¤¤¤^^^^¤¤¤ Haahujen joulukuu ¤¤¤^^^^¤¤¤

Hei vaan kaikki! Mitä kuuluu *naulle* ja *virvaliekille*? Ja *irish*, onko oviksesta merkkejä?



Tällä elellään luteaalivaihetta, dpo 4 ehkä menossa. Tätiä odotellaan jouluaattona... Oviksen aikaan oli kauhea stressi pupuiluista ja ajoituksesta, vaikka kai touhuilut sitten loppujen lopuksi oli ihan hyvin ajoitettu. Epätoivoa vaan lisää se, että silloin plussakierrossa se ajoitus oli aika "täydellinen", ja kun nyt ei siihen päästy niin on epävarma olo että mitenköhän se nyt sitten meni.



Viikonloppuna oli kuitenkin vähän toiveikkaampi fiilis, mutta tänään taas epätoivo ja masennus nostaa päätään, eikä tunnelin päässä ole valoa ainakaan kovin paljoa näkyvissä. Aika vuoristorataa tunteiden kanssa, toivottavasti kohta mennään taas ylöspäin...



t. marjapensas

Ultrassa näkyi kaksi elotonta pikkuista.. meidän Onni ja Muru.. siinä vaiheessa kun niitä huomattiin siellä olevan kaksi niin suru tuntui niin musertavalta etten tahtonut saada enää happea. Tämä on jo ihan liikaa enkä ymmärrä miten tästä selviän... Mieskin on ihan rikki..

15.1 alkaa tutkimukset.



Nyt en enää pysty muuta kirjoittamaan..

olen niin pahoillani. Iso halaus teille, ja voimia suruun.

Ihan älyttömään iso rutistus täältä!!! Niin olin jo varma, että teitä onni nyt potkaisi. Voimia teille ihan tosi paljon!



Marjapensas kyseli oviksen merkkejä... halut on ainakin, et merkki lienee sekin. Odottelen ehkä ens viikolla oviksen olevan. En tiedä kun on niin outo kierto. Jotenkin on aika toivoton olo sen suhteen :(



Toivottavasti teillä olis tärpänny tässä kierrossa.



Vetää nyt ihan sanattomaksi tuo hermionen tilanne.

hermionelle. Kurjuuksien kurjuus. Voimia!!!!

Täälläkin on huonot fiilikset, kun neuvolasta soitettiin, että hcg-arvo on noussut, se on nyt 64. Lieneekö joku istukanpala kohtuun jäänyt vai mistä on kysymys. Huomenna meen lääkäriin ja toivottavasti pian pääsen ultraan. Piti lähteä keskiviikkona mummolaan, mut muuttu nyt nekin suunnitelmat. Taisi se ovistestin vahvistunut viiva ollakin vaan hcg:n nousua. Ärsyttää niiin kovasti, kun ei riitä että menettää vauvanalut, pitää vielä olla tämmöistä. :( Pelottaa että mitä toimenpiteitä on luvassa. Ja miten tän vauvanyrityksen kanssa käy.



nau

En tiedä kuulunko tähän pinoon, mutta voisin kokeilla jos joukkoon mahtuu?

ja olen oikeassa pinossa....



Olen siis liki 27v kahden tytön (03/04 &09/05) äiti.

Kuumeilupuolelle palasin hyvin ikävistä ja kipeistä syistä:

Pikku Kolmonen näkyi kahtena viivana syyskuussa, ja eilen meille syntyi pieni Enkeli-Poika rv 18+2 :'(

Suru on ihan valtava, mutta tuskaa helpotti hieman se, että vauva oli selkeästi vakavasti sairas, eikä suositeltu edes katsomaan, ja luotin lääkärin arvioon tässä. vauvan mahdollisesta sairaudesta saimme tietää np-ultrassa, joten aikaa sulatella asiaa on ollut. Mitään varmuutta mistään ei vielä ole, koska punktio ei onnistunut, ja nyt siis tutkitaan tarkemmin mikä oli syynä.



