Lue keskustelun säännöt.
En melkein uskoa silmiäni (tai nenääni).
09.04.2008 |
Palasin juuri äsken kotiin viikon kestäneeltä työmatkalta joka oli kaikkea muuta kuin lomailua. Mies oli lasten kanssa kotona yksin (kuten minäkin lukuisat kerrat miehen työmatkoilla). Mikä minua odottikaan täällä (odottaa ennelleen) hirveä sotku läpi talon ja keittiö on kuin pommin jäljiltä, ihan oikeasti saastainen. Hellalla on viime viikolla ennen lähtöäni tekemä lihakeiton jämät kattilassa aivan homeessa, homeisia jogurttipurkkeja, astioita kaikki aivan likaisina pitkin poikin keittiötä ja olohuonetta. Roskia ei ole vaivauduttu viemään. Pitää myöntää että itku pääsi, tekisi mieli mennä ovesta ulos ja lähteä pois. Mietin että onko tämä joku kosto mieheltä nyt kun minulla on uusi työpaikka jossa etenemismahdollisuudet ovat hyvät ja kun nyt olin työmatkalla. Mies on pärjännyt lasten kanssa aina loistavasti ja kodinhoidon kanssa myös ennen jos jostain syystä olen ollut pois, eli uusavuttomuudesta eikä laiskuudesta ole nyt kysymys. En ymmärrä ja kaikki kotiinpalun ilo haihtui savuna ilmaan. Lapset alkaa kohta tulla koulusta ja päiväkotilaiset hakea. Ei oikein nyt nappaa.
Kommentit (20)
Miehes on vastuuton ja lapsellinen... Taitaa kyllä olla kateellinenkin sun työlle. Mitä hommia se itse tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä, että miehesi ei hyväksy työmatkojasi.
Mutta voithan sinäkin jättää kaiken tekemättä, ainakun mies on työmatkalla? Pidettiin vähän lasten kanssa hauskaa...
Ei voi nämä jutut olla yksipuolisia. Hommat hoituu, kun mies on matkalla. Mutta kun sinä olet matkalla, niin ei hoidukkaan.
Pidä tiukka linja!!
ne miehet on
Munkaan ei tarttenu ku mennä pariks tunniks illassa kouluun niin johan alko kitinä kuinka mies ei saa tarpeeks huomiota ja kuinka hänen elämänsä on muuttunu ihan helvetiks :D
ylempi toimihenkilö, jolla parempi palkka kuin minulla. Tosin uudessa työssäni minulla on paremmat ylenemismahdollisuudet, joten olenkin nyt miettinyt että voiko miehelle tosiaan olla noin kova pala jos vaimo menee jossain vaiheessa urallansa " edelle" miehestänsä. Tässä asiassa voi tosin painaa sekin että miehelle tarjottiin pari vuotta sitten suhtkoht samanlaista työtä kun mitä nyt itse teen (jossa olisi ollut samat mahdollisuudet), hän ei kuitenkaan ottanut työtä vastaan koska oli tyytyväinen vanhaan työhönsä.ap
Miehen kanssa yritän saada kunnon keskustelun aikaiseksi ja ehkä tule tänne taas jauhamaan myöhemmin. Hyvää päivänjatkoa kaikille! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä itse ymmärrä miten se nyt muka ylpeyden päälle kävisi, jos vaimo saa hyvän homman. Pitäisi olla ylpeä toisesta, jos oikeasti toista rakastaa eikä ruveta käyttäytymään kuin pelle.
Oma mieheni on ollut tosi ylpeä omasta ylenemisestäni.
Miksi miehen on niin vaikeaa tajuta, että samat säännöt koskevat molempia? Jos vaimo hoitaa kodin ja lapset miehen työmatkan aikana, sama pätee myös toisinpäin.
Miksi ihmisten täytyy ihan tahallaan aiheuttaa kitkaa parisuhteeseensa, kun tavallisessa arjessa on ihan tarpeeksi työmaata ja pohdittavaa muutenkin? Ja tässä viittaan siis juuri ap:n kuvailemaan " mielenosoitukseen" , mikä hemmetti siinä on se hyöty!!??
