Mikä avuksi vaativalle vauvalle... äiskä väsyy jo

kiinnittänyt huomiota omaan ruokavalioosi? Maitotuotteet pois?



En kyllä tiedä, kuinka kauan kestää ennen kuin muutoksen huomaa sitten vauvassa.

yritä vaan jaksaa pitää lähellä. Tiedän, että on rankkaa, meillä oli samanlaista, paitsi ettei meillä nukuttu yölläkään.

Pidä pari päivää kirjaa tapahtumista. Milloin söi, milloin alkoi huuto, kauanko kesti. Jos ei muuta iloa, niin ainakin saa konkretisoitua itselleen, millaista on. Samoin saa jotain kättä pidempää keskustella neuvolan kanssa. Aina ne sanoo, että " vauvat itkee paljon" . Jos tosiaan itkee koko ajan, kyllä siihen on joku SYY.

että ei se vauva tosiaan turhasta itke. Ihmettelen neuvolan haluttomuutta ottaa asiaan sen kummemmin kantaa. Ruokapäiväkirja vois olla hyvä idea.



Muita vinkkejä? Ja jos muilla ollut kitiseviä tapauksia, milloin ovat rauhoittuneet?



ap

Täysin terve lapsi on eikä mitään allergioita tai muuta ole on vain hyvin temperamenttinen tapaus.

mutta päivisin oli aina kitisevä, viihtymätön ja kannettava, huutaja :) Nyt melkein 2-vuotiaana on edelleen tosi tempperamenttinen, tunteitaan reippaasti niin hyvässä kuin pahassakin ilmaiseva poika.

ole onnellinen, että edes yöt saat olla rauhassa



Kyllä se siitä kun pääsee liikkeelle ja itse tutkimaan. Sellaisia sähköllä toimivia vauvakiikkujakin on...

Meidän oli ekat 3kk itkuinen ja vaativa, alkoi sitten rauhoittua mutta edelleen kärsimätön ja äänekkäästi tahtonsa ilmaiseva. Olivathan ne 3kk kamalaa aikaa ja tuntui että järki lähtee kun ei nuku, huutaa, vaatii syliä jne...

voi olla myös allergiaa, koska temperamentti on samaa geneettistä perimää kuin muu fysiologinen reagoivuutemme.



Tsekkaapa netistä hakusanoilla : fussy baby, high need baby, suuritarpeinen lapsi .



Suuritarpeisten (eli vaativien) lasten vanhemmille on myös netissä tukiryhmä, yahoossa.



Suuritarpeisille lapsille on tyypillistä, että he eivät viihdy alkuaikoina (ja usein aika pitkään) yksin lattialla, sitterissä, vaunuissa, autoissa tms.



Kurkkaa linkkejä, ja jos kolahtaa niin esim. Searsin kirja " Fussy baby book" on loisto-ostos.

temperamenttiako tää onkin... Isommat tosi rauhallisia, mutta tää on todella helposti suuttuvaa sorttia ja voi luoja, miten kovaa se jaksaakin huutaa! Menee monesti ihan hysterian puolelle.



Sitten taas jos jaksaa jutella ja vaihtaa jatkuvasti asentoa jne niin on ihan ok.



Ajattelin silti kokeilla vyöhyketerapiaa, jos nyt kumminkin kitisee vatsaa. Kokemuksia siitä?



ap

helppo sanoa mut vauvat reagoi helposti. Jätä kotityöt, ole vain vauvan kanssa, lähde pihalle työntelee vaunuja, pieni lenkki.

Meillä suuri pelastus oli kirppikseltä ostettu kiikkutuoli, siinä katselin televisoita, kuuntelin radiota yms. vauva sylissä. en jaksanut enää kanniskella isoa vauvaa.

Meillä vauva oli tosi vaativa, kokeile jotain erilaista meillä välillä oli parempia päiviä, esim. aamukylpy rauhoitti ja nukkui sen jälkeen tosi hyvin,

raja jo sentään on kun ikää on jo 6v.

Jos koko ajan keikutan ja heikutan ja juttelen ja hymyilen, jaksaa olla, mutta muuten ei oikein jaksa sylissäkään olla. Oikeastaan ainoa paikka, missä viihtyy kunnolla, on olalla.



Kertoisko tämä jotain?



