Paras vinkkisi synnytykseen valmistautumiseen?

Vähän ennen laskettua aikaa kannattaa rauhoittua ja keräillä voimia tulevaan koitokseen. Synnyttäminen itsessään on fyysisesti rankkaa, ja hormonit pistää monesti mielenkin sekaisin.. Sit kun vauva on syntynyt, kertyy usein univelkaa, joten itseään ei kannata väsyttää viimeisillä viikoilla, vaan tosiaan valmistautua valvomaan jopa useita vuorokausia putkeen, ja senkin jälkeen sitä voi joutua heräämään öisin tunnin parin välein jopa kuukausia. Hyvästä kunnosta ei siis ole haittaa...



Myös rentoutumista kannattaa tietoisesti harjoitella. Kun osaa synnytyksessä pysyä rentona, kipu on helpompi kohdata, kuin jos jännittää koko kropallaan -> kipukin tuntuu kovemmalta. " Leuka rentona" oli hyvä ohje itselle :)

Hyvä opas synnytyksen eri vaiheisiin ja kuinka rentoutua/toimia kussakin vaiheessa.



Lisäksi pystyasento ja liikkuminen auttoivat paljon.



Tsemppiä tulevaan koitokseen!

Harvoin se menee niin kuin on itse suunnitellut/ajatellut.



Oma synnytykseni käynnistyi muutama viikko ennen laskettua aikaa, olimme vielä reissussa silloin ja synnytyssairaalakin muuttui lähimmäksi sen hetkistä - en siis päässyt edes kotikaupunkiini synnyttämään. Muutenkin kaikki oli sitten aivan erilaista kuin olin kuvitellut.



Luulen, että kannattaa valmistautua siihen, että mitä vain voi tapahtua. Sun on vaan antauduttava luonnon armoille:) Siis toki lääketiede apuna, mutta silti kaikki on mahdollista. Yritä rentoutua ja ajattele, että kaikki muutkin miljoonat naiset on siitä selvinneet - mikset siis sinäkin.



Tsemppiä koitokseen! Hyvin se menee:)

Mutta haluan laittaa vielä oman kommenttini:



Pysy Liikkeessä, kun synnytys alkaa. Ekan lapsen synnytyksessä olin paikoillani ja kivut olivat kovia, rentoutuminen supistusten välillä tosi vaikeaa. Nyt toisen lapsen synnytyksessä pysyin liikkeellä; mielestäni kävelin tämän lapsen ulos. Keinuttelin lanteita supistusten aikana ja kävelin ja pysyin muutenkin liikkeessä koko ajan. Kun käyrää piti laitoksella ottaa, oli kivut makuulla kovemmat. Vielä salissakin, kun olin jo 7 cm auki, pysyin pystyssä ja liikkeellä. Synnytys oli hieno kokemus, selvisin pelkällä ilokaasulla (makuulla) ja liikkeellä olemisella.



Mutta kuten sanottua, aina kaikki ei mene niinkuin kuvittelee. Avoimin mielin ja luota kätilöön. Hän on sinun kaikista paras kaveri siellä salissa, ja siellä vain sinua varten.



Onnea matkaan, palkinto on mitä ihanin!



emma ja tyttö 5v ja poika 8kk

Kuten monet on sanoneet, älä suunnittele mutta valmistaudu!!



Synnytys voi mennä aivan erilailla kuin olisi suunnitellut ja toivonut, on hyvä jos uskaltaa ' heittäytyä mukaan' . Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei kannattaisi valmistautua. Kun tiedät eri kivunlievitysvaihtoehdoista, synnytyksen vaiheista jne. on helpompi toimia tilanteen mukaan. Henkilökunta auttaa niin paljon kuin tarvitset, mutta ole myös itse aktiivinen, se on juuri sinun synnytyksesi.



