* PAS & toukokuu toivoa täynnä*
tuo epätietoisuus on päättynyt. Keskiviikkona sain siis tiedon että olen raskaana ja kun kerran vuodan niin maanantaina tehdään testi varmuudeksi uudelleen.
Yritin jo keskiviikkona ja torstaina tänne kirjautua ja kertoa asiaa, mutta oli mahdotonta teknillisten häiriöiden ja muutosten vuoksi.
Ihanaa on tuo tunne, että vastaus on plussa ja arvotkin oli 269,5 kun viimeksi oli vain 54,1.
Tiistaina saan sitten varmistuksen. Vielä on vuotoa, mutta niukemman puoleista kuitenkin. ?:|
Joka tapauksessa tsemppiä kaikille ja ilmoittelen vielä asiasta.
Kommentit (76)
On tämä ihmeellinen tämä ihmisen mieli... Miten se voikaan heitellä niin laidasta laitaan ihan tunninkin sisällä? Kamalaa...
Yhtenä hetkenä olen onnesta soikea kun pikkarisuojassa edelleen vaan pikkupikku tilkkaa ruskeeta tuhrua ja toisena hetkenä vihlasee alavatsasta niin että tulkkaan sen välittömästi tulevaksi menkkaoireeksi ja suurinpiirtein heitän jo kirveen kaivoon... (täytyy kohta vaihtaa kaivoa kun alkaa tuo ensimmäinen jo olla täynnä... ;))
En todellakaan tiedä miten nää mun pp:t lasketaan mut lasken siitä kun munasolut on hedelmöitetty ja normaalisti kun on siirretty 2pv jälkeen niin aloitan sen ns. "normaalimman" laskemisen siitä. (Helpompi verrata aikaisempiin yrityksiin) Eli kun meän muniksia viljeltiin 6 pv niin periaatteessa jos ne ois siirretty 2pv jälkeen punktion olis ne jo kohdussa ehtineet seikkailla 4 päivää sen sijaan mitä ne lämpökaapissa muhi...
Eli tänään ois jo pp 14 mihin en ole koskaan aikasemmin päässyt ja vuoto ei siis ole edelleenkään alkanut! Tunne on kyllä koko ajan se et ku seuraavan kerran kurkkaa niin...
Meilä täällä Ruotsissa annetaan aikaa testaukselle hieman pitempää kun teillä Suomessa. Nyt kun mulla on testipäivä perjantaina niin se on jo oikeestaan pp18 ja niin on aina ollut. Lyhyelläkin viljelyllä testipäivä on ollu pp18, eli varmaan ihan oikeen sit lasken nuita mun pp-päiviä...
(Varmaan kuulostaa ihan älysekavalta nää mun laskelmat.. hah hah...)
Hitto tää on ihan hirveetä piinaa... Mä olen nähny joka ikinen yö unta vauvoista, raskauksista, jne... Ja tää on kyllä ihan eka kerta. En normaalisti näe unia näin paljon juuri vauvoista jne. Miks juuri nyt?
Musta tuntuu että mun tissitki on vähän arat, mitä ne ei koskaan kyllä ruukaa olla juuri menkkojen alkamisen aikoihin vaan n. viikkoa ennen. Eilen illalla ne musta oli ihan kuumat ja hiukan arat. (Taasko tätä kuuluisaa kuvittelua???)
Huh... Tätä vois todellakin vatvoa ees taas vaikka kuinka kauan... Taidan lähteä tekeen jotain tärkeempää, kuten siivoon että ehi astma kehittyä... (hirveitä pölypalloja ja koiran karvoja... Yäk...)
Peseen vaatteita myös Suomen matkaa varten!
Eli täältä tullaan kanssasisaret! ;) Vaikka enhän tiedä missä päin Suomea olette.. Hih..
Mut tsemppiä kaikille ja paljon jaksamista ja kärsivällisyyttä! Toivotaan parasta... :D
Sanopa muuta Geisla - ihmetyttää todellakin miten mieliala voi heitellä näin kovasti! Diinan komennettua olen kiltisti koukkinut kirveen kaivosta ;-) mutta uudestaan se sinne vain tahtoo lennellä vähän väliä... Eilen oli taas semmoinen fiilis että nyt tämä onnistuu, nyt tämän on pakko onnistua! Oli oikein kunnon tsemppi päällä ja usko tähän hommaan. Mutta tänään vaihteeksi on ollut niin samanlaisia menkkajuilimisia kuin aina ennenkin tässä vaiheessa - kovin vaikea tässä on siis uskoa onnistumiseen.
