Miten ihmeessä jotkut kuvittelevat, että voisin jäädä kotihoidon tuelle?

siksi en ole voinut joka lapsesta kotihoidontuella. Meillä kun ei ole rahaa asua vuokralla, on pitänyt ostaa oma asunto.

Appivanhemmat kantaa vähintään kerran viikossa ruokaa, vaatteita ja kaikkea muuta taloustavaraa. Ostivat lapsille leikkimökin, pyörän jne jne lista on loputon. Mies on hyvä palkkaisessa työssä, on varaa omakotitaloon ja jopa kahteen autoon, johon meidän perheessä ei ole varaa vaikka työssä käymmekin. Ystäväni shoppailee jatkuvasti kotiin ja lapsille jos jotakin.

Mutta kivahan se on että tuetaan ja on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, mutta meillä siihen ei ole varaa vaikka kuinka yritettäs.

Tämä ystäväni oli ihan ihmeissään kun kuuli että minun täytyy maksaa äitiyspäivä rahoista (siis silloin kun olin äippälomalla, nykyään töissä) yhtiövastikkeen, sähkön ja ruoat ja tietty omat laskut, puhelin jne. Hän ei ole koskaan joutunut mitään laskuja maksamaan.

aikamoista kituutusta tämä on, mutta mistään hinnasta en halua luopua vauva/pikkulapsi ajasta

Minun tulot nousevat kun jään kotihoidon tuelle. Nyt minimiäitiyspäivärahalla eli nettona 380 €/kk, kotihoidontuki nettona vähintään 500€/kk. Eli mitä nopeammin kotihoidontuki alkaa, sitä parempi..

että haluaa käydä työssä ja kehittää ammattitaitoaan eikä maata kotona miehen palkalla. Missähän jamassa tämäkin maa olisi, jos naisten paikka olisi vain ja ainoastaan kotona? Vertailukohtaa voipi lähteä etsimään vaikka tuolta erinäisistä islamilaisista maista.

Ihan kun kaikilla olisi alkujaan samat mahdollisuudet (lue yhtä rikkaat vanhemmat), ja kaikki voisivat vaan valita miten käyttää ne mahdollisuudet. Kyllä tämä yhteiskunta on vaan niin rakennettu, että jos on edes kohtuu normaalit tulot niin on pakko käydä töissä.



Rikkaat ja sossun elätit on sitten eri asioita.

Ne, jotka arvostetlevat, ovat itse liian kokemattomia ja empatiakyvyttömiä ymmärtääkseen, ettei kaikilla vain ole mahdollista jäädä kottin vaikka halua olisikin.



Toiseksi vastaaja nro 2.



Toiset arvostavat tosi rakkautta ja sinä selkeästi rahaa, viis siitä, mitä tunnet tai toinen tuntee, kunhan on rahaa.

eivät minun valintojani...



-ei rikkaita vanhempia/appivanhempia (omat kuolleet,miehen eronneet ja velkaloukussa)

-ei isopalkkaista miestä (1700e/kk nettopalkka)

-vuokra 650e/kk

-vanha auto (ei lainaaa kun oli halpa ostettaessakin...)

-säästössä urjat 600e



Ja KYLLÄ pystyn jäämään jälleen (kolmas kerta) kotihoidontuelle

Meillä, vaikka töissä ollaankin, niin ne kuukaudet kun tulee vakuutusmaksut (koti, auto, minä, mieheni ja lapset) on tosi tiukkoja kuukausia. Jos tulot on 1700€ niin miten on varaa maksaa muiden laskujen ohella vielä 400euron vakuutusmaksu?

niin kotihoidontuella pärjää loistavasti. Muistan kaiholla niitä aikoja, jolloin tein vähemmän töitä kuin nyt, mutta rahaa oli silti enemmän käytössä!

Miten voi saada kotihoidontukea ja käydä töissä??? Pimeestikö teet?

että lapset maksaa. Siksi meillä säästettiin etukäteen hoitovapaita varten tehtiin muitakin järjestelyjä, ettei lapsia missään nimessä tarvisi viedä hoitoon alle 3vuotiaita.



Ekan lapsen kohdalla olin pitänyt opinnoistani välivuoden ja ollut sen ajan töissä. Sitten hoitovapaalla jatkoin opiskelua ja sain myös opintorahan hoitorahan päälle.



Toisen lapsen kohdalla tein osa-aikaisesti töitä rakennekynsien tekijänä. Kävin kurssille, harjoittelin ja otin toiminimen. Iltaisin tein 2-4 päivänä viikossa ja hyvä apu sekin oli talouteen.



