Ilahduttaako lahja aina?

Lapsemme sai 1,5-vuotiaana isovanhemmiltaan 4-6-vuotiaille suunnatun legopakkauksen, eipä lapsi kiinnostunut tästä ollenkaan ja sitten ihmeteltiin että mitä vikaa lapsessa on kun ei lahja innostanut. Nyt kuulin, että lapselle on tulossa 11-16-vuotiaille suunnattu oikeasti haastava legojuttu (lapsi on nyt 7) niin mietin jo että mitenköhän tämän kanssa käy. Varmasti saa lapsi iloisen mielen ja onnistumisen tunteen kun ei tätä saa millään kasattua ilman apuja. Miksei niitä lahjoja voi ostaa lapsen iän mukaan, eiköhän näitä legopakkauksia ole kaupoissa muutaman vuoden päästäkin?!



Lahjatoiveita voi esittää, jos niitä kysytään. Itse pyrin aina esittämään monen hintaisia toiveita, maksimissaan kuitenkin n. 30e hintaisia. Muuten lahjat ilahduttaa, oli ne toiveiden mukaan ostettuja tai eivät, kunhan lapsen ikä ja kiinnostuksenkohteet on otettu huomioon lahjaa ostaessa!

Ja toki myös lelu voi olla järkevä, ikätasoinen, sellainen, jolla lapsi voi leikkiä!



Tuli tuosta edellisestä viestistä mieleen, kuinka meidän poika 3-vuotiaana sai papalta (anopin mies) mikroskooppisetin, joka sisälsi mm. skalpellin ja metyleenisineä...Hienohan tuo oli, mutta...



Nyt meillä on jo teinejä, joilla olisi paljon toiveita, edullisiakin (esim. levyjä). Mutta harmittaa, jos saavat ihan "mitä sattuu", esim. koriste-esineitä, jotka evvk tämän ikäistä... Ja teineillä kun on niin tarkka oma makukin! Ennemmin vaikka sitten astioita tulevaisuutta varten, kumpikin on nimennyt astiasarjan, jota kerää, juuri tuon vuoksi, että tulisi jotain järkevää, eikä näitä koriste-esineitä yms..



Lahjatoiveita toivoisin erityisesti noiden teinien osalta kysyttävän, mutta kun ei...

Toki lahjoja tulee ensimmäisen joulun kunniaksi, mutta vielä näin pieni ei oikein lahjojen ideaa tajua. On vaan ihana katsoa kun toinen on niin onnessaan kun saa leikkiä lahjapaperilla!

Kyllä omat vanhempani kyselevät, mitä lapsellemme voi ostaa, ettei tule oatettua jotain mitä on jo. Meillä on lapsi vielä niin pieni, ettei osaa lahjoja toivoa, mutta voisin kuvitella että monia kouluikäisiä harmittaa eniten ne pehmeät paketi.. ;) Kyllä mielestäni lahja joka on vilpittömästi ostettu on aina ilo saada. Eri juttu jos ostetaan jotain loukkaavaa, esim. henkilön uskoa loukkaavaa. Mutta muistaminen on joulun aikaan tärkeää, korttikin riittää.

Lapseni saavat vanhemmiltaan lahjaksi pari isompaa toivelelua, lisäksi kirjat ja pehmeät paketit. Lelulahjoista lapsia ilahduttaa yleensä ne kovasti toivotut ja pidempään halutut.



Isovanhemmat ja kummit lahjoittavat vaihtelevasti vaatteita, leluja, kirjoja, mitä milloinkin. Toisen puolen isovanhemmilla on taipumus ostaa epäsopivia lahjoja. Eivät kysele toiveita, vaan ostavat mitä itse keksivät. Esim. 3-vuotiaalle vauvan lusikan ja yli 6-vuotiaille tarkoitetun tv-pelin samassa paketissa. Hmmm... Monta numeroa liian isoja vaatteita tai muuten jotain sellaista, mille ei ole tarvetta tai mistä lapsi ei ole kiinnostunut. Nuo lahjat harmittaa etenkin meitä vanhempia siksi, että lapsi on pikku hiljaa jo itsekin alkanut tajuta, että toisilta isovanhemmilta tulee "huonoja" lahjoja. Mieluusti toivoisi että he saisivat kokea antamisen iloa ja saisivat iloita lapsen kanssa yhdessä kivasta lahjasta. Nyt kaiken kunnian saavat nämä toiset isovanhemmat, jotka hyvissä ajoin kyselevät toiveita ja vaatekokoa. Rahallisesti lahjojen ei tarvitse olla isoja, riittää että ne on valittu hyvin.