Geisla kyseli aiemmassa viestissään onko mulla muita tuntemuksia kuin tuo väsymys. No nuo juilimiset on ja ne on juuri niitä samoja juilimisia kuin aina ennenkin. Tai siis tuntuvat samalta, samassa paikkaa yms. Rinnat on kipeät mutta niin ne on aina ennenkin olleet. Nyt kipuilu tosin alkoi melkein heti siirron jälkeen, mielestäni aiemmilla kerroilla aristus on alkanut vasta lähempänä menkkoja. Vessassa pitää ravata yhtenään - mutta tämä oire saattaa liittyä myös mahdolliseen endometrioosiin, kuulemma. Aiemmilla kerroilla ei vessareissuja ole joutunut kuitenkaan ihan näin tiuhaan tekemään, muistaakseni ainakaan. Aika ajoin on ollut myös hieman pahoinvoiva olo, mutta niin on ollut myös aiemmilla kerroilla. Koko ajan on nälkä, mutta niin mulla on usein muutenkin ;-) Eli ei mitään semmoista minkä voisi ajatella johtuvan raskaudesta. Lääkkeet, mahdollisesti jylläävä endometrioosi, tämä piina ja mielikuvitus saa aikaan vaikka ja minkälaisia tuntemuksia. Pystyisipä laittamaan aivot narikkaan ja olla ajattelematta koko ajan miltä nyt tuntuu!
Mulla ei ole mitään käsitystä noiden pp:n laskemisesta. Itse olen ruvennut laskemaan niitä ihan vain siirron jälkeisistä päivistä... en ole siis ottanut huomioon hedelmöittymisajankohtaa tms. Oon vain laskenut että siirron jälkeinen päivä on pp1, seuraava pp2 jne. Eli "mun laskujen" mukaan elän nyt pp10... Mulle lääkärit ei kyllä olekaan puhuneet mitään piinapäivistä vaan kertoneet ainoastaan mikä päivä voin testata. Mitenhän nuo pp:t "oikeaoppisesti" täällä Suomessa lasketaan...?
Ihanaa Geisla - oot siis pidemmällä kuin koskaan ennen ja se on hienoa! Mulla on peukut niin pystyssä teidän puolesta! Rennoin mielin vain kohti Suomi-reissua ja perjantain testipäivää!
Itse oon tässä miettinyt josko pe-aamuna kuitenkin tekisin ennen labrakäyntiä kotitestin. Kun hirvittää niin kamalasti se että saan puhelimessa sitten kesken työpäivän huonoja uutisia. Jos kotitesti on nega niin osaisin jo asennoitua huonoihin uutisiin... etten sitten romahda ihan täysin. Onneksi mulla on poikkeuksellisesti viikonloppu vapaata töistä - saan pari päivää sulatella tuloksia ennen töihin paluuta oli uutiset sitten hyviä tai huonoja.
Diinan alkiot on tänään sulateltu ja toivottavasti kaikki on mennyt hyvin! Huomenna sitten kaverit matkaan ja pääset sinäkin ihan kunnolla tähän piinailun makuun :-) Tuuhan kertomaan sitten miten kaikki meni!!
Mitenkäs HönTTin ultareissu meni? Joko siirtopäivä sovittiin? Oliko laastarit toimineet toivotulla tavalla?
Toivottavasti Minttu-Marin vuoto on myös rauhoittumaan päin ja uskallat jo nautiskella raskaudesta. Mullekin kelpaa kaikki mahdolliset raskausoireet pahoinvointipuuskineen yms. ja tulen myöskin riemuitsemaan niistä täysin rinnoin!
Mies lähti parin päivän työreissulle ja jätti minut yksin tänne piinailemaan... Joudutte siis todennäköisesti sijaiskärsijöiksi tämän palstan myötä kun täällä todellisessa elämässä ei ole ketään kenelle tilitellä tuntoja... heh. Koittakaa siis kestää :-) Tähän hoitoon vedin tiukan linjan siitä kenelle kerron ja kenelle en. Edes parhaimmat ystäväni eivät tiedä että hoito on menossa, ainoastaan vanhempani (en olisi halunnut heillekään kertoa mutta homma paljastui kun oli pakko tuikata luge puolen tunnin lepotaukoineen matkaan äitienpäivävisiitin aikana...). Vähän huono omatunto on kolkutellut... olen joutunut kierrelleen ja kaarrellen vastailemaan kieltävästi kun on kysytty ollaanko parhaillaan jossain hoidossa tms. Koin kuitenkin että nyt haluan pitää tämän ihan omana juttuna, en jaksa raportoida kenellekään missä mennään enkä kuulla voivotteluja jos homma menee puihin. Ja olen kyllä ollut tyytyväinen ratkaisuun vaikkakin valkoisen valheen näissä tapauksissa olen joutunut ilmoille heittämään. Se kuitenkin minulle sallittakoon. Kuinka moni teidän läheisistä tietää että hoito meneillään?
