Kateelliset poikien äidit! " Tytöt kitisevät. Toivon neljännestäkin poikaa." :DDD

esim. sukujuhlissa monesti näkee tyttöjä rivissä seisomassa niin nätisti laitettuna kauniisti paikallaan, rusetit ojennuksessa =)



kun taas sitten pojat viuhtoo menemään ja aiheuttavat melua, mekkalaa ja paheksuntaa.......?

Niin usein kuulee, että miesopet pitävät tyttöjä helpompina ja naisopet taas poikia. Oiskohan niin että oppilaan käytös vaihtelee opettajan sukupuolen mukaan. Pojat " kukkoilevat" helpommin miesopelle jne. Sama voi ilmetä kotona, esim. murrosikäiset tytöt tappelevat ennemmin äidin kuin isän kanssa.

tytöt on ehkä henkisesti raskaampia vaikka on meillä hyviäkin hetkiä tytön kanssa. Sellasia kiehnääjiä, kitisijöitä, vinkujia. Pojat näyttää se kaiken fyysisesti ulospäin. Näin meillä.

Vierailija:

esim. sukujuhlissa monesti näkee tyttöjä rivissä seisomassa niin nätisti laitettuna kauniisti paikallaan, rusetit ojennuksessa =)

kun taas sitten pojat viuhtoo menemään ja aiheuttavat melua, mekkalaa ja paheksuntaa.......?

ja juonittelevat kaverisuhteissaan.

Pojille äidin sana on laki ja sitä noudatetaan. Tytöt kitisevät ja vinkuvat ja kiellon päälle vielä vinkuvat.



Poikien synttärikutsut on helpompia. Leikkivät ja pelavat porukalla.

Tyttöjen kutsut ovat erilaisia. Sankari tietenkin on pääroolissa, mutta aina on matkassa se manipuloija, joka haluaakin loistaa. Juonittelee, manipuloi, kiristää uhkailee, haluaa jättää jonkun ulos. Uhkailee, että ei tule jos joku muu kutsutaan tai ei tule jos ei kutsuta jotain muuta.



Se toinen 3 pojan ja yhden tytön äiti.



Ps. sukujuhlissa ei ole ollut ongelmaa. Kaikki on sen verran kurissa kasvatettu, että käyttäytyvät kunnolla.

Mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun joku tyttöjen äti kirjoittaa että, " en halua räkänokka poikaa" , tai poikien äiti kirjoittaa, " en halua tyttöä, en on kitisijöitä" , tai jotain vastaavaa. Todella typerää yleistämistä, ja toisen sukupuolen mollaamista.



T: tytön ja pojan äiti

En siis tyttöä tai poikaa erikseen. Meillä on kaksi poikaa ja lisää saa tulla, ihan vapaasti vaikka vain poikia! :)



Minusta lapsi on itsessään niin suuri lahja, etten todellakaan osaa ajatella, että pitäisi saada jompi kumpi. Kunhan saa lapsen, se on tärkeintä. :)

Ainakin minun lapsuudessani olivat.



Mieheni on mahdoton ymmärtää, miksi naiset ja tytöt toimivat tietyllä tapaa. Minä taas ihmettelen, millaisessa pullossa hän on kasvanut, kun ei ole huomannut, että tytöt juonittelevat. Mutta hän vaan on aina ollut poika, joten ei ole päässyt maistamaan tyttöjen julmuutta.



Siitä en kyllä ole samaa mieltä, että tytöt olisivat vaikeampia yläasteella kuin pojat. Kaikilla siellä on murrosikä, toisilla pahempi, toisilla helpompi.



