Miksi molemmat vanhemmat yhdessä vanhempainillassa?
Tavallaan aika herttaistakin, mutta en voi olla ihmettelemättä vanhempia, jotka käyvät yhdessä lastensa vanhempainilloissa, vanhempainvarteissa yms. Meillä on ollut alusta asti selvää, että toinen on lapsen kanssa ja toinen tilaisuudessa. Hoitajan järjestäminen vaatisi järjestelyjä ja toisaalta, on aina tuntunut riittävältä, että toinen käy kuulemassa asiat ja antaa kotiin jäänelle selostuksen.
Onko näissä pareissa esim. vaimo niin arka, paniikkihäiriöinen tms., niin että ei halua yksin käydä missään, ja haluaa puolison tuekseen?
Juhlat on tietysti eri asia, niihin mennään koko perhe.
Kommentit (60)
hienoa, että teillä on lapsenvahti. Meillä ei ole.
Koskaan ei olla ajateltu mitenkään muuten.
Isovanhemmat auttaa paljon, mutta on myös muuta läheistä sukua jokka auttaa.
Jos ei saataisi hoitoapua niin toinen jäisi kotiin tai palkattaisiin hoitaja.
Ja minulle on ihan yksi hailea miten teillä toimitaan.
Uskomatonta että joku näkee vaivaa miten meillä toimitaan! :)
Meillä mies tykkää tulla kokouksiin mukaan, ei ainoastaan kuuntelemaan mutta kysyy aikuisena ihmisenä hoitajalta jos jotain tulee mieleen.
Ainakin oma mies on kiinnostunut miten lapsilla hoidossa menee eikä minulle tulisi mieleen omia kokouksia. Perhe kun ollaan, sitten illalla voidaan jutella lisää aiheesta ja saattaa tulla kotona mieleen lisää kysymyksiä.
Ja meillä on useampi lapsi tarhassa. Kaikista lapsista ollaan kiinnostuneita ja halutaan kuulla ryhmätilanteista ja toiminnasta.
kun meilläkään ei ole sellaisiin "rentoutumismenoihin" lapsenvahtia isovanhemmista tarjolla. Kun joku tossa väitti, että ne, jotka saa lapsenvahdin vanhempainiltaa varten, saa sen varmaan aina muutenkin halutessaan.
Minusta taas säälittävää ei lähtökohtaisesti ole sen enempää se, että on yksin kuin sekään, että molemmat vanhemmat ovat paikalla. Säälittävää on se, että yksin paikalla oleva vanhempi selittää vanhempainillassa, että "mies on kotona lasten kanssa". Ja entä sitten? Ketähän tämä kiinnostaa?
Minulle - säälittävälle yksinhuoltajalle, myönnän - tulee tästä mieleen se, että kyseinen nainen (-jollaisia lapseni vanhempainillassa oli muutamia) pelkää pirusti, että joku saattaa leimata hänet säälittäväksi yksinhuoltajaksi. Niinpä pitää korostaa ja alleviivata, että mies on ja on jopa niin hyvä mies, että hänet voi jättää lasten kanssa kotiin ihan kaksistaan.
Eli jokainen tyylillään.... Ja teki niin tai näin, niin joku rutisee keskustelupalstoilla.
Ja tässäkö pädetään sitten isovanhempien avulla tai miehen hoitamisella?
Millä te yksinhuoltajat sinne tilaisuuksiin pääsette jos ootte yksin eikä ole mitään?
EIKÄ TARTTE VASTATA! Koska asia ei kuulu minulle.
Jokanen tulee paikalle jos tulee. Itse menen mieheni kanssa jos mahdollista. Ihan hyvin voi mieheni mennä iltaa katsomaan ja minä vahtia lapsia!!! Mutta annas kun arvaan: sekin on sitten jotenkin väärin?
Pitää vaan mennä sinne, olla hiljaa puolison vahtimisesta tms?
En olisi uskonut että tälläsestä aiheesta joku on noin kiinnostunut. Lapsen parhaaksi sinne mennään, ei me mennä sinne pätemään parisuhdettamme. Surullista että jokkut sinne menee tolla asenteella..
Jos meillä isoäiti asuu muutaman kilsan päässä ja on ilonen kun osallistuu lapsiemme elämään niin kai se on sitten joku rikos!
Olette ihan hulluja.
49
Ihan vaan sen takia, että molemmat olemme kiinnostuneet lastemme elämästä.
Kumpikin saa tuoda esille itselleen tärkeät asiat.
Tunnemme lastemme koulukavereiden vanhempia joka on hyvä asia.
osallistumme myös leirikouluihin ja retkiin (opettajalle apuna).
ne, joilla on lastenhoitoapua tarjolla, ja voivat mennä molemmat lasten vanhempainiltoihin, ovat mielestään parempia vanhempia kuin ne, jotka eivät sinne yhdessä pääse.
ajatteletko sinä, että se vanhempi joka illasta puuttuu, ei tule paikalle siksi, että hän ei ole kiinnostunut lastensa elämästä?
(ja miksiköhän mä jaksan edes kommentoida...no life??:):))
vanhemmat pääsevät vanhempainiltaan, mutta on se sen väärti!!
Minusta se, että molemmat vanhemmat ovat paikalla kertoo vain sen, että molemmat ovat kiinnostuneita lapsestaan. (En ymmärrä mitään paniikkihäiriö juttuja...)
Meistä on myös kiva tutustua muihin perheisiin sekä isiin että äiteihin.
