**TAMMIMAMMAT ja mukulat vk 16**
Uutta viikkoa taas. olkaatten hyvät!
Edellisen viikon jutut: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=73&m=12857441&p=1&tmo…
Mies tuli kotiin silloin kun pitikin. Pojat olivatkin sitten viikonlopun paljon vauhdikkaampia kuin nuo mun yh-päivät. Riehaantuivatkohan isän kotiintulosta vai olivatko kiltisti äidin mieliksi vai ovatkohan vaan muulloinkin levottomampia kun ei ole koulua?? Tosin luulisi kyllä, että koulupäivät ovat levottomampia kun ovat silloin väsyneempiä.
Lemmikkejä meillä on vain akvaarioissa. Eivät hyökkäile vauvan kimppuun, mutta harmikseni tyttökään ei ainakaan vielä viihdy kaloja katselemassa.
Frimmy: Luulis, että sulla on joku lihas totaalisen jumissa jonkun jännittyneen imettämis- tai lapsenkantoasennon takia. On aika yleistä. Mä luulin, että olen onnistunut imettämään rennossa asennossa imetystyynyn kanssa, mutta eilen kun mies vähän hieroi mun hartioita, niin huomasi hyvin, että siellä on kunnon jumitukset taas. Hyvä se on kuitenkin käydä fysioterapeutilla.
Kaura: Se, valuuko imettäessä toisesta rinnasta maitoa, on tosi yksilöllistä. Toisilla valuu aina, toisilla ei ikinä. Mä en tarvi yöllä liivejä, maidonkerääjää en ole tarvinnut koskaan. Maitoa tulee silti ihan hyvin. Ei rintojen tarvi valua tai olla pakkautuneita tai kipeitä, voi maitoa silti tulla hyvinkin riittävästi. Mä en ole aina ihan varma siitä imetyksen edullisuudesta siksi, että mä syön kuin hevonen koko ajan... ;)
Yksikätisenä taas, joten toiste lisää...
Strutsi ja neiti
Kommentit (47)
Aivan mahtavat ilmat täälläkin päin! Tosin tämä päivä tuli tuhlattua siivoamiseen, mutta aina välillä yritin piipahtaa ulkonakin. Neiti nukkuu aamupäivällä 4-5 tunnin unet ulkona, joten siinä ajassa ehtii kummasti tehdä yhtä sun toista. Ilmeisesti tämä flunssa on saanut meidän neidin entistä uneliaammaksi, tai sitten sillä on joku kasvuvaihe.
Eilen Annu löysi kädet! On kyllä jo useamman viikon tarttunut leluihin, mutta nyt tarkastelee omia käsiään erittäin keskittyneesti, hauskan näköistä. Kauhea, miten sitä unohtaa tällaiset asiat edellisten lasten vauva-ajoilta. Mulla onkin kakkosen syntymän jälkeisen vuoden mittainen musta aukko elämässä... Onneksi on tullut otettua kuvia paljon ja kirjoitettua vauva-kirjaa!
Tervetuloa minunkin puolesta kaikki uudet ja vanhat tutut!
Milla-79: Ihana nimi teidän pojalla! Minäkin olisin halunnut antaa kakkoselle Pessin tai Jussan nimeksi, mies ei suostunut =( Hänestä tuli kompromissin tuloksena Eevert. Toisaalta on aivan nimensä oloinen pikkuvanha ukkeli.
