Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
huostaanotettu lapseni karkuteillä ja itkee kotiin
04.12.2014 |
vähän taustatietoa: tyttäreni siis on huostaanotettu syömishäiriön vuoksi n. vuosi sitten, ja nyt noin viikon ollut teillä tietämättömillä (syy lähtöön kuulemma liikkumavapauden rajoitus, paino oli laskenut liian alas joten evättiin 4viikoksi kotilomat sekä koulunkäynti)
olen ollut yhteydessä tyttööni, hysteerisesti kyselee vain kuinka ei varmaankaan pääse jouluksi kotiin, olivat pikkusiskonsa kanssa juonineet että isosisko olisi tullut kotiin ja pikkusisko kysyi minulta mitä tekisin mikäli hän vain ilmestyisi, ja sanoin että olisi pakko viedä hänet perhetukikeskukseen (sos.työntekijän käsky) ja pikkusisko oli sitten raportoinut siskolleen tämän. nyt tyttö ei vastaa enään puheluihin, viesteihin kyllä, mutta sanoo ettei voi kertoa missä on ymv sillä joutuisin kahden tulen väliin ja ongelmiin mikäli en kertoisi tietoja eteenpäin...
Haluaisin vain niin kovin lapseni kotiin. Sossu ei tyttöä etsi, on vain antanut ohjeet että mikäli ilmestyy kotiin niin vietävä suoraan perhetukikeskukseen.
Tässä tilanteessa kukaan ei voita mitään, tytön lomat ovat menneet hyvin (2xkuukaudessa) joten toisaalta olisi mielestäni parempi että tyttö saisi tulla edes kotiin eikä humputtelisi ties missä. Sossu vastasi että tällöin tyttö "voittaa" jos saa palkinnoksi kotiloman karkureissullaan. Toisaalta ymmärrän, mutta mielestäni kotilomat eivät saisi olla rangaistus/palkkio kuitenkaan...
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Olen huolesta soikeana, missä tyttö yöpyy, mitä joutuu kenties tehdä sen eteen, syökö... Tyttö ei ennen sosiaalitoimea ikinä ollut karkaillut tai käyttäytynyt näin
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ehdotti että ota lapsi kotiin äläkä ilmoita sossuille että on tullut. No muuten kiva ehdotus mutta kun sossut saavat sen tietää niin sitten sanovat että perhe haittaa lapsen parantumista eikä noudata sossun käskyjä. Seurauksena kieltävät tyttöä pääsemästä kotilomille ollenkaan ja pahimmassa tapauksessa eivät saisi edes soitella keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei :(. Varmasti tulee kotiin, vaikka joutuisikin palaamaan perhetukikeskukseen samantien.
Voisitteko yrittää sopimusta sos.työntekijöiden kanssa, joka liittyisi vaikkapa siihen, että paino ei laske ainakaan ja tyttö voisi tulla kotiin. Jos syömishäiriö on syy, miksi ei voi olla kotona, sehän tuntuu rangaistukselta. Eikö anoreksia ole kuitenkin sairaus..? Apu ja tuki olisivat varmaan tarpeellisempia?
Jos kotonaolo on kaikille osapuolille liian raskasta, olisiko vaikka pari päivää viikossa pois kotoa/laitoksessa tms. ja muun ajan ihan normaalisti kotona?
Enpä nyt osaa neuvoa, mutta ymmärrän sua, itse olisin varmaan ihan sekaisin huolesta.
