Miten ihmeessä jotkut kuvittelevat, että voisin jäädä kotihoidon tuelle?

ei mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin!

Mies opiskelee, mutta koska opinnot eivät lasten synnyttyä ihan ole edenneet suunnitellusti, hän ei tällä hetkellä saa opintotukea, eikä mistään muualtakaan rahaa. Kodinhoidontukea saisimme noin 400 e/kk kahdesta lapsesta. Asumistukea toki jonkin verran maksettaisiin, en muista mikä olisi maksimi. Lapsilisä 200e/kk. Nämä eivät riittäisi meillä edes vuokraan, joka 789 e/kk. Suhteellisen halpa vuokra kolmiosta hyvien yhteyksien varrelta Helsingistä. Sosiaalitoimistosta en halua hakea toimeentulotukea, koska minulla kuitenkin on ammatti josta pidän, enkä ole siellä tähän päivään mennessä tarvinnut asioida. Toivottavasti en vastedeskään. Todellista apua tarvitsevia on paljon, enkä sellaisia ihmisiä tarkoita tässä nyt tuomita.



Mielelläni jäisin kotiin koska tahansa, jos meillä olisi siihen varaa. Jäisi päiväkodista saadut tauditkin vähemmälle.

ei sillä reilulla 300 eurolla viisilapsiselle perheelle juuri mitään hankittu. Täällä pääkaupunkiseudulla eläminenkin on kallista. Loppujen lopuksi oli pakko ajatella lapsia ja mennä töihin. Lapset ei koskaan päässeet mummolaan, kun ei ollut siihen rahaa ja haluttiin myös että esikoinen saa mennä lukioon, ja se ei olisi ollut mahdollista jos olisin ollut kotihoidontuella.

Tietysti mies voisi tehdä töitä, mutta sitten opiskelu kestäisi entistä pidempään. Sekään ei ole itsetarkoitus. Oma palkkani noin 2200 e/kk, josta jää käteen noin 1800. Ja lapsilisät 200. Yhteinen käytettävä rahamäärä 2000. Siitä pois vuokra n. 800, ruoka maksaa älyttömästi nykyään, puhelinlaskut molemmilta, nettilasku. Ei jää käteen mitään. Vaatteita ostamme käytettyinä. noin Tonni kuussa menee ruokaan, loput 200 e sähköön ja puhelinlaskuihin sekä nettiin. Ehkä viidellä kympillä kuussa ostan uudet kengät jolle kulle perheessä + jonkun paidan/housut alennusmyynnistä...

Emme osta valmisruokia, teemme ruuat itse. Syömme terveellisesti ja haluamme, että lapsilla on monipuolista ruokaa. Ai niin, hoitomaksu on 80/kk.

miehellä jää käteen n.2000e kuussa, miunulle hoitotukea 260 e/kk +lapsilisä.



lapsia yksi. Asumiseen menee 1100e/kk (sis. sähkö,yht.vastike, laina),ruoka,vakuutukset (pariturve,auto,lapsivakuutus,henkivakuutukset yms..), bensaa, ruokaa ja joskus pitäis ehkä ostaa jotain lapselle/itselleen. Ja jos ostamme, ostamme rahalla,emmekä velaksi.(tarkoitan kaiken maailman postimyyntejä, josta saa luottoja ja korot ovat hirveät) Ei näillä tuloilla juhlita. millonkohan viimeeksi on tukia tarkastettu? 90-luvulla? Eläminen on kallistunu huomattavasti siitä.. ja mitä säästämiseen tulee, jos lapset hankkii nuorena, ei kyllä hirveesti ehi säästääkkään.



Ja emme asu omakotitalossa, vaan kolmiossa. autosta ei lainaa.



Enkä näe pahana että jos isovanhemmilla on rahaa, ja he haluavat lapsenlapselleen ostaa jotain, niin miksi en ottaisi vastaan? Heillä ei velkaa mistään, lapset maailmalla ja ovat kuitenkin vielä työelämässä.

Eli minulla myös pienipalkkainen mies: max 1500e kuussa käteen. Miehen lääkekustannukset maksimit eli ainakin se n. 650e menee jo pariin kuukauteen. Kaupungin vuokrakämppä: 650e/kk, johon ei sisälly edes saunamaksua. Auton erät 250e/kk. Mitään harrastusmaksuja ei mene. Yhdet elarit, jotka tuotteistettu + samaisen puh. lasku:reilu 100e/kk. Toinen lapsi leikki-ikäinen ja toinen vauva.



Ei tulisi mieleenkään jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi. Tosin ei tulisi mieleenkään laittaa lapsia kokopäivähoitoon tai hoitoon ylipäänsä pienempää heti äippärin loputtua. Minulla olisi mahdollisuus tehdä ns. keikkatyötä vaikka lopun ikääni miehen vapailla, mutta en koe tästä parisuhteen kovin parantuvan. Enkä usko että lapset ovat onnellisia jos vanhemmat ei ole.



Minusta kultainen keskitie on paras. Ei se tee lapsesta mitenkään sen onnettomampaa, että menee hoitoon ennen 3vuotissynttäreitä. Varsinkin jos sen jälkeen sitten joutuukin joka päivä olemaan 7-16 hoidossa. Aikamoista shokkihoitoa täydellisiltä vanhemmilta:D Meidän lapset ei joudu koskaan, vaan max 100 tuntia kk riittää meille ja silloin perheen tulot ovatkin vähintään sen 1500e paremmat kuin jos olisin "kotona."