Nyt puuhaamaan jotain ihan muuta ja ajatukset hetkeksi jonnekin ihan muualle.
Jännittävää viikon jatkoa!
aikalailla itseasiassa ja toivonkin että siellä jokin jyllää ja kovaa, jotta löytää oman kolonsa johon asettua ja viettää aikaansa.
Täällä oli puhetta tihentyneestä virtsaamistarpeesta ja samaisen tunteen huomasin itsekin jo ennen testiä. Tosin diabeetikkona olen aina juossut usein vessassa mutta nyt vielä tavallista enemmän.
Tällä hetkellä mulla on jatkuva kylmä melkeinpä sellainen horkkatauti että tarttee olla peiton alla lämmittelemässä teemuki kädessä. Kahvi kun ei mulle maistu, ja minä kun olen päivässä vetänyt pannullisen. Hmm....ihmeellistä.
Vuodosta....se jatkuu ja olen tässä pistänyt merkille sellaisen asian että juuri ennen kuin tarttee uusi luge työntää sisään on vuoto runsaampaa. Suurinpiirtein tuntia aiemmin se alkaa. Eli luget vaikuttais mun kohdalla siis vuotoa rauhottavan. Vuoto tulee paperille muttei vessanpönttöön. Ihanaa kun saa kertoa anonyymisti yksityiskohtaisetkin asiat.
Pahoinvointia oli eilen runsaasti ja aamulenkillä siis ulkoilutin koiraa ja samalla ykäsin puskiin. Hieno kokemuus......hieman hävetti. Onneksi asumme maalla ja liikennettä on vähän. Tänä aamuna söin puuron ennenkuin lähdin ulos, niin pahoinvointia ei kuulunut. Huomenna kokeilen toisin. Muutoin alan huolestua jos sitä ei enää kuulukaan. Hulluutta kaivata ykäämistä.
Ostaa pamautin kaupasta ladyvita plus-paketin. Siinä lukee että suositellaan aloitettavaksi jo ennen raskautta. Ajattelin sitten nauttia niistä koko raskauden siis mahdollisen raskauden ja imetyksen.
Mulla on huono nimimuisti, jota tässä pahoittelen, mutta oli puhetta mys noista vatsoista. Mä myös bongailen niitä joka puolelta ja vaunuja, vauvan vaatteita, tarvikkeita, oppaita ja sydän huutaa tyhjyyttään.
Toinen mikä minua raivostuttaa on vanhemmat jotka tiuskivat lapsilleen ja vastaavat inhottavasti kun lapsi kysyy. Tämä on ehkäpä ammattivika, kun kasvatustyössä olen, mutta pistää vihaksi.
Itse laskin tuosta istutuspäivästä 14 päivää etiäpäin, jolloin tehtiin veritesti. Kotitestiä en ole tehnyt vaikka usein on kutkuttanut esim. ihan äsken mutta kauppaan sen testin jätin.
Nyt lasken tässä päiviä jolloin on se ultra, jotta saisi selvyyden että kaikki on kunnossa ja sydänäänet kuuluisivat.
Teillä kaikilla on samanlaisia tuntemuksia kuin itselläni oli ja huomasin että alati analysoin omaa toimintaani, vessassa ravaamista ja tuntemuksia. Teen vieläkin samoin. Tosin tutkin sitä vuotoa ja odotan pahoinvointiaamuja.
Totisesti toivon että kaikki teistä plussaavat ja jos toisin käy, niin jaettu suru on parempi kuin yksin olla ja masentua. Tämän masennuksenhan kävin lävitse tammi-helmikuussa. Vaikea oli siitä suosta nousta, mutta oli pakko.
Tämän raskauden eteen olen pudottanut 29 kiloa, jotta tämä onnistuisi. Helpompaaoli kuin olisin ikinä uskonut.
Halpaa tämä koeputkihedelmöitys ei ole ja mielestäni näistä keltarauhashormooneistakin pitäisi kelan korvaukset saada. Mielestäni on kohtuutonta rahastaa toisten kärsimyksillä, tähän kun liittyy henkinen että fyysinen sairaus/kipu sekä tuntemukset myös.
Olipa sekalaisesti kirjoitettu, mutta toivottavasti saatte selkoa kirjoituksistani.
