Onko suurperheiden äitejä paikalla? 5-6 lasta tai enemmän...
Minkä asian koette elämäntilanteessanne eniten väsymystä tuottavaksi? Vaikka siis jaksaisitte ihan hyvin, mutta mikä vie eniten voimavaroja?
Minulla on 7 lasta, jotka ovat sairastaneet viimeisten vuosien aikana PALJON. On astmaa ja infektiokierrettä yms yms... Kaikki lapset ovat vielä suht pieniä, eli ihan suht rankkaa on tämä elämä itsessäänkin. Itsekään en ole ihan tehokunnossa astman ja muiden nyt puhjenneiden sairauksieni kanssa.
Kuitenkin koen, että suurin voimavarojani syövä tekijä on ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen ' väärin valittuun perhekokoomme' . Aina kun kohtaa esim. lasten sairauksien vuoksi uuden lääkärin, saa pelätä mitä ' kakkaa' sieltä tippuu niskaan tällä kertaa. Millä ' hienoisella vihjeellä' vihjataan et kaikki olis hyvin jos olisit tajunnut tyytä maks. 3 lapseen.
Jokaiseen piilokommenttiin ei jaksa edes reagoida, ja joskus ne tulee niin vyön alle, ettei edes heti tule mitään nasevaa mieleen. Sitten miettii jälkeenpäin, et mahtoi sekin tyyppi pitää minua idioottina, luuli etten hänen piikkejään edes tajunnut...
On myös kamalat paineet siitä, että lapset pitää olla hyvin puettuja ja siistejä, mielellään vähän paremmin kuin keskimääräisten pienten perheiden lasten, ettei kukaan siitä edes pääse sanomaan, et ' onko niitä pakko tehdä ja sit kuskata ryysyissä ympäri kyliä'
Olen itse onnellinen tilanteeseeni, minulla on hyvä parisuhde, (jota sitäkin epäillään välillä ihan ääneen, miestäni pidetään alistavana hirviönä ja minua kotiorjana) saan oma aikaa kun mies hoitaa lapsia, enkä koe että minun elämäni olis kovin paljon kummallisempaa siinä tapauksessa, että minulla olisi 2-3 lasta jotka sairastaisivat paljon.
Silti pahoitan mieleni ympäriltä tulevista paineista, en osaa antaa piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (42)
kotona olemises rasittavinta on lasten nahistelut ja tappelut. pojilla ne on ihan normaaliakin, mutta sitten pelkää että jatkuuko ne koulussa, selvittääkö ne isompana riidat tappelulla.
Iltasin ei jaksais enää väsyneen sitä meteliä kuunnella, kun kotimmekin on pienehkö ja meteli siinä lähellä
Ulkopuolisten kommentteihin on tottunut, mutta kyl joskus pahoittaa mielensä ja jää suu auki. Toisaalt lapsista on tosi ylpeä ja iso ilo, että eipä haittaa vaikka koko maailma sais tietää sen, vakaumuksenkin.
Avioeroja on kuullu isoissakin perheissä. Synti se on eikä mikään muu, se erottaa Jumalasta, ja puolisosta, ei tarvi olla ku aluks pieni asia, mitä ei sovita. Se paisuu ja paisuu, sovittamattomia asioita kerääntyy. Rakkaus ja tunteet kylmenee jne.
Eli tosi tärkeää hoitaa suhdetta, välil unohtaa äitiys ja isyys ja lähtee kaksin jonnekki, tai lapset hoitoon ja jäädä kotiin kaksin. Treffejä, hassuttelua, sen alun rakkaushuuman esiin kaivamista
Itse olen vain viiden äiti joista yksi kuollut ja lapset aika pitkillä ikäeroilla.