Kiusaamistutkijan mukaan yleisesti ottaen....

että vanhemmat näkevat lapsensa omien kavereiden kanssa, ei kiusattujen. Eli kiusaaja voi oikeasti kotioloissa olla sosiaalinen ja mukava. Mutta siinä vaiheessa, kun oma lapsi sitten kiusaa, miksi ei aina uskota? Pahimpia kiusaajia ovat juuri tällaiset vanhempien tukemat piilokiusaajat, joita opettajatkaan eivät usko kiusaajiksi. Ja monesti ovat tutkijankin mukaan luokan suosituimpia. ELi vallanhalu saa kiusaamaan, kukaan ei uskalla kertoa, jotta pysyy suosiossa.



Itse yritän selvittää tytöltä, että onko ryhmässä joku joka on erilainen, ja joka ihmetyttää muita. Koska monesti kiusaaminen alkaa juuri siitä, että lapsessa joku piirre ärsyttää tai pistää silmään. Lapsi luontaisesti ihmettelee erilaisuutta ja vanhempien vastuulla on omalla esimerkillä ja aktiivisella keskustelulla korostaa, että ihmisellä on oikeus olla erilainen ja silti pidetty.



Inhimillisessä tekijässä Katja Ståhl oli todella hyvä, käy kouluissa puhumassa kiusaamisesta.

Meidän tokaluokkalainen puhuu ainakin viisivuotiaalle pikkuveljelleen välillä niin ikävään sävyyn, että voin kuvitella, että samalla tyylillä voi puhua luokkakavereilleenkin joskus. Pikkuveli on kuulemma niin ärsyttävän tyhmä, hänellä on ärsyttäviä tapoja, hän on saastainen jne. Lapsi on varsin teräväkielinen. Keskustelemme tästä asiasta hyvin hyvin usein.

Muistelkaapa omia kouluaikojanne. Siis ihan rehellisesti. Voi olla helpompaa, jos ette muistele omia tekemisiänne vaan muiden. Puolustiko kukaan muka oikeasti kiusattuja? Siis sitä hirveää, haisevaa sekopäätä, joka vain oli ihan tosi outo ja jonka oma vika oli, että siitä ei kukaan pitänyt? Ei ainakaan yhdessäkään koulussa, joita minä kävin.

Kun kiusaaminen pääsee pahaksi, siihen osallistuu tavalla tai toisella jokainen yhteisön jäsen. Itseasiassa kiusaaminen on suurelta osin juuri ryhmädynamiikkaa. Toki on kahden tai muutaman henkilön välisiä kiusaamistapauksia, jossa esimerkiksi koulumatkalla tönitään tai viedään pipo, mutta se varsinainen koulussa tapahtuva jatkuva koulukiusaus on lähes aina sellaista, että ryhmä jakautuu kolmeen osaan, aktiivisiin kiusaajiin, passiivisiin kiusaajiin ja uhreihin. Haroin on yhtäkään uhrien puolustajaa missään. Ne passiiviset kiusaajat mielellään väittänvät, että eivät ole tehneet mitään, mutta juuri he palkitsevat aktiiviset kiusaajat ja yllyttävät heitä.

Ja ettei totuus unohtuisi, iso osa uhreista kiusaa myöskin muita. Joko samaan aikaan kun on itse uhri tai sitten toisessa vaiheessa koulu-uraansa.

No ei suinkaan ne kaikki 90 % kiusaa? ; )

Yksi lapsi ja ikää 3, ei varmaan ole vielä minkääntasoinen kiusaaja. Tosi kiltti tapaus ja rauhallinen.



t:3

Passiiviset sivustaseuraajat ovat ratkaisevia kiusaamisen lopettamisessa. Jos uhrilta kysyy, onko loppunut, ei uskalla vastata koston pelossa.



Oma lapseni on juuri potentiaalinen sivusta seuraaja, menee eskarissa vahvan kaverin mukana. Paljon pitää tehdä työtä siinä, että vahvuutta ei ole toisten määräily vaan se, että uskaltaa ottaa kaikki kaverit huomioon.

Muistelkaapa omia kouluaikojanne. Siis ihan rehellisesti. Voi olla helpompaa, jos ette muistele omia tekemisiänne vaan muiden. Puolustiko kukaan muka oikeasti kiusattuja? Siis sitä hirveää, haisevaa sekopäätä, joka vain oli ihan tosi outo ja jonka oma vika oli, että siitä ei kukaan pitänyt? Ei ainakaan yhdessäkään koulussa, joita minä kävin.

kiusattu alkaa kyllä viimein käyttäytyä oudosti. Haista hän ei välttämättä ala.

Olin pullea, yksinhuoltaja-isän tyttö, joka oli ystävällinen kaikille mutta joutui koko luokan vihaamaksi eskarista lukioon!!!!!!



