G: Onnettomuus tai katastrofi, joka on koskettanut sinua eniten?

Seuraavaksi järkytti Estonian uppoaminen, muistan kuin lapseni tulivat koulusta ja kertoivat kuinka heidän luokan tyttö itki koko päivän, kun hänenen isänsä oli siinä laivassa. En mitenkään tajunnut, että äiti oli pistänyt lapset aamulla kouluun.. Isä selvisi ja vei koko pienen koulun Viking Linelle ja kertoi ja näytti mitä oli kokenut.



Seuraavaksi järkytti Myyrmannin pommi-isku. Olin siellä itse kahden lapseni kanssa. Selvittiin vammoitta, luojan kiitos.

Kun luin uutisen, istuin hiljaa hetken ja kävin sitten oksentamassa.

Jotkut menetti molemmat vanhemmat. Olin itse vielä lapsi, niin jotenkin sitä samaistui. Kyllä silloin Suomi hiljeni. Vieläkin hieman silmät kostuu.

Se on ainut katastrofi joka on vaikuttanut käytännön elämääni.

En lähde enää yöksi laivalle.

Yksi poika sai nostettua lapsen pinnalle.

tuli mieleen ensimmäisenä tsunami, joten pakko sen on olla se.. se kuolleiden määrä on jotain ihan käsittämätöntä ja muistan kun uutisen pitkin päivää muuttuivat kauheammiksi ja kauheammiksi, kuin ensimmäisenä kuullessani tuosta televisiosta sanottiin vain yhden suomalaisen kuolleen tai olevan kateissa.. totuus olikin toisenlainen.



jokela on tuossa ihan vieressä, mutta se ei siltikään saa samanlaisia mittasuhteita mun päässä, sen tapahduttua oli juuri lapseni ristiäiset joten kaikki ajatukset olivat enemmän niissä. vaikka toki siis sekin kosketti.



muita mitkä muistan hyvin, siis tilanteen missä olin kuin kuulin, on konginkangas, dianan kuolema, 9/11, jolloin olin varma jostain kolmannesta maailman sodasta..



estonia ei koskettanut niin paljon silloin, kun olin aika nuori. nyt jos ajattelee, niin aivan kamalaa..

tuli mieleen vielä myyrmanni, kuulin sireenit menevän sinne silloin illalla kun käveltiin miehen kanssa ulkona..



onneksi ei ole mikään vastaava koskettanut itseäni, siis näitä mitä lapselle on käynyt, melkein hukkumista, auton alle jäämistä, (vaikka olen joutunut lapseni isoon leikkaukseen saattelemaan, niin en lue sitä katastrofiksi) voimia teille!

Katsoin suorana lähetyksenä eikä sitä voinut kertakaikkiaan uskoa todeksi. Olen itse käynyt ko. tornissa, ja kieltämättä kävi mielessä, että olisin voinut olla ns. terrori-iskun " kohteena" ...

Entinen työkaveri kuoli siinä, onnettomuus sai " kasvot" .



Estonia oli myös paha, en ole juuri laivalla sen jälkeen käynyt.

En tiedä mikä siinä otti niin lujille, mutta kuljin itku kurkussa monta päivää. Ihan kuin olisin elänyt koko asia ihan vieressä. Jotain oudon tuttua siinä tapauksessa oli.

olin kotona vauvan kanssa silloin ja päivät meni tuijottaessa BBC:n uutisia transsissa

Ihan vaan siksi, että siinä menetin 3 läheistäni

Allekirjoitin avioeropaperit tuona samaisena päivämääränä. Meidän oli ollut tarkoitus muuttaa Nykiin saman vuoden kesällä.

Vierailija:

Ihan vaan siksi, että siinä menetin 3 läheistäni

samoilla seuduilla asutaan

Sitä ennen tsunami- se laajuus ja järjettömyys, ja lasten määrä.

Tsunami ei koskettanut yhtään, koska olin tuolloin n. viikon uutispimennossa (=oltiin mökillä, missä ei ollut nettiä eikä telkkaa), kuulin siitä vasta täältä.

911 en unohda ikinä. Mä muistan mitä mä tein sinä päivänä ja mitä ohjelmia telkasta tuli. Ja mä muistan kuinka se toinen kone lensi päin toista tornia ja kuinka ne tornit sortui. Isäni, joka istui naapurin ukon kanssa kahveella eivät uskoneet, kun käskin heitä tulemaan olkkariin. Väittivät mun katsovan jotain leffaa.. Mutta kummastippas se mieli muuttui, kun koko loppu päivän telkasta tuli pelkästään tuota käsitteleviä uutisia..

Jotenkin se lopetti sellasen jonkinlaisen " lapsenuskon" turvalliseen elämään. Siis että ruotsinlaivatkin voi upota ja ihmiset kuolee sinne. Tsunami taas oli luonnonkatastrofi ja niille me kukaan ei voida mitään.

iski... toisaalta olin vasta lukiolainen silloin, ja muistan kun isäni tuli aamulla tosi aikaisin kertomaan mitä oli tapahtunut. JA kun katsoi ulos ikkunasta ja mietti, että siellä on vieläkin ihmisiä taistelemassa hengestään merellä... silloin oli ainakin meillä päin kunnon syysmyrsky käynnissä.

Myös tsunami kosketti jostain syystä tosi paljon, vaikkei ketään henk koht tuttuja mennytkään.

olin juuri saanut oman esikoiseni. Tosin eihän tämä ole mikään kansakuntaa koetteleva onnettomuus, mutta on silti koskettanut minua enemmän kuin ne.