Kokeile rohkeasti erilaisia pehmeitä keinoja, niistä ei voi olla haittaa; äläkä tunne huonoa omaatuntoa siitä, jos et sitten jaksakaan ilman lääkitystä. Itse etenin ' pehmeämmästä kohti kovempaa' eli ensin liikkumista, jumppapallo ja suihkua kotona, sitten sairaalassa keinumista ja kaurapussia, sitten ammeeseen, ilokaasua ja lopulta epiduraali. Koen, että jos olisin ottanut epiduraalin aiemmin, olisin jäänyt jostain hienosta paitsi, mutta toisaalta tuossa vaiheessa en enää jaksanut ilman.



Harjoittele rentoutumista etukäteen ja ajattele, että jokainen kivulias supistus vie synnytystä eteenpäin. Kivusta täytyy vielä sen verran sanoa, että se on ihan erilaista kuin mikään muu kipu, jotenkin kokonaisvaltaisempaa ja minun mielestä myös jotenkin ' miellyttävämpää' kuin kivut yleensä (vaikkakin voimakkaampaa kuin mikään tuntemani kipu..). Voisi ehkä verrata hierontaan, kuinka jonkun oikein kivuliaan kohdan hierominen tuntuu samalla myös hyvältä.



Älä pelkää ponnistusvaihetta (niinkuin minä tein), siinä vaiheessa ollaan loppusuoralla ja tuntuu hyvältä kun saa vihdoin ponnistaa.



Ja lopuksi: Voi olla, että nämäkin neuvot ovat turhia, jos esimerkiksi synnytätkin sektiolla, tai jos synnytys eteneekin parissa tunnissa. Pääasia, että lapsi saadaan mahdollisimman turvallisesti maailmaan, eikä ne koskaan ole sisään jääneet :)

ehdottaisin " worst scenario" - mahdollisuuksiin perehtymistä ja niistä lukemista. En halua pelotella, mutta kun itse menin synnyttämään, ja parin tunnin sairaalassaolon ja vauvan sydänäänten romahtamisen sekä muutaman muun shokkiuutisen jälkeen lääkäri kuulutti radiopuhelimeen sanan " hätäsektio" , olisin ilman ennakkotietojen hankintaa mennyt vähintäänkin shokkiin äkkinäisestä tapahtumien kulun täydellisestä hallitsemattomuudesta. Koska olin lukenut siitäkin, miten hätäsektio etenee, ketä kuunnellaan/ketä ei kuunnella/kuinka nopeasti toimitaan/ketä tulee paikalle/miten vauvan isän käy yms. yms., uskalsin antaa kaiken henkilökunnan käsiin enkä häirinnyt heidän työtään ja vauvani pelastamista " turhilla" kysymyksillä.



Ja kuten muutkin ovat sanoneet, turhaa ei kannata suunnitella. Kaikesta mahdollisesta on hyvä vähän tietää, mutta pääasia on että luotat itseesi!! Maailmassa synnytetään satojatuhansia vauvoja päivittäin ilman alkeellistakaan tietoa synnytyksen kulusta tai kivunlievityksistä. Tsemppiä!

ei varsinaisesti synnytykseen liity, mutta anyway. Itse aloin ennen laskettua aikaa laittaa Bebanthenia rinnanpäihini - olin jostain lukenut että se vahvistaa imetystä ajatellen rinnanpäitä. En tiedä oliko sillä vaikutusta, mutta kertaakaan imetyksen aikana eivät rinnanpääni halkeilleet, olleet arat tai edes kuivuneet. Eli jos pelkäät rinnanpäiden haavaumia niin kannattaa kokeilla!

Paras vinkki jonka itse sain ystävältäni synnytyksen lähentyessä oli että, kun kätilö soittaa toisen kätilön avuksi, niin ollaan oikeasti loppusuoralla : )

Eli se toinen kätilö tulee avustamaan kun lapsi syntyy.

Onneksi löysin tämän ketjun, kiitos ap:lle aiheen aloittamisesta!