Ps. Olin osan ajasta myös normaalipainoinen, joten siinäkään ei ollut syy.

todellisuudessa ja objektiivisesti, mutta kun se sanotaan tarpeeksi monta kertaa siitä tulee ryhmän kollektiivinen totuus kukaan ei uskalla sanoa vastaan eikä ehkä edes mietikään onko se asia oikeasti niin. Kaikkihan me tiedetään tosiasioita julkkiksistakin tms. jotka ei välttämättä mene ihan niin.

Kyse ei ole siitä, mitä kiusattu faktisesti on. Hän voi olla mitä tahansa (myös se haiseva sekopää, mutta yleensä kuitenkaan varmaankaan ei), vaan minä muut hänet näkevät. Kun jotain ihmistä yhteisössä kiusataan, häneen liitetään aina vain lisää negatiivisia ominaisuuksia. Osassa voi olla todellisuuspohjaa, osassa ei. Monikaan ei edes tunne kyseistä ihmistä kovin hyvin, eikä tiedä, millainen tämä on. Kaikki vain tietävät, että hän on sitä tai tätä (esimerkiksi juuri haiseva sekopää.) Sillä ei ole asian suhteen merkitystä, vaikka oikeasti kyseisen henkilön ulostekin olisi ruusuntuoksuista.

Kiusaaminen puolustellaan itselle juuri sillä, että se kiusattu on huono ihminen ja ansaitsee tulla kiusatuksi, se on hänen oma syynsä. Kun aikuisena katsoo taaksepäin kouluaikoihinsa, moni ei vieläkään pysty näkemään omaa kiusaavaa käytöstään, koska usko uhrin syyllisyyteen on niin tiukassa. Ja aikuinen taas ajattelee herkästi, että kiusaaminen on tilanne, jossa ilman syytä kiusataan viatonta lasta, koska kiusaaja on paha. Silloin ei tule mieleen, että se, että haukkui sitä "tyhmää pissistä/kanaa, joka siis oli niin hirveä" huoraksi olikin oikeasti kiusaamista. Jää niin vangiksi siihen lapsuus ja nuoruusaikaiseen kiusatun demonisoimiseen, että ei edes tajua kiusanneensa vaan ainoastaan antaneensa sille yhdelle "ansionsa mukaan."

Sama juttu toimii työpaikkakiusaamisessa. Mene mihin tahansa työpaikalle, jossa on työpaikkakiusaamista ja valtaosa ihmisistä siellä on sitä mieltä, että se kiusattu se oikea kusipää on. Se, mikä sitten on objektiivinen totuus on asia erikseen. Missään kun ei myöskään sanota, etteikö se kiusattu oikeastikin olisi kusipää. Ja silti ei saa kiusata.

No minä en kyllä ollut haiseva sekopää!! :O

Olin pullea, yksinhuoltaja-isän tyttö, joka oli ystävällinen kaikille mutta joutui koko luokan vihaamaksi eskarista lukioon!!!!!!

Ps. Olin osan ajasta myös normaalipainoinen, joten siinäkään ei ollut syy.

Me kaikki 'tiedämme' hänestä monenlaisia asioita. Harva meistä on tavannut häntä saati tuntee häntä läheisesti. Tälläkin palstalla monet meistä olemme sanoneetkin hänestä kaikenlaista. osa hyvinkin ilkeästi. Olemme siis kollektiivisesti AV.n voimin kiusanneet häntä. Osa on ollut aktiivisia kiusaajia ja kirjoittanut hänestä ilkeästi, suurin osa on ollut passiivisia, lukenut ketjuja ja naureskellut, mutta ei itse ole kirjoittanut mitään. Yhden käden sormilla laskettavissa ovat ne, jotka ovat puolustaneet kiusattua. Kun näiden kiusaajien puolustajien määrää vertaa ketjuja lukeneiden määrään, huomataan, että meistä aikuisista äideistäkään ei löydy kuin promillen murto-osa kiusattujen puolustajia, loput ovat aktiivisia tai pasiivisia kiusaajia. Turha siis kuvitella, et6tä keskenkasvuiset lapsemme olisivat paljon parempia.

Fletcher, yksi Johanna Tukiaisen passiivisista nettikiusaajista

Kaikkihan me tiedetään tosiasioita julkkiksistakin tms. jotka ei välttämättä mene ihan niin.

Av:llä kaikkea erilaista (=mitä tehdään toisin kuin itse) arvostellaan käsittämättömin äänenpainoin.



Ja kyse on pohjimmiltaan siitä, että on vaikea sietää erilaisuutta. On vaikea hyväksyä sitä, että joku tekee samassa asiassa toisenlaisen ratkaisun.



Lapsilla homma toimii samoin, tosin erilaisuus koskee vaatteita, ulkonäköä, puhetapaa, koulussa pärjäämistä.