Hyvä, että Frimmy sai selkävaivoihinsa apua, toivotaan että kivut helpottaa! Kylläpä teillä on siellä työmaa =)
Tilasin Vauva-lehden ja siinä on kylkiäisenä joku kantoliinasysteemi, saa nähdä millainen se on... Ergo-repun hankkimista olen miettinyt, toisaalta tarpeellisempiakin hankintoja olisi, kuten turvaistuin. Entinen on hävitetty, oli vanha Britaxin two-way. Nyt taidetaan ostaa selkä menosuuntaan istuin, mutta minkälainen, se on vielä auki. Olen yrittänyt lueskella törmäystestejä ym. mutta aika ristiriitaista tietoa eri testeistä saa. Esim. yksi HTS:n istuin oli toisessa testissä saanut tyydyttävän, toisessa erittäin hyvän arvosanan!!! Saman merkin sisälläkin tuntuu olevan monenlaatuista istuinta. Nyt mietin Maxi-Cosin, Aktan ja HTS:n välillä, kokemuksia niistä tai muistakin ottaisin auliisti vastaan! Volvossa on aika lyhyet turvavyöt, joten sekin pitää huomioida. Nykyisen kaukalonkin kanssa on taiteilemista, että saa auton vyön kiinni.
Kävin tänään ostamassa tytölle keväthaalarin. Turhamaisuutta sinänsä, että aivan hyvin pärjäisi vanupuvulla, mutta syksyllä kuitenkin pitää olla jo joku tuulta pitävä puku. Ostin 68cm Reiman haalarin, aika reilu se nyt on, mutta syksyllä varmaan sopiva. Nicky&Nelly:ssä oli kanta-asiakaspäivät, pakko oli hyödyntää -20%... Tänä keväänä olen joutunut ostamaan pojillekin uudet puvut, kasvavat aivan huomaamatta... Kyllä noihin vermeisiin saa sitten uppoamaan rahaa =(
Miesväki tuli saunasta, nyt on tyttöjen vuoro. Ei Annu sentään löylyihin tule, mutta pesen hänet suihkussa ja annan iskälle!
Leppoisaa viikonlopun jatkoa!
aksiina ja Annu 28.1
Ipu: ei meilläkään nukuta tuon paremmin, aika samalla lailla kuin teilläkin. Mäkin kateellisena lueskelen miten joidenkin vauvat nukkuu yli 4h heräämättä. Mä en oo itse kolmeen kuukauteen nukkunut neljää tuntia putkeen.
Mä oon nyt muutaman päivän pitänyt kirjaa Ohton nukkumisista, ihan nähdäkseni mikä meidän rytmi on. Yöllä herää melko tarkalleen 2,5h välein, paitsi aamuyöllä (lähes aamulla siis -joskus viiden jälkeen) tiheämpään, jopa 20min välein. Päivällä ei mitään rytmiä tunnu olevan. Voi nukkua kolmet unet tai seitsemät unet. Pituus vartista neljään tuntiin. Eli vuorokauden pisin unijakso EI sijoitu yöhön. Ei kyllä mihinkään muuhunkaan tiettyyn aikaan, voi olla esim aamupäivällä tai illalla..
Tässä nyt sitten yritän analysoida että voisiko tälle rytmille tehdä jotain. tai paljoa kai ei vielä näin pienen kanssa voi tehdä, mutta jotain kai voi.. Ehkä omissa toimissa tarkemmat aikataulut, niin rytmi voisi muodostua. Ja enemmän " rituaaleja" kehiin. Hankalaa, kun itse on muuten niin epäsäännöllinen ihminen, tottunut 3-vuorotyön myötä elämään miten milloinkin.
Meillä on ens ke 3kk neuvola. oon ihan varma että suosittaa aloittelemaan kiinteitä, kun aika suurilla korvikemäärillä mennään.. Mua jännittää ja jopa kauhistuttaa ajatus! taas pitäisi jotain uutta opetella, just kun on tottunut elämään näin niinkuin nyt. Mut onhan niitä kiinteitä jossain vaiheessa aloiteltava, voihan se olla hyväkin asia. Mulla vaan ei oo vielä mitään suunnitelmaa, että miten/millä aloittaisi sitten. En oo ehtinyt opiskella asiaa.
Ohto oppi eilen kääntymään mahalta selälleen. Teki sen monta kertaa pitkin päivää, kun älysi että miten se tapahtuu. Tänään ei kyllä enää vissiin muistanut, kun ei tänään kääntynyt kertaakaan. Mutta kai se pian alkaa vakituisesti kääntymään. selältään ei käänny kuin kyljelleen vielä.