Kummit kyselevät yleensä toiveita ja ostavat jotain toivottua. Itse esitän lahjatoiveina halvempia juttuja kuin mitä itse lapsille ostetaan ihan siksi, että minusta kummien tai isovanhempien tehtävä ei ole tuhlata rahaa vaan aikaa.

Ostamme mieheni kanssa lapsillemme (2- ja 3-vuotiaat) yhdet lahjat koska paketteja kertyy kuitenkin aina, ehkä vähän liikaakin.



Mielestäni saa toivoa mitä haluaa lapsille, ettei tule samoja lahjoja. Meilläkin kuten monella muullakin toiset isovanhemmat ostavat hyvin epäsopivia lahjoja esim. 1-vuotiaalle tuli 122 cm pyjama ja toinen lapsi sai vauvana olleessaan kovaäänisen lelun jota pelkäsi, sekin oli tarkoitettu paljon vanhemmalle.



Mukavaa olisi, että kummit ja muut tiedustelisivat mitä tarvitaan. Itsetehtyjä lahjoja arvostan kovasti mikäli käsityötaitoja löytyy.



Jos lapsi tarvitsee vaikka sukset niin järkeväähän se on pyytää isovanhemmilta lahjaksi ettei mitään turhaa tulee ja auttaa se lapsiperhettäkin kun ei rahaa mene niin paljon välttämättömyyksiin.

Jotkut lahjat jää kyllä varjoonsa jos paketteja tulee liikaa.



Henk. koht minua harmittaa, jos lahjoja tulee sellaisilta ihmisiltä, joilta ei mitään odottaisi ja jää sellainen olo, että jää kiitollisuudenvelkaan ja pitäisi keksiä jotain vastamuistamista.

Lapset saavat aika vähän etenkään lelulahjoja muilta kuin meiltä vanhemmilta. Lapsen ikätasoinen,kehittävä lelu tai lelusarjan osa ilahduttaa. Myös pelit ja kirjat aina ihania.

Lapset saavat lahjaksi jonkun oman toivomansa jutun/lelun (esim.5v tyttö toivomiaan petshoppeja) ja lisäksi vanhempien miettimiä juttuja joiden tiedetään olevan mieluisia...pelin, kirjan, legoja.



Lähipiiri tietää että emme tykkää turhasta krääsästä, joten harvoin meille edes lahjana sellaista kulkeutuu. Jos toiveita kysytään, kerron mitä lapset toivoneet tai mistä tykkäisivät/mitä tarvitsisivat. Muutoin en toiveita esitä vaan myös lahjan antajalla täytyy saada olla vapaus halutessaan valita omasta mielestään kiva lahja. Osa lahjoista mieluisempia osa vähemmän, mutta lahjoista kiitetään aina ja lapsillekin opetettu että kaikista lahjoista ollaan kiitollisia.



Isovanhemmilta lapset saavat aina jonkun hyötylahjan jota tarvitsevat...esim. sukset,lakanoita,talvipuvun,astioita tms. Kummeilta usein vaatteita, kirjan, pelin tai lapsen keräämää lelusarjan osaa lisää.



Kaikkien lahjojen ajatus ilahduttaa, ei lahjasta voi pahastua. Ajatus on tärkein.

melkein kaikki lahjat ovat meidän vanhempien hankkimia, ja yleensä hankimme kaikille viidelle lapselle niitä lahjoja, joita toivovat. He olisivat varmasti iloisesti ilahtuneita, jos saisivat joskus muiltakin sukulaisilta jotakin, oli se sitten ihan mitä tahansa.

Meillä 7 vuotias saa Spiderman sarjakuvastudion, kun on kova piirtämään ja kasan 11-16 vuotiaille tarkoitettuja Legoja meiltä ja sukulaisilta. Taitaa olla viimeistä vuotta, kun ostan Legoja.

X-boxin hän sai syntärilahjaksi käytettynä, pakettiin kuului myös monta pelejä, kaikkia en heti näyttänyt, vaan hän saa niitä joulupukilta.