Tässä on itsellekin paljon tullut hyviä vinkkejä omaa mieltä askarruttaviin asioihin, näin oman ensimmäisen synnytyksen lähestyessä. Toivottavasti nämä vinkit tulisi mieleen myös siinä itse tilanteessa :)



Weera rv 38+0

että kun synnytys on käynnissä ja tulee polttoja, niin yritä kuitenkin pitää alapään lihakset rentona. Se on vaikeaa, mutta herkästi sitä kuitenkin " supistaa" kaikki lihakset tiukoiksi aina supistusten kanssa. Itse tein niin ensimmäisellä kerralla, mutta toisella ja kolmannella kerralla olen antanut paikkojen avautua rauhassa ja olen pitänyt lantionseudun ja alapään lihakset niin rentoina kuin mahdollista, varsinkin kun supistukset on päällä. Jotenkin auttaa se ajatuskin, että kun annan luonnon hoitaa tehtävänsä, synnytyskin etenee hyvin. Mulla on kyllä ollut muutenkin nopeat synnytykset ja sairaalaan mennessä olen ollut 1cm, 4cm ja 6cm auki, eli myös kivunsietokyky on kasvanut joka kerralla.





Ja myöskään puudutusta ei kannata pyytää heti kun alkaa sattumaan. Lähipiirissä on liian monta tapausta (ensisynnytystä varsinkin), jolloin on pyydetty (ja annettu) liian aikaisin puudutetta, ja synnytys onkin hidastunut tai pysähtynyt. Eli se kipu ei tosiaan tapa, mutta voin sanoa, että kun mä odotin 6cm auki tunnin puudutusta (varmasti aukesin siinä ajassa vielä lisää), niin silloin olisin antanut mitä vain jos joku olisi tuikannut puudutetta ;) Eli rajansa jokaisella.





Mutta ensikertalaisena on ihanaa kun ei tiedä mistään mitään. Sitä menee aivan uunona sinne, ja se onkin tosi hyvä asia. Seuraavilla kerroilla on jo enemmän kokemusta ja tietoa.







Ihanaa synnytystä sinulle! Synnytys olis mun harrastus, jos se vain olisi mahdollista :) Mutta kaiketi viimeinen synnytykseni oli 1½ kuukautta sitten :`(





Mikaela ja tyttötrio

Hyviä neuvoja on paljon tullut, erityisesti tuo ettei kannata suunnitella mitään tarkasti. Ja jos olet suunnitellut, varaudu siihen että suunnitelmat voivat muuttua aivan täysin.



Jos mies on tulossa mukaan synnytykseen, kannattaa hänetkin valmentaa hommaan! Oma ukkokulta oli melkoisen järkyttynyt touhusta vaikka etukäteen oltiinkin puhutuu synnytyksestä ja miten se etenee... Mies todennäköisesti tuntee itsensä todella avuttomaksi salissa katsellessaan kun oma rakas on kovissa tuskissa eikä hän pysty mitenkään sitä helpottamaan. Meillä sai kyllä myös mies oman osansa " tuskasta" kun rusensin hänen käsiään viimeisissä supistuksissa. Miehelle tulee myös helposti sanottua pahasti... Tärkein hommanhan miehellä on siellä vain olla mukana. Moni mies myös joutuu (tai pääsee) auttamaan vielä ponnistusvaiheessakin tukemalla esimerkiksi synnyttäjän asentoa.



Luota sinua hoitavaan kätilöön. Tuntuu tosi ärsyttävältä kun hoitajat ovat aina niin tyyniä ja hokevat että kaikki on hyvin ja pärjäät hienosti ja enää yksi ponnistus jne kun sinusta tuntuu että vähintäänkin räjähdät. Mutta toisaalta, he osaavat työnsä ja huolehtivat kyllä siitä että saat kaiken mahdollisen avun ja toimivat juuri niinkuin tilanne edellyttää. Kuuntele heidän neuvojaan.



