Saako/voiko 8-vuotias olla yksin kotona 2 tuntia?
Kommentit (19)
Mutta jokainen tuntee oman 8-vuotiaansa itse ja arvioikoon sen perusteella.
Ovat siis 6-8 tuntia päivässäkaksin, ja hyvin pärjäävät. Ovat olleet myös hiihto- ym. lomilla kahdestaan, kun meillä on ollut töitä. Voivat soittaa meille aina kun haluavat, ja jos tulee yksinöistä/on joku hätä, niin menevät naapuriin. Tuon ikäiset pärjäävät valan mainiosti. Minä ja kaksi vuotta nuorempi veljeni jäimme usein kaksistaan kun vanhemmat lähtivät tanssimaan ym (siis ihan sitä alkaen kun itse olin 4, ja pikkuveli 2) Ja meillä oli sama systeemi, ett naapurissa oli paikka mihin voi mennä kun on hätä.
ja en kylla jattaisi 7 ja 8-vuotiaitakaan yksin noin pitkaksi aikaa!
Vierailija:
joskus voi, ei joka päivä. Sen takia tokaluokkalaisille järjestetään vielä iltapäiväkerhoja koulussa.
Pikkuvelin kanssa oli tosikivaa aina kahdestaan. Katseltiin telkkaa ja syötiin karkkia. Me aina pyydettiin äitiltä ja isiltä, että lähtis taas tanssiin niin saatas olla kaksin. Säännöt oli tehty selväks, eli pihalle ei lähdetä muuten, mutta naapuriin saamennä heti kun siltä tuntuu.
En itse kyllä tuon ikäisiä jättäisi, mutta en ymmärä miksi 8vuotiasta ei voisi jättää. Sen ikäinen osaa jo syödä ja juoda itse, osaa käydä vessassa ym. Mitä kotona on sellasta, minkä takia ei voisi jättää?
Kyllä mä ainakin ton ikäsenä olin ihan joka arkipvä koulun jälkeen YKSIN kotona ennen kun vanhemmat tuli kotiin!!!!!
Kai te vielä pyyhitte 8 veeltä takapuolenkin..
Nykyään vanhemmat on tosi ylihuolehtivia. Mä ja mun kaverit oltiin aina yksin kotona tai toisillamme koulun jälkeen, kun kaikkien vanhemmat oli töissä. Nykyään mietitään, että osaakohan se Pekka nyt tehdä itselleen voileipää kun on puolituntia yksin kotona, vai pitäisiköhän minun tehdä se valmiiksi. Pekka on kuitenkin vasta kuudennella luokalla..
ja silloin just jotkut lastenpsykiatrit sanoivat että ala-asteikäinen ei saisi olla yksinään pitkiä aikoja kotona. Vaikka näennäisesti pärjää, niin on kuitenkin vielä pieni lapsi, joka tarvitsee sen aikuisen turvan. Ei se tarkoita sitä, että jos se lapsi siellä kotona pärjää, että se on lapselle ja hänen kehitykselleen hyväksi.
Meidän ekaluokkalainen on ihan mielellään välillä tunnin yksin kotona. Parinkin tuntia on joskus ollut. Olin itse tokaluokalla tosi usein koulun jälkeen yksin tai kaverin kanssa iltapäivän kotona, sillä ei huvittanut enää käydä ip-kerhossa.
Anteeksi nyt, jos tämä eri mieltä olo jotakuta loukkaa. Mutta kyse ei nyt varsinaisesti ole siitä, PÄRJÄÄVÄTKÖ sen ikäiset keskenään, jos on PAKKO.
Vaan kyse on siitä, ONKO SE LAPSELLE HYVÄKSI, että aikuisia ei ole paikalla ja apua saa, jos saa (eikä naapuri kenties ole kaupassa käymässä tms.) Lisäksi lapsella voi olla monenmoista asiaa, joka ei kuulu kategoriaan " hätätila" . Kun nyt vaan haluaisi jutella aikuiselle ja saada seuraa. Päivän aikana tulee monta pikkupulmaa, jotka pitää sitten ratkoa pikkusisaruksen kanssa, soitella jatkuvasti äidille/isälle töihin tms.
ä, onko se lapselle parhaaksi. Ja kyllä suurin osa kasvattajista, ja nykyaikaisia kasvatusnäkemyksiä jakavista kasvatuksen ammattilaisista lähes kaikki, on sitä mieltä, että 7-8 vuotiaat ovat vielä liian pieniä olemaan yksin pitkiä aikoja.
Itselläni on 8-vuotias (ekaluokkalainen muuten; miksi kaikki olettavat, että 8-vuotias on jo tokalla. Kaikki joulun jälkeen 8 v. täyttävät aloittivat koulunsa viime syksynä), ja kyllä hän toisinaan on tunnin verran yksikseen, voisin jättää pariksikin tunniksi. Mutta en missään nimessä koko päiväksi, tai joka päivä iltapäiviksikään. Enkä voisi ketään hänen luokkalaistakaan kuvitella yksin olemaan koko päiviä. Toki lapsia on erilaisia, mutta keskiverto lapsi ei tänä päivänä ole yksin kotona koko päivää...
kun varmasti kaikille tulee tilanteita että tuon ikäisen pitää olla itsekseen. Osa pystyy, osa ei. Itse saan näppylöitä iltapäivisin, kun työkaverin 9- ja 10-vuotiaat soittelee koko ajan äidilleen niitä äitiäitiäitiäiti-puheluita. Eivät selvästikään pärjää.