Henkisesti olo on nyt helpottunut, kun sain kuulla että jostain vakavasti oli kyse. Henkisesti tämä 7 vkoa oli ihan helvetillistä vuoristorataa, koska toinen lääkäri haukkui minut lyttyyn yksityisillä käymisestä ja että sellaisia tappotuomiota mennään antamaan kun äitien pitäisi taistella lastensa puolesta.

Toinen lääkäri oli hyvin asiallinen ja kertoi asian niin kuin se oli: lapsi ei tule jaksamaan syntymäänsä asti.. joten olo oli hyvin ristiriitainen 7 vkoa.



Eilen kaikki meni sairaalassa hyvin ja nopsasti. Yllättävän hyvin henkisestikin.

parhain ystäväni oli tukenani.

Henkilökunta oli ihanaa, ja myötäelivät kovasti tilannettani. Kun EnkeliPoikamme oli syntynyt, ja sukupuolta kysyin, joutui lääkäri sen kahdesti tarkistamaan turvotuksen vuoksi. Tällöin uskoin, että lääkärin arvio siitä, että turvotus voi olla turhan rajua katsottavaksi, oli oikea..



vaikka kaikesta on aikaa vasta näin vähän, olen henkistä surutyötä tehnyt jo 7 vkoa, ja mies edelleen toivoisi sitä pientä kolmosta meille (on ollut merillä viimeiset 5 vkoa, ja on vielä 4) ja oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta, ja siitä ettei pystynyt tukena olemaan.

Mutta, siis KOLMATTA haaveillaan täällä edelleen, ihan syliin asti..

ja olenkin ajatellut että jospa sitä ihan rauhassa kuumeilisi... ja miettii sitten kun mies 4 vkon päästä kotiutuu, että miten jatketaan tästä eteenpäin..

Uskoisin, ettemme ehkäisyä kuitenkaan ota enää käyttöön, mies kovasti haluaa siis lapsia, ja minäkin, ja edetään minun henkisen jaksamisen pohjalta.



T:Neiti

pitkästä aikaa. Kylläpä olikin surullisia uutisia täällä. Halaukset Hermionelle ja Neitille. Paljon voimia ja jaksamisia molemmille. Naulle myös erikoiseen tilanteeseen voimia. Toivottavasti syy hcg:n nousuun löytyy pian!



Itse en ole tainnut vähään aikaan kirjoitella. Olen kyllä käynyt lukemassa kuulumisia. En oikein tiedä kuulunko joukkoon vai en, kun en varsinaisesti kuumeile. Kyllä pieni ajatus elää vielä kolmosesta, mutta kun sitä ei luomuna tule, niin en tiedä jaksanko mitään hormonirumbaa enää. Sekään kun ei välttämättä riitä, vaan tarvitaan vähintään inssi. Rahaakaan ei ole, joten taitaa aika ajaa musta ohi. Yksityiselle pitäis mennä, kun ikä estää jo julkiselle pääsyn ja se, että mulla on jo 2 lasta. Uusimmille tiedoksi, että olen 40v. täyttänyt ja haahuissa olen aika ajoin kirjoitellut 6/08 kaavitun tm:n vuoksi. Täällä kai haahuilen ja huhhailen aikani ja vetäydyn sitten, kun pillit on lopullisesti pussissa.



Kaikille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa suurista suruista huolimatta!

Tänne pinoon olet kyllä tervetullut ja kaikki muutkin jotka ovat menettäneet oman pienokaisen oli viikot mitkä tahansa.

Ikävä kokemus sinulla ja suru on varmasti suuri, varsinkin kun jo aikaisemmin tiesitte että jokin on vialla. Voi että mitä lääkäreitä mailmasta löytyy, missään tapauksessa ei saa vanhempi alkaa syyllistämään noin vaikeassa asiassa. Halauksia tuhansittain sinulle ja voimia!