Myönnän kyllä että ollaan hirveitä tuhlareita, saamatta aikaan sen kummempaa. Ei ole hienoa autoa tai omaa osaketta, mutta sepäs sitten taas ei kuulu kenellekään....... Elämästä on nautittava kun se nyt varmaan on ainoa. Kituutus on kamalaa ja sitä jouduin harrastamaan koko opiskeluajan lamavuosina. Eli mulle riitti jo sillon.



Meillä lapsia ei myöskään tehdä vaan ne saadaan, joten etukäteissäästäminen on vähintäänkin TOSI outo ajatus.

Ei jää käteen mitään. Vaatteita ostamme käytettyinä. noin Tonni kuussa menee ruokaan, loput 200 e sähköön ja puhelinlaskuihin sekä nettiin.

Kyllä on miettimisen varaa siinä, jos normaalikokoisella perheellä mene tonni kuussa ruokaan. ihan oikeasti. Terveellisesti voi syödä vähemmälläkin, kun vähn miettii mitä ostaa ja mitä ruokaa siitä laittaa.

Silloin ei vielä miestä ollut. Opiskelin ilman lainaa töitä tehden. Valmistumisen jälkeen olen palkasta säästänyt rahaa jo hyvän summan. Asumismenot eivät ole suuret koska ostimme pienen asunnon. Olemme molemmat pienituloisia, mutta emme valita. Se riittää että laskut saadaan maksettua ja ruokaan ja vaatteisiin riittää rahaa.



Miksi tästä pitää kinastella?

Eikö se riitä, että jokainen on TYYTYVÄINEN siihen, miten on valinnut??

Minä haluan olla kotona koska en saa näitä vuosia koskaan takaisin ja tämä on minun sydämelle ainoa oikea ratkaisu. Kunnioitan silti myös muiden ratkaisuja jos he ovat itse niihin myös tyytyväisiä. Välillä kun näitä kirjoituksia lukee niin tulee mieleen että onko joku katkeroitunut tekemistään valinnoista vai miksi tämä on niin vaikea aihe.

meillä on kaksi lasta, miehen nettotulot 1350 euroa ja asumismenojen lisäksi kuukausittain 600 euroa menee kalliiseen harrastukseen... säästöjä ei ole varastossa. Olen kotihoidon tuella kotiäitinä ja pärjäämme ihan riittävän hyvin. Ruokaa riittää, on mukava asunto, vaatteet kaikilla asianmukaiset. Mutta etelänmatkoilla ei käydä eikä ostella ylimääräisiä. Elämä on valintoja ja tämä on yksi niistä.

teillä ei varmaankaan ole vielä teinejä tai lukiolaisia?

että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Joten vaikka äiti saisi kotihoidontukea, hän voi tehdä töitä niin paljon kuin huvittaa, kunhan lapsia ei laiteta kunnalliseen hoitoon (esim. ilta- ja viikonlopputyöt).

Ja jos sairaalapäiviä tulee tuota tahtia, katto on jo ylitetty ja hoito on maksutonta loppuvuoden.......

Sairastaminen on kallista julkisellakin puolella, sillä polimaksut ovat paljon. Jos on 3 päivää kuussa sairaalahoidossa, lasku on aika iso!!

Miten voi saada kotihoidontukea ja käydä töissä??? Pimeestikö teet?

esim. sisko hoitaa, kun äiti käy työssä...

jos perheessä on koululaisia, ovatko he vähemmän tärkeitä kuin pienemmät sisarukset eli ei väliä, että heitä ei äiti sitten näe ollenkaan.

Tähän sisältyy 3 lapsen lapsilisät, kotihoidontuki ja miehen palkka.



Asuminen + autolaina 1700€, lopuilla eletään HYVIN.



ps. Vinkkinä jollekin vakuutusmaksujen kanssa tuskailevalle, että joissain vakuutusyhtiöissä maksut saa jaettuna joka kuukaudelle!

kotihoidon tuella mutta menen mieluummin töihin. Työt aloitin kun lapset olivat 2v3kk ja nuorempi 11kk. Kohta kaksi vuotta olen ollut töissä ja lapset hoidossa. Jos saamme kolmannen lapsen, niin varmasti menen töihin sitten kun lapsi on vuoden paikkeilla. Rakastan lapsiani, mutta haluan myös olla töissä. En ymmärrä miten lapseni siitä kärsisi että ovat hoidossa, ei heidän perusturvallisuutensa mihinkään ole järkkynyt eivätkä ole yhtään traumatisoituneita siitä että päivisin klo 8-16 heitä hoitaa joku muu kuin äiti. Palkkani on aika pieni, verojen jälkeen käteen jää 1700e, joten kaikkien kulujen jälkeen käteen ei hirveästi enempää jää kuin jos olisin ollut kotihoidin tuella (piti ostaa toinen auto, vaatteisiin menee enemmän) mutta työasiaa en mietikään rahan perusteella vaan sen perusteella mitä minä tunnen ja mitä haluan elämälläni tehdä.