Missä lapsesi ikävaiheessa olet jättänyt rattaat pois käytöstä?

Meillä 3,5 vuotias tyttö ja vielä mennään rattailla kaupungille ja markkinoille, juuri oltiin messuilla Messukeskuksessa ja kun haetaan kävellen hoidosta.



Rattaat olen ottanut mukaan koska ei hän jaksa kävellä koko aikaa ja joskus ollaan reissussa niin pitkän aikaa että päiväunet ottaa rattaissa.



Ikean ostoreisuille en ole enää ottanut rattaita kun neiti tykkää olla kuitenkin sen tunnin siellä leikkinurkassa.



Kovin pitkää aikaa ei enää tarvita, todella pitkiä matkoja jo jaksaa kävellä.

Hidastahan se liikkuminen vielä kaupungilla on, ja joskus pitää kantaa, mutta yllättävän pitkiä matkoja jaksaa jo kävellä. Myös yksi eläinpuistoreissu tehtiin tässä talvella niin, että rattaat ja pulkka oli kyllä mukana, mutta poikanen sinnikkäästi käveli itse.

Lapset nyt 4v ja 6v, asumme Helsingin keskusta-alueella ilman autoa ja kävelemme paljon, sekä pyöräilemme ja käytämme joskus julkisia. Rattaat olis vaan hankalat, helpompaa kävellä käsi kädessä.

mutta väsyneenä matkanteosta ei tule mitään enkä jaksa kantaa lasta pidempiä matkoja, etenkin jos on yhtään mitään muuta nyssäkkää mukana. Hyvä ja hyvä kun jaksan edes ruokaostokset kantaa kaupasta kotiin - siinä rattaat ovatkin hyvänä apuna.

Kyllä ne lapset jaksaa yllättävän hyvin kävellä. Taitavat vaan usein olla mukavuuden haluisia, kun rattaat on matkassa. Aika isoja näkee välillä työnnettävän. Kummastuttaa joskus. Meilläkin nyt vielä 4veenä päikkäriaikaan en lähde ehdoin tahdoin lasten kanssa mihinkään.

Samaa luokkaa kuin se, että 3-vuotiaalla on vaippa.

Vierailija:

Samaa luokkaa kuin se, että 3-vuotiaalla on vaippa.

meillä esikoiselta jäi rattaat kokonaan pois ennen neljättä ikävuotta, siihen asti oli mukana ikään kuin turvalaitteena, jolla lapsen voi kiikuttaa pois maisemista. Tämä lapsi ei koskaan kävellyt käsi kädessä eikä yleensäkään samaan suuntaan muiden kanssa. Kun oppi ajamaan pyörällä ilman appareita, niin se pelasti homman.



kakkonen käveli mallikkaasti rattaiden vieressä, mutta ei suostunut hänkään pitämään kiinni kädestä vaan rattaista, joten niitä tyhjiä rattaita työnnettiin jonkun aikaa, kunnes ne vaihdettiin taas vaunuihin. kakkonen siirtyi seisomalaudalle 2v4 kk iässä



kolmas on kävellyt kaikkein varhimpana, juoksee muiden perässä ja samaan suuntaan kuin muut. Häneltä jäi rattaat kokonaan pois alle kolmen vuoden iässä, ja hän kykeni tuolloin kävelemään neljän kilometrin matkoja.



Päiväunia meidän perheessä ei ole koskaan kunnioitettu. Silloin nukutaan kun ollaan kotona tai autossa tai siihen on muuten tilaisuus, reissussa ei nukuta. Meillä siis ei myöskään mitään ilta ja aamu rytmiä. Se on mahdollistanut rattaiden mielestäni aika varhaisen pois jäänniin

Mikä ihmeen kiire teillä on? Ja kunhan te saatte liikuntanne, ei lapsella ole väliä?!

