Onko ketään, jolla olisi hyviä kokemuksia 1v:sta tarhassa?
Minulla on pakkotilanne (en nyt kerro syytä, koska moni tunnistaisi minut siitä, mutta ihan mitätön syy ei ole) laittaa tasan 1-vuotias tarhaan. Kaikki kuitenkin vain maalailevat kauhukuvia, miten kaikki menee perseelleen ja lapsesta tulee aivan vajavainen psyykkisesti.
Esikoisemme meni tarhaan jkv yli 2-vuotiaana, ja hänellä ei ainakaan koskaan ollut mitään vaikeuksia, enkä kyllä noilla pienillä hänen ryhmässään huomannut sen kummemmin mitään probleemaa, kun tutustuimme tarhaan. Meidän tarhamme on todella hyvä, ja henki siellä on loistava. Eskoisemme on aina ihan mielellään lähdössä, ja sanoo kaikkia hoitajia kivoiksi.
Nyt kärsin kauheaa stressiä tästä asiasta, vaikka tunnenkin ihmisiä, jotka ovat ongelmatta tuon ikäisen hoitoon vieneet. Ryhmässä tulee olemaan 9 lasta ja 3 aikuista, joten ei tämä kaameasti edes pph:sta poikkea.
Kommentit (13)
Ihmiset on erilaisissa tilanteissa. Siihen kuitenkin vastaisin, kun joku kirjoitti että tuollaiset pienet olisivat sopeutuvaisia niin se ei kyllä ihan pidä paikkansa.
Tai siis se voi näyttää siltä, mutta oikeesti ne on niin ihmeissään ja pyörällä päästään, että ne tosiaan näyttää tyytyväisiltä. Tätä mieltä on moni psykologikin, kun asiasta on keskusteltu.
Toivottavasti saatte ns. omahoitajan, jolla on pk ryhmässä lapsen iästä riippuen 3-5 lasta. Lapsi pystyy silloin kiintymään yhteen ihmiseen( tuon ikäinen ei pysty kiintymään moneen ihmiseen) pk:ssa. Kun on suhde yhteen ihmiseen, mitä tiiviimpi sen parempi, niin voi rakentaa hoitajan kanssa vähitellen muihin aikuisiin ja lapsiin. Omahoitaja pitää äidin (ja isän ) lapsen mielessä päivän ajan.
Tällä en missään nimessä halua syyllistää, vaan pikemminkin antaa tietoa. Toivottavasti kaikki mene hyvin!
T: lh
eikä meillä ollut mitään erityisiä vaikeuksia hänen kanssaan hoidon aloittamisessa. Ryhmä oli kyllä pieni, 8lasta ja kolme hoitajaa, joten ryhmän pienin sai varmasti riittävästi huomiota ja syliä (vielä oli usein harjoittelijakin). Ei sairastettu mitenkään erityisesti ekana vuonna, tyttö puhui jo hyvin tarhaan mennessa (oikeesti tädit sitä ihmetteli), lapsi oli sosiaalilnen ja leikki mieluusti toisten kanssa jne. Unitutti ja unipullo oli vielä käytössä ekan talven ajan - muutoin oltaisi niistä jo varmaan luovuttu, mutta tarhassa ajateltiin että helpottivat ja toivat turvaa. Opetimme lapselle päiväkodin unirytmin kotona eli senkään puolesta ei tullut mitään ongelmia. Ja edelleen on esikkomme täysipäinen koululainen, en ole huomannut psyykkisiä ongelmia hänellä tästä varhaisesta tarhan alotuksesta huolimatta ;-)).
äidinmaito on parasta ravintoa, mutta ei lasta ja hänen mahdollisuuksiaan voi pilata korviketta antamalla.
Kotihoito on parasta hoitoa, mutta ei lapsi pilalle mene, jos päiväkotiin menee.
lasta on menneet tarhaan 12-16 kuisina ja ihan normaaleja. Tai no, yhdestä tuli insinööri, toisesta kokki, kolmas saattaa joutua akateemiselle uralle ja neljäs on vielä pieni ja ihana:) Ei mitään kasvatusongelmia ollut näiden kanssa, liekö sitten tavallista helpommat lapset osuneet kaikki meille:D
Fiksu, sosiaalinen, iloinen, ystävällinen ja erittäin normaali 3-vuotias.
Mutta niinhän ne väittää, että hulluksi tulee vasta myöhemmin. Sitä tässä odottelen itsekin, minut kun roijattiin hoitoon jo 6-kuisena.