Mitenhän muuten, nyt kun osaa jo kääntyillä, niin vähän huolettaa kun Ohto AINA kääntyy vasemmalle kyljelleen nukkumaan. Tai siis vartalo lähinnä selällään, pää vasemmalle, kaula ylhäällä niin että näyttää kuin niskansa taittaisi. Hyvä kai olisi nukkua tasaisemmin molemmin päin, mut minkäs teet kun toinen osaa itse valita asentonsa!
Ihanaa! Mä söin tänään ekan kerran maksakastiketta pitkästä aikaa, kun raskausaikana ei saanut syödä. Siitä miehen lopettaman hirven maksasta tein. vähänkö oli hyvää!!! Maksan ja raa´an kalan puuttuminen ruokavaliosta otti välillä koville raskausaikana. Rakastan kovin, mutta en silloin halunnut ottaa mitään riskejä.
Jaa, pitäisköhän mennä miehen avuksi. ohto on vielä valveilla, ja huutaa. Se jo nukahti aiemmin yöunille (vaikka yritettiin valvottaa ruoka-aikaansa asti), mut heräsi 40min kuluttua siitä.. nyt vain huutaa ihankuin nälkäisenä, mut ei huoli ruokaa. ja kellonkin mukaan luulisi jo nälkä olevan, kun viimeksi syönyt 4tuntia sitten. Yleensä syö 3h välein. Sillä on viime aikoina ollut kummallista nää ruokailut. Vaikuttaa nälkäiseltä, mut ei huoli, huutaa vaan...kunnes torkahtaa hetkeksi ja sitten syö, tai sit lopulta huudon jälkeen huolii joskus ilmankin torkkuja.
Frimmy ja Ohto 250108
...olen nyt viettänyt täältä vähän hiljaiseloa, sillä mulla on parin viikon ajan illat ja viikonloput pyhitetty opinnäytetyön vääntämiseen, mies hoitaa vauvaa ja kotia. Saan nyt takaisin sen, kun miehen isyyslomasta hän käytti kaksi viikkoa gradunsa tekemiseen ja mä hoidin yksin kotia.
Tänään pidin vapaapäivän, sillä mun äiti oli kylässä, ja sit kun se lähti, ei oikeen jaksanut ruveta mihinkään. Aina ne vieraat sen verran omia rutiineja sekottaa, vaikka vieraista kyllä tykkäänkin. Mutta siksi oikeestaan tulinkin nyt tänne palstalle, kun mulla on niin kauhea olo, enkä tähän aikaan oikeen voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Paha olo ei johdu väsymyksestä, vaan tuosta Espanjan bussiturmasta. Mun äiti tuli viime yönä, siis yhtä yötä aiemmin Espanjasta Aurinkomatkojen lomalta. Mies haki sen ja sen ystävän puoli neljän aikaan kentältä tänne meille. Kun kuulin turmasta, mun oli pakko soittaa äidille vaikka oli jo myöhä, mutta äitikin valvoi. Sanoi että he olivat juuri siihen samaan kellonaikaan, jolloin turma sattui, itse edellisenä iltana olleet bussissa matkalla kentälle. Äiti tosin ei ollut Manner-Espanjassa... en tiedä miksi musta tuntuu näin hirveältä, sillä mun äitihän on kunnossa, eikä hän ollut edes samassa paikassa... mutta jotenkin vaan nyt on aivan hirveä olo. Niinku ois henkisesti ihan hirveellä kananlihalla tai jotain...
