Miksi teidän perheessä mies ei jäänyt koti-isäksi?
Meillä mies on kotona lasten kanssa ja minä töissä, tuttavapiirissämme aika harvinainen ratkaisu. Osa ihmisistä ei oikein tiennyt miten kommentoida kun kerroimme tästä, osa piti minua suorastaan huonona äitinä kun raaskin jättää 1v lapseni ja palata töihin. Tuntuu että usein saa olla puolustelemassa ja selttelemässä tätä ratkaisuamme.
Nyt kysyisin toisinpäin; miksi teillä miehet eivät ole jääneet kotiin lasten kanssa?
Kommentit (35)
mutta kotona olemiseen kuuluu muutakin. Ei tuntuisi reilulta että minä joutuisin työpäivän jälkeen hoitamaan kaikki siivoamiset, pyykit, ruuanlaitot ym. Siksi parempi näin.
Muuten olisikin jäänyt mielellään kotiin lasten kanssa.
Miehellä hajoaisi pää varmaan viikossa. ;)
- mä olisin jäänyt jokatapauksessa.. rakastan lapsia enkä todellakaan vois olla jossain muualla duunissa ja olla kokematta lasten kanssa sitä arkea. taloudellisesti mieskin olis voinut jäädä himaan.
- mies pitää duunistaan. haasteista, duunikavereista, työtehtävistä, on kiinnostunut alastaan ja haluaa tietää lisää.
- mies haluaa tienata lisää rahaa.
toki miehelle lapset ovat tärkeitä ja pitääkin usein päiviä vapaana, että voi viettää lasten kanssa arkipäiviä :)
Meillä 3 lasta ja sen takia iso talo lainoineen, autot ym. Ei minun lähihoitajan palkallani noita makseta. Jos tulot olisivat samaa luokkaa niin mies olisi varmasti jäänyt kotiin.
Minä olen aina ekat 3vuotta lasten kanssa kotona ja sitten on miehen vuoro olla sinne asti kun lapset kouluikäisiä.
mies ei ole kiinnostunut koti-isyydestä
miehellä on vakituinen virka toisin kuin minulla joten aika turvaton olo olisi jos perheemme toimeentulo olisi minun huonosti palkattujen pätkätöiden varassa.
Olen tuosta jutellut kavereiden kanssa useasti ja totuus on että harvassa perheessä nainen tienaa sitä mitä mies.
Arvovalinta sekin, mutta talosta emme olleet valmiita luopumaan. Mies tienaa tasan 2 krt sen mitä minä. Muuten olisimme voineetkin jakaa hoitovapaan esim. puoliksi. Minä halusin jäädä hoitovapaalle, joten yksin en sitä koko aikaa olisi antanut miehen käyttää : )
Toinen syy oli se, että mies rakastaa työtään ja minulle se taas on tällä hetkellä aika pakkopullaa. Työpaikan vaihto kyllä mielessäni, mutta ei se palkkaa silti paranna - ammatinvalintakysymys, jota en osannut edes ajatella lukioikäisenä.
Minulla ei ole työpaikkaa edes odottamassa. Miehellä taas on hyvä työtilanne ja hänen kannattaa tällähetkellä tehdä töitä koska hänellä on nyt hyvät mahdollisuudet edetä urallaan.
Ja näin ollen kokoperheen rahatilanne tulee olemaan jatkossa parempi.
Jos taas mies olisi jäänyt kotiin olisin minä lähtenyt ensin opiskelemaan....
Joten tällähetkellä parempi näin päin. Ja kun molemmat halutaan että lapset hoidetaan kotona pienenä.
Onko tuo raha ollut myös vaikuttimena miehen valintaan? Tarkoitan mitä jos olisittekin rakastuneet mieheen joka tienaa saman verran mitä itse, olisitteko voineet perustaa perheen tämän kanssa? Ja jos olisitte niin miten lasten kotihoito olisi silloin onnistunut?
Exä ei jäänyt sen takia, että hän sairastui vakavasti silloin kun olisi voinut jäädä.
Nykyinen mieheni jää.
Lapsi tarvitsee ennen kaikkea sen turvallisen suhteen yhteen vanhempaansa ja luonnollisesti se normaalitapauksissa on äiti. Turha sekoittaa lapsen turvallisuudentunnetta teennäisen tasa-arvon vuoksi. Harva mies todella luonnostaan haluaa jäädä kotiin.