Tsemppiä teille kaikille ja rauhoittumaan meistä kukaan ei kykene mutta nautitaan pienistä hetkistä ilman stressiä.
Minttu-Mari
musta on tullu näköjään ihan superhysteerikko... kurkin housuihin vähän väliä... Uuh...
Olen samaa mieltä että noi luget rauhoittaa vuotoa tai eihän mulla sitä ole vielä ollut mutta tuota yököttävän mömmön tuloa..
Tää on muuten hirveen ihanaa että voi kertoa mömmöistä sun muista ja KAIKKI ymmärtää ja kellään ei tee pahaa... (niin kun eräille kerran erehdyin kertomaan ja nähtävästi ihan liian yksityiskohtaisesti kuvailemaan...)
No näin tässä kävi että mulla tuli tänä iltana hirveet menkkakivut kesken ostosreissun ja sitä helvetin vihlomista oli siinä suhteessa että meinasin jo lähteä kotiin kesken kaiken.. Ja hoppsan.. Kotiin tulin ja siihen se jäi, EIKÄ VUOTOA EDELLEENKÄÄN! Herran jeesus... Mitä jos tää nyt sitte meinaa sitä yhtä ja oikeaa?!?!?!? Apuaaaaaaaaaa..............
Muita oireita ei siis todellakaan ole!
Tuosta hinnoista meinasin vain kirjotella sen verran että täällä Ruotsissa on onneks tuo lääkekatto hirveen alhanen. Muistaakseni joku on joskus sanonu että suomessa se on 600e ja minusta se on aivan järkyttävä!
Meillä täällä se on 1800kr eli n. 190e. Eli sen jälkeen on ilmaset lääkkeet ja tuo summahan tulee jo eka apteekki käynnillä täyteen.
Hoidoista en osaa kyllä sanoa mitä ne teillä on ja kummassa maassa halvemmat, mutta meillä makso ifv+icsi (siihen sisältö ne akupunktiot siirron yhteydessä) 16 900kr eli n. 1800e. (laitan nuo kurssit vähän yläkanttiin ku en tiedä mikä on päivän kurssi)
Tää siirto tulee maksaan 8 500kr eli n. 900e. Tietenki nää hinnat heittelee eri klinikoilla.
Olis ihan mielenkiintoista tietää et mitä teillä nää on maksanu?
Mä lähen tästä ripusteleen pyykkejä kuivuun ja peseen raita-aineen hiuksista. Tässä siis kaikenlaista "sivupuuhaa" housuun kurkkimisen lomassa... ;)
Soitin klinikalle, tänään pitäisi siis olla siirto. Kaksi alkiota oli kyllä "hengissä", mutta niin huonokuntoisia että niitä ei kannata siirtää.
Nyt siellä sulatellaan uusia, meillä on enää 3 siellä pakkasessa. Ihan kamala huoli, että jos yksikään ei selviä... Pelottaa ihan kamalasti, että kaikki tämä on ollut turhaa ja homma loppuu tähän :(
-Diina-
Vaikeeta on ollu miehen kanssa, mut yhdessä on näistä kaikista koettelemuksista kuitenkin selvitty. Nyt vaan tultiin sitten matkan päähän, ja aika yllättäenkin päätettiin asumuserosta ja hoitojen keskeyttämisestä. Aikalisää ja miettimisaikaa nyt kummallekkin. Katsotaan jatkuuko tämä elämä vielä saman katon alla vaiko ei, mutta nyt mennään näin. Kummallakaan ei ole tällä hetkellä voimia niin suureen ponnistukseen mitä kaiken korjaamiseksi tarvittaisiin...
Olo on turta, tyhjä ja aika toivoton.
Toisaalta mielessä alkaa välähdellä ajatus kokonaan lapsettomasta elämästä eläimien parissa...
No, aika näyttää mihin elämä kuljettaa.
Voi ei Höntti, kyllä se elämä nyt heittelee! Toivotaan että miettimisaika tekee hyvää ja huomaatte, että ette voi elää ilman toisianne... Varmasti on hyvä ratkaisu laittaa hoidot hetkeksi narikkaan ja selvitellä omia tunteita ja vaikeaa tilannetta. Jaksamista sinulle tositosi paljon, toivon sydämestäni että saatte asiat kuntoon!
Sitten jatkoa omille kuulumisille, jotka ei myöskään ole mitään riemullisia:
Meillä on siis sellainen tilanne, että maanantaina olikin otettu kolme alkiota sulamaan, niistä yksi kuoli heti ja kaksi sinnitteli, mutta olivat liian huonokuntoisia siirtoon. Pakkaseen oli jäänyt vielä kaksi alkiota, jotka otettiin heti aamulla sulamaan. Nämä molemmat selvisi sulatuksesta, mutta eivät vielä ehtineet jakautua ennen siirtoa. Näiden alkioiden laadusta ei ole mitään tietoa tai taetta ja pakkanen on nyt tyhjä.
