Kysymys teille, jotka ette osaa olla hetkeäkään erossa pienestä vauvastanne:

Ettekö ihmiset todellakaan ulkoile koskaan?? Tämä oli minulle nyt ihan uusi juttu, voiko joku olla kaksi viikkoa sisällä pistämättä nenäänsä ulos varttitunniksi? Ei voi olla totta. :O Ap on oikeassa, pieni happilenkki tekisi varmasti tuoreille äideille hyvää, näin voin sanoa jopa minä, joka en todellakaan ole mikään himoliikkuja.

Vierailija:

Kaikkia kotonaolo ei ahdista, etenkään sentään heti ekojen viikkojen aikana! Toiset viihtyvät loistavasti jopa VUOSIA lapsikatraansa kanssa kotiäitinäkin ilman kaipuuta " johonkin omaan" . Olemme kaikki erilaisia.

Mutta tuskin olisin jaksanut olla, jos en olisi koskaan päässyt mihinkään (lenkille, jumppaan, shoppailemaan jne) yksin. Minulle oli täysin luontevaa huolehtia myös omasta jaksamisestani heti alusta asti, ja ensimmäisinä kuukausina se tarkoitti käytännössä pieniä kävelylenkkejä.

ap

Tulee kylmä vaan.

Kaatuu kylmissään sänkyyn vaan ja hytisee.

Lasten kanssa ulkoilen pakosta, mutta aina vauvan synnyttyä olen nauttinut siitä rauhasta ja kiirettömyydestä. Siitä, että voi vain olla vauvan kanssa eikä ole pakko lähteä mihinkään.



Masennuksesta en ole kärsinyt koskaan.

Miksei minulle koskaan tapahdu niin?

Korostat jatkuvasti oman elämäntapasi olevan ainoa mahdollinen. Itsekin olen liikunnallinen, ja jopa ulkoilen ihan innoissani päivittäin lasten kanssa hoitopäivien jälkeenkin satoi tai paistoi. Kaipasin myös vauva-aikana pieniä happihyppyjä, vaikka olinkin muuten tosi kiinni vauvassa jo pelkästään lapsentahtisen imetyksenkin takia, mutta myös vahvan luonnollisen biologisen vaistoni vuoksi.



Silti ärsyttää asenteesi, ap. Meitä ihmisiä ON erilaisia, eikä kenenkään oma tapa ole se Ainoa Oikea. Jotkut kaipaavat omaa tilaa enemmän kuin toiset, samoin jotkut nauttivat ulkoilusta ja toiset taas kuntoilevat ennemmin sisällä (esim. tanssiharrastus). Hyötyliikunnastakin saa aika paljon irti jo pelkällä hissiboikotilla, ei sen takia ole pakko jokaista ratikkamatkaa kävellä, jos ei halua.

ei synnytys tai siitä toipuminen ole sairaus eikä kaikki pöpöt hyökkää vauvaan.



t: kolmen lapsen äite

Nukuin kai kaikki mahdolliset väliajat. Seuraavien kans arki alkoi heti samana päivänä kun tulin kotiin. Isommille vaatteet päälle ja ulos. Neljännen aikana mies ei pystynyt pitämään isyyslomaa kuin myöhemmin, joten vauva pantiin moneen kerrokseen vaatteita ja heti vain pihalle kun oli pakko.



Niin ja silti urheilen kilpatasolla, vaikka nyhjäsin esikoisen kans 2 ensimäistä viikkoa sisällä.

Esikoinen syntyi heinäkuussa 2001, menetin useamman litran verta synnytyksessä, lähdin 3 tunnin vaunulenkille vauvan kanssa kotiutumispäivänä, Hb 80