Meillä ei ainakaan sen ikäisiä ole rattaissa kuskailtu, 3-vuotiaita poikkeustapauksissa. Eivät siitä ole pilalle menneet, liikunnallisia lapsia ovat.

Iso ja vilkas koira ei jaksa odottaa 3-vuotiasta, joka kävelee milloin mihinkin suuntaan. Lyhyillä lenkeillä lapsi jaksaa melko hyvin kävellä mukana, mutta yleensä jossain vaiheessa alkavat ojan pohjat kiinnostaa enemmän. Rattaissa ei suostu istumaan, joten odottelen aikaa, jolloin oppii ajamaan kunnolla pyörällä.

mutta jos olen yksin lasten kanssa liikenteessa, niin istutan rattaisiin. Paljon turvallisempaa meille kaikille. Asumme ja liikumme paljon isossa kaupungissa. Toivottavasti jarkiintyy kuitenkin tuohon 3 ikavuoteen mennessa, ettei tarttis tyonnella enaa tuplia silloin.

Entä jos lapsi ei jaksakaan kävellä, ryhtyy hankalaksi ja omat kädet ovat jo täynnä kasseja? Vai tuleeko tällaisia tilanteita ollenkaan kenellekään?

Tyttö on nimittäin niin kova karkailemaan, etten uskalla ottaa riskejä sen suhteen.

Ihan vain sivuhuomatuksena..

Minulla ei ole ajokorttia ja liikun siis lapsen kanssa _aina_kävellen. Kotimme vieressä ei ole puistoa tai muutakaan leikkipaikkaa, joudumme siis aina kulkemaan jonkinmoisen matkan päästäksemme puistoon. Usein tyttö käveleekin reippaasti menomatkan, mutta riekuttuaan puistossa aikansa, ei välttämättä jaksa kävellä enää takaisin. Minunko siis pitäisi kantaa hänet takaisin kotiin vain siksi että rattaiden käyttö on jotenkin noloa??



Puhumattakaan siitä jos täytyy samalla reissulla käydä kaupassa, kantaisin siis ruokaostoksia ja lasta?



Täällä pikkukaupungissa julkinen liikenne on huonoa, siihenkään ei voi turvautua. Pitäisikö minun siis pysytellä n. kilometrin säteellä kotoa, koska AV -gurujen mielestä kolmevuotiasta ei enää saa kuljettaa rattailla-what so ever...



Anteeksi nyt tää pitkä teksti, mutta alkoi todella sapettamaan. Eihän ne teidän 2-vuotiaat tietty tarviikkaan rattaita, koska pääsevät kätevästi farkkuvolvon takapenkillä paikasta toiseen!

hyvin tuo näyttäisi jaksavan kävellä..

lapsilta, joiden perheessä ei koskaan ole kävelty yli kilometrin matkoja yhden päivän aikana.



Mutta muakin kiinnostais, miten aikaisin jotkut ovat pärjänneet ilman rattaita. Olis uusien hankinta edessä, mutta toi 1,5-vuotias kyllä kävelee aikas reippaasti ja istuu niissä harvoin, joten tarvitaanko vai onnistuisiko sinnittelemään noilla rikkinäisillä pari kk vielä ja sitten lopettaisi rattailun vallan. Esikoinen tarvitsi pitkillä matkoilla melkein kolmevuotiaaksi.

Käymme välillä toisella puolella kaupunkia asuvien kavereiden kanssa leikkimässä, enpä kyllä luottaisi siihen että 3v. kävelisi 4 km, touhuisi kavereiden kanssa muutaman tunnin ja sitten kävelisi 4 km takaisin kotiin.

nämä päivittäiset leikkipuisto - lähikauppa - kotipiha kävelyt jaksaa kyllä jo kävellä vaikka sekä kauppaan että laikkipuistoon on n 1km.



Ensi viikolla ollaan lähdossä pitkäksi viikonlopuksi kaupunkimatkalle keski-eurooppaan ja sinne meinattiin kyllä vielä rattaat ottaa mukaan.