Nyt on siis kaksi kyytiläistä matkassa, mutta odotukset eivät ole todellakaan korkealla. Limakalvo on myös ohuehko, mutta kyllä sillä kuulemma pitäisi pärjätä.
Baulielle: Ainakaan meidän klinikka ei siirrä kolmea alkiota, vaan kolmen alkion sulatuksessa siirretään kaksi parasta. Lääkäri sanoi, että aina on alkioiden tasossa eroa, jolloin tarvittaessa voidaan valita ne, kellä on parhaat mahdollisuudet jatkaa elämää.
Nyt siis on edessä kaksi piinaavan pitkää viikkoa. Ei ole tehty tätä helpoksi. Kiitos että olette olemassa, seuraavan parin viikon aikana yleensä pirtsakka Diina saattaa kaivata tsemppausta... Toivottavasti muuten jaksatte vielä palstailla perjantain jäljeen, kun teille kahdelle piinalaiselle on ne plussat napsahtaneet :)
-Diina the Piina (pp0)-
Sinne jäi noita Ensikko-pinon kuulumisia väliin, tässä pinkassa ei Baulieta ole... Käytin samaa pohjaa ja nyt on niin silmät ristissä ja ajatukset sekaisin, että ei osaa näköjään omaa tekstiään lukea...
... olipas täällä ikäviä uutisia Höntin osalta. On tämä lapsettomuus niin vain rankka taipale taivaltaa että parisuhde joutuu siinä kyllä melkoiselle koetukselle kaiken tämän keskellä. Voimia ja jaksamista siis sulle Höntti uudenlaisen elämäntilanteen keskelle!
Ja Diinallakin nyt sitten kyytiläiset mukana :-) Ihanaa että nämä kaksi selvisivät sulatuksesta ja pääsit siirtoon asti. Kyllä ne siellä oikeassa osoitteessa nyt varmasti jatkavat jakaantumistaan ja tarrautuvat visusti kiinni limakalvoon. Itse taannoin melkein vaatimalla vaadin meidän alkiolle sitä pidempää viljelyä sen takia että saisin varmuuden siitä jatkavatko alkiot jakaantumista. Lääkäri koitti kovasti toppuutella ja painotti koko ajan että kohtuhan se luonnollisin paikka on alkion jakaantumista ajatellen, ei mikään viljelyneste ja lämpökaappi... Kohdussa alkio on omassa oikeassa ympäristössä, siellä missä pitääkin ja siellä sen on hyvä jatkaa kehittymistään. Siellä ne teidänkin alkiot nyt siis köllöttelevät ja jatkavat jakaantumista - usko pois!
Geisla kyseli Suomen klinikoiden hintoja... Minä pulitin tästä pas:sta klinikalle 530€. Edellinen kerta oli halvempi (neljäsataajotain...). Nyt kävin pariin otteeseen lääkärin vastaanotolla siirtopäivän lisäksi ja siksi tämä kerta hieman tyyriimpi. Ivf:n hinnan olen tietoisesti halunnut unohtaa koska oli sen verran kallis tikki. Muistaakseni klinikalle maksettiin noin tonneroinen ja tonneroinen meni lääkkeisiin. Sievoiset summat on siis vuoden aikana hoitoihin uponnut - saisi pikku hiljaa näkyä jo tuloksissa!
Täällä vointi menee samaa ylämäkialamäki rataa kuin muutamat edelliset päivätkin. Aamupäivä ja päivä oireetonta, nyt iltaa kohti menkkakivut on taas lisääntyneet. Silloin kun ei ole minkään sortin tuntemuksia fiilikset katossa ja usko tähän hommaan. Nyt kun kipuja on surettaa ja pelottaa kamalasti kuinka tässä käy. Vielä kun pari päivää jaksaisi odotella... Voi kun nämä Geislan ja mun menkkakivut oiskin ainoastaan niitä kiinnittymiskipuja tms. ja perjantaina todellakin napsahtaisi ne plussat meidän kohdalle! Minä ainakin lupaan täällä palstalla roikkua tulosten jälkeenkin, kävi miten kävi :-)
Samaa se lääkärikin sanoi alkioiden osalta, kun yritin mankua niille jakautumisaikaa vielä ennen siirtoa. Olisi ollut vain kiva tietää, mikä on alkioiden kunto. Toisaalta ehkä näin on parempi, sillä nämä kaksi pikkuista olivat meidän viimeiset eikä enää olisi voinutkaan lisää sulattaa.
