*~*~*HUHTIHIPPUSET vko16 ma-ke*~*~*

Olin viime viikon lopulla ä-polilla vauvan kokoarviossa ja yllättäen pissasta löytyi proteiinia ja alapaine oli huikeat 100 (normaalisti neuvolassa 80 tienoilla tai alle). Jouduin sitten pariksi päiväksi lepäilemään osastolle, paineet tipahtivat 120/80 tasolle ja proteiiniakaan ei enää pissasta löytynyt joten pääsin kotiin. Labrassa oli kuitenkin maksa-arvossa viitteitä lievästä toksemiasta. Edellisessä raskaudessa ei toksemiaa ollut, joten vähän puun takaa tämä tuli, vaikkakin onneksi tosi lievänä... Meillä on remontti kotona meneillään, on vissiin tullut vähän liikaa rehkittyä viime viikolla ;)



Onko teillä muilla loppumetreillä tullut vastaavia, lieviä oireita?



Vauvelin kooksi arvioitiin 3,8kg jos syntyy lasketun ajan tienoilla. LA olisi perjantaina. Kohdunsuu oli viime viikolla pari senttiä auki ja kaulaa sentti jäljellä. Megasupistuksia odotellessa siis - niitä toivoo moni muukin :)



Mariliina 39+3

Heips!



Takana uneton yö. Supisteluita on tullut säännöllisestikin... Veristä limaakin tuli. Nytkin supistelee, eli voi olla et kohta sairaalaan lähetään... Miehen ja lapsen vahdikin hälyyttelin jo kotiin eli... ny jännitetään. Toivottavast nä supparit ei nyt vaan lopu!



Muille supistusrikasta alkuviikkoa!



Karru 40+4

No nytkö sit lähdet säkin, mun ilmeisesti viimeinen l.a. -kaima =) ?! Sinne vaan, onnea matkaan, toivottavasti ei supparit lopu!



Onnea taas jakautuneille! En enää pysy laskuissa mukana kun nyt niitä hippusia on syntynyt niin monta ja mulla on hatara pää.



Tänäänkin oli monella käynnistys tai äitipolikäynti..!



Mä vielä yhdessä koossa eikä merkkejä synnytyksestä ole. Mulla on huomenna se kokoarvio äitipolilla ja sitä nyt sit jänskään täällä. Aurinkokin paistaa ihanasti parvekkeelle ja muutenkin kevättä rinnassa =) .



Iloista mieltä ja jaksamista kokonaisille ja supistuksia niitä tarvitseville!



-vanilja ja iso masu rv 40+4

Ihanaa kuulla taas vauvauutisia! Hyvä, että Haikaranpesässä tapahtuu -jospa meki vielä tästä sinne päästäs...

Onnea kovasti Ronjaruu nyytistänne!!! Ihanaa kuulla, että olit päässy sitten laitoksella aika näppärästi toimiin, kun ensin oli vaan niin tuskasta ja turhauttavaa odottelua. Mua kans kovasti on alkanu kiehtoa aivan synnytyskin vedessä, vaikka alunperin ajattelin vain avautumisvaiheessa ammetta, silleen käytin sitä " Saraakin tehessäni" .

Kiva kuulla seki, että en ole ainoa, joka miettii kuolemanasioita tähän synnytykseen liittyen. Olga-Severiina ainaki sano miettineensä moisia ja tosiaan Annika 33 mie selkiästi käyn läpi tuommosta " surutyötä" esikoisen ainoan lapsen aseman menetyksestä, vaikka järkitasollahan sen ymmärtää, että taitaa tehä pelkästään hyvää neitille, että oppii vähän jakamaan ihmisiä ja asioita, aivan jokamielessä.

Mietinki jo tässä eilen, että onkohan Emmis jo nyytinhakureissulla ko on ollu niin hiljasta. Hyvä jos sun vointi paranee sairaalahoidossa ja levossa, niitä sitten toivotaan lisää, että jaksat hippustasi ootella.

Eveliinukka ja Tytikkä ainaki on kans ollu kauan hiljaa.... mitähän niillä suunnilla on meneillään? Toivottavasti vain ihania onnentäyteisiä vauvantuhinoita!