Omaa napaa. Tänään menen hakemaan vielä esilääkityksen sairaalasta :( Tämä menetys tuntuu vielä jotenkin niin epätodelliselta. Varsinkin mies on aivan hajalla koska hän uskoi viimeiseen asti että me saadaan vauva kesällä. Hän oli ajatellut että tämän vauvan oli tarkoitus syntyä. Sitäkin vielä ihmettelemme että pikkuisia olikin kaksi. Meillä ei ole suvussa ainoitakaan kaksosia. Mutta kaksoset kyllä selitti sen että miksi voin niin älyttömän pahoin tässä raskaudessa ja väsymys oli aivan kauhea. Eilisestä asti oireet ovat olleet poissa ja pikkuisen jo masua kouristelee uhkavasti. Lääkäri varoitteli että tällä kertaa vuoto voi olla tosi paha koska siellä on kaksi ruskuaispussia. Vieläkään en ole pystynyt itkemään, niin sokissa vielä olen :( Jotenkin on sellainen olo ettei meille ole edes tarkoitus syntyä toista lasta, niin kaukaiselta ajatus minusta tuntuu.. no katsotaan mitä tutkimuksissa selviää..



Hermione joka syvästi kaipaa Onnia ja Murua :´(

Enhän minäkään kuumeile. Mutta täällä saa olla ihan miten haluaa. Tärkeintä on että saa vertaistukea vaikean asian käsittelyssä. Ihan omassa rauhassa saa edetä mihin suuntaan sitten haluaakin. En tiedä itsekkään yritämmekö vielä, sen näyttää aika ja tutkimukset.

Kiva että pinoon mahtui mukaan :)



[b]HERMIONE: [/b] Voimia jaksamiseen! saanko kysyä, kuinka pitkällä olet? En huomannut tuossa äkkiseltään... Itse sain viime perjantaina esilääkityksen, ja se aiheutti minulle kipujen sijaan pahaa oloa, oksensin siis viikonlopun sen johdosta. Voimia ihan hirveästi



Mulla sitten eilen 8.30 annettiin ekat "käynnistävät" lääkkeet ja panacodia valmiiksi. Toiset käynnistävät 11.30, ja 14.30 sitten kolmannet, juuri ennen niitä sanoin että tuntuu että syntyy ihan juuri, ja ainoa negatiivinen kokemus oli, ettei siinä minua uskottu.

Antoi panacodia kun oli kuulemma niin pitkä aika edeltävistä lääkkeistä ja käski varautua yönyli olemiseen, kun asia ei etene.. 15 minuuttia siitä, kun lähti pois, pieni syntyi, ja hoitaja oli hiukan hämmentynyt kun kutsuin takaisin, mut tajusi sitten että kyllä mä ihan oikein tiesin.. (on kuitenkin 2 synnytystä takana mulla niin toisessakaan ei uskottu kun sairaalaan menin että syntyy vaan otettiin sillä asenteella ettei tässä mitään tapahdu kun en ollut kipeä. kuopus syntyi tunti tarkastuksen jälkeen )

Mulla siis ainakin onni siinä suhteessa, etten ollut kipeä kuin 10 minuuttia eilen, enkä tuntenut oikeastaan kipuakaan, vaan meinasin pyörtyä vain kun heikotti. Enkä joutunut kaavintaan tms.



Mulle sanottiin että tätä jälkivuotoa on saman verran kuin synnytyksestä normaalisti? mulla ollu aina vain vkon jälkivuoto, ja menkatkin alkaneet imetyksestä huolimatta jo 28-30 pvää synnytyksestä säännöllisellä kierrolla.

En ole hormonaalisia ehkäisyjä käyttänyt.. hmm.. 6 vuoteen aurallisen migreenin vuoksi.



[b]Mitenkäs teillä... kuinka nopsasti on tärpännyt?[/b] Onko teillä menolla ns. hoitohistoriaa tms? (ja sanokaa ihmeessä jos kyselen liikaa!)



Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että tärppi on käynyt aina heti, paitsi tätä viimeistä odoteltiin 5 kierron ajan. MUTTA, meillähän siinäkin syynä se, että mies on puolet vuodesta merillä. Olemme siis hyvin onnekkaita kyllä siinä suhteessa että raskautumisen suhteen ei ole koskaan ongelmia ollut, ja kiertoni on lähes tunnin tarkka 25 pvää.