Kun taas 1-vuotialle tyttöllemme ei ollut tarkoitus antaa mitään lahjoja, sillä vasta pari viikkoa sitten oli 1v synttärit ja näin olleen hän sai monta lelua, mutta mitähän sen vanhempi veli ajattelee, jos siskonsa ei saakaan joulupukilta lahjoja?

No, onhan mulla vielä huomenna aika ja jopa Uuteen vuoteen asti, sillä meidän lapset saavat vasta silloin lahjoja.

vaikka näin aikuisena ei kai saisi valittaa... Mulle jos anoppi ostais jonku BMI-laskurin, niin voi prkl!

Ainakin tähän asti ona aina ilahduttanut joululahjat ja synttärilahjat. Mikä on oikeastaan mielestäni kummallista.

Miehen poika heitti pienempänä suurinman osan sivuun ja vain yksi tai kaksi lahjaa oli mieluisia. Nykyään 11v tietää, että se on epäkohteliasta ja ei näytä mitenkään jos ei pidä lahjasta. Hänellä onkin paljon leluja ja sukulaisia niitää ostamassa.

Yhteiset lapsemme ilahtuvat jopa vaatteista ja kaikilla leluilla on aina leikitty.

Luulen, että tämän vuotisetkin lahjat saa hyvän vastaanoton. En tiedä mitä kaikkea he saavat. Vakoilukamaa, turles hahmoja, vaatteita, karkkia ainakin.

Totesivat molemmat silloin 6v ja 4v, vaikka pukki ei tuonnutkaan mitään mitä toivottiin, niin silti se osasi tuoda yhtä kivoja juttuja. Kumma juttu. Olivat iloisia joka lahjasta. Ei harmittanut yhtään se ettei toivottuja lahjoja saaneetkaan.

tytöllä epäiltiin pari joulua sitten vielä suklaa-allergiaa. Tytöllä oli ikää 2v. No sai "pikkujoululahjana" mummultaan sitten [u]ison[/] pussin suklaapalloja, niitä mitä voi kuuseen ripustaa. Kyllä oli äiti tylsä tyyppi kun otti pussin pois: syödä ei tyttö niitä olis kuitenkaan voinut, käsissään ei voinut pitää kun ne olisivat menneet rikki jne. Ja mummun selitys oli "eihän se XXXXX niitä saa syödä mutta minä ajattelin että te ne kuuseen olisitte laittaneet... tai no eihän teille kuusta taida tullakkaan..." (asuttiin täyteen ahdetussa kaksiossa johon muutettiin raksa-ajaksi, juu ei laitettu kuusta ja jos välttis piti suklaapalloja antaa kuusta varten niin MIKSI ne piti antaa suklaa-allergiselle 2,5-vuotiaalle?)

meillä muutama vuosi sitten taloudelliseti aika raskasta, ja miehen isä antoi aina joululahjaksi tosi kalliita, mutta meille aivan turhia tavaroita. Jos meihin halusi törsätä, oltaisiin niin mielellään otettu rahana lahja.

inhottavinta on saada kaikki nurkat täyteen roinaa, mitä ei halua. Kysykää aina vanhemmilta, mitä lapselle lahjaksi -- vanhemmat tietävät parhaiten mitä lapsi kovasti toivoo, mistä on tarve, tai esim. mikä kirja-sarja on mieluinen.

Lapseni 1v7kk saa aivan liikaa joululahjoja, kuten jo vuosi sitten sai. Hän on aivan liian pieni ymmärtämään joululahjojen päälle ja hänestä kivoin osa joulussa taisi olla se kun hän sai viedä paketteja muille.



Isovanhemmat äidin puolelta ostivat fp little peopleja ja duploja ja isän puolelta vauvojen leluja. Kummit ja tädit ostivat liian isoja lahjoja äidin mielestä.



Lasta ilahdutti jokainen lahja joka paketista tuli ja äitiä hirvitti lelujen määrä ja myös harmitti turha tavaran kerääntyminen. Äiti toivoisi lapsen saavan "iättömiä" lahjoja kuten legoja, jotka tulisi varmasti säästettyä ja annettua joskus eteenpäin, mutta pääasiassa lapsi saa kaikkea aivan muuta.

meidän lapset ei koskaan saa toisilta isovanhemmilta, eikä kummeiltaan, yhtään mitään. Toki kaikilla lapsilla on moniakin toiveita, eikä me vanhemmat voida niitä kaikkia hankkia tai toteuttaa. Toisilta isovanhemmilta tulee kyllä aina lahja jokaiselle, mutta se on aina jotain hyödyllistä. Pieni lapsi ei välttämättä ilahdu pyyheliinasta tai sukkahousuista, eikä teini-ikäinen puisevasta kirjasta, mikä ei yhtään ole itseä kiiinnostava aiheeltaan.

