Lue keskustelun säännöt.
Onko suurperheiden äitejä paikalla? 5-6 lasta tai enemmän...
11.04.2008 |
Minkä asian koette elämäntilanteessanne eniten väsymystä tuottavaksi? Vaikka siis jaksaisitte ihan hyvin, mutta mikä vie eniten voimavaroja?
Minulla on 7 lasta, jotka ovat sairastaneet viimeisten vuosien aikana PALJON. On astmaa ja infektiokierrettä yms yms... Kaikki lapset ovat vielä suht pieniä, eli ihan suht rankkaa on tämä elämä itsessäänkin. Itsekään en ole ihan tehokunnossa astman ja muiden nyt puhjenneiden sairauksieni kanssa.
Kuitenkin koen, että suurin voimavarojani syövä tekijä on ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen ' väärin valittuun perhekokoomme' . Aina kun kohtaa esim. lasten sairauksien vuoksi uuden lääkärin, saa pelätä mitä ' kakkaa' sieltä tippuu niskaan tällä kertaa. Millä ' hienoisella vihjeellä' vihjataan et kaikki olis hyvin jos olisit tajunnut tyytä maks. 3 lapseen.
Jokaiseen piilokommenttiin ei jaksa edes reagoida, ja joskus ne tulee niin vyön alle, ettei edes heti tule mitään nasevaa mieleen. Sitten miettii jälkeenpäin, et mahtoi sekin tyyppi pitää minua idioottina, luuli etten hänen piikkejään edes tajunnut...
On myös kamalat paineet siitä, että lapset pitää olla hyvin puettuja ja siistejä, mielellään vähän paremmin kuin keskimääräisten pienten perheiden lasten, ettei kukaan siitä edes pääse sanomaan, et ' onko niitä pakko tehdä ja sit kuskata ryysyissä ympäri kyliä'
Olen itse onnellinen tilanteeseeni, minulla on hyvä parisuhde, (jota sitäkin epäillään välillä ihan ääneen, miestäni pidetään alistavana hirviönä ja minua kotiorjana) saan oma aikaa kun mies hoitaa lapsia, enkä koe että minun elämäni olis kovin paljon kummallisempaa siinä tapauksessa, että minulla olisi 2-3 lasta jotka sairastaisivat paljon.
Silti pahoitan mieleni ympäriltä tulevista paineista, en osaa antaa piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (42)
mä olen myös vl.
JA jos kohtu pitää poistaa niin se poistetaan tai jos on jotain ongelmia niin kyllä ne hoidetaan! Mutta jos on sitten sitä että olet ihan fyysisesti hyvässä kunnossa = terve ja myös hyvässä voinnissa muutenkin. Niin kyllä siinä ei minun mielestä terkalla tai lääkärillä ole sanomista tuleeko sitä seuraavaa vauvaa vai ei.
Kyllä mulle on terkka pariki kertaa sanonu että lapset sais riittää. Vaikka on just kehunut kuin hyvin olen palautunut ja hyvin pystynyt huolehtimaan terveydestani ja lapsistani.
On myös ollut tosi hyviä kätilöitä jotka ovat sanoneet että kun olet noin hyvin saanut hoidettuu ison perheen niin enää ei ole väliä montako lasta vielä saat!
Ja tuohon kuolema asiaan, kaikille meille se aika tulee joskus, toisille aikasemmin ja toisille myöhemmin. Myös niille tulee se aika lähtä jolla ei ole yhtään lasta. Me ei itse sitä päivää määrätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kun ne keskustelut aiheesta tuppaavat olemaan niitä haukkumisia ja kauhisteluja, ihmisiltä joilla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta. " Varma" tieto vaan ettei kukaan voi saada hoidettua isoa katrasta kun itsekin olen kahden kanssa aivan poikki...no, olin itsenkin aikoinaan kahden ekan kanssa, mutta en nykyään kun lapsia on seitsemän ja työtä hurjasti enemmän :)
siinä vaiheessa kun molemmat puolisot vielä elää, helposti ajattelee ettei tämmösen porukan kanssa selviäis yksin, niin kuin joku kirjotti.
Mutta kun tuommonen tilanne eteen tulee niin kummasti sitä selviää!! Ja monesti ihmiset ovat hyvin auttavaisia tuommosen tilanteen edessä!