Että voi niitä ratkaisuja etsiä vähän kauempaakin ja yrittää ennakoida.

joten enpä oikein keksi, miten sitä ennakolta olisi säästänyt.

Sain esikoisen 27v eli olis pitäny alottaa säästämään 17v....hmmmm eipä käyny sillon mielessä. Ja toisekseen mites ne jotka tekee nuorena lapsen, ei siinä paljon ennakoida.

Ihan älytön keskustelu, miks on niin hiton vaikeeta tajuta sitä että elämäntilanteet on erinlaisia, aivan kuten mekin?????

ja perheemme yhteenlasketut nettotulot ovat nopeasti laskettuna 2600-3000 euroa (miehen tulot vaihtelevat kuukausittain). Minun osuuteni tuosta on hieman yli 600 euroa (asun kunnassa jossa saa kuntalisää alle 2 vuotiaasta). Noilla tuloilla elellään siis kohtuu mukavasti, ja meillä ei enää menoista voi juurikaan säästää. Laskut on jo nyt minimissä, vuokraan ja autoon menee yli 1000 euroa, ja sitten puhelinlaskut, netti, esikoisen kerho ja harrastukset (noin 45 euroa/kk), visa-veljen lyhennys (käytetty vain pakon edessä), ja ruokamenot sekä vaatemenot.

Ymmärrän kyllä jos jonkun on pakko mennä töihin eikä voi olla hoitovapaalla. Me ollaan tehty ratkaisu, että lapset hoidetaan 2 vuotiaiksi kotona ja sitten palaan töihin. Olen siis ollut näiden lapsukaistemme (2kpl) välissä töissäkin. Eikä minusta ainakaan ole kivaa, kun joutuu koko ajan pyytää mieheltä rahaa. Minä olen tottunut huolehtimaan itsestäni myös taloudellisesti. Ja ilman mieheni raatamista töissä ( ei normaali palkkatyö, työpäivät 12 tuntisia usein, ja vapaita vähän) en voisi olla hoitovapaalla ollenkaan. Siis ymmärrän hyvin jos jonkun puoliso on normaalissa 8 tunnin duunissa ja normaali palkka, niin ei sillä kauheasti juhlita. Eikä se lapsi siellä hoidossa hajoa, jos kotiolot ovat hyvät. Minulla ainakin on hyviä kokemuksia esikoisen päivähoidosta ja sinne sopeutumisesta 2 vuotiaana. Toki jos mahdollista niin suosittelen pienten lasten äideillä/isille lyhennettyä työaikaa, vaikkakin en ole varma voinko enää itsekään sitä tehdä, kun on kahden lapsen hoitomaksut maksettava yms.



Ja me asutaan kolmiossa pk-seudulla ja pk-seudun mittakaavan mukaan vieläpä edullisessa kämpässä. Ja auto on kohtuu uusi ja velkaa siitä, mutta auto kuitenkin välttämätön (minusta kun on tärkeää että tapaamme myös sukulaisia, jotka kaukana).



Ja sitä paitsi esikoisemme odottaa jo innolla koska äiti menee töihin, jotta pääsee takaisin päiväkotiin:)

kuin jos perheeseen kuuluu jo teini-ikäisiä tai vieläkin vanhempia lapsia.

Kuule, kyllä minä hieman muitakin ominaisuuksia katson, kun niistä lapsista haaveilin. Onneksi näin. On isopalkkaisia täysiä idioottejakin olemassa...minulle muut asiat merkitsevät enemmän.

Mä olin 23, kun ensimmäinen syntyi 26, kun toinen. Meillä kaikki ratkaisut tehtiin aina sitä ajatellen, että meille syntyy lapsia, joille halutaan antaa paras mahdollinen lapsuus. Mä tein töitä koko opiskeluaikani. Asunto ostettiin sellaisesta hintaluokasta, että vähennysten jälkeen jää rahaa elämiseen. Häitä ei pidetty, vaan ne rahat säästettiin lapsiin. Matkustelut on jätetty siihen elämänvaiheeseen, kun lapset ovat jo isoja.



t.37

että mikäs siinä ollessa. Meidän kaupungissa päätettiin juuri että kuntalisää ei enää makseta. Eikä mieskään voi olla enempää töissä, koska ylitöitä ei makseta rahana. Enkä näe siinäkään mitään järkeä ettei lapset sitten näe isäänsä juurikaan kun on pakko tehdä pitkää päivää.