T:neiti

Neiti21. Mulla oli viikkoja ehkä n.9+ mutta vauvat oli ihan pikkuisia jotain rv 7. Mulla on koko tämän raskauden ajan ollut viikot vähän hakusessa kun ovis oli vasta kp 20-21.

Mutta joo esilääkitys on nyt otettu ja supistelu alkoi jo. Mulla on joka kerta kohtu tyhjentynyt jo esilääkityksen voimasta ja Cytotecit on otettu vain varmuuden vuoksi Tämä on nyt sitten 4 tyhjennys mikä minulle tehdään :(



Ehkä se elämä tästä vielä jatkuu. Ainakaan seuraavaan 2 kuukauteen en edes saa tulla raskaaksi joten lääkäri ehdotti pillereitä että saisin kierron palautettua nopeasti normaaliksi. Että sitten kun taas saa yrittää niin mahdollisimman nopeasti tärppäisi. Pillerit vahvistaa oviksia kuulemma tosi hyvin. En siltikään uskalla vielä ajatella yritystä, ensin tutkimukset ja niiden tulokset, sitten katsotaan onko vielä toivoa...

[b]HERMIONE:[/b] 4.s kerta.. :'( Ihan liikaa on teillekin vaikeuksia sitten suotu :'( Kyllähän tuossa jo varmasti alkaa usko mennä kaikkeen :(

Itsellä tuntuu jo tämäkin ihan hirveälle. Paljon olette joutuneet kestämään ((halaus))

Voi kun on ollut Neiti21:lläkin ikävä kokemus. Voimia sinne kovasti!!!



Itse kävin juuri lääkärissä. Siellä ei mitään tutkittu, mutta sain lähetteen polille ja kutsua vaan oottelen. Ärsyttävää, kun ei tiedä koska sinne pääsee. Kun pitäis reissuunkin lähteä.

Positiivista oli että lääkäri määräsi verikokeita. mm. hcg, kilpirauhas,prolaktiini ja verensokeri ja virtsanäytettä pitäis kiikuttaa labraan myös. Huomenna aamulla sinne meen ja pe saan tuloksia.



Hermionelle vielä kovasti pahoitteluja ja voimia. Niin jo minäkin uskoin että teille olisi jo vauva suotu. Onneksi pääsitte ajoissa ultraan ja nyt tutkimuksiin.



nau

Ensinnäkin Neiti21, tervetuloa! Olet tänne todella tervetullut, vaikka ei me tavallaan ketään tänne toivottaisi. Mutta yhdessä pärjätään eteenpäin, vaikeuksista huolimatta.

Olipa sinulla kurja kokemus. Mietin sinua ja perhettäsi lämmöllä, koittakaa jaksaa.



Hermione, olin niin niin toiveissani että nyt käy hyvin. Huoh. :/ No, onneksi me ollaan täällä aina, ottamassa vastaan. Toivotaan, ettei vuodot ja supistukset ole liian kauheita. Kaipaa rauhassa Onnia ja Murua, anna sen hälvetä hiljalleen.



Irish, miten se onkaan se ajoittaminen joskus niin maan hankalaa! Kun kuitenkin pitkälti tiedetään mitä pitäisi olla tekemässä ja suurinpiirtein koska! :D Eiköhän se kuitenkin mennyt hyvin, ja toivotaan nyt että osui!



nau: onpa tyhmää, että pitää sen palasen takia reissata edes taas kaiken maailman kokeissa! Mutta ehkä se selviää siitä seuraavasta, ja sitten pääsette jatkamaan.



Itse olen huomenna tai ylihuomenna menossa verikokeisiin väestöliitolle, kierronkartoituksen ekalle käynnille. Olin ollut jo ihan varma, että nämä kuukautiset on tosi pienet, mutta eipä ne olekaan, vaan ihan tavalliset. Olin jo niin varma, että se on merkki ovuloimattomuudesta! mutta jos se on, niin ovuloin tosi myöhään.