T

Lasta ilahdutti jokainen lahja joka paketista tuli ja äitiä hirvitti lelujen määrä ja myös harmitti turha tavaran kerääntyminen. Äiti toivoisi lapsen saavan "iättömiä" lahjoja kuten legoja, jotka tulisi varmasti säästettyä ja annettua joskus eteenpäin, mutta pääasiassa lapsi saa kaikkea aivan muuta.

Tämä äiti mietti ihan samaa.. Turhaa tavaraa on meidän lastenhuoneessa jo nyt ihan liikaa, vaikka lapsi on vasta 1v6kk. Hirvittää jo nyt, miltä siellä mahtaa muutaman vuoden päästä näyttääkään... Omat sukulaiseni ovat todella huomaavaisia, kysyvät erittäin tarkasti mitä halutaan ja saatiinkin niitä kaivattuja yöpaitoja, sukkahousuja, kirjoja yms. "tylsiä lahjoja". Miehen sukulaiset sen sijaan eivät kysele ja jopa kieltäytyvät ostamasta sitä, mitä toivomme. Anoppi jo lupasi antaa lahjan rahana, jolla olisimme ostaneet lapselle haalarin, mutta kuinkas ollakaan, kuusen alla oleva jättilaatikko paljastui äänekkääksi ja turhaksi potkuautoksi. Kyllä siinä sai väkisin kiskoa omia suupieliään ylöspäin, nimenomaan kun oltiin kielletty isojen, äänekkäiden muovijuttujen ostaminen.

Minä rakastan ostaa lahjoja ystäville. Tosin ostan vaan niille, joiden kanssa olen paljon tekemisissä ja jotka oikeasti ovat lähiystäviäni. Joskus on käynyt sitten niin, että olen saanut paketin joltakin, jolle itse en ole ostanut. Onhan se vähän noloa, mutta voihan sitä sitten seuraavana vuonna korjata tilanteen tai pyytää vaikka jouluglögille.



Meillä on nyt vähän erilainen joulu siinä mielessä että on 8 kk vanha tyttö. Olen jo ennen lapsen syntymää sanonut sukulaisille ja ystäville, että ei mitään lelulahjoja kiitos. Pehmoleluja en ole ostanut yhtään ja tuolla niitä on nyt sitten sen kymmenen pupua ja nallea. Eli ei todellakaan niitä enempää. Kovaääniset lelut ovat myös kiellettyjen listalla. Meillä on nyt NallePuh auto, joka on oma hankinta kirpparilta. Se saa riittää kovaäänisistä leluista. Muutama äänellinen kirja tosin olisi tervetullut. Nyt niitä on kolme ja kaikki hurjan mielenkiintoisia.



Sukulaislasten lelukasoja katsellessani olen päättänyt, että meille ei saa mitään lelukasoja tulla huoneen nurkkaan. Pair lelua sitten isompana voi tulla aina merkkipäivinä ja jouluna, mutta ei niin, että millään ei ole mitään tunnearvoa. Lapsen pitää oikeasti saada iloita leluistaan. Nyt toivon vaan vaatteita ja itsekudottuja sukkia, lapasia jne. Tai vaikka purkkiruokaa, vaippoja jne. Ne ovat nyt pikkuiselle tärkeämpiä kuin pelit ja vehkeet. Ehkä joku kehittävä puupalapeli tai palikkajuttu vois menetellä.



Työkaverini olivat ihan suutuksissaan, kun kerroin, että jos lapsi saa paljon lahjoja niin laitan ensikontaktin jälkeen niistä osan hyllylle ja otan esiin sitten kun alkaa entiset pitkästyttää. HEistä minulla ei ole oikeutta ottaa lapseni lahjoja tai rajoittaa niiden määrää. Minä olen eri mieltä. Opetan lapseni tyytymään vähään ja siihen, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa. Ja jos eivät ohjeeni lahjojen ostosta mene perille ihmisille, niin kiellän ostamasta mitään tai pyydän rahaa sitten muksujen tilille :)