Vierailija:
Ovat siis 6-8 tuntia päivässäkaksin, ja hyvin pärjäävät. Ovat olleet myös hiihto- ym. lomilla kahdestaan, kun meillä on ollut töitä. Voivat soittaa meille aina kun haluavat, ja jos tulee yksinöistä/on joku hätä, niin menevät naapuriin. Tuon ikäiset pärjäävät valan mainiosti. Minä ja kaksi vuotta nuorempi veljeni jäimme usein kaksistaan kun vanhemmat lähtivät tanssimaan ym (siis ihan sitä alkaen kun itse olin 4, ja pikkuveli 2) Ja meillä oli sama systeemi, ett naapurissa oli paikka mihin voi mennä kun on hätä.
Siis nuo 4 ja 2v. lapset kahdestaan, meidan tuon ikaiset eivat edes saa ulko-ovea yksin auki. Ja 2-vuotiasta ei voi jattaa hetkeksikaan yksin edes olkkariin kun on heti jossain kaapin paalla keikkumassa tms. Todella outoa jattaa tuon ikaiset kaksin!!
meidän 8-vuotias menee paniikkiin jos on 10 minuuttia yksin kotona. kesällä ryhdytään harjoittelemaan yksinoloa oikein perusteellisesti.
että pärjäsin kyllä kotona itsekseni 8-vuotiaana. Vietin esim. kesät eka- tai tokaluokan jälkeen niin, että olin yksin päivät (eli sen ajan kun vanhemmat oli töissä). Vanhemmat ei ole harrastaneet iltamenoja eli siis dokausta tai tanssimassa käyntiä eli sellaista yöllä tai illalla yksin oloa en ole kokenut.
En siis lähtisi kauhistelemaan sitä, että 8-vuotias on itsekseen. Minä lueskelin kirjoja, pelailin Nintendoa ja ennen kaikkea leikin ulkona naapurin lasten (tai muiden kavereiden kanssa). Ruokaa osasin lämmittää mikrossa ja ainakin välipalaleivän tehdä, jos tuli nälkä. En usko, että olen ainut poikkeusyksilö, joten luultavasti suurin osa lapsista pärjää tuon ikäisenä vallan hyvin yksin.
Ei ole jäänyt mitään traumoja siitä ajasta. Pikemminkin oli kivaa, kun vanhemmat piti niin fiksuna, että uskalsivat jättää itsekseen.
hössöjä. Ennen oli eri meininki ja lapsista kasvoi itsenäisiä aikuisia. Tällä hössötyksellä saadaan just aikaan niitä uusavuttomia, jotka ei lähde kulumallakaan kotoaan pois kun palvelu pelaa. Sanotaan , että riippuu lapsesta, kuka pärjää kuka ei. Mutta kyllä ton ikäinen voi olla jo kotona jos itse haluaa ja uskaltaa. Meillä 10 - vuotias tällä hetkellä, eikä ole koskaan ollut ip. kerhossa. Ja ton ikäiset (10) haluaa ainakin jo hieman päättää omista asioistaan Turha pakottaa hoitoon jos lapsi selvästi on halukas ja älykäs.
ollaan juuri opettelemassa yksin kotona oloa, joskus on ollu pieni pakko työn takia, tähän mennessä noin puoli tuntia ollu yksin kerrallaan, joten ei kauaa. olen ajatellu että jos tulee tollasia tilanteita niin aletaan jättämään, lapsi itse kyllä haluaa jäädä yksin kotiin. viimeksi oli netissä kun tulin takasin kotiin, ei saa yksin mennä nettiin surffaamaan ja tietää sen, joten luotto vähän meni.
Itse olen syntynyt v. -67 ja 70-luvulla ei tunnettukaan käsitettä iltapäiväkerho. Menin kuusivuotiaana kouluun ja olin todella siis 6,5-vuotiaasta lähtien iltapäivät yksin kotona.
Eikä se kyllä näin jälkikäteen ajatellen mitenkään herkkua ollut, vaan aika yksinäistä. Toki PÄRJÄSIN, mutta varmasti olisi ollut PAREMPI, jos kotona olisi ollut aikuinen.
Muistan, että vilkkaan mielikuvituksen omaavana pelkäsin aika paljon kaikenlaista. Saatoin esimerkiksi pelätä mörköjä ja lukita kotona ovia ja mennä pesismailan kanssa (juu, naurakaa vaan, minusta se ei näin jälkikäteen ajatellen ole ollenkaan hupaisaa) huoneeseeni lueskelemaan. Toki JÄRJELLÄ ajatellen tiesin, ettei hätää ollut, mutta silti.
Kotimatkat koulusta kestivät aina ihan hurjan kauan, kun matkalla tuli leikittyä kavereiden kanssa, luuhattua ties missä - koska kukaanhan ei valvonut kotiintuloa eikä ollut vastassa. Hyvää tuuria on, ettei koskaan tapahtunut mitään ikävää - mutta nykyaikana isossa kaupungissa tuollainen pienen lapsen kaduilla notkuminen olisi todella VAARALLISTAKIN.
Tietenkään en itse osannut silloin olla pahoillani asiasta. Mutta muistan hyvin, miten todella IHANIA maanantait olivat, kun vuorotyötä tekevä äitini oli vapaalla ja kotiintullessa oli vastaleivotun pullan tuoksu ilmassa.
tai ainakin pitäisi voida.