Inna-kuulumiset on onneksi hyviä. Inna tuntuu olevan ihan mielettömän kiva, tyytyväinen ja nauravainen persoona (ääneen ei meilläkään kyllä vielä naureta). Välillä tuntuu että haluaisin vaan koko ajan häntä pitää sylissä ja nuuhkia ja ihmetellä sitä että mulla on oma ihana vauva... nyt kun Inna on ollut illat miehen hoidossa, on mulle tullut loppuillasta jo ihan kauhea ikävä, vaikka samassa asunnossa ollaan. Ikävä päästä koskettamaan ja ottamaan syliin... voi video, en mä nyt näköjään pysty tänne kirjottaa mitään järkevää, tulee inhottavia menettämisen pelon tunteita nyt Innaankin liittyen. Mikä mulla on, vieläkö me kärsitään niistä hormoonijutuista, vai miksi otan nyt ton bussiturman näin raskaasti? Tuntuu aivan kauhealta niiden omaisten puolesta. Mitä jos me oltas viime yönä kuultu tommoset uutiset... Miehen kanssa en voi jotenkin nyt jutella (no hän jo meni kyllä nukkumaankin), sillä hän kyllä sanoi että on kauhea juttu, mutta toisaalta hänen mielestään maailmassa koko ajan kuolee paljon ihmisiä kauheilla tavoilla esimerkiksi sodissa, joten tämän jutun merkitystä ei pidä liiotella. Kysyin että miten hän voi vaan olla tommonen, hän taas hermostui minuun kun tein asiasta niin ison numeron...
Anteeksi tämä vuodatus... pitäs kai mennä nukkuu, mutta on liian tärisevä olo siihen puuhaan. En tiedä mitä teen nyt. Mitä sitä voi puuhata jos on tämmönen olo...
Pajunkukka ja ihana Inna s. 29.1.2008...olen nyt viettänyt täältä vähän hiljaiseloa, sillä mulla on parin viikon ajan illat ja viikonloput pyhitetty opinnäytetyön vääntämiseen, mies hoitaa vauvaa ja kotia. Saan nyt takaisin sen, kun miehen isyyslomasta hän käytti kaksi viikkoa gradunsa tekemiseen ja mä hoidin yksin kotia.
Tänään pidin vapaapäivän, sillä mun äiti oli kylässä, ja sit kun se lähti, ei oikeen jaksanut ruveta mihinkään. Aina ne vieraat sen verran omia rutiineja sekottaa, vaikka vieraista kyllä tykkäänkin. Mutta siksi oikeestaan tulinkin nyt tänne palstalle, kun mulla on niin kauhea olo, enkä tähän aikaan oikeen voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Paha olo ei johdu väsymyksestä, vaan tuosta Espanjan bussiturmasta. Mun äiti tuli viime yönä, siis yhtä yötä aiemmin Espanjasta Aurinkomatkojen lomalta. Mies haki sen ja sen ystävän puoli neljän aikaan kentältä tänne meille. Kun kuulin turmasta, mun oli pakko soittaa äidille vaikka oli jo myöhä, mutta äitikin valvoi. Sanoi että he olivat juuri siihen samaan kellonaikaan, jolloin turma sattui, itse edellisenä iltana olleet bussissa matkalla kentälle. Äiti tosin ei ollut Manner-Espanjassa... en tiedä miksi musta tuntuu näin hirveältä, sillä mun äitihän on kunnossa, eikä hän ollut edes samassa paikassa... mutta jotenkin vaan nyt on aivan hirveä olo. Niinku ois henkisesti ihan hirveellä kananlihalla tai jotain...
Inna-kuulumiset on onneksi hyviä. Inna tuntuu olevan ihan mielettömän kiva, tyytyväinen ja nauravainen persoona (ääneen ei meilläkään kyllä vielä naureta). Välillä tuntuu että haluaisin vaan koko ajan häntä pitää sylissä ja nuuhkia ja ihmetellä sitä että mulla on oma ihana vauva... nyt kun Inna on ollut illat miehen hoidossa, on mulle tullut loppuillasta jo ihan kauhea ikävä, vaikka samassa asunnossa ollaan. Ikävä päästä koskettamaan ja ottamaan syliin... voi video, en mä nyt näköjään pysty tänne kirjottaa mitään järkevää, tulee inhottavia menettämisen pelon tunteita nyt Innaankin liittyen. Mikä mulla on, vieläkö me kärsitään niistä hormoonijutuista, vai miksi otan nyt ton bussiturman näin raskaasti? Tuntuu aivan kauhealta niiden omaisten puolesta. Mitä jos me oltas viime yönä kuultu tommoset uutiset... Miehen kanssa en voi jotenkin nyt jutella (no hän jo meni kyllä nukkumaankin), sillä hän kyllä sanoi että on kauhea juttu, mutta toisaalta hänen mielestään maailmassa koko ajan kuolee paljon ihmisiä kauheilla tavoilla esimerkiksi sodissa, joten tämän jutun merkitystä ei pidä liiotella. Kysyin että miten hän voi vaan olla tommonen, hän taas hermostui minuun kun tein asiasta niin ison numeron...