Oma massu oli taas kovasti mielessä viimeyönä, valvoin yhestä kuuteen ja aika mukavasti välillä supisteliki ja melko tiuhaanki tahtiin ennen viiestä kuuteen, mutta kun lopetin kellottelun ja käänsin kylkeä, niin sainhan jo taas untaki. Ihmeen vähän väsyttää silti, mutta hermo on kyllä aika piukassa... Koitin keksiä vaikka mitä,ettei ois tänään tarttenu lähteä enää käymään isoa kauppareissua, vaan ei auttanu, tehtävähän se oli ku tuo mummo ja Sara tänne kotia jäävät JOS me nyt tästä sitten joskus vielä synnyttämäänki miehen kanssa päästään.... Ja ompahan sitten jääkaapissaki muutaku valot ku tullaan joskus kotia. Yksin kai tuo kauppareissu oiski vähän keviämpi, mutta se kun taitaa olla tuon lapsenlikan ainua ohjelma lapsenhoion lisäksi, niin empä hennonnu mummoa ja tytärtä kotia jättää, ku ei tässä ole järin paljoa ohjelmaa tämä mamma ollu heille järjestämässä. Ja menihän se, mutta mulle henkisesti jotenki se tuntuu olevan rankkaa, että ei vielä tälläkään viikolla olla vauva-arjessa kiinni vaan vielä vaan sahataan masu pystyssä pitkin tienoita. Mulle ei sukulaiset soittele, ihan lähimpiä lukuunottamatta, mutta tuolle mummolle senki eestä ja ai hitto että mie puren henkisesti hampaita joka kerta ku se kailottelee puhelimeensa miten mitään ei ole tapahtunu............. Alan ymmärtää tunteen miten kypsyttää, oikiastaan mua ei ehkä kypsytä niinkään se jos kysyttäs multa suoraan, mutta kun tuo äiti tekee mun tilasta nron... Alkaa vissiin pikkuhiljaa täyttymään tämä pinna saman katon alla elämisestä, vaikka en sais kyllä valittaa, niin mahti apu tuo mamma oikiasti täällä on. Juu, eilen vetasin taas toiveikkaana Latinos-treenin aivan täysin palkein, eikä siitä sitten suurempia seuraamuksia, hyvältä tuntu ja henkisesti virkisti kyllä saaha muuta ajateltavaa, mutta lienee turha toivo saaha paikkoja auki hurjemmallakaan lantion vispaamisella.

Hei, onko kaikki muut jo muuten lähteneet nyytinhakuun, ku on niin älyttömän hiljasta? Kuulin että pohjosessa on hurja lumimyräkkä, mutta tieten tämä etelämmän sateeton pvä voi saaha mammat pihalle " käynnistelemään" .

Ei mutta nyt pitää koittaa, jos sais vaikka hetkisen unta, tai ainaki huilia, niin tulis ehkä kärtyiltyäki vähän vähemmän.

Sori valivalitukset! Aurinkoista ja hyväätuulta hippumammat ja liikettä vauvoihin (paitti Vaniljan vauvaan, joka saapi suosiolla oottaa sektioon-menihän oikein?)

Hymyterkuin Hanna ja masukki 40+0

Nyt tulee taas valitusta, mut tää mamma sekoo varmaan ihan kohta...



Mullehan on varattu keskiviikolle sektio perätilan takia. Tänään kävin fysioterapeutin ryhmäopastuksessa sektiosta kuntoutumiseen liittyen ja kävin ostaa tukisukat leikkausta varten, ja oon ihan asennoitunu ja innoissani että ylihuomenna leikataan ja nään vauvan. No eipä mitään, ihmettelin koko aamun miks vauva on niin rauhallinen kun tähän asti viikon myllänny. No nythän se alkoi potkii toiseen kylkeen kuin ennen,eli on varmana kääntyny takas!Piru vie mikä pettymys...mä olin jo niin asennoitunu siihen leikkaukseen ja kaikki on jo valmiina eikä muutenkaa oo mitään oireita että synnytys alkaa...mä en jaksa enää yhtää odottaa mut näinhän tässä kävi....No eihän se varmaa oo että se on kääntyny, mut mites se nyt muutenkaa noin erilailla potkis....



Pitäis olla tyytyväinen että se on kääntyny oikein päin,mut en oo...Tää on muutenki pitäny huolta yllä viime ajat, ensin oli pelko että se on kauhean iso, sitten oli sokeria virtsassa, sit perätila, mitä vielä?No ainaki se on hengissä!



