteen hoitoon täytyykin suunnata, Diina :-) Sulla on siis just oikea asenne! Itsellä on ollut usko aika vähissä tämän alkuvuoden aikana ja jokseensakin aika totaalisen väsynyt olo tähän kaikkeen. Nyt vähän mietityttääkin onko edes mitään järkeä lähteä tässä " jamassa" uuteen hoitoon. Luotan kuitenkin siihen että ihana kevätaurinko antaa energiaa ja lähestyvä hoito kantaa luottavaisin mielin kohti siirtoa. Kyllä nyt on jo meidän kaikkien vuoro onnistua!



Geislalle myöskin tervetuloa mukaan ja pikaista paranemista! Molemmille aurinkoista viikon jatkoa :-) Toivottavasti mukaan liittyy vielä myös muita jännäilijöitä!