Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia kahden kulttuurin suhteessa
14.03.2009 |
Minulla ja miehellä (kotoisin Etelä-Euroopasta) on takana 10 v yhteiseloa, enimmäkseen onnellista. Asumme Suomessa.
Suhdetta on useamman vuoden ajan rasittanut se, että mieheni ei ole sopeutunut Suomeen. Päällisin puolin kyllä, mutta hän ei ole kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista, ei suomalaisista ystävistämme tai perheestäni, jotka kaikki ovat ottaneet hänet hyvin ja ystävällisesti vastaan. Osaa kyllä suomea, mutta ei myöskään ole kiinnostunut suomen kielestä eikä puhu sitä mielellään.
Tänään mies tapasi omaa kieltään puhuvia ihmisiä ja tuli kotiin pitkästä aikaa todella innostuneena näistä ihmisistä. Kutsui heitä heti huomenna kotiimme. Ihan kiva, minusta on mukava, että hän saa omankielisiään ystäviä. Mutta silti minua loukkaa se, kuinka innoissaan hän on näistä ihmisistä vain kielen vuoksi - kun suomenkielisistä ystävistämme ja perheestäni hän ei ole ikinä innostunut, vaan pitää kaikkia tylsinä tyyppeinä. Mitä he eivät kuitenkaan ole.
No keskusteltiin asiasta, aluksi mies ei myöntänyt että suhtautuisi yleisnegatiivisesti Suomeen ja suomalaisiin. Mutta mietittyään asiaa pari tuntia yksin hän tuli sittenkin siihen tulokseen, että inhoaa kaikkea Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvää siksi, kun nämä asiat ovat tulleet hänen elämäänsä "pakosta" minun takiani. Tunnusti siis, että ei ole suhtautunut avoimesti Suomeen ja suomalaisiin, koska ei sisimmässään halunnut muuttaa Suomeen ja on kaikki nämä vuodet jotenkin salaa vihannut kaikkea täällä :-(
Minusta tämä tuntui tosi pahalta. Olemme harkinneet muuttoa hänen kotimaahansa, mutta nyt minulta meni into siihen suunnitelmaan. Jos tilanne on tämä ja vielä muutamme pois Suomesta, niin tuskin mulla on tulevaisuudessa mitään kontaktia kotimaahani ja sen kulttuuriin.
Tavallaan jos joutuisin eroon omasta kulttuuristani olosuhteiden pakosta niin voisin sen hyväksyä - itse viihdyn erittäin hyvin mieheni kotimaassa, olen asunut siellä ja asuisin mielelläni myös uudelleen - mutta jos joudun erilleen kulttuuristani siksi, että mieheni "inhoaa" sitä, niin sitä en pystyisi hyväksymään.
Onko kenelläkään ulkomaalaisen puolisolla kokemusta vastaavasta tai näkökulmia tällaiseen asiaan? Olen vähän sekaisin tästä, en tiedä mitä ajatella. Harmittaa varsinkin perheeni puolesta, he kun ovat kovasti pyrkineet auttamaan mieheni sopeutumisessa Suomeen ja olleet tosi kivoja hänelle (niin kuin mieheni perhe myös minulle) ja samaan aikaan mies on vaan ajatellut kaikista suomalaisista, että onpas tosi tylsää porukkaa :-(
Kommentit (10)
Itse asun ulkomailla perheeni kanssa, mies ja tytär. Maassa , jossa asumme ei ole kummankaan kotimaa, kuitenkin täällä tapasimme silloin kuin itse vielä opiskelin Suomessa. Opiskeluiden jälkeen muutin tänne mieheni perässä.
Vaikkei tämä ole mieheni kotimaa, silti koen että olin "pakotettu" muuttamaan tänne, olisin halunnut että olisimme yhdessä muuttaneet muualle, mutta mieheni ei ollut siiihen silloin valmis.