Ja kun tosiaan on näitä muitakin pieniä ja ruokaa pitäis tehdä ja siivota ja vaikka mitä, (mies on aika saamaton jos aioitte sälyttää sille vastuuta, ei esim osaa viedä muita lapsia puistoon jollen pue niitä valmiiksi, silloinkin lähtemisessä kestää ikuisuus...). Olis ihanaa, jos vauva nukkuis edes puol tuntia päivässä sisällä ilman jatkuvaa keikuttamista tai olis muuten vaan hereillä ilman, että musta tuntuu että sillä on paha olla.



ap

Sitten löytyi muna- ja maitoallergia ja lapsi muuttui kerrasta. En ollutkaan " huono äiti" joka ei osannut vastata lapsensa tarpeisiin, eikä lapseni myöskään ollut sen kummempi temperamentiltaan, kipeä vain :(

Voisikohan vauvalla olla refluksitauti? Tuttavani vauva itki vauvana paljon refluksin vuoksi, tosin itku oli enemmän koliikkityyppistä suoraa huutoa aina tunti syömisen jälkeen eikä jatkuvaa ärtyneisyyttä.

iltapäiväunensa. Olisi muuten nukkunut vain sylissä.

Joten meillä ei tehty tuona aikana mitään muutan kuin otettiin rennosti. Esikoinenkin sai tyytä siihen ettei äiti voinut tehdä juuri oikein mitään silloin kun pikkuveikka nukkui liinassa.



Sitten kun pojulle alkoi tulla ikää lisää niin " opetin" pojan nukkumaan sisällä pinnasängyssä.

Lapsella oli ja on varsinkin suuri läheisyyden tarve. Ei yksinkertaisesti osaa olla yksin. Kantoliina oli meidän vauvajan pelastus. Ei suostunut edes vaunuihin. Eikä sitteriin.... nukkui vain sylissä. Ja oli lisäksi oikea tissihirmu. Käytännössä hän oli siis sylissäni kokoajan ja yöt nukkui vieressä.



Ekat puolivuotta taisi mennä noin. Lisäksi alkoi vierastamaan jo 4kuisena ja vierasti todellan paljon. Oma isäkin oli yhdessä välissä pelottava ilmestys. Vaikka meillä on kotona viihtyvä ja osallistuva isukki.

Jos joku vieras edes vilkaisi kauempaa poikaa tarratui hän hysteerisesti kiljuen kaulaani.



Vasta lähempänä vuoden ikää pystyin jättämään hänet isänsä kanssa kaksin.





Mutta on se siitä pikkuhiljaa helpottanut. Ikää hänellä nyt 1v9kk osaa jo leikkiä siskonsa kanssa kaksin ja pärjää jo hyvin iskänkin kanssa.



Vaikka suuri mammanpoika tuo edelleen on.



Mutta pikkuhiljaa helpottanut. Eiköhän tuo tuosta joskus. Taikka sitten asuu vielä kolmikymppisenä meijän peräkammarissa ;)





Olihan siinä aikamoinen totuttely hyvinkin itsenäisen ja vilkkaan isosikon jäljiltä.

Mutta minkäs teet. Ei lasta voi pakottaa muuksi kuin mitä hän on.



Pojalle vain useimmat haasteet ovat liian suuria ja hän tarvitsee aikaa tottua kaikkeen.





Meillä tutkittiin muista syistä allergiat ja kaikki ja täysin terve tapaus on.



Että ihan luonteessa tuo meillä on

samaa sanovalle äidille, että niin ne vauvat huutaa ja on normaalia. Eivät laita eteenpäin ennenkuin ollaan täysin pattitilanteessa ja väsyneitä romahtamispisteeseen asti. Itselleni sanottiin että 8kk lapsen yli 20 kertaa yössä heräilyt on täysin normaaleja, pidä unikoulua. No unikoulua pidettiin varmaan 4 kertaa, eikä siitä hirveästi ollut apua. Avun toi vasta allergioiden löytyminen ja oikea lääkitys astmaan 2v myöhemmin. Ystävän vauva huusi pienenä joka ilta useita tunteja putkeen, 3kk koliikkia kuulemma oli. Sitten 3kk ikä tuli ja meni, vauva huusi edelleen, no joillakin se huuto jatkuu 4kk ikään asti. Sekin ikä tuli ja meni, no joillakin se kestää 5kk ikään asti. Kasvukäyrätkin alko heittelehtimään lapsella ihan miten sattuu, sitten ystävä vei lapsen lääkärille ja kas kummaa, heti eka kerralla selvisi että allergiahan lapsella on. Niin selkeät oireet. Että se siitä neuvolan avusta.

Siinä sai itse istua ja katsella telkkaria ja vauva pysyi silti liikkeessää... ja tyytyväisempänä