Köyhien lapset

T. insesti isän lapsi, äiti alkkis

Ootko kakkonen tyhmä vai lukutaidoton?

..kun katkerana muistelee tuollaisia.



Monet vanhemmat ostavat lapsilleen kaiken mahdollisen, koska ovat itse jääneet leluista paitsi enemmän tai vähemmän. Eivätkö he ajattele että ehkäpä sillä oli tarkoitus, miksi eivät saaneet kaikkea mitä tahtoivat? Elämässä kun ei tunnetusti mitään saa ilmaiseksi ja varsinkaan ilman kovaa työtä.

os on vähään tottunut, ei haittaa, vaikkei se uusi brats ole myyntipakkauksessaan

se kunon suomessa vain kaventunut ja kaventunut, todella epäreilua ja vääristää yhteiskuntaa.



Mielestäni kuitenkin rikkain 10 % saisi tinkiä otioistaan ja kannustimistaan. Ei Suomessa eikä kokomaailmassa ole ihmnisiä, joiden arvon on 20 M€ vuodessa. Kaikki palkkajohtajat joiden tulot ylittävät 500 000 €/a voisi mennä itseensä ja yritysten omistajien eli osakkeiden omistajien tulisi kohtuullistaa moiset öky-tulot.



Toisaalta köyhintä 10 % on oikeasti potkaistu päähän, mikäli oma köyhyys ei ole suoranaisesti itseaiheutettua, jolla takoitan laiskuutta, alkoholismia tai muuta vastuutonta käytöstä. Töihin pitäisi kannustaa näiden köyhimpien osalta, jonkinlaisella bonuksella. Esim. pienipalkkatiöihin valtio osallistuisi kohtuullisella "lisä-bonuksella". Näin paleluiden hinta olisi keskivertokansalaisen ostettavissa ja ehkäistäisiin pienipalkkaisten paha palkkakuoppa. Näin luotaisiin myös lisää palvelualojen työpaikkoja. Täsää yhteydessä kannatan tulonsiirtoja



Muuten jäljelle jäävä 80 % on liian tasapalkkaista sakkia, eikä kannusta tekemiseen tai kouluttausumiseen, tältä osin tuloerojen tulisi kasvaa.



Itse koitan karsia joululahjoja, jotta joulusta jäävä maku lapsille olisi muutakin kuin lahjahelinää.



Tunne ja tunnelma on tärkeintä ja yhdessäoleminen.



Kyllä köyhin kansanosa joutuu joulunakin tinkimään lahjoista, itsekin iloitsin aikoinaan saatuani joululahjaksi uusia vaatteita. No en oikeasti silloin nini hirveästi osannut iloita niistä, kaverit kun saivat "oikeita" lahjoja, mutta vaatteita ne lahjat lähinnä meillä olivat.

Näin ihmisille annetaan OIKEA mahdollisuus tasavertaisuuteen. Raha ei tee onnelliseksi eikä Suomessa kuolla nälkään, mutta tosiasia on, että suhteellinen köyhyys aiheuttaa todella voimakkaasti syrjäytymistä ja henkistä pahoinvointia.

Esimerkkinä koulumaailma. Lapset viihtyvät kaikkein parhaiten koulussa, joissa ihmisten taloudellinen tausta on suht samantasoinen. Kukaan ei jää syrjään sen takia, että jollain olisi huonommat taloudelliset resurssit esim. harrastuksiin, vaatteisiin jne.

vaikkapa kirjoitustaidon opettelulla.

Äitini oli yksinhuoltaja ja pieni palkkainen semmoinen. Teki kaikkensa, mutta usein rahat rittii vain ruokaan ja asuntolainaan.



Lähisuvussa oli paljon alkoholiin taipuvaisia kuten edesmennyt isänikin.



Joten joulut meni miten meni sain lahjoja, mutta en yhtä hienoja enkä kalliita kun kaverit. Ja aina yksi joulunpyhistä meni viinahuuruissa, mutta mieluummin lähisuvun seurassa kun minä ja äiti kahdestaan kun oli joukossa niitä selviäkin.



Jos joku täällä vähättelee sitä, että mitäs sitten jos et saanut yhtä kalliita lahjoja yritäppä arvata miltä tuntuu 12-15 v tytöstä kun sua kiusataan nonstoppina vaan sen takia, että olette köyhiä.



Silti en osta omille lapsille mitään kalliita lahjoja vaan sen takia kun kaverit saa vaan lahjat ostetaan tarpeen mukaan. Yritämme löytää tästä välistä sen sopivan määrän.

mutta jos yhtään viitsii valmistautua etukäteen jouluun, niin lapset saa kyllä melkein mitä tahtovat(toiveet kuitenkin aika pieniä), eikä myöskään jouluruuat puutu pöydästä! Taitaa olla vanhempien rahankäytössä vikaa jos lapset jäävät ilman paketteja!!!