Anteeksi tämä vuodatus... pitäs kai mennä nukkuu, mutta on liian tärisevä olo siihen puuhaan. En tiedä mitä teen nyt. Mitä sitä voi puuhata jos on tämmönen olo...
Pajunkukka ja ihana Inna s. 29.1.2008...olen nyt viettänyt täältä vähän hiljaiseloa, sillä mulla on parin viikon ajan illat ja viikonloput pyhitetty opinnäytetyön vääntämiseen, mies hoitaa vauvaa ja kotia. Saan nyt takaisin sen, kun miehen isyyslomasta hän käytti kaksi viikkoa gradunsa tekemiseen ja mä hoidin yksin kotia.
Tänään pidin vapaapäivän, sillä mun äiti oli kylässä, ja sit kun se lähti, ei oikeen jaksanut ruveta mihinkään. Aina ne vieraat sen verran omia rutiineja sekottaa, vaikka vieraista kyllä tykkäänkin. Mutta siksi oikeestaan tulinkin nyt tänne palstalle, kun mulla on niin kauhea olo, enkä tähän aikaan oikeen voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Paha olo ei johdu väsymyksestä, vaan tuosta Espanjan bussiturmasta. Mun äiti tuli viime yönä, siis yhtä yötä aiemmin Espanjasta Aurinkomatkojen lomalta. Mies haki sen ja sen ystävän puoli neljän aikaan kentältä tänne meille. Kun kuulin turmasta, mun oli pakko soittaa äidille vaikka oli jo myöhä, mutta äitikin valvoi. Sanoi että he olivat juuri siihen samaan kellonaikaan, jolloin turma sattui, itse edellisenä iltana olleet bussissa matkalla kentälle. Äiti tosin ei ollut Manner-Espanjassa... en tiedä miksi musta tuntuu näin hirveältä, sillä mun äitihän on kunnossa, eikä hän ollut edes samassa paikassa... mutta jotenkin vaan nyt on aivan hirveä olo. Niinku ois henkisesti ihan hirveellä kananlihalla tai jotain...
Inna-kuulumiset on onneksi hyviä. Inna tuntuu olevan ihan mielettömän kiva, tyytyväinen ja nauravainen persoona (ääneen ei meilläkään kyllä vielä naureta). Välillä tuntuu että haluaisin vaan koko ajan häntä pitää sylissä ja nuuhkia ja ihmetellä sitä että mulla on oma ihana vauva... nyt kun Inna on ollut illat miehen hoidossa, on mulle tullut loppuillasta jo ihan kauhea ikävä, vaikka samassa asunnossa ollaan. Ikävä päästä koskettamaan ja ottamaan syliin... voi video, en mä nyt näköjään pysty tänne kirjottaa mitään järkevää, tulee inhottavia menettämisen pelon tunteita nyt Innaankin liittyen. Mikä mulla on, vieläkö me kärsitään niistä hormoonijutuista, vai miksi otan nyt ton bussiturman näin raskaasti? Tuntuu aivan kauhealta niiden omaisten puolesta. Mitä jos me oltas viime yönä kuultu tommoset uutiset... Miehen kanssa en voi jotenkin nyt jutella (no hän jo meni kyllä nukkumaankin), sillä hän kyllä sanoi että on kauhea juttu, mutta toisaalta hänen mielestään maailmassa koko ajan kuolee paljon ihmisiä kauheilla tavoilla esimerkiksi sodissa, joten tämän jutun merkitystä ei pidä liiotella. Kysyin että miten hän voi vaan olla tommonen, hän taas hermostui minuun kun tein asiasta niin ison numeron...
