Lue keskustelun säännöt.
Nyt en enää anna kaverilleni anteeksi (vaikkei tajuaisi varmasti pyytääkään...)
20.02.2008 |
Hän soittaa aina ensiksi minulle kun on joku ongelma. Saahan hän kuuntelevan korvan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kun asiat menee paremmin, niistä hän ei vaivaudu kertomaan.
Hän ilmoitti pari viikkoa sitten, että hänen lapsellaan epäillään erittäin vakavaa ongelmaa terveydessä ja sai minut huolesta suunniltani. Hän sanoi purettuaan sydäntään, että ottaa yhteyttä kun jaksaa taas puhua. Tulkitsin sen niin, etten viitsinyt heti udella. Eilen oli pakko kysyä tilannetta, kun en ole saanut kunnolla nukuttua kun olen pelännyt lapsen puolesta. Lapsella ei ole kuulemma hätää. Sai tietää, että kyse on väärästä hälytyksestä - kaksi päivää sen jälkeen kun oli huolestuttanut minut.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun ihan vastaavaa tapahtuu, mutta nyt hän kohteli minua mielestäni liian törkeästi. Olen ihan turhaan ollut kauhuissani.
Kommentit (4)
Jos soitin joskus itse tälle " ystävälle" , sain aina huomata soittaneeni väärään aikaan. Sen sijaan kun hän soitti, minun piti aina olla valmiina kuuntelemaan hänen ongelmiaan. tilanne alkoi käydä voimilleni, kun olin ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomalla. " Ystävä" tiesi, että olen päivisin kotona ja soitti aina päivällä - tuohon aikaan lankapuhelimeen eli en voinut olla vastaamatta. Puhelut käsittelivät vain ja ainoastana ystäväni omia ongelmia ja joskus vaikka puhuin vauvastani, sain osakseni vähättelyä. Kerrankin hän soitti, ja sanoi päättäneensä ettei enää tee lapsia ja kertoi, miten ihanaa hänen elämänsä on nyt, kun ei tarvitse hoitaa mitään vauvaa!! Siis tällaista kertoi minulle, pienen vauvan äidille :-(.
On ollut helpotus jättää tämä ihminen elämästäni, en ole ikävöinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on joskus käynyt myös siten, että joku kertoo jotain kamalaa ja sitten minä olen huolissani - aivan turhaan.
Yleensä puhun kuitenkin mieluummin parin muun ystävän kanssa omista asioistani.
Ongelma on minusta se, että hän ei ymmärrä kertoa, kun tilanne on parempi. Olen monta kertaa ollut huolissani ihan turhaan. Nyt hän huolestutti minut niin vakavalla asialla, että olen todella kärsinyt miettiessäni mitä lapselle käy. Miten hänelle ei tullut mieleen kertoa, että ei olekaan hätää vaikka varmasti tajusi puhelimessa minun puhjetessa itkemään, että minä ajattelen asiaa ja pelkään! Hän piti minua melkein kaksi viikkoa epävarmuudessa ja sittenkin piti olla itse kysymässä mikä on tilanne. Ihan kuin kiusallaan tekisi noin.
ap
Jaksaako ikinä kuunnella sinua, huoliasi tai mahtavia hetkiäsi? Jos ei, nakkaa mäkeen moinen ystävä.