Hyvin köyhän perheen äitinä voin vakuuttaa, ettei joululahjojen määrän tarvitse olla kiinni varallisuudesta. Olen itse päättänyt kasvattaa lapseni ymmärtämään, ettei lahjojen määrä, ulkomaan matkojen määrä tai mikään muukaan ulospäin näkyvä maallinen mammona tai sen puute kerro ihmisen tai perheen rikkaudesta tai köyhyydestä. Nykypäivänä jokainen voi hankkia lapsilleen mainosten mukaisia kulutustuotteita, ainakin velkarahalla, mutta eivätkaikki ihmiset halua hankkia kaikkea kivaa.



Meillä painotetaan joulurauhaa, ihmissuhteita, rakkautta ja välittämistä. Tuon tuosta keskustelemme lastemme kanssa maallisen mammonan merkityksestä nykyihmisille. Lapsemme ymmärtävät kyllä, etteivät kaikki rikkaat ihmiset hamstraa tavaraa kuin viimeistä päivää. Joillakin ihmisillä kun arvot ovat jotain muuta kuin tavaraa.



On tärkeää kasvattaa lapset siten, etteivät he sido oman arvon tunnettaan tavaraan tai menestymiseen. Kasvatustehtävä on vaikea, muttei mahdoton. Köyhällä se on mielestäni helpompi kuin rikkaalla. Ei edes ole kiusausta palkita lasta rahalla tai tavaralla tai ulkomaanmatkalla.



En usko, että lapseni joutuvat kärsimään koulussa, kun eivät saa joululahjoja mielin määrin. Totta kai heidän tekisi mieli sitä ja tätä, joululahjatoiveita olisi kyllä, muttei heidän maailmansa kaadu, vaikka naapurin ville saakin satakertaisesti materiaa. Kuluttamisellahan ei ole ylärajaa. Myös se törkymateriaa ylettömästi saava pikkuskidi kokee kateutta ja pettymyksiä. Joku päivä hänelle ei riitä joululahjaksi maailmanympärysmatkakaan. Kuuhun sitten seuraavaksi?



Minun lapseni osaavat iloita myös pienen rahan lahjoista. Eniten he kuitenkin nauttivat mukavasta yhdessäolosta ja kiireettömästä ajasta.



Kyse on asennekasvatuksesta. Sitä tehdään keskustelemalla ja olemalla esimerkkinä omalla jälkikasvulle. Sääli niitä naperoita, jotka kasvatetaan jo vauvasta saakka ryykäämään mukaan massakerskakulutukseen. Heillä ei ole isonakaan pokkaa poiketa massasta ja elää ja olla omalla tyylillään. Maailma on täynnä turhaa tavaraa, sitä ei ole pakko saada!



Itse olen kotoisin köyhästä perheestä, ja olin kyllä välillä aika kateellinen serkuillekin, he kun saivat kalliita joululahjoja joka armaan joulu. Mutta kiitos isän ja äidin, opin arvostamaan muita asioita kuin materiaa. Se pikkulapsena kokemani kateuskin opetti paljon. Oli pakko miettiä ja pohtia elämän arvoja. Jotkut materiaan tunteensa suuntaavat eivät ehkä koskaan ehdi miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.

ja mies painaa pitkää päivää ja viikonloppuja jotta sais 1500-1900/kk.

On todella huonososaisia, köyhiä, jotka sitkuttelevat toimeentulon rajoilla.



Sitten on valtaosa porukkaa, vähintään ammattiin koulutetut työssäkäyvät (mukaanlukien "tavalliset" akateemiset) jotka elelevät jotakuinkin mukavasti.



Sitten on pieni osa todella rikkaita ihimisiä. Nämä ovat joko perineet omaisuutta, rikastuneet sijoituksilla tai onnistuvat puljaamaan tulonsa pääomatulojen kautta (=pieni veroprosentti kovista tuloista, mikä ei tuloverotuksessa onnistu). Tähän ryhmään ei pelkkää työtä tekemällä pääse.

menestyksekkäästi. Maailman suurimman ihmislaboratorion tuloksen todettiin, että se ei kannata. Tämä tulos on erittäin menestyksekäs ja ansioitunut tutkimustulos. Koitetaan ottaa opiksi.



Tuloeroja tulee kasvattaa, mutta jokaiselle tulee antaa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omiin tuloihinsa.







i]Näin ihmisille annetaan OIKEA mahdollisuus tasavertaisuuteen. Raha ei tee onnelliseksi eikä Suomessa kuolla nälkään, mutta tosiasia on, että suhteellinen köyhyys aiheuttaa todella voimakkaasti syrjäytymistä ja henkistä pahoinvointia.