Anteeksi tämä vuodatus... pitäs kai mennä nukkuu, mutta on liian tärisevä olo siihen puuhaan. En tiedä mitä teen nyt. Mitä sitä voi puuhata jos on tämmönen olo...
Pajunkukka ja ihana Inna s. 29.1.2008...olen nyt viettänyt täältä vähän hiljaiseloa, sillä mulla on parin viikon ajan illat ja viikonloput pyhitetty opinnäytetyön vääntämiseen, mies hoitaa vauvaa ja kotia. Saan nyt takaisin sen, kun miehen isyyslomasta hän käytti kaksi viikkoa gradunsa tekemiseen ja mä hoidin yksin kotia.
Tänään pidin vapaapäivän, sillä mun äiti oli kylässä, ja sit kun se lähti, ei oikeen jaksanut ruveta mihinkään. Aina ne vieraat sen verran omia rutiineja sekottaa, vaikka vieraista kyllä tykkäänkin. Mutta siksi oikeestaan tulinkin nyt tänne palstalle, kun mulla on niin kauhea olo, enkä tähän aikaan oikeen voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Paha olo ei johdu väsymyksestä, vaan tuosta Espanjan bussiturmasta. Mun äiti tuli viime yönä, siis yhtä yötä aiemmin Espanjasta Aurinkomatkojen lomalta. Mies haki sen ja sen ystävän puoli neljän aikaan kentältä tänne meille. Kun kuulin turmasta, mun oli pakko soittaa äidille vaikka oli jo myöhä, mutta äitikin valvoi. Sanoi että he olivat juuri siihen samaan kellonaikaan, jolloin turma sattui, itse edellisenä iltana olleet bussissa matkalla kentälle. Äiti tosin ei ollut Manner-Espanjassa... en tiedä miksi musta tuntuu näin hirveältä, sillä mun äitihän on kunnossa, eikä hän ollut edes samassa paikassa... mutta jotenkin vaan nyt on aivan hirveä olo. Niinku ois henkisesti ihan hirveellä kananlihalla tai jotain...
Inna-kuulumiset on onneksi hyviä. Inna tuntuu olevan ihan mielettömän kiva, tyytyväinen ja nauravainen persoona (ääneen ei meilläkään kyllä vielä naureta). Välillä tuntuu että haluaisin vaan koko ajan häntä pitää sylissä ja nuuhkia ja ihmetellä sitä että mulla on oma ihana vauva... nyt kun Inna on ollut illat miehen hoidossa, on mulle tullut loppuillasta jo ihan kauhea ikävä, vaikka samassa asunnossa ollaan. Ikävä päästä koskettamaan ja ottamaan syliin... voi video, en mä nyt näköjään pysty tänne kirjottaa mitään järkevää, tulee inhottavia menettämisen pelon tunteita nyt Innaankin liittyen. Mikä mulla on, vieläkö me kärsitään niistä hormoonijutuista, vai miksi otan nyt ton bussiturman näin raskaasti? Tuntuu aivan kauhealta niiden omaisten puolesta. Mitä jos me oltas viime yönä kuultu tommoset uutiset... Miehen kanssa en voi jotenkin nyt jutella (no hän jo meni kyllä nukkumaankin), sillä hän kyllä sanoi että on kauhea juttu, mutta toisaalta hänen mielestään maailmassa koko ajan kuolee paljon ihmisiä kauheilla tavoilla esimerkiksi sodissa, joten tämän jutun merkitystä ei pidä liiotella. Kysyin että miten hän voi vaan olla tommonen, hän taas hermostui minuun kun tein asiasta niin ison numeron...