Tsempit vaan ap:lle, yrittäkää saada asia puhuttua halki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällaista ei ole tapahtunut koskaan. Matkalta soitin kotiin joka päivä, mies vaikutti ihan normaalilta, samoin lapset. Ymmärrystä heruisi jos lapset olisivat vaikka olleet kipeinä ja miehellä kiire sen vuoksi. Mutta eivät ole olleet. Tämän on pakko olla jokin aivan järjenvastainen mielenosoitus. Lapsiakaan en oikein osaa moittia, koska ei ole heidän velvollisuus pitää taloa pystyssä kun jompi kumpi vanhempi on poissa. Mies on näköjään heti ottanut lähtöni jälkeen linjan että nyt ei tehdä mitään. Lapset hoitaa oman osuutensa normaalisti jopa oma-aloitteisesti ja viimeistään kun vähän patistellaan. ap
Meillä se sotku on siis kaapeissa rasvaisia sormenjälkiä ja muruja lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasen ikävän luoneenpiirteen omaan että muistuttaisin asiasta vaikka kaksi vuotta. Siivoaisivat sitten vaikka tuntia ennen tuloani, mutta tuollaista en siedä. Kai se on myös jonkinlaista auktoriteettiä. Eikä meillä todellakaan olla mitään siisteysintoilijoita, mä kyllä antaisin miehen kuulla kunniansa tuossa tapauksessa. Aikuinenhan on vastuussa myös lasten tekemisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään uutta tästä aiheesta, saitteko puhuttua?
Jätäppä ne roskat ja paskat siivoomatta hae lapset ja lähtekää ulos tai syömään muualle!! Siivotkoon mies!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt teet niin, että valjastat koko perheen siivoustalkoisiin, kun kerran ovat poissaollessasi porsastelleet kämpän tuohon kuntoon. Jos teillä kerran on jo kouluikäisiäkin lapsia, niin jaat hommat sekä miehelle että lapsille. Ja itse toimit lähinnä työnjohtajana, et siis tee kaikkea työtä sotkijoiden puolesta.
Tsemppiä! :)
Nyt ulos ja pois sieltä! Tuutte sit vaik illalla....
No et ainakaan ala siivota. Haet lapset ja menette ulos syömään. Mies siivotkoon sillä välin tai heti kun palaatte kotiin. Ja jos lapsista joku on sen ikäinen, että tajuaa myös saastaisuuden, sais auttaa kyllä isää siivoamisessa kun on ollut mukana sotkemassakin.
Mutta siis vastuu nyt isälle, eihän tuollaista saa toiselle tehdä!!!!
odottelen lapset kotiin ja lähdetään ravintolaan. Miehelle laitan tekstiviestin että " Menimme ulos syömään kun kotona ei ollut ruokaa eikä puhtaita astioita. Tekisitkö asialle jotain?" ap
kolmasluokkalainen ja sitten pienemmät 4 ja 6 vuotiaat. Koululaiset saa kyllä hiukan kuumotusta tästä sotkusta myös, tapana ollut että jokaisella on oma pieni hommansa. ap
onko täällä paikalla ketään joka eilen kommentoi tätä ketjua. Tosiaan, menin sitten lasten kanssa syömään ulos ja kyselin lapsilta että olipa aika sotkuista, miksiköhän? Lasten vastaus oli jotain " en mä tiedä, en edes huomannut" ja " iskä sano et nyt pidetään hauskaa" sekamelskaa. Kun sitten oltiin syöty ja lähdettiin kotiin niin mies oli siellä ja hiljalleen siivoili sotkujansa. Kysyin että oliko ollut kamala kiire nyt kun olin poissa? Vastauksena sain " ei kun tällaista tämä vaan nyt tulee olemaan jos sulla alkaa noita työmatkoja olee enemmänkin!" Anteeksi mitä? Suutuspäissäni kivahdin ensin että ahaa no niin tulee sitten kai, mutta onneksi se on sitten sun ihan uus ja oma osoite jonne lapset tulee työmatkan ajaksi ensi kerralla .Yritän sitten käydä aiheesta keskustelua että mikä nyt on, vaivaako tämä uusi työpaikkani näin paljon (luulisi olevan koko perheen kannalta hyvä asia, lisäksi näin pitkiä työmatkoja on enintään 3 vuodessa) mutta mies ei suostunut keskustelemaan, sanoi vain että tällasta tää sit on. Loppuillan äijä mökötti ja vaikka kuinka yritin saada kunnon keskustelua aikaan niin eipä auttanut mikään. En vaan ymmärrä! Tänään aamulla ennen töitä mies oli ihan normaali ja jutteli niitä näitä, itse olin sen verta käärmeissäni etten osallistunut. Olen tähän asti pitänyt miestäni normaalia fiksumpana kaverina, sellaisena joka on aina tukena ja turvana, vaan nyt alan miettimään uudelleen.