Tosiaan, monet pelkäävät kauheasti ponnistamista, minä taas koin sen helpoimpana vaiheena. Oli niin hirveä tarve ponnistaa, tehdä jotain että saisi sen kivun loppumaan että kun siihen päästiin että sai alkaa ponnistaa niin olo oli jo helpottunut. Tämä vaihe on useimmiten myös aika lyhyt, minulla 4 min, joten sen kestää kun tietää että pian se on ohi ja saa sen pienen ihmeen rinnalleen =)



Synnytys on todellakin mahtava kokemus ja kaikesta kivusta huolimatta en taitaisi vaihtaa osia miehen kanssa joka ei sitä pysty kokemaan!

... puolesta liputan minäkin! Itse en ollut uskoa sen vaikutusta - mutta siitä sai jotenkin sellaisen mukavan tunnelman ja ehkä oikean rentoutumistekniikan. Kuuntelin CD:tä iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja se paransi myös rikkonaisia yöunia, sain helpommin unen päästä kiinni ja öisin vessassakäynnin jälkeen ei tarvinnut turhaan valvoa.

Neuvoista tärkein tosiaan on, että älä suunnittele liikaa, suunnitelmat menevät todennäköisesti uusiksi! Minulla lapsivettä alkoi tihkua ennen aikojaan ja jouduin osastolle synnytyksen käynnistykseen. Se olikin ikävä kokemus ainakin mulle, koska en ollut osannut varautua siihen lainkaan, saati hankkia tietoa. Kaiken lisäksi oli pääsiäinen, eikä kenelläkään ollut aikaa paneutua tilanteeseeni tai kertoa, mistä oikein on kyse, lääkäri viipyi luonani aina n. 2min ja tuikkasi vain käynnistyslääkkeen sisään. Samalla sairastuin kohtutulehdukseen, kuume nousi korkeaksi ja olo oli tosi huono - mihin en todellakaan ollut varautunut.



Sitten epiduraalia suunnitteleville: älkää pitäkö epiduraalia " varmana tapana" saada helpotus kipuihin. Mulla se ei toiminut, syyksi huomattiin häntäluun murtuma, jonka takia lääke ei mennyt loppuun saakka. Eli kannattaa miettiä, mitä sitten jos epiduraali ei toimikaan. Muita kivunlievitysvaihtoehtoja kannattaa pohtia, samoin varautua siihen, että joutuu pärjäämään luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla, kuten minä (siis liikkuminen, lämpöpussi, jumppapallo, äänen käyttö, mielikuvat...)



Joogasta ja mielikuva- ja rentoutusharjoutuksista oli mulle tosi iso apu kovien kipujen kanssa, eli niitä kannattaa treenata hyvissä ajoin. Lisäksi lantionpohjalihasten huolellinen harjoittaminen ja hengitysharjoitukset tekivät ainakin mun ponnistusvaiheesta todella helpon ja nopean!



Kun lähtee positiivisin ja avoimin mielin synnyttämään ja hyväksyy melko varmasti tulevat yllätyskäänteet, synnytyksestä muodostuu kuitenkin positiivinen ja ihana kokemus!

Eli ei liity itse synnytykseen. Mutta asia mistä kovin vähän puhutaan on synnytyksen jälkeinen olotila.

Siihenkin on mun mielestä hyvä valmistautua.



Siis, jospa selittäisin; Aina puhutaan kuinka kaikki unohtuu kun vauvan saa syliin ja kaikki on sen jälkeen ihanaa ja auvoista. Enkä väitä etteikö unohtuiskin. Itsekkin olisin ollut valmis synnyttämään uudelleen heti kun lapsi oli ulkona, vaikka avautumisvaihe olikin suoranaista tuskaa.

Mutta, sitten sitä kuvittelee kuinka kaikki kipu ja jo loppu raskauden aikaset epämukavat olotilat loppuu synnytykseen ja on taas hyvä olla.

Eipä se kuitenkaan ihan niin ole. Vaikka kaikki menisi hyvin, ilman tikkejä jne. niin joka tapauksessa alkuun pissaaminen on hankalaa, alapää on enemmän tai vähemmän hellänä, veren vuoto ekoina päivinä on huimaa ja tissit on kipeet, nännit on niin hellinä ettei tiedä miten itsensä kuivais ettei vaan pyyhe osu jne..! Siihen vielä päälle vähän sekasin olevia hormooneja niin jopas siinä sitten onkin.