On myös hyvin toimelias ihminen ja ei varmaankaan kovin kauan jaksaisi olla pelkästään kotona, vaan kaipaisi vähän haasteellisempaa tekemistä. On kyllä oikein hyvä uraisä. Meistä ei vain kumpikaan ole oikein kotivanhempiainesta.
1) Itse olen halunnut jäädä kotiin lasten kanssa. Osin siksikin, että olen imettänyt lapsia yli 1 v ikään ja vuorotyöt + imetys on hankala yhtälö. Toisekseen minusta tämä aika kotona pienten lasten kanssa on arvokasta.
2) Mieheni on työorientoitunut tapaus. Hän ei olisi halunnut jättäytyä vuosiksi pois työstä.
3) Raha. Mieheni tienaa tuplasti sen minkä minä.
Sille joka kyseli rahan merkityksestä: jos miehelläni olisi pienempi palkka niin meillä ei olisi tälläisiä lainoja, joten ei olisi niin isoja menojakaan. Palkkapussia en tuijottanut miestäni valitessa.
Vierailija:
Onko tuo raha ollut myös vaikuttimena miehen valintaan? Tarkoitan mitä jos olisittekin rakastuneet mieheen joka tienaa saman verran mitä itse, olisitteko voineet perustaa perheen tämän kanssa? Ja jos olisitte niin miten lasten kotihoito olisi silloin onnistunut?
Hmm. silloin kun mä mun mieheen rakastuin tienasi hän huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Mutta me ollaankin jo kohta oltu 10 vuotta yhdessä. Joten miehen palkka noussut samoin kuin mun, mutta siltikkään se ei tule koskaan yltämään samalle tasolle kuin mieheni.
Vierailija:
Onko tuo raha ollut myös vaikuttimena miehen valintaan? Tarkoitan mitä jos olisittekin rakastuneet mieheen joka tienaa saman verran mitä itse, olisitteko voineet perustaa perheen tämän kanssa? Ja jos olisitte niin miten lasten kotihoito olisi silloin onnistunut?
Olen itse elänyt köyhän lapsuuden enkä halua lapsilleni samanlaista. Seurustelinkin aikanani heikompipalkkaisen miehen kanssa ja kerettiin jo suunnitella lapsiakin, kunnes tajusin että laspet joutuisivat elämään samanlaisen lapsuuden mitä minä aikanani ja lopulta tämä vaikuttaisi myös heidän tulevaisuuteensa. Onneksi sitten tapasin nykyisen mieheni ja perustin perheen aknssaan.
Nyt minulla on mahdollisuus olla pitkään kotona lasten kanssa, meillä on kaunis koti, autot, mökit, matkusteluun mahdollisuudet ja voidaan tarjota lapsille maksulliset harrastukset jne. Tuo ex:äni perusti perheen toisen pienituloisen kanssa ja miltei sääliksi käy kun katselee heidän elämäänsä. Raha ei sulje rakkautta pois. Jos en olisi uskaltanut haaveilla peremmasta olisin voinut päätyä tuohon asemaan missä ex:n nykyinen on.
sekä siksi että yritin imettää lapsia pitkään.
Nyt sama tilanne paitsi etten enää imetä.
Raha ei olisi vaikuttanut miehen valintaan, enkä silloin mitään rahasta ymmärtänytkään. Onnellista elämää voi käsittääkseni viettää monella tapaa. Eikä miehelläni ollut mitään muuta omaisuutta kuin minua paremmat tulot, jotka eivät kyllä näkyneet mitenkään hänen vaatimattomassa poikamieselämässään, eli selvis mullekin vasta alun jälkeen.
Eikä muuten näy raha meillä nytkään mitenkään, kun päätimme sitten kerralla hankkia sen lopullisen kotimme ja sen lainoihin ne miehen tulot nyt menee. Mutta sen verran se raha rajoitti elämäämme, ettei mies voinutkaan jäädä hoitovapaalle.
Niin ja edelliset seurustelukumppanit olleet kaikki samaa tulotasoa kuin minä.
Tämä vuodatus tuolle, joka kyseli rahan vaikutuksesta miehen valintaan
koska mies saa parempaa palkkaa, nin ei jäänyt kotio.
Mun palkalla ja kht:lla ei kauheasti elellä