Nyt masentaa niin pahasti että parempi kun poistun valittamasta...



-Henna- rv 40+2

Mahtavaa, että kunnon supistelumeiningit sulla, toivottavasti jatkuvat ja päättyvät sitten aikanaan kaikkein onnellisimmalla tavalla hippunen kainalossa :)!

Mariliina, tylsää että nuin loppumetreillä toksemiaepäilyä, mutta pijähän huoli että seuraavat sua nyt tosi huolella -eivätkä päästä vauvaa yliaikaseksi! Sori, en nyt muista mitkä vkot sulla oli siis, eikai LA jo menny?

Vaniljalle luottavasta mieltä kokoarvion ja synnytystapajutskien suhteen, hyvä, että sun hippunen vielä pysyy kyytissä Ü!

Hanna taas

Ensin alkuun lämpimät onnittelut Wannabe_ammalle vauvasta!! Niin näitä hippusia alkaa tasaiseen tahtiin syntyä tähän maailmaan. Karrukin taitaa päästä pian nyytin hakuun, jollette jo olekin matkalla.



Muutenkin taisi olla monella tälle viikolle käynnistyksiä, äitiyspolikäyntejä jne. Saadaan varmasti paljon uutisia.



Klematis olet ollut mielessäni, kuinka jakselet?



Minä kävin kanssa tänään äitiyspolilla, vauvan painoarvio oli tällä hetkellä 4,4 kg. Kohdunkaulakanava oli hävinnyt ja kohdun suu auki pari senttiä. Edistystä on siis tapahtunut pikkuhiljaa, mutta saas nähdä. Supistukset on olleet aina epäsäännöllisiä. Sovittiin nyt että pari päivää odotellaan vielä jos lähtisi itsestään syntymään, keskiviikkona on sitten käynnistys sovittu kalvot puhkaisemalla tuon suuren koon takia jos ei sitä ennen oo mitään tapahtunut.



Oisivat ottaneet mut samantien sisään ja käynnistykseen, mutta mulle iski ramppikuume ja halusin vielä odottaa tämän pari päivää. Kotikin pitää taas kertaalleen siivota ;) Toivottavasti tuo painoarvio nyt pitäisi paikkansa niin, ettei todellisuus olisi jotain vielä enemmän niinkuin kävi esikoisen kohdalla.



Vanilja tulehan kertomaan miten sun äitiyspolilla käynti sujui.



Jännittää. Outoa ajatella, että parin päivän päästä viimeistään on vauva sylissä. Onhan se ihanaakin, mutta sitä on tottunut että vauva matkustelee tuolla mahassa mukana, ja ihan pian alkaakin sitten se arki taas vauva sylissä. Perhosia vatsassa. Odotus alkaa olla ohi ja h-hetki käsillä.



Ohtonalle 40+1 (41+2)

Onnittelut kaikille vauvansa jo maailmaan pukertaneille Hippusmammoille !!!



Olen aktiivisesti taustaillut ja saanut tärkeää vertaistukea teistä, kuten nytkin....



Karrun teksti on kuin kopio omasta navastani, katsotaan kuinka meitin käy. Tsemppiä Karru !!! Eiköhän nyt mennä samoilla suppareilla loppuun asti ;).



Tehokkaita supparituulia !!



-Zantra 39+5-

mut se olikin vasta huomenna =)

Tylsää, ku sie oot noin siipi maassa! Kuiten se luomusynnytys ei oo kropalle niin kova/luonnoton koitos ku tuo leikkaus, mutta ymmärrän kyllä tuon tuskastumisen yllätysten eessä. Kovasti sitä tuota hippustansa sylkyteltäväksi jo kaipaa!!! Taitaa asustella masussasi melkonen veijari, ku teitä noin varpaillaan pitää. Voimahalauksia ja koita pittää pääsi kasassa, keksit jotaki ihanaa ittiäs varten täksi päivää!!

palstahäirikkö Hanna TAAS

nyt mie oikiasti vetäyvyn suklaalevyn kanssa takavasemmalle -oli järkiä tai ei!

Meille syntyi tytär perjantaina 11.04 klo 22.00. Painoa oli 4070 grammaa ja pituutta 51,5 cm. Pääsimme tänään kotiin opettelemaan arkea.



