**ELOKUISET VIIKKOON 17**
Aattelinpas kokeilla pinon laittoa ku ei sellaista vielä löytyny
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=73&m=12915448&p=3&tmo…
testasin tuota linkin laittoa kans mutta on eri asia onnistuiko se :DD
no kohtahan sen näkee...
eli kohta lisää...
Kommentit (23)
Onnea Vauva2006 raskaudestasi.
Kotityöt: tuo tullessa, vie mennessäs, tee se, tee tää...taitaa olla äidin Elämää. Kieltämättä, minä nautin olostani ns. kotihengettärenä ja myös siitä, että paikat on siistinä. Välillä vaan ärsyttää, ettei miestä kiinnosta sama siiteystaso, joten pitkälti vastuu kaikesta tästä lepää harteillani. Kun työt taas kutsuu ja kotona en ole 24/7, niin silloin hermoon ei ota niin helposti epäjärjestyskään.
Minun on pitänyt Vitanovaa kehua jokaikinen kerta, kun heitän sormeni näppäimille. Miten ihanasti kirjoitatkaan, käytät kielikuvia, soljuvaa kieltä...aah, näen aina silmissäni perheenne tapahtumat, lasten luonteet jne, kun luen nautittavaa tekstiäsi. Olen koukussa kirjoituksiisi, suorastaan humallun ja tulen riippuvaiseksi perheenne elämästä, lapsistanne. Kiitos!
Töihinpaluu: Minä en ole vielä tehnyt päästöstä töihin menosta. Tammikuussa -09, vasta vuoden päästä...kuka tietää?! En ainakaan itse. Minulla on suurin ongelma siinä, että nautin työstäni, työyhteisöstäni...mutta työmatkani on päivittäin 130 km, joka on raastava ja vie aikaa päivittäin lähes 2 tuntia. Elämämme on rakentunut toiseen kaupunkiin, jossa on oma kotimme, mummulat, miehen työ. Olenkin ollut silmät tarkkana, jos jostain nurkan takaa pilkistäisi uusi työ. Samanlaista paikkaa kotikaupungissani ei ole tarjolla, sillä työni on " erikoisalaa" .
Hampaat: Meillä tämä meidän vajaa 8kk on yhä ilman hampaita. Onko muita? 1v. lahjaksi toivommekin peruukin ja tekohampaat, ei se ole helppoa " rinsessan" elämä...tai ainakaan hampaattoman ja kaljun " rinsessan" äidin :-)
Ääh ja taas itkuhälytin huutaa uutta virtaa itseensä, kun *kirosana* naapurit hiovat taloaan maalamista varten, ja se ääni pitää jatkuvasti hälyttimen päällä. Mnetävä siis taa on.
Möykkyräinen sekä lapsoset P 08/04 ja T 08/07
Tämä viikko on vain hujahtanut. Osa syy on ollut mahtavat ilmat ja osasyynä menkojen alkaminen ja pms-oireiden loppu. Pakko on vielä hehkuttaa kuukuppia!! Oli niin helpot menkat. Yleensä on aina tullut vähän turhan paljon pyykkiä ohivuotojen takia. Nyt ei. Menkoja ei tarvinnut juuri edes miettiä. En kyllä vaihda pois enää kertakäyttösiteisiin tai varsinkaan tamponeihin.
Muuten meidän vauva alkaa jo oppia ei-sanan merkityksen. Ekat kaksi kertaa ei poikaa vielä pysäytä kokonaan, mutta kolmas tai neljäs kielto jo toimii, että koittaa vielä hymyillen päästä pälkähästä. Neljännen tai viidennen EI:n kohdalla parahtaa kovaan pettymyksestä johtuvaan itkuun, johon kyllä usein tarvitsee sitten lohduketta sylistä. Nämä kiellot eivät mene perille, jos on jo uuden ihanan kielletyn asian kimpussa, mutta jos on vasta suunnistamassa telkkaria/takan tuhkaluukkua/kuumaa uunia/ kukkaruukkua kohti, niin menon saa vielä pysäytettyä kielloilla. Itse olen ihan hämmästynyt, että miten se vauva näin nopeasti oppiikaan.. Ei ole enää pikkuvauva.