Ja hinnoista. Kyllä tämä touhu ottaa myös lompakon päälle, vaikka me ollaankin julkisella puolella. Meillähän täällä on sellainen systeemi, että punkiot ja siirrot tehdään yksityisellä eli julkinen on tehnyt ostopalvelusopimuksen klinikan kanssa. Siinä mielessä hyvä systeemi, että saadaan kyllä hyvää hoitoa.
Kävin eilen hakemassa lisää Lugeja näille 2 piinaviikolle ja hinta 80 euroa! Nämä ei siis riitä edes raskaustestiin saakka. Mutta mitä sitä tekisi ja maksaisi, jos tämä nyt onnistuisi! Pientä matikkaa harrastin apteekkireissun jälkeen toiveikkaana, että jos tämä raskaus tästä lähtisi, niin pelkkien Lugejen hinnat rv 10 on yli 300 euroa. Mutta sitten sitä maksaa jo mielellään, kun on joitain vähän konkreettisempaa jota odottaa.
Ainiin testistä vielä, siis ihan kotipissatesti on minullakin edessä, ei siis veritestiä. Ja suositeltu testipäivä on 5.6.Huoh, miten pitkä odotus!"
Geislalle ja Adastralle kovasti tsemppiä viimeisiin päiviin ennen raskaustestiä. Nyt olisi hyvä "kimppaplussan" paikka!
-Diina the Piina (ja pp1)-
... taas...
Vuoto alkoi taas. Tälläkin kertaa. Testasin vielä aamulla vaikkakin 2pv aikasemmin mutta kuitenkin. Toki testaan vielä perjantainakin, niihän se pitääkin mutta sen verran on hirveet menkkakivut ja vuoto että vois melkeen sanoa että "tämä sitten tällä kertaa..."
Hirveä olo taas ja niin itkettää.... :'(
... olen todella pahoillani että tässä kävi taas näin :-( Lohtuhalaus täältä kaukaa ja hirveästi voimia ja jaksamista sulle!! Toivotaan vielä kuitenkin että perjantain testi kertoisi muuta - jos sieltä vaikka nyt toinen alkio vuodon mukana tulee pois mutta toinen jaksaisi kuitenkin sinnitellä ja pysyä kyydissä mukana...
Pahoin pelkään että perässä tullaan... Tänään on koko päivän ollut taas järkyttävät mahakivut ja olen jo ruvennut asennoitumaan siihen että perjantaina saan huonoja uutisia. Tiedän että toivoa on siihen saakka kunnes toisin todistetaan mutta hirmuisen vaikea näiden kipujen kanssa on uskoa onnistumiseen...
Älähän nyt vielä luovuta! Miten muuten vuoto alkaa, eikös sulla ole tukilääkitys vielä päällä? Kuule, se voi olla jotain pikkutiputtelua, älä tee siitä mitään hätäisiä johtopäätöksiä. Sitä paitsi moni plussannut on kertonut, että ainoa raskausoire on ollut menkkamaiset tuntemukset... Testin kanssa olet ainakin ollut ajoissa, se ei ole vielä luotettava.
Maltellaan sinne perjantaihin, jookos (( halaa)). Toivoa on vielä.
Jaksamista ja malttia ja samoja sanoja myös Adastralle!
-Diina-
Kyllä tää nyt on ihan oikeeta vuotoa eikä tiputtelua. Se oli sitä vielä eilen ja aamulla mut nyt ihan runsain mitoin. Toki tiedän tämän että toinen voi vuotaa pois ja ystäväni kanssa juuri tästä juttelinkin koska hänellä toinen vuosi pois ja toinen on sitten 2 vuotias poika. (tää oli ihan luomujuttu)
Mut usko ja toivo on niukassa. Tää oli 4 kerta kun siirretään 2 alkiota ja ikinä, koskaan ei ole ykskään alkio kiinnittynyt.
Testaan huomenna ja perjantaina. (ihan siis varman päälle) Luulis että jotain ois ehkä näkyvissä jo huomenna jos toivoa ois, vai? Ns. haamu luulis näkyvän jo päivää ennen mutta kyllähän sitä jo tämän ikäisenä oman kroppansa tuntee aika hyvin ja just tää on ihan liian tutun tuntosta...