Voimia kaikille teille jotka vielä kärvistelette odotuksen kanssa. En minäkään tiennyt perjantaina päivällä kirjoittaessani (kun mitään ei tapahdu) saavani illalla pitää tyttöä sylissäni = )



K3ngu

Täällä taustalla ahkerasti käynyt lueskelemassa teidän juttuja mutta aina vain kirjoittelu jäänyt ehkä kerran pari tuli alussa rustattua jotain.



Niin onnea kovasti kaikille jotka hippusensa jo saaneet!!!!!



Nyt itsellä jännät paikat niinkuin monella muullakin taitaa olla että tulin kirjoittelemaan.



Tänään oli äitiyspoli käynti ison koon takia ja samalla sain käynnistysajan torstaille jos ei ennen sitä lähde syntymään. Oli jo ' pikkusella' kokoa kun arvelivat 4-4,1kg olevan. Mutta kai se sieltä normaalisti mahtuu kun esikko oli 30g vajaa 4kg myös syntyessään ja hyvin sujui. Itse olen aika pieni niin ihme että näinkin isoja vauvoja kasvatan :). Ja onhan siellä muutenkin jo edistymistä ollut kun oli 3cm auki, pehmeä ja 2cm kohdunkaulaa jäljellä, lisäksi vielä limatulppaa irtoillut 3pvä.



Joku taisi kysellä että voiko tyksissä synnyttää altaaseen. Itsellä sellainen käsitys etteivät anna sinne synnyttää kun olen menossa sinne ja olisi myös kiinostanut tuo. Avautumisvaiheessa siellä saa olla jos vain on vapaana eikä vedet menneet, tämä on minun käsitykseni.



Jos menisi vähän touhuamaan että käynnistyisi luonnostaan kun tuntuu että supistuksiakin taas tulee. Jos tuo tutkimus laukaisi jotain myös.





Heluuna, tytteli 1,5v ja masukki 37+6

Onnea k3ngulle vauvasta!

elikkäs aamulla soittelin neuvolaan että olisko mitää mahollisuutta päästä lääkärille ja siellä vähän arvioimaan vauvan kokoa.tuurilla sain samalle päivälle ajan ku joku oli perunut oman aikansa.

onneks ei mitään ihan hirveen isoa lasta tiedossa,lääkäri veikkasi että vauva olis 3200-3400g painonen.kaikki ok,vauva on pää alaspäin kiinnittynyt jo ihan hyvin.liikkeet ok.pissat/hempat ok.

kohdunsuu on pehmeä,auki reippaasti sormelle,kohdunkaulaa 1,5cm.elikkäs on ne supperit ja rehkiminen vähän vaikuttaneet,jes!!!

perjantaina seuraavan kerran neuvolaan,ja äitipolille vasta viikoilla 41.eli vappuvauva tästä taitaa sitten tulla,toivottavasti ees sais munkkeja ja simaa osastolla.

huomenna pitäis lähteä ostoksille,vielä viimeset vauvajutut ostamaan ja itellee siteitä ja liivinsuojia.toivottavasti kauppareissu vähän jeesais.viikonloppuna imuroin ja pesin auton ja saunoin.meinas ruveta pyörryttää löylyissä,mutta ei nuo niksit kyllä meikäläiseen näytä purevan.mutta nyt pyykin viikkaukseen ja ipanoille iltapalat naaman eteen.

aurinkoista viikkoa mammoille ja hurjasti onnea jo vauvan saaneille!!!



äityliini-81 viikoilla 39+5 ja muu lauma

Pahoittelut, että se synnytyskertomus on viipynyt, mutta on ollut sen verran hellä tämä oma alapää, ettei ole jaksanut koneella pitkään istua. Nyt olen sen kuitenkin naputellut ja siinäpä onkin sitten lyhyt synnytys pitkästi. ;-)



Onnittelut kaikille nyyttinsä noutaneille! Yritän jossain vaiheessa päästä jyvälle, mikä tilanne on tällä hetkellä. Me täällä miehen kanssa ollaan varuillamme, sillä toistaiseksi tuo neiti on ollut sellainen supertyytyväinen pikku murmeli, ettei mitään rajaa. Esikoisen kanssa oli toooodella paljon haastavampaa, joten nyt me koko ajan odotetaan, että milloin karu totuus paljastuu. Ja toisaalta toivotaan, ettei se paljastuisi.