Todennäköisesti saan sitten clomit tai jotkut vastaavat kunhan kierto on kartoitettu. Ehkä ne sitten auttaa. En malta odottaa. Yksi parhaista ystävistäni on alkanut yrittää vauvaa, ja vaikka olen todella onnellinen hänen puolestaan, olen myös peloissani, että hän (ja kaikki naiset maailmassa) saavat lapsen ennen minua. Että minä jään ilman.



No, sama se, lähinnä olen vain iloinen. Ja kuka tietää, ehkä saamme odottaa yhtä aikaa!



virva, kp3/28- viimeksi 39!!

Tervetuloa vaan. Ikävää että noin on käynyt! Voimia koko perheelle ihan kahmalokaupalla...



Mä polttelen kynttilöitä täällä. Joulu on tulossa vaan ei kiinnosta sitten pätkääkään! Toivon että olis jo ohi koko hössötys. Minä, joka yleensä vouhotan ekana kaikesta... ei jaksa nyt kiinnostua. Mikä liene??



Virva: mullakin ystävä joka kertoi vauvakuumeestaan. Tosin jo keväällä. Ikävä ettei heilläkään ole tärpännyt (kai) vielä. Jotenkin ihan läheisempien ihmisten vauvauutiset vielä paremmin kestää. Varsinkin jos tietää että ei ihan sormia napsauttamalla ole onnistunut tärppiä saamaan. Tosin sama pelko on persuksissa mullakin. Jospa kaikki muut saavat sen oman pienen, me emme vaan siinä onnistu...



Plaah... kylläpä kuulostan alakuloiselta. Oikeesti oon kyllä tän päivän touhunnu pää kolmantena jalkana;) Nyt vaan illasta alkaa taas asiat mielessä pyörimään. Jospa sitä vielä tästä innostus ja keksis miehelle jonkun yllärin kunhan kotiutuu harrastamasta...



Irish, ilmeisesti ovulaationaikaa elellen

Neiti kyseli hoitotaustoista ja mulla on jonkinlainen. Kevyehkö kuitenkin. Esikoinen on clomi+pregnyl-lapsi. 2 vuotta tehtiin ja tärppäsi sitten ekasta clomikierrosta. Esikoisen isästä olen eronnut ja kakkosta tehtiin vuosi, johon sisältyi 6kk em. lääkitystä sekä lopulta clomit+inssi, joka onnistui. Lapsilla on ikäeroa 7 vuotta, eikä ehkäisyä ole välillä ollut. Itse asiassa ei ole ollut v.93 jälkeen. Ongelmana on mun mahd. ovuloimattomuus. Toinen munasarja on lakannut toimimasta vuosia sitten ja viimeeksi gyne totesi sen olevan lievästi pco-mainen.Clomeihin reagoin oppikirjamaisesti (kontrolliultrissa on näkynyt 1-2 hyvää munista), mutta se ei takaa mitään kuten tuo 6kk "turha" kuuri kertoo. Meillä homma ei ole kiinni ajoituksesta tms., koska puuhia riittää läpi kierron. Mies on aina valmiina vaikka 2 kertaa päivässä...mulle riittää harvempikin tahti;-)



Nyt pitäis vähän jotain kotitöitä yrittää, kun lapsukainen nukkuu.

Niin mulla ei ole mitään hoitotaustaa. Raskaaksi olen tullut aina viimeistään yk 3:sella. Esikoinen tärppäsi heti kun tehtiin päätös että meille saa tulla lapsia. Eli siitä päätöksestä meni 2 viikkoa niin tein positiivisen testin. Mutta tuo meidän ylirakas esikois poika tuntuu tällä hetkellä lähes ihmelapselta, koska kaikki muut 4 raskautta ovat menneet kesken :( Onneksi on edes tuo poika, en tiedä miten tämän muuten kestäisin taas. Tuntuu että olen vieläkin ihan sokissa, tuntuu jotenkin tosi epätodelliseta ettei meille tulekaan vauvaa ensi kesänä. Koko ajan yritän vain itselleni sanoa että meille ei tule vauvaa. Tosi kummallinen tämä minun ajatus mailma tällä hetkellä. Yleensä olen tajunnut heti ihan täysin tämän asian. En osaa vieläkään itkeä. Tänään kyllä oli aika liki kun anoppi soitti että hän oli ostanut pöydälleen 5 enkeliä, muistoiksi meidän kaikista pienistä enkeleistä. Ihana ajatus. Anoppini on syvästi uskovainen ja kärsii aina kovasti meidän menetyksistä ja on aina ihanasti tukena kun meillä on vaikeeta. Lohduttaa aina kun tietää että on ihania ihmisiä lähellä kun mailma runnoo..