Mutta rakkaat kanssasisaret. Toivon että teillä edes tärppäisi! :)
Saapa nähdä mitä ensi yöstä tulee, uni on varmasti hakusessa ja liekö saan nukuttua ollenkaan. Jännittää nimittäin niin tautisesti mitä huominen tuo tullessaan. Tänään on taas ollut kivuton päivä ja toivo on kummasti nostanut päätään. Jalat on kuitenkin sen verran maankamaralla että suuren suurena ihmeenä pidän jos saankin huomenna hyviä uutisia. Tämä jännittäminen on kyllä jotain ihan kamalaa! Näin paljon jännitin viimeksi syksyllä kun punktion jälkeen soittelin klinikalle ja kyselin ovatko solut hedelmöittyneet. Samanlaista tunnetta ei ole ole ollut kahdessa viime pas:ssa - johtuen ehkä siitä että nyt pakkanen on meillä tyhjä. Jos tämä menee puihin niin ollaan siinä tilanteessa että pitää puntaroida miten tästä eteenpäin...
Testasitko Geisla uudestaan tänään? Voi kun sullakin plussa pärähtäisi vielä testitikkuun!!! Toivottavasti pystyt kaikesta tästä huolimatta nauttimaan Suomi-visiitistä - ootkohan jo reissun päälle lähtenyt..?
Päädyin siihen että teen kuitenkin kotitestin aamulla ennen labraan menoa... Jos se ei näytä plussaa niin osaan henkisesti valmistautua mahdolliseen työpäivän keskeyttävään maailman ikävimpään uutiseen. Ehkä pystyn sitten helpommin kasaamaan itseni enkä romahda ihan totaalisesti kaikkien silmien alla. Itku mulla tulee joka tapauksessa, sain sitten hyviä tai huonoja uutisia. Sen verran tunteet taas pinnalla että pelkkä asian ajatteleminen saa mut vollottamaan ;-) Onnenkyyneleitähän sitä mieluusti huomenna vuodattelisi.
Nyt unta odottelemaan... palaan huomenna asiaan.
Mä täällä odotan jännityksissäni mitä teille testipäivä tuo tullessaan! Ajatuksissani lähetän paljon positiivisuutta ja plussasäteitä ja toivon niin kuulevani teiltä pian hyviä uutisia.
Kerrottehan heti kun tiedätte <3
Jännittävää!
-Diina- peukut pystyssä bd bd bd bd
...ja syli tyhjempi kuin koskaan ennen. Eli huonostihan tässä kävi, nega aamun kotitestistä valmensi jo tulevaan ja niinhän siinä kävi että ei veritestikään näyttänyt mitään :-( Nyt lääkkeet nakattu kaapin perimmäiseen nurkkaan ja odotellaan vuotoa alkavaksi, hohhoijaa.
Ulkona paistaa ihana kevätaurinko mutta mieli on mustaakin mustempi. Miten tämä voi olla näin hemmetin vaikeaa??? Olo on kyllä niin järkyttävä että en todellakaan tiedä miten täältä noustaan...
Kiitos tsempeistä ja mukana elämisestä - toivottavasti sulla Diina on parempi onni ja hyppäät Minttu-Marin seuraksi plussajunan kyytiin!
ny meni se viikko kuten ajttelenikin menevän. Töissä on niin hektistä ettei vapaa-aikana enää sitten jaksa muuta kuin notkua sohvanpohjalla. Onneksi ensi perjantaina on päättäjäiset ja openkin työ helpottaa ja alkaa ns. kesäsesonki ja työ rauhottuu oppilaiden osalta ja pareityöt vie sitten lopultakin kaiken ajan.
Olen tässä yrittänyt lukea teidän kuulumisia.
Adastra: Olen sydämestäni pahoillani ettei yritys tuottanut toivomaasi tulosta. Itse kahden alkion menettäneenä sen tuorealkioiden siirron jälkeen luulin, että elämä vie minulta jalat alta. Alkiot tulivat ulos perättäisinä päivinä, joten saadessani uutisen että olen raskaana iloa kesti tasan päivän ja suru ja itku tulivat ilon tilalle.
Siinä mietin kuinka tästä nousta, niin näin jälkeenpäin aloin odottamaan uusia kuukautisia ja uudestaan lääkkeiden ottoa ja kalenteria sekä kellon kanssa eloa. Enpä olisi että sellainen toive tulee.
Nyt olen siitä jo yli päässyt ja alkio siis siirrettiin huhtikuun lopulla 21.4 ja nyt plussaa vielä........vuoto jatkuu ja pelottaa ja keskiviikko on minun ratkaiseva hetki tämän alkion suhteen.
