Saako ystävän EX-mieheen koskea?

Vastauksia joihinkin kysymyksiin.



Ystäväni oli exänsä kanssa yhdessä lähes 16 vuotta. Olivat nuorina jo aloittaneet seurustelun.

En tiedä kuinka ystäväni suhtautuisi, hänellä ei ole uutta suhdetta. Välillä hän on jopa miettinyt, että olikohan sittenkään oikea ratkaisu jättää mies. (kenties jotain kadonnutta nuoruutta ja itsenäisyyttä kaipasi tms..?)

Heillä ala-asteikäiset lapset, kuten minullakin, lisäksi minulla vielä taaperoikäinen.



En todellakaan osaa sanoa kuinka ystäväni reagoisi uutiseen. Tuskin ihan neutraalisti kuitenkaan.



ap

Ystävälläsi on kuitenkin pitkä suhde takana tämän miehen kanssa. Ehdoton ei.

Minä en voisi noin pitkän liiton ja lapsien jälkeen kuvitellakaan suhtautuvani mitenkään neutraalisti siihen, että mieheni alkaisi seurustella ystäväni kanssa. Mieti, miten vaikea paikka tuo ystävällesi on, äläkä ainakaan ala perustella suhdettasi hänen ex-mieheensä millään " vuosisadan rakkaustarina" -roskalla...

Jos ero on ollut miehelle vaikea, niin sä taidat kyllä olla laastarisuhde, sorry. Kun teidän suhde loppuu, ei sullakaan ole mitään: ystävä menetetty ja sitten se mieskin.

Mun mielestä ystävälläsi ei ole asiaan nokan koputtamista jos on itse vielä ollut jättäjä.

Ja jos asiaa ei hyväksy niin silloin on hänessä vika!

Ei kai nyt kahden rakastavaisen tarvitse olla tuollaisen asian takia toisistaan erossa!?!



Outoa että täällä niin moni eri mieltä..



Mä sanon että anna palaa!

joten selvästikään et ole ystävääsi tätä ennenkään ajatellut. Haetko nytkin vain oikeutusta teollesi? Ystävälläsi on täysi oikeus vetää herneet oikein kunnolla nenään niin sinulle kuin ex-miehelleenkin. Jos kerran olette toisiinne vetoa tunteneet, ainut vaihtoehto olisi ollut puhua ystävällänne asiasta jo ennen kuin olette suhteessanne edenneet. Niin aikuiset ihmiset toivottavasti toimisivat.

Sä olet jo sekstaillut miehen kanssa joka on ollut ystäväsi elämänkumppani huomattavan pitkän ajan. En ymmärrä miten pystyt tuohon oli himot millaiset hyvänsä. Saman tien voit ottaa miehen ja häipyä, mutta voit olla varma, että ystävääsi et enää näe. En kyllä ymmärrä asiaa miehenkään puolelta. Miksi koskea pitkäaikaisen puolisonsa ystäviin?

Sinä olet jo selvästikin valintasi tehnyt ja nyt sinun pitää elää seurausten kanssa. Ystäväsi tulet varmasti menettämään ja vaikka hän olisi minkälainen yli-ihminen tahansa, tulee tuollaisesta luottamuksen pettämisestä menemään aika lailla aikaa edes siihen, että voitte sivistyneesti tavata. Minusta olette toimineet miehen kanssa molemmat ala-arvoisesti ja ällöttävästi. Vai miltä samainen tilanne kuulostaisi toisin päin ajateltuna?

Erostahan on jo 3 vuotta!!!

Naurettavaa että aikuiset ihmiset eivät saa olla yhdessä, vain sen takia, että on ystävän exä! Mitä merkitystä sillä on?

ja heillä on ala-asteikäisiä lapsia. Nämä lapset ovat ilmeisesti oman lapsesi ystäviä? Oletteko yhtään miettineet tilannetta lasten kannalta? Ja nyt sitten ystävän pitäisi suhtautua sinuun ja entiseen mieheensä kuin kehen tahansa tuttavapariskuntaan? Se on aika lailla paljon vaadittu, mutta tehän olette toisillenne " juuri ne oikeat" , joten paskat muista, eikö niin? Yäk.

Vastaus: yläasteikäisenä ei saa, aikuisena saa. Suomi on kuitenkin aika pieni maa...

Jos jollekulle ystävälleni kelpaisi ex-mieheni, niin sen kun vaan! :D



Mielestäni tuollainen taivastelu ja kauhistelu nimenomaan on teini-ikäisten touhua -aikuisten ihmisten pitäisi osata suhtautua asioihin aikuismaisesti.



