Köyhien lapset

Mä uskon että meilläkin olisi ollut parempi joulu jos se tunnelma olisi ollut jotenkin mukavampi. Viis lahjoista. Mutta kun ois ollut jotenkin aitoa ja mukavaa:). Mutta meillä kotona oli aina jotenkin ahdistavaa, äidistä johtuen:((. Äiti oli jotenkin aina niin joulunviettoa vastaan ja aina aikaisin alkoi motkotus siitä, miten kallista kaikki on ja turhaa ja plaa plaa plaa.



Olisihan äitinikin voinut hoitaa tuon asian toisin. Olisi voinut lopettaa sen rahoista motkottamisen. Kysellä lapsilta että mitä todella haluavat, hankkia vaikka se YKSI mieluinen lahja sitten eikä viisi krääsälahjaa. Tai vaikkapa juuri luoda tunnelmaa jollain tavoin, piparien yhdessäleipominen, askartelu tms.



20

Ja joululahjat olivat suht vaatimattomat. Mutta minulla olikin taito esitellä sitten nämä lahjat puheissani koulussa että kuulosti siltä kun olisin saanut mitä mahtavimmat lahjat :-)

Se että oltiin köyhiä, sille en voinut mitään, mutta ei sen takia tartte olla tyhmä. Muutenkin osaan aina esittää asiat tarpeen tullen niin että kaikki on mitä loistavammin. Eli korostan aina niitä hyviä asioita ja jätän mainitsematta huonoja.

Ja mitä parasta, kun näin tekee, niin myös omassa mielessä asiat alkavat näyttää tosi positiiviselta, ja siitä saa taas voimia, ja alkaa ajatella että "hitto, mullahan menee aivan mielettömän hyvin!" :-)

Mulla jotenkin tämä nykyinen kulutushysteria tekee pahaa. Mitataanko kaikki materiassa, jo lapsilla? Sairasta.



Joulun ajatus on mielestäni yhdessäolo, kiirettömyys, rakkaus. Ei se tavarapaljous. Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos ei mikään lahjamäärä riitä.



Itse yritän lapsipuolilleni opettaa sitä, mikä on joulussa, ja elämässä, oikeasti tärkeää. Ja samaa aion opettaa tulevallekin lapselleni.



Ja sitäpaitsi hyvien lahjojen ei tarvitse olla kalliita. Yksi parhaista lahjoista voi olla antaa lapselle selvä joulu. Itse kahden rappioalkoholistin lapsena osaan arvostaa sitä. Oman lapsuuteni paras joululahja, ja jonka muistan vieläkin elävästi, oli ruokapaketti seurakunnalta. Pahvilaatikko täynnä ruokaa, siitä tuli nälkäinen lapsi hyvin onnelliseksi. Jotenkin sen jälkeen kaiken maailman äkspoksit ja brätsit sun muut tuntuu aika turhalta...

Saimme aina jouluksi seurakunnalta lahjakortin, jolla sai ostaa ruokaa. Mutta siitä huolimatta meillä oli mukava joulu. Jostain vanhempani olivat aina saaneet rahaa sen verran, että jokainen lapsi sai muutaman lelun, loput olivat hyötylahjoja. Juuri niitä pooloja, yöpukuja, verhoja, joita muut saivat kun tarvitsivat, me saimme ne jouluna lahjaksi.

Se että on hauskaa yhdessä esim. pelataan jotain lautapeliä yhdessä tms. Ei niinkään lahjojen määrä.

puhtaat vaatteet, aina ruokaa?



Mä en usko, että lapset ovat kuvaamiasi materialisteja.



Meillä ei ole varaa ostaa lapsille kovin paljon lahjoja, eikä matkustella. Siitä huolimatta uskon ja toivon, että lapsillani on hyvä joulu.

T.2

Kuuluin siihen joukkoon, joka sai sen barbin ja jotain muuta- ei oltu rikkaita mutta rahat riitti kuitenkin hyvin jouluun.

Omille lapsilleni on tarjota myös hyvä joulu- tosin ihan eettisistä syistä sitä leluvuorta ei kasata, vaan jotakin unelmakivaa saa ja sitten on järkeä ja yhdessä tekemistä.

Auttaisin mielelläni- mutta kun on joulukeräyksiin vienyt tavaraa ja antanut rahaa, niin mitä käytännössä voi sitten tehdä? Lasten ylimääräisiä leuja myyn halvalla kirppiksellä, ja vaatteita annan tutuille lapsille. Ja toivon todella et kaikilla lapsilla olis hyvä, onnellinen joulu. En vaan tiedä miten voisin auttaa- löytää niitä köyhimpiä perheitä? Ja kun heitä on paljon, niin en kuitenkaan pysty auttamaan kuin pientä osaa?



Jonkunverran on mielestäni kyllä kiinni vanhemmistakin. Jos ei oo rahaa mihinkään, se on ihan oikeesti ankeaa, mut myös se, miten vanhemmat suhtautuu materiaan ja arvostaa muita asioita, vaikuttaa. Mulla on paljon hyvätuloisia tuttuja, muttei kukaan laita rahojaan kaikkeen tähän peli- elektroniikkahörvellykseen.