Poika oli 1v1kk kun meni tarhaan. Kaikki on mennyt tosi hyvin, poika on oikein pidetty, perusluonteeltaan hyvin tyytyväinen ja positiivinen lapsi.
Oppii olemaan ikäistensä kanssa, saa touhuta turvallisessa ympäristössä, askartelua, leipomista, laulua, leikkiä - kaikkea mistä tuon ikäiset pitävätkin.
Näitä pieniä on 6 ja hoitajia 2, seinän toisella puolella sitten toinen mokoma vähän isompia, 2-3 vuotiaita.
Tietenkin olen tyytyväinen kun kaikki on mennyt niin hienosti. Eri asia olisi ollut, jos lapsi olisi ollut itkuinen, takertuva tms.
Ja monelta muultakin olen kuullut, että pienen kanssa päiväkotihommat on menneet hienosti. Hoitajat yleensä on sanoneetkin, että tällaiset ihan pienet on kaikista sopeutuvaisimmat.
ja hälle se oli vaikeampaa. Varmasti olisi ollut hänellekin helpompaa, jos olisi mennyt pienempänä.
Kaikki on mennyt hyvin. Meni ryhmikseen, jossa oli paljon syliä tarjolla aina. Ryhmän " isot tytöt" ottivat poikani myös erikoissuosikikseen, koska poika oli kaikista pienin silloin.
Itse olen ollut 3 kk mennessäni päivähoitoon ja olen yleisten normien mukaisesti ihan menestynyt ihminen:
-onnellinen parisuhde
-lapsi
-yliopistosivistys
-kesämökki
-Toyota
;-)
tyytyväisen oloisia lapsia. Toinen heistä aloitta syksyllä koulun ja omaa kuulema oikein hyvät kouluvalmiudet.
sai niin yksilöllistä hoitoa kuin suinkin mahdollista. Kuopuskin meni päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja ihan terve hänestäkin on tullut.
Lapset saivat paljon syliä ja hoito pehmeää ja lasta tukevaa. Lapsia autettiin ja heidän kanssaan loruteltiin, halittiin, syliteltiin ja lohdutettiin. Pienten ryhmä oli ihanan hiljainen, ei mitään suurempia meteleitä eikä hulinoita.
Toista se oli sitten, kun lapset siirtyivät yli 3-vuotiaiden ryhmään. Volyymit ja vauhti nousi, lapsilta vaaditaan huomattavasti enemmän. Lapsia autetaan mahdollisimman vähän, mielestäni jopa karaistetaan (saavatko aina lohtua, kun sitä tarvitsevat, aina vaan käsketään olla " reipas" ). Toinen lapsistani oli 3-vuotiaana monissa asioissa keskimääräistä(!) kolmevuotiasta jäljessä ja kaikkien niiden vaatimusten edessä hän sulkeutui joksikin aikaa. Hän ei esimerkiksi kyennyt pukemaan sanoiksi kaikkea ja vaatimukset eivät helpottaneet tätä yhtään. Vieläkin on näin, mutta lapsi on ilmeisesti sopeutunut ja säästää tunteenpurkaukset kotiin.
Olen joskus jopa ajatellut, että oli hyvä että lapsi oli ekaksi pienten ryhmässä. Suoraan kotihoidosta isompien ryhmään olisi ollut isompi shokki.
Ei enää niin paljoa hirvitä. Varmasti osaksi sosiaalinen paine saa monet tuntemaan syyllisyyttä tarhaan viennistä. Toki aion pientämme pitää aluksi niin vähän tarhassa kuin suinkin, mutta joskus ainakin tulee pitkiäkin päiviä. Onneksi isoveli voi sitten juosta tutuksi naamaksi hätiin, jos sattuu vain suostumaan :). Kotona hän ainakin mielellään hoitaa vauvaa tosi mallikkaasti.
Sitten, jos tuntuu siltä, että meidän vauvamme ei millään sinne sopeudu, täytyy miettiä jotakin muuta ratkaisua, mutta kotihoitajakin kyllä maksaa maltaita... Meillä ei valitettavasti tule rahaa peräluukusta, silloin olisin alkanut etsiä suoraan hoitajaa kotiin.
Kaikkein mieluiten olisin pitänyt kotona jkv yli 2-vuotiaaksi, mutta sitä ei nyt auta pähkätä, koska se ei onnistu.
-ap-