Paras vinkkisi synnytykseen valmistautumiseen?

kuten jo moni todennut, niin älä suunnittele liikaa :). itse olisin halunnut ilman lääkkeitä ja mahdollisimman luomuna - onneksi olin ottanut asenteen, että " nämä ovat vain toiveita, jotka esitän kätilölle ja hän katsoo tilanteen mukaan mikä on järkevää..." . mulla synnytys piiiiiiitkä ja vaavi tuli nassu edellä, joten kahdeksassa sentissä supistusten kipuhuiput ei menneet ollenkaan ohi ja se epi oli pakko ottaa kahden valvotun yön jälkeen. lopulta vielä päädyttiin sektioon kun vaavin sydänäänet laski ja itse sain rytmihäiriöitä, eli kaikki meni päälaelleen :)



synnytys oli todella rankka, koska kaikki kivut sain kokea ja sektioon päädyttiin, mutta silti se oli ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ!!! heittäydyin jorvin ihanan henkilökunnan kätösille nöyränä ja se tuki jota sieltä sai oli aivan uskomatonta - halit ansaitsisivat kaikki :). jälkeenpäin ajateltuna kipu oli jopa " mielenkiintoista" , koska koko ajan tiesin, että nyt ei voi mennä enää kauaa, kun näin koskee :D. odotan innolla seuraavaa mahdollista synnytystä - SE OLI MIELETÖN KOKEMUS ;)



suosittelen myös tutustumaan vähän mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, niin ymmärrät mistä kipu johtuu etkä mene paniikkiin (osa kun ei halua tietää aiheesta mitään, ettei panikoidu etukäteen...). minua auttoi paljon, että luin muiden synnytyskertomuksia, niin tiesin että voi mennä helposti tai sitten ja kävi miten kävi, niin tukenani on ammattilaisia.



luonnolliset rentoutuskeinot on hyvä myös käydä läpi, koska jos unohdat hengittää etkä rentouta kroppaasi supistuksen aikana, niin sattuu paljon enemmän. muista siis hengittää, ajattele mukavia, rentouta leukasi (leuan rentoutus rentouttaa lantionseudun), liiku niin paljon kuin mahdollista (epiä kannattaa välttää jos mahdollista, kosa se haittaa liikkumista monesti...) ja ennen kaikke POSTIVIIVINEN ASENNE! tsemppiä - hyvin se menee:)

Tieto voi auttaa heittäytymyseen. Eli jos jonkin verran tietää, miten se synnytys suunilleen etenee, tai miten se voi mennä, niin saattaa auttaa siinä mukaan heittäytymisessä. Mulla esim. tokalla keralla oli helpompi ottaa kipua vastaan, koska tiedostin paremmin, että synnytys etenee. Mutta siis omalla painollaan synnytys etenee. Usko itseesi ja kroppaasi, selviät siitä kyllä. Ja jos kipu on liian pahan tuntuista, pyydä rohkeasti lievitystä siihen. Henkilökunta auttaa sinua selviämään koetuksesta, joten luota heihin. Jos tuntuu hyvältä äännellä kivun tullessa, niin rohkeasti vaan..

Allekrjoitan täysin edelliset neuvot synnyttämään " heittäytymisestä" - sen alkuvoimaisempaa kokemusta en voi kuvitella.



Ihan varsinaisesta valmistautumisesta tulee vielä mieleen seuraavaa:



Jos oma fyysinen kuntosi sen sallii, pidä lantion, vyötärön ja jalkojen nivelet ja lihakset vetreinä. Vaikka kävelin viimeiset viikot ketterästi kuin hylje, tein säännöllisesti venytykseni ja kyykkyyn laskeutumiset. Ponnistin itse jakkaralla, ja uskon kivenkovaan että voimistelusta oli apua. Olin lukenut, että kyykkyasento antaa lantioon jopa 30% enemmän tilaa lapsen tulla ulos, eikä ihme että ihan loppumeteillä tuli aivan käsittämättömän suuri tarve laskeutua kyykkyyn lattialle. Asiaa ei tarvinnut erikseen muistella, että " mitäs siinä kirjassa sanottiinkaan?" .



Eli kuuntele kroppaasi - se on täynnä tietoa.



Sain muuten valtavasti apua Hanna Hirvosen kirjasta " Isä syntymässä" . Sata kertaa parempi, kuin yksikään söpöilevä naisille kirjoitettu opus...

Kuten moni on jo kirjoittanutkin, niin ota selvää synnytyksen eri vaiheista. Itse ensimmäisellä kerralla todella pelästyin sitä kipua ja sitä että minä ainakin menetin täydellisesti kontrollin sen kokonaisvaltaisuudesta. Synnytysvalmennuksessa annettiin jonkinlaista kuvaa tulevasta, mutta " kuukutiskivut potenssiin sata" ei ollut sinne päinkään. Kivut olivat todella helvetillisiä! Mun mumma antoikin parhaan vinkin synnytykseen, " Älä sitten säikähdä oikeen niitä oikeen synnytyspolttoja." Ne ovat kovia, mutta ne ovat hyödyksi ja niistä seuraa vain hyvää =) Minäkin siitä sitten kuitenkin selvisin, joten selviät varmasti sinäkin!



Avoimin mielin vaan matkaan ja onnea loppurutistukseen!

Jos vointisi vaan antaa periksi niin liiku loppuun asti. Tee kävelylenkkejä tms. Edes kohtalainen fyysinen kunto auttaa synnytyksessä.



Toisekseen ota selvää synnytyksen vaiheista, mutta älä edes yritä tehdä tarkkaa käsikirjoitusta siitä miten kaiken pitäisi mennä. Toki on hyvä etukäteen miettiä esim. suhtautumista kivunlievitykseen, liikkumiseen synnytyksen aikana (suosittelen!) ja synnytysasentoa, mutta paras asenne on se, että lähtee hommaan avoimin mielin, katsoo mitä eteen tulee ja tekee ratkaisut sitten sen tilanteen pohjalta. Synnytyksessä kaikki ei aina suju äidin mielen mukaan, mutta kaikki hoidolliset ratkaisut, esim. sektioon lähteminen, tehdään aina vauvan parasta ajatellen.

1) Positiivinen asenne! Uskon, että ne, jotka haluavat/uskaltavat/pystyvät kokemaan kaikki ne sairaalan oudot ihmiset/tilanteet/kiemurat positiivisesti, saavat " hyvän synnytyksen" . Paljon on itsestäsi kiini! Kipu voi yllättää ja olla tosi kamalaa, mutta jokaisella supistuksella on hyvä tarkoitus!



2) Liike. Niin outoa kuin se onkin, kaikenlainen liikkuminen ja itsensä keinuttaminen synnytyksen aikana helpottaa! Liiku, vaikka se ei tuntuisia ollenkaan järkevältä!



3) Ole avoimin mielin! Kipu ei jalosta sinua, joten voit ottaa kipulääkettä silloin kun Sinusta siltä tuntuu! Jokainen synnytys ja jokainen kipu on erilainen (itsekin olen synnyttänyt sekä luomuna että puudutuksilla, ja jokaisesta kolmesta synnytyksestä on jäänyt hyvä mieli!). Kuuntele siis vain itseäsi, on turha päättää etukäteen tarvitseeko jotakin kivunlievitystä vai ei...



Paljon onnea matkaan! Synnytys on unohtumaton reissu!!