En näe kertakaikkiaan mitään väärää/outoa/moraalitonta siinä, että kolme vuotta eron jälkeen alkaisi seurustella ystävänsä miehen kanssa.



Kertokaa nyt te kauhistelijat, että mitä kamalaa siinä on?? Mihin väitteenne ystävyyden loppumisesta yms. perustuvat?



Voi elämän kevät.. kyllä on lapsellista porukkaa jälleen kerran vastailemassa (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ;-)

aikanaan rakastuin ystävän exään (heidän erosta 1-2vuotta ja ystävälläni oli jo uusi) ja nyt olemme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta ja yhteisiä lapsiakin on. ystävänikin on nykyisin naimisissa. Olemme edelleen ystäväni kanssa yhteyksissä, mutta ehkemme enää kuitenkaan ystäviä. Kannattiko? En tiedä. Nykyisin en enää moista tekisi, mutta silloin olin nuori ja itsekäs.

ja ystävyys meni. Täysin. Tosin heidän erostaan ei ollut vuottakaan kun menimme yhteen. En silti ole katunut hetkeäkään " valintaani" , vuosisadan rakkaustarina meillä nimittäin myös :)



Ystävyys meni koska nainen ei osannut suhtautua ja epäili että mies oli ollut kiinnostunut minusta jo heidän suhteensa aikana eli vuosia aiemminkin. Mies kyllä kiisti kaiken ja vältimme kaikinpuolin muutenkin ns tarpeetonta loukkaamista. Nainen oli se joka alunperin jätti. Pyysi myöhemmin takaisin mutta mies ei enää halunnut.



No, meillä on keskenämme ihana suhde, mutta ongelmia on miehellä ja exällä, heidänkin välinsä ovat täysin jäässä, olleet jo monta vuotta eli en usko että nainen ikinä tuleekaan leppymään meille, ja joskus mua kiusaa kun tiedän niin paljon heidän suhteestaan (ystäväni aikoinaan puhui toki) mutta olen miehelle sanonutkin jos tiedän jotain ns arkaluontoista mitä hän ehkä kuvittelee etten tiedä tms, yksi ehkä outo asia on ollut että olen nykyään siis äitipuolena heidän lapsilleen, se oli alkuun kiusallista mutta nyt on ihan normaalia jo...



Vaikka ex-ystäväni ei varmaan ajatele asiasta samoin että on ok että minä hoidan hänen lapsiaan ja makaan hänen lastensa isän kanssa...Alussa mulla oli syyllisyydentuntoja mutta ne helpotti kyllä siitä kun tajusin että me rakastamme toisiamme eikä tämä nainen olisi miestä kuitenkaan saanut pitää, miksi siis minunkin olisi pitänyt elää ilman häntä :)



Mutta, elämä on lyhyt ja me eletään sitä nyt näin ja ollaan onnellisia :)

mutta jos esim. vain seksiä (siis vonkaa ystävän ex:n mukaan baarista, ihan vaan omaa viehätysvoimaa testataakseen) niin siihen tarkoitukseen olisi voinut valita jonkun muunkin..

tai meillä oli kriisi, oltiin eron partaalla, puhuin ystävälleni tästä silloin jonkin verran ja mieheni sitten enemmänkin, he lähentyivät ja ajattelin silloin että hyvä kun jostain saa juttuseuraa hänkin, meillä oli ns koeaika että asuimme erillämme (minun pyynnöstäni) ja mies kävi katsomassa lapsia kotona päivittäin, hän oli aina vain etäisempi minulle joka kerta ja ei tullut enää ollenkaan lähelleni vaikka muutaman kerran ehdotinkin läheisyyttä, noin kuukauden päästä otin asian esille, sanoin että uskon ettei hän ole enää tulossakaan takaisin, eli koeaikaa taitaa olla turha jatkaa. En olisi ihan uskonut, mutta oikeassa olin. Mies ei tullut takaisin, muutti tämän ystäväni luokse kunnes löytää oman asunnon. Ja sillä tiellä on edelleen. Sanomattakin selvää että ystävyys katkesi viimeistään tähän vaikka koitti ystäväni soittaa ja selittää jotain vielä muutaman kerran.

toisiinne rakastuneita niin sitten anna palaa. Mutta kerro nyt ystävällesi!! Mitä kauemmin asian kertomista vetkuttelet niin sen vaikeampaa siitä tulee ja enemmän satuttaa ystävääsi.

Juttele miehen kanssa vakavasti ja sitten mietitte että kuinka kerrotte lapsille ja tälle ystävälle.

Tsemppiä!!!