EIKÄ! Mitä mä NYT teen??!!!
Tlilä ikeesti nolla euroa, ruokaa on kyllä pariks päiväksi, mut seuraavan kerran saan ensi ke rahaa. Soitin diakonille mutta hän on sairaslomalla. En nyt vaan jaksa.... mitäköhän tapahtuu, jos ei vaan ole ruokaa? Viedäänkö lapset pois? :(
Kommentit (36)
sun kaltaisias uskomattoman ihania ja empaattisia ihmisiä sois tässä maailmassa olevan paljon, paljon enemmän! Ja miten mukavaa, että ap pärjää ens viikkoon...
murskaa, kookosmaitoa, juureksia (perunoita ja porkkanoita). Ja myös erilaisia jauhoja ja puurohiutaleita sekä kuivahiivaa. Näistä aineksista loihditte hyvää ja terveellistä ruokaa herkkusämpylöiden kanssa moneksi päiväksi. Eli aina kun on rahaa, niin paljon jotain halpismerkkiä (tyyliin Rainbow) ja kaappi täyteen em. aineksia. Ruokaa riittää, vaikka rahat loppuisi.
mä mietin eka et oisin tarjonnu ap:lle apua mut on itsellä tosi tiukka rahatilanne nyt niin en yksinkertaisesti voi
Teen sen mielelläni, jos minulla on siihen mahdollisuus. Nyt oli.
En halua elää elämääni miettien, entä jos. Uskon hyvään ja sen kierrättämiseen. Kun ihminen saa apua, hän haluaa sitä myöhemmin myös muille tarjota.
Itse saan paljon enemmän siitä, että autan, kuin käännän puukkoa haavassa ja esitän "näppäriä" kommentteja siitä, kuinka asia olisi pitänyt hoitaa. Jokainen meistä joutuu joskus tiukkaan paikkaan ja sillä hetkellä saatu apu pysyy muistissa aina - saattaa jopa muuttaa koko ajattelumaailman.
J
Jo tämä viestikin havahdutti ainakin minua, toivottavasti muitakin.
voisin avustaa n. maksimissaan 30 euroa ruokaan jos joku tarttee.
Ihan mielettömän hienoa että sinunlaisiasi ihmisiä on olemassa!
toivotaan että kukaan vaan ei käytä tällaisia juttuja väärin!
Saat kriisiajan, jossa sulle voidaan kirjoittaa maksusitoomus kauppaan. Sillä saat ostettua ruokaa ja muut tarvikkeet. Alkoholia ja tupakkaa sillä ei saa.
J Olet kyllä mukava ihminen kun autat tuntematonta. Itse tekisin saman jos olisi mahdollisuus.
Minulle jäi niin vaivaamaan sinun tilanne, koska itse monesti ainakin hyvin lähellä samanlaista tilannetta, muta onneksi minulla on sisko, veli ja vanhemmat, joilat voin pyytä apua. Mutta mitä oikeasti tehdä, jos ei ole "turvaverkkoa".
Minun oli pakko palata katsomaan, että miten sinun kävi, koska olisin myös itse ehkä juuri ja juuri pystynyt sen 20 euroakin antamaan.
Sen myös tiedän, että joskus tulee tilanne, jota ei voi ennakolta suunnitella, joten täälläkin esiintynyt "jeesustelu" ei paljon auta, kun oikeasti on hätä käsillä. Ei voi muuta kuin miettiä, että miten empatiakyvyttömiä ihmisiä hekin ovat.
J teki todella hienon asian ja varmasti mioni muukin voisi miettiä, etenkin jeesustelijat, että olisiko itsellä se parin kympin auttaminen ollut niin vaikea asia?
Hyvä tietää, että halu auttaa toisia elää ainakin osassa ihmisiä.
mun mielestä tässä ketjussa vain on harvinaisen asiallisia kommentteja paljon, ei yhtään vitttumaista.
kyllähän näitä samanlaisia onnettomia tilanteita tulee useillakin silloin tällöin eteen,
ja aina niistä sitten jotenkin selvitään,
toiset varautunut paremmin, toiset huonommin,
toisilla parempi turvaverkko ja toisilla ei ollenkaan.
ja joskus kieltämättä muakin nyppii kun nuo tilanteet tuppaa sitten toistumaan turhan tiuhaan tahtiin samoilla henkilöillä, eli siinä mielesä ihan paikallaan muistuttaa että oppii sitten myös jotain hommasta jatkon varalle.
enkä nyt tässä väittänyt että ap toistaisi kuviota välltämättä.
mutta elämä on.
ketjuun, olen siis ap. Meidän tilanne ei parane noin vain, koska olen joutunut hankkimaan melkein kaikki tavarat itse eron jälkeen jne. Meni myös aikaa ennenkuin saatiin tukia. Nyt olen taistellut asianajajan välityksellä exän aiheuttamista laskuista joita meni mun nimissä perintään. Onneksi sain edes osan miehelle, mutta vielä olisi saatavia.
Maksoin molemmille lainaajille takaisin. Olen todella kiitollinen että noin mahtavia, välittäviä ihmisiä vielä löytyy.
Ja kiitos myös heille, joilta olemme lasteni kanssa saaneet huonekaluja yms.
Ja voin vielä tarinamme laittaa tähän.
http://fi.netlog.com/ainaaiti/blog/blogid=182527
jaksoit katsella ja paljon uskoa...
p
ketjuun, olen siis ap. Meidän tilanne ei parane noin vain, koska olen joutunut hankkimaan melkein kaikki tavarat itse eron jälkeen jne. Meni myös aikaa ennenkuin saatiin tukia. Nyt olen taistellut asianajajan välityksellä exän aiheuttamista laskuista joita meni mun nimissä perintään. Onneksi sain edes osan miehelle, mutta vielä olisi saatavia.
Maksoin molemmille lainaajille takaisin. Olen todella kiitollinen että noin mahtavia, välittäviä ihmisiä vielä löytyy.
Ja kiitos myös heille, joilta olemme lasteni kanssa saaneet huonekaluja yms.Ja voin vielä tarinamme laittaa tähän.
ketjuun, olen siis ap. Meidän tilanne ei parane noin vain, koska olen joutunut hankkimaan melkein kaikki tavarat itse eron jälkeen jne. Meni myös aikaa ennenkuin saatiin tukia. Nyt olen taistellut asianajajan välityksellä exän aiheuttamista laskuista joita meni mun nimissä perintään. Onneksi sain edes osan miehelle, mutta vielä olisi saatavia.
Maksoin molemmille lainaajille takaisin. Olen todella kiitollinen että noin mahtavia, välittäviä ihmisiä vielä löytyy.
Ja kiitos myös heille, joilta olemme lasteni kanssa saaneet huonekaluja yms.Ja voin vielä tarinamme laittaa tähän.
Minäkin periaatteesta autan muita, vaikka vähän on itsellänikin. Mutta on minuakin monet kerrat mäessä autettu. Tsemppiä ap, ja toivotaan valoisampaa uutta vuotta sinulle ja lapsillesi.
Kiitos siitä sinulle, että autoit hädässä olevaa.
T.Sivusta seurannut.
Niin yksinkertaista se on. Ei ainakaa meidän perheellä. Nytkin kun itse sairastuin ja jouduin sairaalaan niin talous meni ihan nurin niskoin. Eipä ole meilläpäin soskut tai diakonit auttamassa. Itse on rahat jostain kaivettava, tai sitten oltava nälässä. Tälleenkin eletty reilu kk. Ilman ruokaa siis.