huostaanotettu lapseni karkuteillä ja itkee kotiin

Tilanne on vakava, ajattele nuoren parasta, et voi ottaa häntä kotiin, koita saada äkkiä sairaalajakso tytölle.

Millä tavoin lapseen voisi vedota? Itse kävin läpi karmaisevan anoreksian teininä. Huostaanotolla ja letkuruokinnalla ja ties millä uhkailtiin, mutta ne eivät hetkauttaneet lainkaan. Vasta kun ollessani jotain 170 cm/31 kg, tomera lääkärirouva selitti hyvin suorasukaisesti, että jollen ala syömään, alkaa mun kroppa viimeisinä voimavaroinaan ns. syömään multa ainoaa jäljellä olevaa kudosta, eli aivoja. Olin aina ollut täyden kympin oppilas ja ajatus "tyhmistymisestä" säikähdytti niin, että sinä päivänä ensimmäistä kertaa vuosiin tungin väkisin suuhuni suklaapatukan itkien hysteerisesti äidin auton takapenkillä sairaalan pihassa. Lähetän yhä yli 15 vuotta myöhemmin lääkärille kiitoskortin jouluisin.

Pikkuhiljaa homma helpottui, ja olen tuosta lähtien ollut normaalipainoinen. Nykyään tykkään kokata tosi paljon ja intoilen erilaisista ruokakulttuureista, kun sain käännettyä tuon ruokaobsession paremmalle kantille. :) Psykiatreista ei ollut koskaan apua, niistä vain ahdistuin ja tulin itsetuhoiseksi. Joten olisiko mitään, mistä nuori tykkää, minkä avulla saisi jotakin toisenlaista kontrollia elämään? Vaikka lemmikkieläin, jos on eläinrakas, tai jokin harrastus? Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ruoanlaitto ei ole huono idea. Tsemppiä vaan, raskas on tuo tie kaikille.

Järkyttävää on lastensuojelu,nuorten pitää karkailla,kun kaipaa kotiin!

Pyydät tytön kotiin ja poliisi hakemaan. Tuossa tilanteessa pitäisi saada jo pakkohoitoon, kun laitos ei pysty huolehtimaan ja mielenterveys on noin huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Itse 17v poika. Sijoitettiin äidin pyynnöstä vähän reilu vuosi sitten. Voimat kuulemma loppuivat, poltin siis kannabista. Sijaishuoltopaikassa en viihtynyt, hatkasin paljon. Sit heitettiin pohjoseen, kameroiden ja lukkojen taa. Jouluna oli tarkotus olla lomat, juonin kuitenkin hatkoja ja ohjaajat saivat kuulla siitä. Lomat peruuntuivat. Tämän viestinkin kirjoitan salapuhelimella, mikä on huoneessani. Huostaanotto ei auta mitään, jos olet jo 16-18v. Tietty ajatusmaailma on jo luotu ja kavereita asuu omillaan. Laitoksen pikkulapsisäännöillä mennään. Raskastahan se on. Satunnaisesti polttelen, mikä lienee verrattavissa satunnaiseen alkoholin nauttimiseenkin. Tyhmä en ole, päättötodistus 8 keskiarvo ja opiskelen tälläkin hetkellä. Ota hyvänen aika muksus kotiin edes joulun ajaksi. Olisi mielissään. Oma äitini ei minua usein ottanut. Joulu seinien sisällä. Hyvää joulua. Mieti asiaa.

Höpö höpö, kirjoitustyyli on kuin keski-ikäisellä...

Millä oikeudella estetään koulussa käyminen? Sehän on velvollisuus ja kaikilla on oikeus käydä koulua.

Monesti laitosten on ainoa paikka mikä pystyy pitämään nuoren edes elossa, pitää vaan päästä yksikköön jossa on tarpeeksi kovat keinot käytössä rajoittaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n täytyy ehdottomasti palkata asianajaja, jotta lapsi pääsee oikeanlaiseen hoitoon. 

Suomessa on vakava vaje nuorisopsykiatrisista osastopaikoista puhumattakaan syömishäiriöihin erikoistuneista sellaisista. Asianajajat eivät tee päätöksiä osastopaikoille ottamisesta, eivätkä voi lähetteitä kirjoittaa. Nuoren hoidosta vastaava lääkäri/psykiatri on oikea henkilö, johon ottaa yhteyttä ja kertoa huoli tilanteesta. Hänkään ei voi toki osastopaikkaa luvata, mutta voi nuoren löydyttyä tehdä tilannearvion ja tarvittaessa kiirellisen lähetteen sairaalaan. 

Nuori saattaa olla vaikka jo jonossa osastohoitoon ja odottaa paikkaa sijaishuollossa, jos kodin tuki ei riitä.

Tee kantelu oikeusasiamiehelle. Syömättä jättämimen ei ole asianmukainen peruste evätä kotilomia.