Anteeksi tämä vuodatus... pitäs kai mennä nukkuu, mutta on liian tärisevä olo siihen puuhaan. En tiedä mitä teen nyt. Mitä sitä voi puuhata jos on tämmönen olo...
Pajunkukka ja ihana Inna s. 29.1.2008
Jotenkin ei ehdi aina loppuviikosta kirjoittamaan, kun koko perhe on kotona ja hirvee härdelli koko ajan... Lueskella kyllä ehtii, mutta nyt taas hetki aikaa kirjoittaakin!
Aloin taas laskemaan noita korvikemääriä tänään, jotta tietää paljonko sitä menee vuorokaudessa. Oletteko muut laskeneet, paljonko teidän vauvat juo maitoa päivässä? By the way, just uppos 170ml kuudessa minuutissa vauvalle ja nukahti syliin.
Soseita aloitin minäkin sitten männä viikolla antamaan. Pari ekaa lusikkaa Aada nielee, mutta sitten lähinnä naureskelee ja työntää kielellä ulos suusta. Tästä se alkaa:) Kolmena päivänä annoin porkkana-perunaa, ja sen jälkeen maissia. Valmissoseita siis annan ainakin näin alussa, kun ne on niin helppoja eikä kovin kalliita. Mitään masuvaivoja en ole huomannut vauvalla, enkä mitään allergisia reaktioita, eli hyvin menee.
Kakkosen kanssa aloitettiin myös männä viikolla uusi juttu, nimittäin pottailu:) Poika 2v3kk ei ole siis kuin pari kertaa tehnyt pottaan pissejä, niin nyt viime päivät ollaan oltu kotona ilman vaippaa ja jo monta pissaa on tullut pottaan! Saas nähdä, kuinka käy kun huomenna menee taas päiväkotiin ja vaipat on jalassa. Mutta aivan mahtavaa, kun poika on edes vähän tajunnut pottailun ideaa!
Äh, nyt pitää taas mennä. Mutta ensi viikolla taas lisää. Nyt ei ehdi taas muidenkaan juttuja kommentoida...
T:vikli80 ja Aada 4.1.08
kun tuo edellinen teksti on monta kertaa peräkkäin...
Nyt on yöunien jälkeen taas normaali olo, taisin olla yliväsynyt yöllä...
Meillä myös Inna tarttuu joka päivä paremmin ja paremmin esineisiin. Pehmohelistimen ku antaa käteen, Inna vie sen suuhun ja imeskelee kuin vanha tekijä. Ensinallea myös eilen piti pitkään sylissä ja hypisteli ja retuutti :)
Inna kääntyi jo alle kuukauden ikäisenä selältä kyljelleen, mutta siitä matka ei ole jatkunut eteenpäin vielä. Mahalta Inna on muutaman kerran vahingossa humpsahtanut selälleen, yleensä silloin kun ilmakylvytellään ilman vaippaa. Ihan kuin ilman vaippaa hallitsisi kehonsa paremmin...
En nyt ehdi enempää, aurinkoista sunnuntaita kaikille :)
Pajunkukka ja Inna s. 29.1.2008
Hienot ilmat olleet tosiaan viikonlopun. Tytön päikkäriaikaan olen tänään tehnyt keväthommia pihalla, katkonut viimevuotiset kuivat kukkavarret pois ja silpunnut niitä kompostinkuivikkeeksi. Vähän viileä tuolla on silti ollut. Nyt sitten sisätilat huutaa edelleen siivoojaa.
Mantelihammas: Ei sun kirjoituksessa mitään epäselvää ollut ja mä jopa muistan sun lasten sukupuolet ja nimetkin. Sisälukutaito vaan mulla mättää... :)
Frimmy: Oih, hirveä huolisin minäkin. Tosin en yhtään tietäisi miten niitä lihoja pitäisi leikellä. Mussa siis ei ole teurastajan vikaa. Kiinteät saattaa auttaa rytmin muodostumiseen. Nuo kiinteät kun kuitenkin yrittää antaa suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Jos aloittaa antamalla " lounaan" esim. klo 11, niin sen perään sitten muodostuu herkästi pitemmät päiväunet.