Vauva on jo yöunilla (vauva taas kokeili pärjätä yhdillä päiväunilla) ja isosisko iltapalalalla. Luulisi unen maistuvan isosiskollekin, kun oli putkeen yli 5 tuntia ulkona. Ihanaa, kun voi jo välillä grillata ja syödä pihalla, niin ei tarvitse koko ajan taistella pukemisen kanssa neitosen kanssa. Hänellä tuntuu olevan vähän tuntoaistimuksessa yliherkkyyttä, kun aina kaikki pukeminen ja vaatteet tuntuvat tosi huonolta tai on vinossa tai väärin tai epäsymmetrisesti tai muuten vaan surkeasti. Samassa ajassa, kun neitonen laittaa vaatteita päälleen itse tai minun avustuksella, pukisin useita vauvoja alusta asti..
Vitanovan jutut ja kirjoitukset ovat kyllä huippuja! Teillä kyllä tuntuu paljon tapahtuvankin, mutta osaisit kyllä kirjoittaa hyvin vähemmästäkin.. Saisit varmasti aikaiseksi hyvän romaanin.. Voisin tehdä moisesta jo heti ennakkovarauksen.
Västis ja lapset
Meillä oli pitkä sairastelukierre ja kun sitä selvittiin on ollut juhlia juhlien perään niin että ei juuri ole koneelle ehtinyt muuta kuin välillä lukemaan ketjuja. Nyt varmaan hieman rauhoittuu hetkeksi meno.
Joonas on istunut tukevasti tuetta jo 6kk alkaen mutta ei ryömi eikä konttaa. Sujumasti kyllä liikkuu peppunsa varassa paikasta toisen ja lempi hommaa on nyt käydä kiskomassa pleikkari ja sen kaikki johdot alas hyllystä. Sekä kerätä kaikki pikkuinen latialta suuhun. Tosiaan jos pojan litta makuulleen lattialle alkaa armoton huuto eli vaakatasossa ei viihdy eikä ole koskaan viihtynytkään. Nyt on parina päivänä pyrkinyt pystyyn kaikkea mahdollista vasten. Pääsee jaloilleen mutta tasapaino ei vielä pidä joten nurin menee hetken kuluttua aina.
Galluppiin sen verran etä ainahan tuota tekemistä on jos vaan viitsii tehdä. Itse en ota kotitöistä stressiä vaan een kun huvittaa. Nytkin olisi iso pino puhdasta vaatetta odotamassa viikkausta mutta taidan jättää ensi viikkoon kun on noin nätti ilma että ulos mieluummin menen. Musta on ollut niin ihanaa ja rentoa olla kotona nämä kolme ja puoli vuotta.
Ja tuostapa tulikin mieleen että onko kukaan muu lähdössä töihin kun vanhempainvapaa päättyy? Minun piti olla kotona syksyyn asti mutta nyt tuli sellainen työ vastaan että jos sen saan niin ei voi kieltäytyä ja aloittaisinkin työt jo kesäkuussa. Ainut mikä tuossa harmitta on se että ei ole sitten enää aikaa mihinkään kun nyt on voinut tehdä aika pitkälti mitä huvittaa. Kun on töissä on pakko ruveta miettimään kotijuttujakin hiukan järjestelmällisemmin.
Joonaksella on vasta yksi hammas ja hammashoitajalle aika ensi kuussa. Minulle ei ole kyllä koskaan sanottu mitään imettämisestä eli että olisi huonoksi hampaille ja itse aion imettää niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Myös öisin.
Tuosta Jooleista tuli sellainen olo että kylläpäs kuulosta tutulta. on ihan kuin meidän Joonatan aikanaan. Meillekkin laitettiin poika sairaalan unikouluun (ja siis me mentiin kun kovasti meille väitettiin että poika vaan pompottaa äitiä ja kitinät loppuu kun vauva alkaa nukkumaan) ja se oli todellakin virhe. Poika ei oppinut todellakaan nukkumaan mutta tutia oppi kyllä syömään mikä rauhoitti aina tietyissä tilanteissa. Joonatan oli kanssa semmoinen että sillä iho lehahteli ja oli myös päivällä tyytymättömyyttää osin meillä vatsantoiminta oli toiseen suuntaan etä poika oli ripulilla koko ajan. Meillä ongelma otettiin todesta vasta kun 1v. iässä jonka jälkeen löytyikin selkeä suolisto-oireinen maitoproteiiniallergia.
Onnea raskautuneille tai sitä toivoville. Näin keväisin iskee itseenkin aina vauva kuume mutta koska meillä lapsiluku on täynnä niin nyt haikailen kovasti josko ottaisin koiran pennun. Ainut ongelma on että mies on allerginen eläimille =9
aliisa ja Joonas