Minä en vaivaa päätäni muiden vanhempien ratkaisuilla.
Kirjoitin vain miten meillä! 55
meillä oli juuri miehen kanssa meno, joka tiedettiin kolme kuukautta ennen kyseistä tilaisuutta. Ei siis mikään vanhempainilta, vaan muu meno. Loppujen lopuksi menin yksinäni, koska ei kolmessa kuukaudessa löydetty ketään hoitajaa.
Juu molemmat vanhemmat tietenkin menevät vanhempainiltaan jne... Eikä kyse että oltas nyhveröitä tai paniikki. Siinä tapaa toisten vanhempia ja ennen kaikkea molemmat vanhemmat pääsevät paikanpäällä sanomaan mielipiteitään ym.. Lapsen koulussa on toivottu, että molemmat vanhemmat olisivat paikalla. Minusta se on hyvä asia.
Totta että tarvitsee vähän järjestelyjä, ja ollaan onnekkaita, että hoitopaikkoja on useampia johon voidaan viedä (naapurista ja moniin isotäteihin). Syy siihen, että mennään yhdessä on se, että mies haluaa niihin osallistua ja enkä minäkään niistä halua olla pois. Joten on ihan luonnollista, että mennään yhdessä.
Empä ole ikinä ajatellut, että se meistä tekee jotenkin outoja :-O . Se on vaan se meidän tapa ja annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan.
Voitaisiin mennä kumpikin erikseen mutta silloin kun on sopinut ollaan menty yhdessä. Lastenhoidon järjestäminen ei koskaan ole ollut ongelma, mitta työvuoroja emme kovin helposti lähde muuttamaan jos kuitenkin toiselle aika sopii.
Olen mummo ja pyrin olemaan lastenvahtina,että molemmat vanhemmat pääsevät vanhempainiltaan.Onhan se heillekin mukavaa yhdessä tavata muita vanhempia ja vaihtaa ajatuksia.Järjestän heille muutenkin vapaailtoja ja viikonloppuja välillä.Jos en pääse,niin sitten menee jompikumpi.Toinen mummi asuu toisella puolella Suomea ja vaari on fyysisesti liikuntarajoitteinen.Mutta jos minulle käy niin autan mielelläni.
Me emme pääse molemmat, koska meillä ei ole hoitopaikkoja ihan joka lähtöön. Isovanhemmat asuvat kauempana eikä arki-iltana ole mahdollisuuksia raahata hoitoon. Kummallakin on töitä joskus iltaisinkin (pakollisia menoja, ei ylitöitä) eli joskus jo ihan tämän takia on pakko pyytää isovanhempia, ja arki-illan hoitokeikka on heille rankka. Säästämme siis näitä hoitamisia pakollisiin menoihin.
Minua on alkanut ärsyttää tämä päiväkodin hoitajien ja lastentarhanopettajien outo otaksuma, että toista vanhempaa ei kiinnosta, jos häntä ei näy samaan aikaan paikalla. Tämä tuli ilmi nyt, kun osallistuin nuorimman lapsen vasu-keskusteluun. Kuulemma on sääli, että toinen vanhempi on poissa ja että hänenkin pitäisi kuulla nämä asiat. Kun kerroin, että puhumme kyllä toistemme kanssa näistä asioista, niin lto vain totesi, että pitäisi kiinnostusta riittää ihan päiväkodille tuloon asti. Huh, sanon minä. Olin ottanut vasu-keskustelua varten töistä vapaata. Kummallakin meillä on työ, josta ei voi olla pois tuosta vaan eikä poissaoloja voi korvata vaan ne ovat palkattomia. Tämän lto:n mielestä siis meidän molempien pitäisi kolmen lapsemme vasu-keskusteluja/ vanhempainvartteja ja vanhempainiltoja varten ottaa vapaata puhumattakaan hammaslääkärikäynneistä, neuvolakäynneistä, puheterapiakäynneistä. Tuleeko yhtään mieleen, että arkea voi järjestää järkevämminkin ja että emme ole kiinnikasvanut yksikkö vaan kaksi täysivaltaista vanhempaa, jotka kykenevät itsenäiseenkin päätöksentekoon ilman, että se heti osoittaisi välinpitämättömyyttä.
Olen aina ajatellut, että ne, jotka tulevat puolison kanssa yhdessä lasta koskeviin tapaamisiin, ovat onnekkaita, kun heillä on työt, jotka joustavat ja hoitopaikkoja, joihin lapset lykätä vanhempainillan ajaksi. Mutta ei se tee meistä yhtään huonompia vanhempia ja hämmästyttää, että lto:n koulutuksen omaava henkilö voi olla niin yksinkertainen, että jotain sellaista kuvittelee eikä osaa ymmärtää toisenlaista elämäntilannetta.
Meillä kuule on tuo isäpuoli mukana esim. vanhempainvartissa. Lapsen isää ei kiinnosta tippaakaan eikä hänestä ole vuosiin mitään kuulunutkaan.
Ihan oma-aloitteisesti on halunnut tulla, en ole pakottanut tms. On ollut mukana myös mm. puheterapeutilla.
isovanhemmille, mutta onneksi sekä meidän että isovanhempien mielestä kerran vuodessa vanhempainilta on sellainen "tärkeä tapaus". Eli isovanhemmat ajelevat parisataa kilometriä ihan vain jotta pääsemme sekä mieheni että minä vanhempainiltaan. (Ja ammatti sekä mulla että äidilläni onkin yllättäin - opettaja.)