Vauvantuoksusta terkkuja lähettää Winku



***

¿Veeran¿ synnytyskertomus





Torstai-illasta 03.04.2008 alkaen oli silloin tällöin tullut supistuksia, jotka tuntuivat jo hitusen epämiellyttäviltä toisin kuin puhtaat harjoitussupistukset. Maanantaina 07.04.2008 oli edelleen sellainen olo, että ei neiti kyllä synny millään laskettuna aikana 14.04.2008, vaan pitkäksi menee ¿ ehkä jopa toukokuulle saakka.



Aamulla 08.04.2008 tuli verensekaista valkovuotoa, jota jatkui jonnekin iltapäivälle. En pitänyt minään merkkinä, koska pari kertaa aiemmin raskausaikana oli myös tullut vastaavaa. Sää oli harmaa ja sateinen, lämpötila n.+7 °C ja säätilaa vastasi myös oma olo, joka oli jotenkin kovin vetämätön. Esikoinen meni päiväkotiin ja itse vähän jatkoin takkahuoneen remontin viimeistelyä. Iltapäivällä torkuin sohvalla tovin, kun jotenkin niin väsytti.



Klo 16.00-16.45 oli esikoisen jumppa, joten itse käytin sen ajan punttisalilla. Vipunostoja, rintalihaksia, selkää ylätaljalla, askelkyykkyjä ja lantionpohjan lihaksia tuli treenattua. Jumpan & puntin jälkeen tultiin kotiin ja matkalla kitisin puhelimessa äidilleni, että pitkäksi menee tämänkin vauvankin kanssa ja ¿ei se synny ikinä¿. Kotona mentiin suihkuun, puettiin vähän siistimmät vaatteet ja lähdettiin ystävien luo synttärijuhliin. Mentiin pojan kanssa kaksin, koska isillä oli parturi klo 20 ja hän oli menossa sinne suoraan töistä.



Juhlissa tuntui muutama semmoinen vähän epämiellyttävämpi supistus, mutta koska tuntui vaan alavatsalla kuten harjoitussupistukset, en ihmetellyt enempää. Olihan esikoisen synnytyksessä ne oikeat supistukset tuntuneet aluksi vain selässä. Ruokapöydässä istuessa panin merkille klo 19.40 ensimmäisen niin kipeän supistuksen, että aloin tarkkailla kelloa. Koska seuraava tuli jo 19.45 ja tuntui siltä, etten enää oikein kärsi olla paikallani, niin komensin pojan pukemaan ja ilmoitin meidän lähtevän kotio, koska herra pitää laittaa nukkumaan. Ystävälleni sanoin lähtiessä, että oma olo alkoi käydä sen verran hankalaksi, että parempi lähteä. Ajattelin kyllä mielessäni, että supistukset voivat hyvinkin vielä laantua. Saatuani pojan autoon soitin miehelle 19.56, että parasta lähteä Jorviin, mutta en saanut isäntää kiinni. Jätin vastaajaan tulikivenkatkuisen viestin ja komennuksen Jorviin ja HETI! Koska miestä en saanut kiinni, soitin pikkusiskoni tulemaan meille ja heti. Tajusin meinaan siinä tässä vaiheessa, että kyllä minä vielä kotiin ajan, mutta Jorvi ¿ mission impossible.



Sisko oli samaan aikaan liikennevaloissa kanssamme ja kotipihalla vaan huikkasin, että mennään hakemaan sisältä sairaalakassi ¿ onneksi oli pakattu valmiiksi hyvissä ajoin - sekä vaihtamaan vaatetta. Halusin vähän paksumman paidan matkalle, mukavammat kengät jalkaan ja viskasin arvokkaan kaulakoruni & kellon pöydälle. Pojalle napattiin evääksi pillimehu ja myslipatukka. Sitten keula kohti Jorvia ja Kehä II:lta soitin sairaalaan, että tulossa ollaan. Kello oli tuolloin 20.14. Sisko-parka oli aivan kauhistunut, silmät teevadin kokoiset ja tukka pystyssä sekä huolestunut myös siitä, ettei osaa Jorviin. No, minä toki osasin ja rauhoittelin häntä, että kyllä annan ohjeita ajoissa. Supistukset tekivät jo tosi kipeää. Teki mieli kirota kuin tukkijätkä, mutta koska esikoinen istui takapenkillä, pidin turpani tukossa ja keskityin purkamaan kipua voimakkaalla puuskutuksella. Entisen Petas-Baarin kohdalla Vanhalla Turuntiellä poika kysyi huolestuneena, että onko äiti vihainen. Ei ollut, mutta piti irvistellä, pihistä ja puhista, kun teki niin riivatun kipeää.