Esimerkkinä koulumaailma. Lapset viihtyvät kaikkein parhaiten koulussa, joissa ihmisten taloudellinen tausta on suht samantasoinen. Kukaan ei jää syrjään sen takia, että jollain olisi huonommat taloudelliset resurssit esim. harrastuksiin, vaatteisiin jne.

[/quote]

niin kyllä mua ainakin kauan kirpaisi se asia, että mä sain mun luokan huonoimmat joululahjat. Muistan kerran kun olin puhunut erään kaverin kanssa puhelimessa ja se kertoi mitä oli saanut. Mä itkin sen puhelun jälkeen.:(( Mutta pahinta oli, ettei kukaan vanhemmista välittänyt vaikka mä itkinkin yksinäni! Se on musta pahinta että jätetään nuori yksin selviämään pahoista tunteistaan. En mä voisi kuvitella että mä jättäisin jonkun mun lapsistani itkemään huonoja lahjoja. Yrittäisin sitten ainakin kysellä mikä on hätänä ja miksi itkevät?



Kyllä mekin suht köyhiä ollaan, mutta yritetään silti ostaa edes jotain mitä lapset toivoo. Onko se muka sitten niin huonoa? En mä ainakaan sanoisi että mikään tavaroiden saamattomuus jotenkin jalostaa ihmistä? Oikeasti jostain tavarasta tulee hyväkin mieli, ainakin mulle. Ei me paljon ostella, mutta silloin kun jotain ostetaan niin siitä nautitaan kauan!

Mummo osallistuu pienellä rahalla 25 euroa/ lapsi. Kaksi tätiäni laittaa rahaa poikien tilille ja ei pojat sitä ymmärrä, kun lahjoja ei tule koskaan sukulaisilta. Lapselle mieluinen lahja on lelu.

Vähän kyllä katkera olo, kun joudutaan ostamaan kaikki lahjat itse. Mies töissä ja minä saan pientä omaishoidon palkkiota.

En ymmärrä miksi lapselle ei voi ostaa niitä leluja, mitkä lasta mielyttää.

Omat sukulaiseni ovat päättäneet, että pojilla tarpeeksi leluja ja he eivät niitä tarvi lisää. Ihan kiva päätös poikia kohtaan.

Ap olen itse kokenut saman. Ei hienoja lahjoja, ei mieluisia lahjoja ja muakin ahdisti koulun alku ja lahjoista keskustelu.

Tosin mielestäni toiset vanhemmat eivät panosta lasten lahjoihin ja aina ei ole rahasta kiinni.

Kyllä jouluista muistot jäi ja en halua lapsieni kokevan samaa.

ja en tosiaan saanut mitään erikoisia lahjoja.. just suklaata, seinäkalenteri ym.

mut en kyllä muista et ois harmittanut. olin lapsena kuitenkin tosi onnellinen. joulu oli mulle jo lapsena tosi tärkeä. leivoin innoissani pipareita ja tein joulukoristeita (ehkä ei tullut niin kauhean hienoja, mut hauskaa se silti oli) en kyllä nyt vielä aikuisenakaan kaipaa materiaa.. olen yhä edelleen onnellinen siitä mitä on. nyt olen köyhän perheen äiti, joka ei hukuta lapsiaan lahjoihin. pyrin tekemään lasten kanssa paljon yhdessä. leivotaan ja askarrellaan, ja tosi kivaa on!

ja lahjojakin on joka lapselle, kun on ajoissa aloittanut niiden ostamisen.

emmekä osta joululahjoja, paitsi lapsille, ja niissäkin pyrimme kohtuullisuuteen. Jos lahjoja on liikaa, niin ei niitä osaa arvostaa.

Musta tuntuu että riittää kun lahjoja on edes muutama kunhan ne ovat MIELUISIA. Sekin on parempi kuin että lapsi saa esim. 20 paria paitaa jos hän ei ole muodista kiinnostunut...



Itse en saanut koskaan kaipaamaani nukkekotia. Nyt kun asiaa ajattelen niin olivatpa vanhempani kummallisia. Toki nukkekodit olivat kalliita mutta uskon että kyse oli enemmänki siitä että toiveistani ei välitetty, minua ei kuunneltu. Kunhan ostettiin jotain...

Äiti niitä osti jo aikaisin syksyllä.

Mä en voisi itse kuvitellakaan tekeväni niin kuin kaverini. Hän ostaa lapsille aina vaan tarpeellista. On suksia ja poolopaitoja, pussilakanaa ja verhoja, ja nämä kaikki leikki-ikäisille.

Lahjat eivät huonoja ole, olen itsekin laittanut pakettiin pussilakanan, mutta kyllä mä olen sitä mieltä että lapsen kuuluu saada jotain kivaakin, jotain mitä toivoo.