Mutta se on totta, että tytöt kapinoivat äitiään vastaan, ja ilmeisesti sitten myös muita naisia, ja pojat isäänsä. Osittain siinä kyllä tuntuu olevan myös kyse siitä, että vanhempaa alkaa ärsyttää samaa sukupuolta oleva lapsi, kun tämä tulee sukukypsäksi. Kuulostaa oudolta, mutta tuon havaitsin murrosiässä kavereideni perheitä seuratessani. Vastakkaista sukupuolta olevaa lasta siedetään jostain syystä murrosiässä paremmin.

tyttöjä ne pitää olla eikä poikia....

näiden syntymäpäivien järjestämisestä, että hirvittää jo nirppanokkalaumalle järjestää juhlia. Vikinää ja kitinää ja mikään ei kelpaa ja vertaillaan vaatteita ja jätetään köyhempi lapsi pois leikistä kun ei ole prinsessapukua jne...



Pojat leikkivät porukalla ja ketään ei sorsita sen takia, ettei hänellä ole kaikkia samoja kamoja, mitä muilla.



Kun tyttöjä hetaan juhlista, alkaa vikinä ja vinkuna. Kun poikia haetaan, lähtevät he heti ja moikkaavat.



Tyttö on yhtä rakas, mutta tässä ketjussa puhuttiinkin siitä, että kummat on helpompia. Ja kyllä tällä kokemuksella voin sanoa, että pojat on helpompia.



Samaa sanovat murrosikäisten vanhemmat. Tytöillä se kaverijuonittelu on pahimmillaan silloin. Pojat tappelevat niin, että tintataan kuonoon jos oikein menee sukset ristiin ja seuraavana päivänä ollaan kavereita. Tytöt juonittelevat ja haukkuvat muille ja jättävät ulkopuolelle ja kiusaavat vuosikausia jos jonkun kans menee sukset ristiin.

Ehkäpä tyttöjen on pakko kehittää toisenlainen toimintastrategia, oli se sitten juonittelua tms.

Toisaalta ilkeimmät " selkänpuukottajapojat/miehet" , joita olen tavannut, ovat kasvaneet perheissä, joissa on korostettu voimakkaasti ulkokultaisia käytöstapoja. " Tee mitä teet, kunhan paita pysyy sileänä ja puhtaana"

pojille sallitaan fyysisempi käytös jo ihan pienenä lapsena, tyttöjä opetetaan olemaan hillitysti. Onko sitten ihme että purkavat aggressioitaan epäsuorasti kun fyysisestä purkamisesta tyttö saa moitteita enemmän kuin poika?

Olen useasti kuullut, että pojat olisivat helpompi. Minä muistan, kun sain esikoiseni (pojan), niin kätilö kertoi, että hänellä on 4 poikaa ja 3 tyttöä. Sanoi, että pojat ovat paaaaaaljon helpompia kuin tytöt.



Toinen kommentti liittyy tuohon, että " pojille sallitaan rämäpäisempi käytös" . Mutta kumpi on ensin: muna vai kana? Jos poika on " rämäpäinen" , niin eikö hän kärsi, jos 80 % sanoista on " älä" , " ei saa" , " rauhoitu" , " tule pois" , " ÄLÄ TEE NOIN!" jne.

Mitä tulee lapsesta, joka kuulee vain kieltoja, joka ei saa olla koskaan oma itsensä??

(Ja ei: minulla ei ole kotona rämäpäistä poikaa, eli en todellakaan puolustele omaa toimintaani, vain sympatisoin toisia).

Eikö se pelkkä " lapsi" riitä teille?



No joo, onhan toisille ihmisille tärkeää sekin, millä autolla ajaa, minkä merkkisiä vaatteita pitää, kuinka puhdasrotuinen koira on... ehkä se lapsenkin " merkki" on niin tärkeää...

Onko se jotenkin teiltä pois tyttöjen äidit, että olen onnellinen kahden pojan äiti?

Hauku tyttö, hauku poika! Lapset on karmeita! Pojat on hirveitä, tytöt on ällöttäviä! Kuka voittaa? Kuka osaa sivaltaa pahiten pientä tyttöä tai pientä poikaa? Kaikki mukaan, aikuisiahan tässä ollaan!!!