Tarkotukseni ei ole mitenkään pelotella, vaan kertoa tästäkin puolesta. Mulla ainaki on semmonen kokemus että nämä asiat jää aika vähälle, synnytyksestä kyllä varmasti jokainen on kuullut jotain.

Pari viikkoa se vie, sen jälkeen helpottaa. Tähän kannattaa oikeasti varautua, tiedän useita tapauksia ystävistäni jotka ovat autuaasti ajatelleet vaunuttelevansa vauvan kanssa ja elämän olevan suurta onnea heti syntymän jälkeen. Ja kun näin ei ole ollutkaan on pommi ollu aikamoinen.



Mutta sen kun tiedostaa että jonkin asteinen tukaluus jatkuu pari viikkoa vielä synnytyksen jälkeen niin siihen on paljon helpompi silloin suhtautua. : )



Tsemppiä kaikille tulevaan koitokseen. Ja niin kun täällä on jo selväksi tullut niin avoimin mielin vaan. Kätilöt kyllä osaa asiansa.

edellistä viestiä ajatellen...no mulla ainakin kaikki synnytyksen aikaset ja jälkeiset tuskat on täysin unohtunut vaikka todella rankkaa olikin! kaksi valvottua yötä supistusten takia, synnytys ei edennyt, lapsi tuli naama edellä - kipuhuiput eivät menneet noin tuntiin ohi ollenkaan, lapsen sydänäänet heikkeni, itse sain rytmihäiriöitä, avautumiskivut sain kokea 8cm asti ja silti jouduttiin sektioimaan....verta lähti 1200ml, leikkaushaavan takia en päässy ylös sängystä kunnolla viikkoon, pissaaminen ja kakkaaminen oli vaikeeta jne. ihmiset on erilaisia, mutta ei mua mietitytä noi asiat enää ollenkaan :)

kaikki tuskat ja inhottavuudet. ja unohtuvat pian.



tarkoitin vain kertoa että kaikki ei lopu synnytykseen, ettei tule yllätyksenä. mutta näin jälkikäteen ajateltuna ne on kaikki pikku juttuja ja kolotuksia siihen nähden minkä palkkion niistä saa. : )

Kävin kaksi viikkoa ennen synnytystä joka ilta tunnin lenkillä. Oli hyvä " kunto" synnyttää ja palautuminen helppoa

...ei murehdi eikä mieti sitä itse synnytystä ollenkaan. Vaikka synntys mielessä pyöriikin noin loppuraskaudessa koko ajan, niin älä mieti ollenkaan sitä sairaalassa olo aikaa. Heittäydyt sitten vasta mukaan kun h-hetki koittaa!!!! Älä stressaa! Äläkä pelkää kipua, ei se kipu kauaa kestä! Synnytys on niin ihana asia, että NAUTI siitä! Minulla jäi haikea mieli synnytyksen jälkeen, kun olisin sen halunnut tapahtuvan uudelleen, vaikka se sattuikin.

synnytys harvoin menee kuten suunniteltu. Itse annoin vaan mennä ja etenin tilanteen vaatimalla tavalla. Kuuntele itseäsi ja muista että sinä määräät ja tiedät parhaiten oman olosi. Vaadi kätilöitä kuuntelemaan myös.

Ite sain vaikka mitä neuvoja että miten pitää kipuja lievittää ja missä asennoissa kannattaa olla jne. mut sairaalaan ku päästiin niin kaikki vaan tapahtu omalla painollaan! Tuntemusten mukaan siis! =) Jänskättäähän se varmasti, niin minuakin silloin, mutta liika miettiminen tuo todennäköisesti vai lisäjännitystä ja pelkoja. Hyvin se menee, onnea tulevalle mammalle! =)