Vieläkään ei ole tullut tippaakaan verta! Ihmettelen tosiaan. Mulla on yleensä heti alkanut tiputtelemaan kun esiläkitys on annettu. Supistelee välillä kyllä aika kovastikin. Mutta huomenna on sitten itse tyhjennys päivä. Varmaan huomenna sitten tajuaakin jo paremmin tämän menetyksen kun näkee kohdun tyhjenevän. Voi meidän pikkuisia..





Hermione joka on hieman sekaisin.. mutta suotakoon se tässä tilanteessa..

[b]HERMIONE[/b]: Voimia huomiselle! Ihanalta anoppisi kuullostaa <3



[b]IRISH:[/b] Mulla on kanssa menny kaikki mielenkiinto joulun viettoon. Sitä kanssa vaan toivoisi että olisi pian ohi.



* Mulla on ollu henkisesti tänään todella vaikea päivä.

Olen vaan itkeä pillittänyt kun äitini lähti pois (en sitä, vaan siis tuntuu etten ole kovinkaan läheinen äitini kanssa, en koskaan oikeen näytä tunteita hänelle) ja miehenikin soitti Malediiveiltä. Itkin sitten hänelle.

Kyllä ymmärrän että tilanne on hänellekin äärimmäisen vaikea, koska haluaisi olla tukemassa, muttei se vaan nyt onnistu.

9vkoa on pitkä aika olla erossa.

tunteet risteilee, välillä olo ok, välillä itken ihan hysteerisenä.



*Fyysisesti olo on kohtuullinen. Jälkivuoto on loppumassa (! tosin, synnytysten jälkeen aina ollu vain vkon vuoto) Mutta maito hiukan rinnoissa pingottaa lääkkeistä huolimatta. Täytyy vaan antaa laskea rauhassa.

Minua turvottaa kovasti vaan nyt? Sormet ja kaikki? On varmaan noihin hormoneihin liittyvää.



Jospa huomenna olisi taas hiukan helpompi päivä...?

vaikkei joulumieltä olisikaan.

Itsekkin joudun jännäileen tilannettani vielä pitkään, kun sain poliajan vasta loppiaisen jälkeen. Toivottavasti ei mitään vaivaa tule tuosta hcg:n noususta ennen sitä. Kylkeä ja munasarjaa välillä vihloo, mut en tiedä johtuuko tuosta ja ei mitenkään kovaa. Huomenna saan verikokeiden tulokset. Mahtaakohan hcg vielä ollut noussut ja mitä kilpirauhas ym. kokeet sanoo...



Joulunviettoon jo lähtevä

nau kp22/30 (tuleekohan täti ajallaan joulupäivänä...)

[b]HERMIONE[/b] ollut mielessä erityisesti tänään. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.



[b]NAUlle [/b] tsemppiä tulosten saantiin. Toivottavasti ovat sellaiset kuin kuuluukin.





* Tänään laitoin tyttöjen kanssa joulukuusen. Mieli oli poikkeuksellisen hyvä päivällä, vaikka aamulla olin ihan ihmisrauniona.

Flunssa vaivaa, mutta ihme kyllä, sentään jälkivuoto loppui jo :-O

pelottavan hyvin elimistö tuntui palautuvan :-/ Mitä nyt vielä alamaha pömppöä muistona pikkuisesta..



Mulla on sellainen outo tapa että puran ahdistusta... siivoamiseen.

meillä alkaa kuulkaas olla ihan hemmetin siistiä tämän päivän jäljiltä ja kumma kyllä, se tuntuu helpottavan omaa oloa.. se siivous.



Jouluhalaus myös täältä kaikille!

T:Neiti