Neuvoni, itke, sure ja jaa se suru, mutta katse eteenpäin. Me autamme sinua jos tukihenkilöt eivät enää jaksa kuunnella juttuja, sillä kanssaihmiset eivät jaksa enää keskittyä näihin hoitoihin ja mitäpä ne ymmärtäisivätkään meidän peloista, toivoista, suruista, epätoivoista ja haaveista. Tämä on hankala prosessi, mutta me autetaan etiäpäin.
Voimahaleja sinne todella paljon.
Geisla: Vuotoa oli minullakin runsaasti, mutta nyt alkaa hieman pienenemään ja olen edelleen hysteerinen. Kerro kuinka kävi. Itselläni oli myös kovat vastakivut ja krampit aluksi ja alkoi nipistelyä yms. tuntemuksia. Toivottavasti alkio on kiinnittynyt. Tsemppiä.
Höntti: Diina ja Asandra kirjoittivat sinulle kaiken jo mitä itse ajattelin ja toivotan näin virtuaalimaailman välityksellä todella suuret voimahalit ja jaksamisia. Kerrothan välillä kuuulumisa jos vain jaksat.
Palailen kohta uudestaan.....sauna kutsuu ja mies hermostuu...
Minttu-mari
Adastra, ei minulla ole sinulle sanoja! Harmittaa, itkettää ja suututtaa puolestasi. Tämä on niin epäreilua, niin tylsää ja niin totaalisen väärin. Ei ole mitään syitä sille, että tämä ei nyt onnistunut. Lääkäri on sanonut, että tämä on sitä sen oikean alkion metsastämistä. Vaikka tiedän, että olisit halunnut juuri nämä alkiot, niin se teidän tuleva pikkuinen on vielä tulossa.
Jaksamista sinulle niin paljon. Sure kun surettaa, ei tarvitse olla reippaampi kuin on. Ethän ihan kokonaan katoa, vaikka varmasti haluat aikalisän ottaakin...? Ties vaikka syksyllä jatketaan tätä raskasta matkaa samaa tahtia...
Mikäs oli Geislan lopullinen tilanne? Onko toivoa?
-Diina
Mitäs kuuluu näin sunnuntaina? Viileät kelit taitaa olla joka puolella Suomea, mutta mikäs sen kivempaa kun touhuta kotijuttuja villasukat jalassa? Aurinkoisina päivinä kun on tuhlausta olla sisällä ;)
minttu-mari: Niin hassulta kun se kuulostaakin, voin hyvin kuvitella miten iloitset pahoinvoinnista! Onneksi teillä ultra lähestyy ja sitten viimeistään saat rauhan ajatuksillesi ja pääset keskittymään ihanaan odotukseen.
Adastra: Haepa se kirves sieltä kaivosta, se heitetään sinne vasta jos täti tulee käymään tai testipäivä tuottaa pettymyksen. Mutta siihen saakka me uskomme, että pikkunen/pikkuiset on tarrannut kunnolla kiinni ja pysyy matkassa 9 kk! Toivotaan, että sun olo parenee eikä ainakaan heitä mitään flunssaa päälle.
Geisla: Tiedän kyllä tunteen, välillä ei kyllä jaksa katsella yhtään vauvamahaisia naisia tai ihanaa perheonnea. Silloin pitää vaan ottaa omaa aikaa. Mun hyvä ystävä synnyttää ihan minä päivänä tahansa. On ollut tietyllä tavalla raskasta seurata hänen raskauttaan, vaikka voin kyllä sanoa olevani aidosti oikeasti onnellinen hänen puolestaan. Hän kyllä tietää tilanteeni ja on ollut hyvin huomaavainen eikä liikaa hehkutellut vauva-asioita. Sanoinkin hänelle, että mulla on siirto ja testipäivät just samoilla nurkilla hänen lasketun ajan kanssa, joten jos käyttäydyn kummallisesti niin hän tietää syyn. ¨
Oi että, mä niin toivon, että te Geisla ja Adastra otatte perjantaina plussat!
(.) Aamulla lähti eka Luge kehiin. Nyt on siis aika mittavat coctailit käytössä (3 x luget/pv, 4 x zumenon ja joka toinen päivä uusi Estradot-laastari massuun). Jospa näillä nyt saataisiin limakalvo tiistaiseen siirtoon hieman parempaan kuosiin, viime viikon tiistaina se oli vasta sen 7 mm. Ja niin hullulta kun se tuntuukin, mä niin ajattelen jo niitä kahta pienenpientä alkiota, jotka huomenna otetaan sulamaan. Koitan niitä ajatuksilla tsempata, että selviäisivät sulatuksesta ja lähtisivät hyvin jakautumaan& Mun pienet pakkasvauvat, jotka tahdon 9 kuukauden päästä kotiin. Molemmat.
-Diina-