Tämä vaan siksi että eihän se automaattisesti niin ole että uskovaiset suurperheen äidit on aina kotiäitejä. Itseasiassa minusta tuntuu että on tavallisempaa että äidit käyvät välillä töissä.
Vierailija:
Mä toisaalta kadehdin uskovaisia ystäviäni, joiden elämä menee omalla painollaan kotona lapsia hoitaen. Minä joudun kohta lähtemään töihin, kun miehelle (ja minullekin) 5 lasta tuntuu nyt riittävän.
välillä. En niinkää rahan takia. Lähinnä sen takia että saisin säilytettyä työpaikkani, ja tuntuman työelämään. Nautin kyllä työstäni, kuin myös kotona olosta. LAsten kanssa kotona olo on kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisääntyneet teidänkin keskuudessa? Minun mies on ex-vl, joten meillä on sukulaisissa ja tuttavissa paljon vl:iä. Viimeisen vuoden aikana on NELJÄ suurperhettä hajonnut. Komassa on lähtenyt mies toisen naisen matkaan ja yhdessä nainen toisen miehen matkaan.
Avioero on aina kova asia, mutta se nousee aika hirvittäviin mittoihin, kun näissäkin perheissä on 5-10 lasta. Lisäksi jätetyn naisen osa on vieläkin kovempi miestä, koska lapset jää yleensä naiselle, nainen ei ole välttämättä ollut lainkaan työelämässä ja naisen tulot ovat huonommat.
Vierailija:
Yleensä kun ne keskustelut aiheesta tuppaavat olemaan niitä haukkumisia ja kauhisteluja, ihmisiltä joilla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta. " Varma" tieto vaan ettei kukaan voi saada hoidettua isoa katrasta kun itsekin olen kahden kanssa aivan poikki...no, olin itsenkin aikoinaan kahden ekan kanssa, mutta en nykyään kun lapsia on seitsemän ja työtä hurjasti enemmän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On avioerot vl:ien keskuudessa lisääntyneet. Vielä omassa lapsuudessani koko käsite oli tuntematon vl:ien keskuudessa, muistan kun äitini usein sanoi että on se hyvä ettei uskovaisena tarvi moista pelätä (siis että mies vaihtaisi toiseen). No eipä ole nykyään enää noin itsestään selvää, vaikka edelleenkin vl:ien avioerot on tosi harvinaisia.
ja minua eniten väsyttää se, ettei kotona ole ikinä ns. löysää aikaa. Koko ajan on miljoona hommaa odottamassa hoitajaansa, ja jokaisella lapsella on koko ajan äidille asiaa, tai tarvii huomiota/syliä/lohdutusta (pieniä siis meidänkin lapset :)) tai sitten apua läksyissä, kuuntelijaa...
Meidän lapset ovat onneksi olleet terveitä, mutta tunnistan kyllä tuon ympäristön paine -jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yleensä mua kohdellaan, kuin aivoja ei olis ollenkaan. Tää on ympäristölle niin käsittämätön lukumäärä. Pahinta minusta on se, että aina kuvitellaan että mies " pökkii koko ajan" . Luullaan, ettei minulla ole mitään sananvaltaa ja mies määrää kaikesta.
Oikeesti meillä in toimiva suhde, jota pitää pystyssä toisen kunnioittaminen ja rakkaus. Rakkaus, jota ei luoda yhdessä illassa, vaan on vuosien myötä vaan lisääntynyt. Välillä ressaan ympäristöstä, mutta eihän siinä muu auta kun jättää ne omaan arvoonsa.
ensimmäisenä tuli mieleen tuo mistä itsekin kirjoitit. Ympäristön suhtautuminen. Esim miten kätilö joka kerta neuvolassa muistaa mainita että riittää jo lasten teko, ja muistuttaa että meillä on liikaa lapsia. Heistä ei muuten kukaan ole liikaa, kaikki yhtä toivottuja ja rakkaita.
Miten jotkut ihmiset suoraa suu auki tuijottavat, jotkut kysyvät suoraa, onko kaikki samalle miehelle, alistaako miehesi sinua jne.
Toisekseen, minä vedän myös ressiä siitä että lapset käyttäytyvät hyvin joka paikassa, ovat hyvästi puettuja ja siistejä.