Miestä en ollut saanut vieläkään kiinni ja sovittiin, että siskoni soittaa parturiin heti, kun on saanut minut jätettyä synnytysosaston eteen. Viimeisen pätkän siskoni suhaili parhaillaan yhdeksääkymppiä 60-rajoituksella; onneksi ei ollut poliiseja! Yritin rauhoitella ja käskin keventämään kaasujalkaa, mutta kyllä me silti aika vauhdikkaasti synnärin eteen kurvattiin. Sisko oli soittanut oman puhelimensa mukaan parturiin 20.27 ja isännän parturikuitin mukaan 20.25. Ja parturihan oli Isossa Omenassa, josta siis lähti yksi yönsininen Bemari kiitämään kohti Jorvia¿



Soitin kelloa ja pääsin ovien sisäpuolelle, jossa piti heti jäädä puuskuttamaan. Mielessä kävi huutaa, että tuokaa mulle mitä tahansa näihin kipuihin, mutta toisaalta tiesin, etten ehdi mitään järeää kamaa saamaan. Supistuksen mentyä vääntäydyin kansliaan ja iskin neuvolakortin tiskille. Ja taas teki kipeää, puuskutin karmeasti ja aulassa istuskellut nuori nainen katseli minua säälivästä. Kaiketi naamasta näki, että nyt sattuu niin s*******i. Kätilö ei edes ehdottanut tarkastusta, vaan vei suoraan synnytyssaliin ja minä kirosin miehen alimpaan helvettiin. Jotenkuten sain keploteltua vaatteet pois päältäni todella kivuliaiden supistusten lähes olemattomissa väleissä. Samalla taktiikalla könysin sängylle, jotta kätilö saa tarkastaa tilanteen. Kuulemma auki täydet 10 cm ja lupa ponnistaa, jos siltä tuntuu. Eipä tuntunut vielä, joten pyysin synnytysjakkaran ja ilokaasun. Ennen niiden noutamista piti vielä saada vauvan sydänäänet kuulumaan ja ne muutama hetki tuntuivat ikuisuudelta. Hyvin kuului ja saman tien kätilö sinkosi juoksujalkaa hakemaan pyytämäni vermeet. Taas kipujen salliessa vääntäydyin jakkaralle, joka oli sangen haastava suoritus, kun ei ollut ketään selkänojana. Se ukko kun ei ollut vieläkään ehtinyt paikalle ja olimme kaksi kätilön kanssa. Kokeilin ottaa ilokaasua, mutta neljä hotaisua kaasua saivat aikaan vain järjettömän pöhnäisen ja pahoinvoivan olon, joten maski jouti narikkaan. Sitten tulikin jo tarve ponnistaa. Toisin kuin esikoisen synnytyksessä ponnistaminen sattui nyt kamalasti. Kauhea pistävä kipu virtsaputken tienoilla ja persiissä. Ensimmäisellä ponnistuksella kalvot pullistuivat ulos ja kätilö puhkaisi ne, jotta ulosvirtaava lapsivesi edes vähän vähentäisi alapään painetta ja kyllä se helpottikin; ehkä noin sekunnin sadasosan. Jakkaralla keikkuminen jatkui samalla vimmatusti ponnistaen. Supistuksen laannuttua kätilö ehdotti sänkyyn menoa, kun jakkaralla on hankala olla ilman tukea, mutta en suostunut. Oli sen verran poweria reisissä ja käsissä, että kyllä siinä pallilla halusin keikkua. Seuraava suppari tuli ja ponnistaminen jatkui. Vauvan toinen korva jo näkyi, kun isäntä pyyhälsi ovesta sisään ja sain sen kaipaamani selkänojan. Tuli juuri parahiksi, sillä vauva syntyi samaisella supistuksella.