Olen oppinut maan kielen, vakityöpaikka ja kavereita - mutta silti pohjimmiltani inhoan tätä maata ja sen kansaa noi stereotyyppisessä muodossa. Tiedän että kuulostaa hullulta. En ole samassa tilanteessa kuin miehesi, mutta itselläni kärjistyy tunteet, jos meillä esim.parisuhteessa on huono jakso.
Ymmärrän tunteesi ja olisin varmaan itsekin loukkaantunut. Mietin vain että ei se ehkä kuitenkaan ole henkilökohtaista sinua tai perhettäsi kohtaan , vaan yleisesti. Suomalaisiin on kuitenkin monesti vaikea tutustua, jopa suomalaisena ja paljon käytetään aikaa ihmeelliseen kyyräilemiseen. Monesti illanviettossa suomalaiset ovat iloisia, hilpeitä ja innostuneita tutustumaan alkoholin vaikutuksen alla - mutta seuraavana päivänä hyvä kun moikataan. Tätä on ulkomaalaisen hyvin vaikea sisäistää.
Ei tästä nyt varsinaisesti sinulle apua ollut, mutta kunhan nyt ajattelin jotain vastailla. Niin ja hirveän tärkeää on ne omanmaalaiset -ja kieliset kontaktit .ne kuitenkin ovat minua auttaneet jaksamaan ja ymmärtämään paikallisiakin paremmin, eli ei välttämättä negatiivinen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutatte miehesi kotimaahan koska sina pystyt sopeutumaan sinne mielellasi. Mita valia silla on miksi sinne muutitte. Etela-Euroopasta on lyhyt matka Suomeen.
Jotenkin helpottava kuulla, että muillakin on ollut vastaavia tunteita ja kokemuksia. Ja että tämä ei ole ehkä niin henkilökohtaista kuin se näin äkkiseltään minusta tuntui.
Miehen kotimaahan muuttaminen ei sinänsä ole aivan yksinkertainen juttu, vaikka siellä viihdynkin - työllistyminen, raha-asiat ym. olisi joka tapauksessa ratkaistava. Lapsiakin on - alle kouluikäisiä kylläkin, joten nyt vielä olisi mahdollista mennä kokeilemaan, ja palata vielä käymään koulu Suomessa, jos sopeutuminen ei onnistuisikaan.
Mieheni on yleensä päällisin puolin varsin joustava luonteeltaan: uskon, että palaisikin Suomeen uudelleen, jos emme sopeutuisi hänen kotimaahansa. Mutta silti, katkeroituu (näköjään) salaa ja tuskin sen paremmilla mielin palaisi myöhemminkään.
Olen varmaan ihan tyhmä ja lapsellinen, kun minuakin kaivertaa muuttaa hänen kotimaahansa tässä tilanteessa. Jos mies tykkäisi Suomesta niin olisi jotenkin paljon mukavampi lähteä. Osaisinpa suhtautua viileämmin, en tunteellisesti näihin juttuihin.
Monesti viihtyminen missä tahansa tilanteessa on asenteesta kiinni. Jos haluaa viihtyä, niin viihtyy. Suomi ei ole helppo maa olla. Ihan fyysiset seikatkin vievät mielialaa pois, täällä on pimeää ja kylmää. Samoin ihmisten yleinen epäystävällisyys ja tylyys varmasti rasittavat jokaista joka on muunlaiseen kulttuuriin tottunut. Suomi ja suomalaiset eivät oikein toivota tervetulleeksi. Ja sen lisäksi täällä elää joka asiassa täysin järjetön myytti, että suomalaiset asiat ovat jotenkin automaattisesti parempia kuin muualla.
Mutta en mä oikein ymmärrä sitäkään miksi sinun miehesi pitäisi pitää sinun ystäviä myöskin hänen ystävinään? Minusta ainakin tuntuisi vähän ahdistavaltakin jos astuisin ikään kuin valmiiseen pöytään. Sinulla on ystäväsi ja perheesi ja oletat, että miehesi solahtaa siihen ihan täysin ja "suomalaistuu". Kohta hän kai alkaa pitämään saunasta ja pitää marimekko-paitaa päällä. Eihän sen niin pidä mennä, vaan totta kai miehelläsi on oikeus rakentaa oma elämä täällä Suomessa ja nauttia niistä ystävistä, joista haluaa. Ei hänen tarvitse tulla suomalaiseksi.