Huostaanotettu syömishäiriön takia? Miten musta tuntuu ettei ap kerro nyt ihan kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, syömishäiriö on se ainoa syy. Muuten täysin normaali nuori nainen, mutta sairaus oli vuosi sitten niin pahana että meillä vanhemmilla loppui voimat ja hain tällöin lastensuojelusta apua, tyttö otettiin sijoitukseen ja lopulta hallinto-oikeus vahvisti huostaanoton (perhe siis vastusti) sillä katsoi sairauden olevan niin vahva kun sijoituspaikkakaan ei saanut kunnollista apua tarjottua, että tyttö tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa ja tähän ei kotona ole mahdollisuutta. Että suututtaa kun kyseenalaistetaan että kerronko kaiken oleellisen. :( itsekin olin elänyt uskossa että sairaus ei olisi riittävä syy huost.ottoon. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko katsoa, että tilanne on oleellisesti muuttunut alkuperäisestä, että tuolla laitoksessakaan ei vointi ole hyvä? Jos tuollai oireilee karkaamalla, ei voine katsoa, että olisi laitoksessakaan turvassa/hyvä vointi. Ja voisitte hakea huostaanoton purkamista ja jotain muunlaista apua?
Voisiko pikkusisko soittaa ja sanoa, että tulee vaan kotiin. Tuohan on hirveä tilanne, jäädä nyt jonnekin ulos hortoilemaan. Kun kerran ei mitään menetettävääkään varsinaisesti ole (jos kerran jo tahdonvastaisesti huostaanotettu) ja annat tytön hengähtää kotona, ennenkuin palautat.. ja mietitte sitten tilanteen uusiksi yhdessä tytön kanssa.
t. 2
Eikö perhetukikeskus ole paikka, jossa ollaan lyhyen aikaa, arviointeja varten? Eli tyttösi on sijoitettunä väärin.
Anna tulla kotiin, nukkukoon yhden yön ja seuraavana päivänä viet takaisin. On tytöllä ainakin uhma kasvanut vuoden aikana, jos ennen oli ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaisi vaan syömään niin loppuu toi pelleily, mut ei. Pakko olla draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäisin lapseni tulemaan kotiin. Jos hän tulisi, en heti kertoisi sosiaaliviranomaisille. Ensin hoitaisin lastani kuin ketä tahansa, joka tarvitsee turvaa ja huolenpitoa: lämpöä, rakkautta, hyvää syötävää (tarjoisin pienen palan jotain hyvää, teetä...mitä vaan mitä voisin kuvitella lapsen syövän edes murusen), rauhallisuutta, nukkumaan omaan ihanaan sänkyyn. Aluksi ei puhetta, ei kysymyksiä. Päivän parin päästä kysyisin kuinka voit?, miten voin auttaa? Jos ei ole välitöntä hengenvaaraa, odottelisin vaikka viikon ja seuraisin alkaako syödä, herääkö aamuisin jne. Joidenkin päivien kuluttua sanoisin hänelle, että hänen täytyy itse haluta tervehtyä ja haluta hoitoa. Jos hän ei osoittaisi yhteistyön halua, kertoisin vähän ajan kuluttua, että jos hän ei halua tehdä minun kanssani yhteistyötä hoitoon hakeutumiseksi, minun on pakko ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään ja jättää asia sosiaaliviranomaisten hoidettavaksi. Vakuuttaisin, että sittenkin olen hänen äitinsä aina ja rakastan häntä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:00"]
Pyytäisin lapseni tulemaan kotiin. Jos hän tulisi, en heti kertoisi sosiaaliviranomaisille. Ensin hoitaisin lastani kuin ketä tahansa, joka tarvitsee turvaa ja huolenpitoa: lämpöä, rakkautta, hyvää syötävää (tarjoisin pienen palan jotain hyvää, teetä...mitä vaan mitä voisin kuvitella lapsen syövän edes murusen), rauhallisuutta, nukkumaan omaan ihanaan sänkyyn. Aluksi ei puhetta, ei kysymyksiä. Päivän parin päästä kysyisin kuinka voit?, miten voin auttaa? Jos ei ole välitöntä hengenvaaraa, odottelisin vaikka viikon ja seuraisin alkaako syödä, herääkö aamuisin jne. Joidenkin päivien kuluttua sanoisin hänelle, että hänen täytyy itse haluta tervehtyä ja haluta hoitoa. Jos hän ei osoittaisi yhteistyön halua, kertoisin vähän ajan kuluttua, että jos hän ei halua tehdä minun kanssani yhteistyötä hoitoon hakeutumiseksi, minun on pakko ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään ja jättää asia sosiaaliviranomaisten hoidettavaksi. Vakuuttaisin, että sittenkin olen hänen äitinsä aina ja rakastan häntä.
