Kiusaamistutkijan mukaan yleisesti ottaen....

vanhemmat uskovat, että omat lapset puolustavat kiusattuja ja heidän on vaikea uskoa oma lapsi kiusaajaksi. Vanhemmat näkevät lapset omien kavereidensa kanssa, eikä tietenkään kiusattujen, joten ei olla tietoisia siitä, miten lapsi toisessa kaveriryhmässä käyttäytyy.



Kuitenkin 10 prosenttia joutuu kiusaamisen kohteeksi, joten niitä kiusaajia kuitenkin on.



Mikä meitä vanhempia vaivaa? Mitä asialle voisi mielestänne tehdä?



Itse toivon, että oikeasti säilytän lapseeni sellaisen kontaktin, että pystyn näistä asioista keskustelemaan sillä tasolla, että pystyn asioihin omalta osaltani puuttumaan. Tiedän itse lapseni tavan toimia, ja voin uskoa, että esim. esimerkin voimasta voisi lähteä kiusaamiseen mukaan. Ja tähän haluan puuttua heti.