Pieni, kauheasti protestoiva neiti annettiin syliin ja kylläpä oli soma pakkaus runsaasta vernix-kuorrutuksesta huolimatta! Pää oli pyöreä, tummien hiusten peittämä ja kaikki kymmenen sormea & varvasta paikoillaan. Jakkaralta siirryttiin sängylle, jotta saatiin laitettua neidille klipsi napaan ja isi pääsi leikkaamaan napanuoran. Saman tien pääsi rinnalle ja oli luonnonlahjakkuus imemisessä. Siinä sivussa istukka saatiin ulos ja äitiä vähän kursittiin kokoon. Kun oli rauhassa tissitelty, tuli kätilö pesemään ja mittailemaan tulokkaan. Tähän loppuun vielä ¿teknisiä tietoja¿.



Säännölliset supistukset alkoivat 19.40

Kirjattu sisään sairaalaan 20.35

Lapsen syntymäaika 20.45

Jälkeisvaihe 20.50



Mitat paino 2960 g

pituus 48 cm

päänympärys 32,5 cm



Apgar 10/10

Kiitos Winku synnytystarinasta. Pikku-neiti tuli tosiaan nopeasti maailmaan! Oliko edellinen synnytyksesi yhtä nopea?



Täällä rupesi nimittäin itseä jännittämään kuinka nopeasti kakkoseni mahtaa maailmaan tulla. Esikoisen synnytys kesti kipeistä supistuksista ponnistusvaiheeseen seitsemän tuntia ja itse ponnistusvaihe 10 minuuttia. Mietin, että pitäisiköhän sitä itsekin pakata tuo synnytyskassi valmiiksi jos tuleekin kiirus. Sairaalaan ajaa kumminkin puolisen tuntia.



Itselläni on ollut nyt pari päivää vihlovia kipuja nivusissa ja jotkut särkevät selänkin puolella. Olin vähän toivonut, että kakkonen olisi viime yönä lähtenyt syntymään, mutta ei. Tänään kun on edesmenneen äitini syntymäpäivä ja olisi ollut kiva saada omalle nyytille sama syntymäpäivä. Ei taida enää tälle päivälle ehtiä.



Olisihan nuo Veikkauksenkin potkarit hauska muisto jos tenava päättää syntyä laskettuna aikana nyt sunnuntaina. Ei sillä päivällä niin väliksi... Kunhan tulis vaan jo :)



Mutta nyt meen pitkäkseni tv:n ääreen, rassaa tämä istuminen.



Mauinna ja masu 39+1

Pikaisesti onnittelut K3ngun perheelle!!! Niin se synnytys vaan usein yllättää... Siis just, että ei sitä välttämättä aamulla tiedä pitävänsä illalla masukkia masun toisella puolella. =0)



Winkun synnytyskertomus oli kiva lukea. Oli kyllä tosi nopeeta toimintaa! Se automatka ja sairaalassa puuskuttamiset toi elävästi mieleen oman synnytyksen! :)



Oman perheen kuulumisia sen verran, että eilen oltiin koko perhe Tuttiritarin konsertissa. Esikoinen itki ja nauro yhtä aikaa + taputti käsiä kun tuli se tuttiritarilaulu (tunnari). Anni nukku koko reissun alusta loppuun kiltisti turvakaukalossa.. =)



On ihanaa kun mies on kotona meidän kanssa. Todellinen arjen opettelu alkaa kyllä sit kun mies palaa töihin, mutta eiköhän me pärjätä. =)



Jaaha.. Anni kiljahtelee tuolla miehen sylissä. Pitää mennä syöttää. =)



Burde, Anni 11vrk ja Heidi 1,5v

Eli pitkäksi täälläkin mennään - näillä tuntemuksilla varmasti ensi viikkoonkin asti ;)



Miulla oli tänään neuvola ja ei mitään ihmeempiä sielläkään - sf mitta taas sentillä kasvanut, nyt oli 34cm... Olo ollu aika hankala taas tänään - painaa ja ahdistaa ja miulla ihan uutena raskausoireena - närästää!!! Närästys on miun normaalin olotilan vaiva - raskausaikana ei ole ennen närästänyt (miulla löysä alin läppä, joka ilmeisesti sitten sulkeutuu kun vauvan myötä paine kasvaa)... Mut supistelut edelleen aika minimissään... no, kyllä ne on kaikki joskus pois tulleet - kun ei vain tässä viimeisessä raskaudessa tarviis käynnistystä...



Onnea kaikille vauvansa noutaneille - vauvantuoksun täyteisiä hetkiä teidän kaikkien perheille!!!!



