Mollaan jatkuvasti vaivihkaa 4-vuotiasta poikaani :(

olen huomannut että kun tulee vauva niin yhtäkkiä pinna ei riitäkään esikoiselle ja hän onkin yhtäkkiä " hankala" - siis äidin mielestä.



Miten niin eliminoida, oletkos nyt ihan kunnossa?

Eliminoida siksi, koska tuntuu niin pahalta pojan puolesta, kun hänestä varmasti tuntuu ettei ole koskaan riittävän hyvä. Hän on muutenkin arka ja mollaan vaan lisää.



ap

Hyvä että olet tiedostanut asian - siitä voi alkaa muutos! Itsekin tarkkailen oman nelivuotiaani kanssa kovasti sitä, miten hänelle puhun vaikka kuvailemissasi tilanteissa. Mollaaminen voi tapahtua niin huomaamatta. En siis sano, etten itse siihen koskaan sortuisi tai sammakoita suusta pääsisi, mutta yritän kiinnittää siihen huomiota.



Itse olen kasvanut kodissa jossa ei nyt suoraan mollattu, mutta ei myöskään ikinä kehuttu!

Hei,



Erittäin positiivista on se, että itse olet tietoinen asiasta (tosin sinulle se on raastavaa). Voisit hakea apua. Esim. MLL:n sivuilla on erilaisia vanhempienoppaita joita voit käyttää apuna. Myös neuvolan kautta voit päästä psykologille - osaat hyvin kertoa mikä on vialla ja mistä johtuu.

Tuollainen veetuilu, ironia ja mitätöinti OVAT todellakin lapselle totaalisen väärin ja pahaa henkistä väkivaltaa. Lapsella ei ole mitään keinoja suhteuttaa maailman tärkeimmän ihmisensä eli äidin ilkeyksiä.



Joten LOPETA NYT.



Olet kuitenkin hyvällä alulla, kun näyt hienosti tajunneen sekä toimintatapasi sekä syyt siihen. Tuollainen puhetapa ikävä kyllä tosiaan usein " periytyy" eli toistat sitä vääryyttä ja ilkeyttä, johon lapsena kasvoit.



Sinä olet kuitenkin aikuinen. Kun tiedostat puhetapasi vääryyden, voit lopettaa sen. Mietithän sinä muutenkin, mitä suustasi päästät ja tuskin käyttäisit tuollaista kieltä aikuisille.



Kakkonen on oikeassa siinä, että monta kertaa tuollainen ylivaativuus herää, kun perheeseen syntyy pienempi/pienempiä lapsia. Isommalta lapselta alkaa vaatia liikaa, enemmän kuin mihin hän ikänsä puolesta kykenee - koska hän tuntuu pikkusisarukseensa verrattuna niin kovin isolta (vaikkei neljävuotias tietenkään mikään iso ole).



Jos huomaat, että tietyt tilanteet herättävät vittuilunhalusi, yritä kiertää ne. Anna miehesi opettaa se pyöräily.

Voit myös miettiä, miksi juuri pyöräily on sinusta onnistumisen merkki. Paljonkos VÄLIÄ jos lapsi oppii hiukan myöhemmin sen pyöräilyn?!

tietoisesti ja myöskin kehun ihan tarkoituksella ja pyydän anteeksi joskus kun olen sanonut typerästi. Silti saan aina silloin tällöin itseni kiinni samasta. jatkuvan itsetutkiskelun ja -kehittämisen paikka. Lapsi ei vaikuta ollenkaan siltä kuin hänellä olisi huono itsetunto, onneksi.

Faktahan on se, ettei suurin osa tavallasi käyttäytyvistä ymmärrä toimivansa väärin. Lapselle tuo " alentaminen" on etenkin pitkään jatkuessaan henkistä väkivaltaa. Nyt kun asian tajuat, voit siihen kiinnittää huomiota. Tiedän, että 4-vuotiaan kohdalla vaaditaan loputonta kärsivällisyyttä ja sinun kohdalla sitä tullaan vaatimaan erityisesti, jotta pystyt muuttumaan pitkäaikaisesti. Tsemppiä tähän!



Kehuja, siis aiheesta, ja rakkaudenosoituksia ei voi olla liikaa. Tämä on hyvä jokaisen meistä muistaa. Itse ainakin yritän oikein keskittyä iltoihin, jotta jaksan rankan työpäivän jälkeen olla positiivinen enkä anna oman ajoittaisen työstressini purkautua lasten päälle.

olisiko syytä hellittää jostain kohtaa, velvoittaa miestä enemmän, käyttää lastenhoitoapua, ja ehkä käydä lääkärissä.

Tee se vaikka itsetarkoituksellisesti; pidä vaikka mielessäsi " kirjaa" että kehut joka päivä vähintään kerran. Ja sitten keskityt puhetapasi muokkaamiseen.



Minun mieheni käyttää myös tuollaista kieltä: taas kaadoit mehun, etkö sitäkään osaa tehdä jne. Hän ei meinaa itse uskoa, kun huomautan asiasta, vaan luulee puhetapansa olevan ihan normaali joka " ei tarkoita mitään" . Niinpä, kun hänen omassa kodissaan isä on varmaan aina puhunut samoin. No, kovasti koulutan...