[/quote]
Muuten kannatan, mutta viikko kotona ilmoittamatt sossuille on liian pitkä aika. Päivä tai kaksi ehkä ihan ok, jos syöminen onnistuu edes jollain tasolla. Mutta on tärkeää, että lapsesi saa hoitoa sairauteensa, ja se tuossa tapauksessa tarkoittaa luultavasti suljeltua osastoa/sairaalakoulua, jos hoito ei kotona onnistu, mutta ei missään tapauksessa perhetukikeskuksessa. Ei syömishäiriöinen tarvitse sossuja vaan psykologia/psykiatria ja ravintoterapeuttia!
Uskonmatonta ammatitaidottomuutta, jos tämä todella on totta. Ja jos on niin tee valitus tuosta toiminnasta, tuo älytön toiminta vaarantaa tyttäresi terveyden (pahimmassa tapauksessa jopa hengen jos kyse on vakavasta ja pitkälle edenneestä anoreksiasta).
Minkä ikäinen tytär?
Ei siis ole sinun tiedossasi päihteitä tai esim.lääkkeiden sekakäyttöä?
Mun tyttö oli myös huostaanotettuna syömishäiriön vuoksi v. 2010-2012 ollessaan 13-15v. Samankaltainen tarina kuin APlla, meillä tyttö ei käyttänyt alkoholia tai lääkkeitä eikä käytä muutfn vieläkään. Olivat elämäni raskaimmat vuodet, mutta onneksi jaksettiin, saatiin apua ja tyttökin ymmärsi tilanteensa. On vieläkin normipainon alarajoilla, tulee varmasti aina olemaankin. Harmittelee hukattuja vuosia.
Mä uskon ja tiedän, että näin myös tehdään.
Epäpätevä sossu!
Tytön paikka olis vähintäänkin sairaalassa.
Sairaus ei käy syyksi huostaanotolle!!! Mutta todennäköisesti kierretty laiminlyönnillä ja että lapsi silloin vaarassa.
Tätä tapahtuu paljon ympäri Suomea!
Koska huosta bisnes :(
Nyt katsot ja luet ensitilassa mitä teistä on sossu yms. Kirjanneet.
Sinulla on oikeus nähdä ne!
Palkkaat asianajan, sinulle oma.. Ja lapselle oma(lapsen aa on ilmainen, valtio maksaa)
Ja haette huostanpurkua hho:lta ensi tilassa.
Ennenkuin on liian myöhäistä, lapsesi on suuressa vaarassa :/
Tsemppiä perheellenne!
Alue: Aihe vapaa
Itse 17v poika. Sijoitettiin äidin pyynnöstä vähän reilu vuosi sitten. Voimat kuulemma loppuivat, poltin siis kannabista. Sijaishuoltopaikassa en viihtynyt, hatkasin paljon. Sit heitettiin pohjoseen, kameroiden ja lukkojen taa. Jouluna oli tarkotus olla lomat, juonin kuitenkin hatkoja ja ohjaajat saivat kuulla siitä. Lomat peruuntuivat. Tämän viestinkin kirjoitan salapuhelimella, mikä on huoneessani. Huostaanotto ei auta mitään, jos olet jo 16-18v. Tietty ajatusmaailma on jo luotu ja kavereita asuu omillaan. Laitoksen pikkulapsisäännöillä mennään. Raskastahan se on. Satunnaisesti polttelen, mikä lienee verrattavissa satunnaiseen alkoholin nauttimiseenkin. Tyhmä en ole, päättötodistus 8 keskiarvo ja opiskelen tälläkin hetkellä. Ota hyvänen aika muksus kotiin edes joulun ajaksi. Olisi mielissään. Oma äitini ei minua usein ottanut. Joulu seinien sisällä. Hyvää joulua. Mieti asiaa.