Nyt taidan lähteä suihkuun ja lukemaan kirjaa - isäntä lähti yövuoroon ja saan nauttia hyvästä kirjasta ja käydä ajoissa nukkumaan... jos huomenna olis parempi olo.



--Mirpa ja masukki rv 40+4--

Siis ainakin wannabe_ammalle ja kengulle!



Kiitos Winku synnytyskertomuksesta! Oli jotenkin tuo synnytys niin sinun oloinen, vaikka ei kellekään ihan noin nopeata " matkantekoa" ainakaan etukäteen toivoisi! Kiva, että kaikki on lähtenyt mukavasti sujumaan. Voihan tuo kakkonen olla se " rauhallisempi" tapaus, joten nauttikaa nyt! Meillä esikoinen oli koliikkivauva ja muutenkin herkkis, joten kakkosen rauhallisuus ja öiden hyvä nukkuminen alusta asti olivat aivan luksusta!!!



Mauinna! Älä hätäile! Minulle eka synnytys kesti semmoisen 8 tuntia ja toinen sitten viitisen tuntia. Ja puoli tuntia oli meilläkin viimeksi ajomatkaa. Voihan se muksu nopeamminkin tulla, mutta kun lähtee hetikohta matkaan, niin varmaankin ehtii. Joillakin on käynyt päinvastoinkin, toisen synnytys kestänyt siis pidempään. Tosin kyllähän meitäkin viimeksi kätilö evästi, että seuraavalla kerralla voisi tulla vähän aiemmin, nyt on siis ajomatkaakin sellainen vajaa tunti... Toisaalta olen itse huomannut, että kotona on mukavampi odotella... no, vaikea etukäteen suunnitella, kun ei tiedä alkaako tämäkin synnytys supistuksilla vai meneekö vedet vai mitä tapahtuu =o)



Karrulle ja muillekin " tuntemuksia" omaaville tsemppiä ja iso kasa suppareita!!!



Juu, niin kuin mettäntyttökin, niin minäkin huutelen Tytikkää ja Eveliinukkaa!!! Tilanneraportti, kiitos!!! ;o)



Viva! Oliko sulla se käynnistys milloin?



omaa ((o)), jättisellaista sen verran, että kyllä tuo meidän masukki meinaa väkisin tulla pihalle, vaikkei " tilanne olekaan vielä päällä" . Punkee vaan itseään koko ajan alemmas, vaikkei tilaa ole enää yhtään!!! Liitoskipuja ei ole ollut. Nivuset ja jalat välillä kramppailee. Nuo " punkemiskivut" vaan on aika ikäviä, kun aiheuttavat tiettyjä " pakkoliikkeitä" niin lasten kuin muidenkin nähden. Parasta olisi, jos voisin / jaksaisin kävellä koko päivän!? Istuminen ja paikallaan seisoskelu sekä muksujen jälkien korjaaminen ovat ihan vihoviimeisiä juttuja..



Pahnu 37+2 aurinko tuolta taivaalta loppuviikoksi huhuillen!

Mä yritän parantaa tapoja ja aktivoitua edes lähes joka päivä ;)



K3ngulle lämpimät onnittelut vaavista!!!



Winkun synnytystarina oli aivan mielettömän hauskasti kerrottu, sussa on kirjoittajan vikaa! Mua ei tosin kyllä yhtään naurattanut miten nopeasti olet joutunut ponnistamaan, siis ihan mielettömän nopeaa toimintaa!! Onneks sait siskosi kiinni ja mieskin sitten ehti kuin ehtikin paikalle! Huh vaan... Nauttikaahan nyt rauhallisesta Veerasta sydämenne pohjasta, erilaisiahan nämä kaikki vaavelit ovat :D



Voi kettu, mulla taas tökkii tää netti kun tänne yritän kirjoittaa!! En tajua mikä on kun aina ongelmat on vain näillä sivuilla, grrr... No, ei mulla mitään ihmeellistä kerrottavaa ole omassa olossa. Kahdella pitkällä kävelylenkillä olen tänään käynyt ja ekasta ei ollut mitään hyötyä, toisesta sain aikaan hetkellisesti kipeitä suppareita jotka ovat jo vain muisto... Huomenna on sitten taas neuvola, tuskin sielläkään mitään ihmeitä on mutta palailen toki kertomaan kuulumiset sitten.



Emmis 38+1 ja esikko 01/06