Miten lapsemme voisivat olla muuta kuin äiteinä itse sorrumme samaan?

En kaikkia, mutta osaa.

Muistelkaapa omia kouluaikojanne. Siis ihan rehellisesti. Voi olla helpompaa, jos ette muistele omia tekemisiänne vaan muiden. Puolustiko kukaan muka oikeasti kiusattuja? Siis sitä hirveää, haisevaa sekopäätä, joka vain oli ihan tosi outo ja jonka oma vika oli, että siitä ei kukaan pitänyt? Ei ainakaan yhdessäkään koulussa, joita minä kävin.

mutta ryhmän paine on kova. Yritin sitten kahden kesken olla ystävällinen, mutta vieläkin kaduttaa, kun en koskaan sanonut parille kiusaajalle suoraan, että lopettaisivat jatkuvan haukkumisen.

Olisin kyllä toivonut, että joku koulun aikuisista olisi kysynyt, että kiusataanko luokassa ja ketä. Tilanne luokassamme oli sellainen, että kaksi haukkuvaa poikaa olivat niin voimakkaita, ettei kukaan pieniä yrityksiä lukuun ottamatta uskaltanut vastustaa. Ei menty mukaan, mutta ei vastustettukaan.

että tämä palsta on täynnä AIKUISIA jotka harrastaa kaikkea mahdollista kiusaamista, raukkamaisesti ja anonyymisti. Onko se ihme jos heidän lapsensa pitävät ihan normaalina kiusaamista? Ja kun aikuinen ihan pokkana nöyryyttää, loukkaa, haveksii, katsoen sen oikeudekseen ja selittäen milloin milläkin, niin eihän hänen logiikallaan hänen lapsensa teot edes ole kiusaamista, koska sehän on toisen vika tms selitys mitä tämäkin palsta on pullollaan; sitä saa mitä tilaa- jne

Sillä jos kykenee täällä vahingoittamaan toista, ne samat arvot on kyllä siellä lastenhuoneessakin läsnä, vaikka kuinka luulisi toisin; parhaiten siirtyy juuri ne syvät, tiedostamattomat asenteet omiin lapsiin. Ja jos katsoo että toista ihmistä voi kohdella huonosti täällä, se sama viesti siirtyy aivan varmasti lapsiin.

Ja sitten on varmasti nää ulkokultaisen käytöksen aikuiseksi kasvamattomat vanhemmat, joiden lapset oppii nopeesti, millaista käytöstä heiltä odotetaan ja sitten kusettaa vanhempiaan; kun sanoo oikeat asiat ja toimii oikeella tavalla vanhempien mieliksi, niin kaikki ok. Vanhemmat kauhistelee naapurin lapsen kirosanoja, mutteivät tajua omista ja lasten tunteista ja sopsiaalisista kuvioista yhtään mitään.

Kyllä mä tunnen omat lapseni sen verran hyvin, että tiedän hyvin että hekin voivat joskus olla niitä kiusaajia, kaikista hyvistä kasvatusyrityksistä huolimatta. t. Neljän äiti

itse en ole ikinä ajatellut, että omat lapseni olisivat aina jotain enkeleitä - miten 90% vanhemmista voi olla niin sinisilmäisiä, jotenkin masentavaa.... ei varmaan saada ikinä kiusausongelmaa hoidetttua

ja tilanteessa, missä luokassa on joku kiusattu, joka eristetään porukasta, koko muu luokka on niitä kiusaajia. Eli ainoa, joka ei kiusaa, on kiusattu, ja hänkin mahdollisesti vain siksi, että itse on se uhri.

- lapset osaa esittää vanhemmilleen enkeleitä ja kiistää kaiken kyyneleet silmissä.

- jokaisella meistä on kokemusta näistä ammattivalittajista, joille mikään ei kelpaa. Tietty osa koulukiusatuista ei ole edes koulukiusattuja vaan hankalia tyyppejä, joilla on hysteeriset vanhemmat. Sitten kun tälläisiin välillä törmää, niin ne oikeat tapauksetkin helposti leimaantuu. koulukiusaus on järkyttävää, itseänikin kiusattiin ala-asteella. Silti tiedän tapauksia, jotka on ihan vaan vanhempien pään sisällä ja aiheuttaa ympäristössään tuskastumista.



En tosiaan tarkoita, että vanhempien asenne olisi hyväksyttävä vaan keksin syitä sille käytökselle. Kaikelle käytökselle on kuitenkin motiivinsa, huonotkin.

tas olla vielä enempi kuin 90% prosenttia - ja suuri osa niistä kuitenkin kiusaa eivätkä loputkaan välttämättä puolusta, mutta kyllä se maidän poika kuuluu siihen yhteen prosenttiin