Oma mieheni on myöskin muuttanut minun perässäni Suomeen. Hänellä on aika laaja sosiaalinen verkosto, johon pääasiassa kuuluu kyllä muita ulkomaalaisia tai ulkomailla asuneita suomalaisia. Harrastuksen myötä myös verkosto on kasvanut. Aikuisiällä näyttää olevan vaikea muodostaa ystävyyssuhteita suomalaisten kanssa.
Meillä katsotaan pääsääntöisesti satelliitilta telkkaria enkä ole pitänyt sitä ongelmana. Kahden kulttuurin perheessä lapsilla on oikeus oppia myös sen toisen maan kulttuuria ja yksi kanava on siihen lastenohjelmat. Asuinmaan kulttuuri tulee vähän väkisinkin, siihen ei tarvitse niin paljoa kiiinnittää huomiota. Mieheni ostaa myöskin vaatteensa ja monet muutkin tarvikkeet kotimaastaan.
Toisaalta Suomessa on monia hyviä asioita. Työelämä on moneen muuhun maahan verrattuna kevyttä, työajat ovat lyhyet. Töissä pystyy tekemään itsenäisesti töitä, hierarkiat ovat aika matalat. Toistaiseksi vaaka on kallistunut Suomen puolelle, tosin matala elintaso harmittaa. Vaan onhan siinä hyviäkin puolia, sosiaaliset erot ovat pieniä.
Mutta en mä oikein ymmärrä sitäkään miksi sinun miehesi pitäisi pitää sinun ystäviä myöskin hänen ystävinään? Minusta ainakin tuntuisi vähän ahdistavaltakin jos astuisin ikään kuin valmiiseen pöytään. Sinulla on ystäväsi ja perheesi ja oletat, että miehesi solahtaa siihen ihan täysin ja "suomalaistuu". Kohta hän kai alkaa pitämään saunasta ja pitää marimekko-paitaa päällä. Eihän sen niin pidä mennä, vaan totta kai miehelläsi on oikeus rakentaa oma elämä täällä Suomessa ja nauttia niistä ystävistä, joista haluaa. Ei hänen tarvitse tulla suomalaiseksi.
Ei kai pitäisikään ystävistäni tulla hänen ystäviään, välttämättä. Tosin minusta olisi luonnollista, että laajasta ystäväpiiristäni joku "kolahtaisi" mieheeni. Kohteliasta olisi myös, että hän osoittaisi kiinnostusta perhettäni kohtaan, osoitan minäkin hänen perhettään - ja jos en niin tekisi, mieheni todennäköisesti loukkaantuisi siitä itsekin.
Lisäksi suomalaisten "syrjiminen" koskee myös muita ihmisiä, mieheni omia kontakteja. Hänellä on esim. työn kautta muutama sellainen suomalainen tuttu, jotka ovat kutsuneet miestä ties mihin, mutta hän ei ole halunnut mennä. Sen sijaan kun tapaa omankielisen, niin itse aktiivisesti kutsuu heidät heti kotiimme. Ja työkaverit, jotka ovat kutsuneet miestä johonkin ovat sellaisia, joiden kanssa miehellä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kun taas näiden "omankielisten" kanssa ei mitään yhteistä kielen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla asumisessa on sekin, että moni kaipaa ihan sitä, että saa puhua omaa äidinkieltään sellaisten ihmisten kanssa, jotka sitä ymmärtävät. Ja tuntevat kaikki kulttuuriset seikat. Mä olen asunut useampaankin otteeseen eri maissa ja kyllä esimerkiksi huonompikin suomalainen kirja on välillä paljon parempi kuin vaikka erittäin hyvä muun kielinen. Tai jonkin suomenkielisen kanssa tulee oltua yhteydessä vaan ihan sen vuoksi, että saa puhua suomea ja Suomesta. Ja jotenkin ei tarvitse selittää itseään.
joista 9v asuttiin suomessa ja vuosi sitten muutettiin miehen kotimaahan.