Välillä on kyllä kausia etten anna asian häiriitä ja " itsetunto on kohdalla" . Mutta joskus heikkona hetkenä harmittaa.
Sillon on myös raskasta kun lapset sairastaa tai itse olen sairaana! JA se on kai ihan luonnollista!
" Kuitenkin koen, että suurin voimavarojani syövä tekijä on ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen ' väärin valittuun perhekokoomme' . Aina kun kohtaa esim. lasten sairauksien vuoksi uuden lääkärin, saa pelätä mitä ' kakkaa' sieltä tippuu niskaan tällä kertaa. Millä ' hienoisella vihjeellä' vihjataan et kaikki olis hyvin jos olisit tajunnut tyytä maks. 3 laps"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pidetää aivottona tollona, jolla ei muuta elämää ole kuin ne lapset ja koti.
Ei tämmösen ison porukan kanssa etes selviäis jos miehen kanssa ei menisi hyvin. Täytyy hoitaa suhdetta, kunnioittaa ja rakastaa myös niinä vaikeina päivinä toista. JA muistaa huolehtia siitä että molemmat vanhemmat osallistuu arkeen. JOka on ollut kyllä meille ihan itsestään selvyys. Ei siinä mies pääse yhtää naista helpommalla. Meillä mies joutuu kyllä välillä ottamaan perheestä isommankin vastuun entä minä.
Ja omasta hyvinvoinnista tulee huolehtia, kun äiti voi hyvin, voi lapsetkin hyvin.
Itse olen suurperheen halunnut, enkä päivääkään elämästäni pois vaihtaisi, joten enpäs sitten myöskään niin helposti alistu kuuntelemaan muiden arvostelua! Annan mennä toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos, enkä jää näkyvääkään piikittelya sen enempää murehtimaan:) Minulle kun riittää että oma perhe on tyytyväinen elämäänsä, muut eläköön sitten niinkuin parhaakseen näkevät ja kokevat!
Raskainta arjessa minusta on tällä hetkellä lasten " kokoaikainen" nahistelu:/ Meillä kaikki lapset ovat syntyneet n. 1½-1v8kk välein ja koko ajan siis löytyy niitä sopivassa nahisteluiässä olevia " kissa/koirapareja" ...Tuntuu että aamusta iltaan saa kuunnella jonkin sortin nahistelua ja koko ajan toimia " erotuomarina" :/ Jospa se tästä taas pikkuhiljaa tuokin vähenee kun tämän hetken nahistelijat hieman taas kasvavat:)
Tämä päiväkin on mennyt juuri tuota iänikuista nahinaa kunnellessa ja siksipä tuntuukin, että tuo on suurperheen rasitttavin puoli! Muuten lapset ovat kyllä oikein kilttejä ja osaavat käyttäytyä, varsinkin " ihmisten ilmoilla" , joten ei sen puoleen valittamista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenkiintoinen aihe!
Vähä sivusta aihetta, mut tavattiin kerran yksi äiti jolla oli 1 lapsi. Tämän mies ei enää toista halunnut ja sanoi sen suoraa. Päivittelivät myös meidän lapsi lukua. Kun nämä ihmiset olivat lähteneet, mieheni tokaisi ettei ihmettele yhtää ettei se mies halunnut enää sen naisen kanssa lapsia.
Jotain siinä oli mieheni mielestä sellasta siinä naisessa ettei olisi sen kanssa halunnut yhtää lasta.
ETtä kai siihen tarvii myös hyvän vaimon jos haluaa isoa perhettä ja myös hyvän miehen!
pystymme mieheni kansas hyvin pyörittää arkea ja asiat sujuvat hyvin. Säännöllinen elämänrytmi ja työnjako auttaa jaksamaan!
Lapsia otamme myös mukaan askareisiin, kukin kykyjen ja jaksamisen mukaa!
Haastetta tuo arkeen lasten keskinäisten välejen selvittely!
Minua masentaa yleensä neuvola, lääkäri ja kauppareissut. RAsittaa ihmisten nolot kysymykset ja kätilön ohjeet. Koen myös että joittenkin ihmisten mielestä lapsillani ei ole oikeutta elämään! Aivan kuin ne olisi jotain ylimääräisiä olioita kun kasvavat isossa perheessä.
