Omien vanhempien kasvatusmetodit ja " virheet"
Kysymys on suunnattu erityisesti uhmaikäisten vanhemmille, heidän pinnansa varmasti kireimmällä on.. =)
Eli oletteko joskus huomanneet puhuvanne lapsillenne omien vanhempienne sanoilla ja äänensävyllä? Vaikka vannoitte joskus että teistä tulisi ihan erilaisia vanhempia kuin heistä? Itselläni on kaksivuotias tyttö jonka kanssa käymme temperamenttisia keskusteluja ajoittain, aiheena mm pukeminen (itteitte, äiti tyhmä pois pois) ja päikkäreille meno. Juuri äsken huomasin puhuvani tytölle kuin oma isäni aikoinaan minulle, eli jos et nyt mene päikkäreille niin sitten et nuku koko päivänä, illalla vasta saa mennä sänkyyn. Jopa äänensävy oli sama eli melko tiukka. Ja tulos oli sama eli edelleen valvotaan..
Ei kai sitä voi välttääkään mutta jotenkin vaan masentaa kun huomaa ettei sittenkään ole se kuuluisa omena kauas puusta pudonnut.
Kohtalotovereita?
Harmittaa oikein. kaikkein vaikeinta on nukuttaminen. Muistan omasta lapsuudesta, että isälläni ja äitipuolella on mennyt nukuttaminen uhkailun ja kiristyksen puolelle. Minkä lapsena koin hirveänä. (Tosin en usko et he olivat miettineet lainkaan kasvatusperiaatteita, he vain eivät osanneet tomia toisin).
Itse olen ammattini ja mielenkiinnon vuoksi pohtinut kasvatustapojani hyvinkin, ja silti törmään nukuttaessa siihen, et vaikeaa on säilyttää maltti. Todella ärsyttävää.