Mies oli muuton suhteen aika ehdoton. Hän HALUSI muuttaa pois suomesta, erityisesti kalliin hintatason takia, mutta muutenkin. Minä olin monta vuotta muuttoa vastaan, mutta sitten ajattelin, että mies on asunut suomessa minun takia jo 9 vuotta niin ei minulla ole oikeutta estää miehenkin halua toteutumasta.
Muutettiin ja aluksi kaikki sujui ihan ok, mutta sitten mies alkoi muuttua. Hän ei ollutkaan enää ollenkaan se sama mies jonka kanssa olin asunut jo 9v. Vaikka miehellä oli suomessakin kavereita niin ei hän kamalasti heidän kanssaan aikaa viettänyt. Vain satunnaisesti. Täällä tuntuu taas, että mies on satunnaisesti meidän kanssa ja jatkuvasti kavereidensa kanssa...
Ja yleensä näihin kaverihin liittyy myös alkoholi.
Omalla tavallaan ymmärrän miestäni, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä miksi mies muuttui niin jyrkästi muuton myötä! Enkä ymmärrä sitä, että miksi mies vaatimalla vaati meidät tänne mukaan, kun ei kumminkaan halua meidän kanssa olla.
Tämä kaikki on aiheuttanut minulle välillä koviakin vihan tunteita. Miehen sijasta syytän välillä miehen kavereita ja jopa tätä maata. Välillä tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista halua tutustua täkäläisiin ihmisiin, kun miehestänikin on tullut täällä tuollainen... On minullakin täällä ulkoisesti kaikki ihan hyvin, mutta sisäisesti tämä on todella raastavaa!
Eli ap toisaalta ymmärrän miestäsi enemmän kuin hyvin. Minäkin jouduin ulkomaille "pakon" edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan mielenkiinnosta.. onko islam-maasta?
Maallistunut kristitty niin kuin minäkin.
Ihan samanlaista kuin teillä, oma exäni oli myös umpioitunut omaan kulttuuriinsa, katseli satelliitin kautta oman maansa tv-ohjelmia ja uutisia. Kaikki ystävät olivat samasta kulttuurista - ja pian myös minun ystäväpiirini kääntyi samaan porukkaan kun ex ei sietänyt omia ystäviäni ja heidän puolisoitaan. Hän ei ole koskaan edes opetellut suomen kieltä vaikka on asunut täällä jo 20 vuotta.
Osaltaan yritin ymmärtää ex-miestäni, olihan se hänelle suuri muutos muuttaa tänne kylmään ja pimeään pohjolaan jossa ihmiset tosiaan ovat enemmän tai vähemmän sisäänpäin kääntyneitä. Mielestäni se on oikeastaan rakkauden osoitus että hän jaksoi olla täällä minun vuokseni - vaikka olosuhteet täällä ovat mitä ovat. Eihän tämä Suomi oikeasti ole yhdellekään ulkomaalaiselle mikään unelmien täyttymys. Uskon että sama asia on myös sinun ja miehesi suhteen - rakkaudesta sinuun hän on kestänyt kaikki nämä vuodet nurisematta.
Sen sijaan muuton suhteen miehesi kotimaahan olisin hyvin varovainen. Mieti hyvin tarkkaan haluatko oikeasti muuttaa sinne ja elää siellä lopun elämääsi? Miestäsi tuskin enää tänne sen jälkeen takaisin saat. Onko teillä lapsia? Silloin paluumuutto hankaloituu entisestään mikäli jostain syystä vaikka eroaisitte. Olisitko valmis elämään yksin vieraassa maassa?
Pidä vaan nyt järki päässä ja käytä kylmää harkintaa.