Muutto erikseen, vaikkei erotakaan...

Siis oikeasti. Monelle pariskunnalle tekisi hyvää elää erikseen hetken aikaa. Ja tiedän että on auttanut monia.



Tiivis monen vuoden yhdessäolo ei anna tilaa hengittää ja miettiä asioita omalta kannaltaan. Vähän vapautta, omia harrastuksia, itsenäisyyttä, niin parisuhdekin toimii taas paremmin.



Rohkeutta se vaatii, kuten olet jo huomannut.

kommentista. Rohkeutta ja uskallusta se tosiaan vaatii... Ensin meillä mies epäröi järjestelyn toimivuutta, mutta nyt epäilys on hiipinyt mun mieleen. Itsepähän menin ehdottamaan. Ja tiedän toisaalta tämän olevan hyvä ratkaisu, mutta toisaalta kyllä epäilyttää ja pelottaa niin pirusti.

kenelläkää kokemuksia?

Eroattehan te jos te kerran ette pysty asumaan yhdessä? Mitä järkeä on tapailla sellaista ihmistä, jonka kanssa ei pysty elämään?



Otahan itseäsi niskasta kiinni: JSSAP

kyse ole siitä, ettei PYSTYTTÄISI asumaan yhdessä. Kyllä me pystyttäisi, jos se pelkästään siitä olisi kiinni. Kyse on muustakin. Siitä, kuten sanoin, että olen ollu epävarma itsestäni ja suhteestamme yms. Että otetaan vähän " etäisyyttä" jotta nähdään lähemmäs, jos ymmärrät. Ero on mun käsityksen mukaan se, että ei olla enää parisuhteessa, ja siitä ei nyt ole kyse, vaan siitä, että hankitaan omat asunnot.



ap.

sitä nyt hyvänen aika ihmisiä, jotka on naimisissa ja elää silti eri osoitteissa! Tai ihmisiä, joilla on takanaan pitkä (vuosikymmeniä) suhde, mutta ovat silti päättäneet asua erilleen.

riitta väisänen asuu erillään ekistään.

Minusta elämään kuuluu muutakin kuin asunto. Aika paljonkin. Elämän voi jakaa toisen ihmisen kanssa, vaikka ei tulekaan töiden jälkeen samasta ovesta sisään joka päivä.



Jos jotain ahdistaa olla yksin, niin se on eri asia. Turha perustella että " kuuluu asua yhdessä" .

9! On jotenkin ihanaa kuulla, että ihmiset ymmärtää tämänkin ratkaisun täällä, koska lähinnä tukea päätökselleni haenkin. Jotenkin tarvin nyt vaan rohkaisua, vaikka tiedän itsekin, et tää saattaa olla meidän suhteen kannalta oikein hyvä ratkaisu.

oli siis ap.

Jos on, silloin en ihan kevein perustein lähtisi testaamaan erillään asumista. Jos taas olette lapsettomia, saattaa se olla kuvailemassasi tilanteessa ihan hyväkin ratkaisu. Oletteko naimisissa? Monelle olisi hyvä ottaa ensin etäisyyttä asumuseron kautta ennen kuin ryntää postittamaan avioeropaperit... Muistakaa hoitaa suhdettanne, vaikka asuttekin erillänne. Niin sillä on mahdollisuudet vahvistua ennemmin kuin hajota. Tsemppiä!

myös sulle, 12. Ollaan lapsettomia kyllä, muuten tottakai tilanne olisi eri. Mutta parempi kai tehdä tää tässä vaiheessa kun sitten, kun niitä lapsia tosiaan on. Etäisyys toiseen voi olla joskus hyvä asia, ja uskon että niitä yhteisiä hetkiäkin osaa sitten arvostaa ihan eri tavalla.

Itse asiassa tunnen montakin paria, jotka on jossain vaihessa eläneet erillään ja palanneet sitten yhteen. Ja ovat nyt onnellisesti keskenään naimisissakin :) Yleensä kyse on ollut vähän yli parikymppisistä, jotka ovat olleet tosi nuorista asti aina yhdessä. Erossa ollessaan he sitten ovat huomanneet, etteivät voikaan elää ilman toista. Vain yksi pari näistä tutuistamme erosi kokonaan.



Kannattaa vain jutella paljon ennen erilleen muuttamista, ettette tule loukanneeksi toisianne esim. sillä, jos käsityksennen sitoutumisen asteesta vaihtelevat... Joskus on varmasti parempi ottaa etäisyyttä kuin tukahduttaa suhde turhiin ristiriitoihin ja ahdistukseen yhdessä asumisesta johtuen. Ja etenkin jos teillä ei vielä ole lapsia, on tuo suhteenne kestävyys erossa eläen minusta parempi tehdä nyt kuin myöhemmin. Riskinsä siinä on, mutta elämä on. Riskinsä on myös yhdessä pysymisessä, jos se kerran ahdistaa. Toivottavasti teidän tiet palaavat takaisin yhteen ja olette asumuseron jälkeen läheisempiä kuin koskaan. Ja jos ette palaa yhteen, on teille joku toinen ehkä sittenkin Se Oikea.

on helpottavaa kuulla. Ja tiedänhän itsekin, että tää varmaan tekee hyvää meille. Jotenkin tällasten muutosten edessä sitä vaan tuntee olonsa niin epävarmaksi ja voimattomaksi. Meistähän se on kiinni, miten tässä käy.

sanoin miehelle juuri samaa-



uusi miniasunto, kaksio, olisi vaan maksanut 100 tuhatta e pk-seutu ja unohdettiin ainakin vähäksi aikaa--



ps.

anopilta jää kohta perintökaksio...odotellaan siis sitä...

hommasin töiden takia kämpän toiselta paikkakunnalta.

Parisuhde kukoisti. Mut samalla mies viritteli toisen parisuhteen omalla paikkakunnallaan ja erohan siitä meille tuli.