Ipu: Jos saat Sisun oppimaan omassa sängyssään nukkumista, niin kerro ihmeessä miten sen sait aikaiseksi. Meidän neiti saa hepulin, jos laitetaan sänkyyn väsyneenä. Virkeänä siellä voi ihmetellä mobilea sen aikaa kun äiti käy vaikka vessassa.
Aksiina: Hih, mä just äsken kannoin meidän vanhan Britax two-wayn roskikseen. Ostettiin se aikanaan esikoiselle melkein 11 vuotta sitten ja valmistajien mukaan istuimien muovi haurastuu kuudessa vuodessa sen verran, ettei enää ole turvallinen. Se oli kyllä tuhannen riekaleiksi kulunut kankaistaankin. Me ajateltiin ostaa taas käännettävä istuin, mutta pitää vielä miettiä sitä pelkästään selkä menosuuntaan asennettavaakin tuolia. Aktan Cosmic Comfortia katselin kaupassa, mutta pitää mennä istuinkauppaan auton kanssa sovittamaan.
Meillä tarvii myös inventoida poikien ulkovaatteet. Luultavasti joutuu ostamaan pari takkia ja kahdet tai kolmet lenkkarit. Lenkkarit on kalliita. Jos ostaa parin kympin markettitossuja, niin niitä saa ostaa kesän aikana kolmet. Jos ostaa kangaroosit tai vikingit viidellä kympillä, niin ne yleensä just kestää syksyyn asti. Tytölle ei tarvitse ostaa mitään vaatetta, jos kelpuuttaa veljien vanhoja sinisiä. :)
Vikli: Onnea vaan pottailuun! Meillä pojat oppi ensimmäisenä pissaamaan tahdonalaisesti eli tekivät kuuliaisesti pissat pottaan kun siihen istutin. Sitten aika paljon myöhemmin oppivat tunnistamaan pissahädän ja pidättämään siihen asti, että ehtivät potalle. Kakkahädän taisivat oppia ennen pissahätää. Vahinkoja sitten tulikin pitkään. Mikäänhän ei maailmassa ole niin nopea kuin pienen pojan pissa. :D
Nyt tarttee lähteä saunaa lämmittämään.
Strutsi ja neiti 31.1.
Kiitos kaikille, jotka on antaneet vinkkiä vauvauintia varten. Nyt kylläkin käy niin, et vaikka päästäis ryhmään niin uimaan ei, kun paino ei ylitä tuota tavoiteltua 5kg toukokuuhun mennessä ellei ihmeitä tapahdu.
Iuiu kirjoitteli, että hänen vauvansa on pienimmästä päästä, mutta täältä taitaa löytyä se supermini. Veera oli torstaina 3kk neuvolassa ja pituus on 57,8cm, paino 4645g (Ollaan -10 käyrällä) ja pipo 39,8cm. Meillä tosin oli Veera syntyessään 2755 ja paino tippui 2600g heti. Aika hyvin tuo on siis kuitenkin jo noussut....Erittäin vilkas ja aktiivinen neiti on ja kehittyy kuten pitää, mutta hentoinen ja siro. Ääntä lähtee enemään kuin uskoisi. Meillä myös peili on kiva kaveri, kuten joku täällä kirjoittelikin.
Iästä olette keskustelleet. Minäkin pääsin torstaina 30-kerhoon. Juu torstaina tuli tasan 30-v, mutta olo ei ole yhtään ikää vastaava. Välillä on olo kuin olisi 10-v nuorempi ja välillä 10-v vanhempi. Juhlia ei vietetty nyt, mutta jossain vaiheessa jotain pinimuotoista saatan järjestää.
Nyt Veera huutaa siihen malliin, että täytyy rientää.
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Huhtityttö ja Veera 180108