Lapseni osaavat hyvin käyttäytyä ihmisten ilmoilla ja yleensä minulla myös paineita pukea ne hyvin. Ihan jo sen takia ettei kukaan pääse sanomaa miten ryysyläisiä lapset on jne.
Olen koittanu ottaa rennosti ja olla välittämättä muista, tämän mieheni osaa.=D JA yleensä hällä on jotain nasevaa sanottavaakin ihmisille jos alkavat kyseleen tai suoraa vihjaileen.
Terkka kysyi kerran mieheltäni että oisko tämä jo viimeinen lapsi teille. Mies siihen tokaisi että jonkun se on huolehdittava että sullakin on töitä!
No ei oo terkka enää kyselly eikä sanonu että vois lopettaa lasten tehtailun.
Yleensä koitan ihmisille vastata ystävällisesti hymyillen jos jotain typeriä kysyvät tai sanovat!
hyvä idea! Mutta vois olla iso homma alkaa laittaa joka paikkaa..
Mut kyllähän täälläkin palstailee välii kätilöitä, terkkoja ja lääkäreitä, että jospa viesti menisi perille etes joillekin!
Meillä kans huolehditaan siitä että molemmila on omaa aikaa. Mies kyllä ymmärtää sen että se luonnollisesti olen minä joka lähden iltapäivällä/ illalla kauppoihin tuulettumaan. (siis en tietenkään joka päivä:) eli siis käyn useammin jossakin yksin.
Itse tykkään käydä kaupoissa ja mies ei edes halua lähteä vaan jää mieluummin lasten kanssa kotiin, kun päivän ollut jo tavallaan aikuistenmaailmassa ja itse olen päivät lasten kanssa.
Mulla ei ole vakituista työpaikkaa, mutta pariin otteeseen olen ollut lasten väleissä töissä ja nytkin pyysivät kesäks töihin, mutta en ole ilmottanut mitään. Pitävät varmaa ihan tolona mua enkä edes viitti sanoa niille miks en tule kesällä töihin...
Itse nautin tästä ajasta jonka saan olla kotona eikä tarvi mennä tämän maailman uraputkien mukana. Odotan innolla kesää ja uuden vauvan syntymää:)
Vierailija:
että pidetää aivottona tollona, jolla ei muuta elämää ole kuin ne lapset ja koti.Ei tämmösen ison porukan kanssa etes selviäis jos miehen kanssa ei menisi hyvin. Täytyy hoitaa suhdetta, kunnioittaa ja rakastaa myös niinä vaikeina päivinä toista. JA muistaa huolehtia siitä että molemmat vanhemmat osallistuu arkeen. JOka on ollut kyllä meille ihan itsestään selvyys. Ei siinä mies pääse yhtää naista helpommalla. Meillä mies joutuu kyllä välillä ottamaan perheestä isommankin vastuun entä minä.
Ja omasta hyvinvoinnista tulee huolehtia, kun äiti voi hyvin, voi lapsetkin hyvin.
Näissä neljässä tapauksessa kaikki perheet ovat olleet melko varakkaita ja mies " hienossa" työssä eli mies reissaa, istuu palavereissa ja näkee maailmaa (ilmeisesti liikaakin). Samaanaikaan nainen on kotiäitinä aina vaan. Siinä perheessä taas, jossa nainen lähti toisen matkaan, oli lasten teko loppunut " kesken" sairauksien takia ja naiselle jäi aikaa " elää omaa elämää" .
10 lasta.
Mutta siinä perheessä ero ei johtunut siitä miltä se ulkopuolisista ilmeiseltä näyttää, tääkin perhe oli rikas ja mies yrittäjänä paljon menossa.
Nainen oli siinä kotiäitihommassa unelma-ammatissaan, nyt sitten lähti opiskelemaan. Sanoi ettei hänellä ole taloudellista hätää.
Tarjoan samoja palveluita, apuani jne. kaikille tasapuolisesti lapsiuvusta riippumatta.
Ei kannata tässäkään asiassa siis yleistää, että kaikki th, lääkärit jne. olisivat samanlaisia. Sitäpaitsi, tiedän monta suurperheellistä neuvolan terveydenhoitajaakin!
T. Neuvolan th