~~ Ensikot viikot 15 ja 16 ~~

Christina84: voin kuvitella, että keskenmeno/kemiallinen raskaus vie kyllä maan jalkojen alta. Onneksi pahin takana ja jaksatte taas yrittää:) Tervetuloa mukaan!



Kiva, että täällä on paljon myös meitä vasta-alkajia. Tervetuloa neppis82 ja marjapensas!



Tulkaa ihmeessä Stiin@ ja pariisitar kertomaan lisää raskauskuulumisia tänne:)



Danja80 täällä peukut pystyssä!:D



Mulla kanssa piinaviikko menossa. Tosiaan aika heikot mahdollisuudet, mutta voihan sitä aina toivoa:) Mielikuvitus keksii kaikenlaisia oireita, pientä nipistelyä on ollut ainakin pari päivää ja tissit on arat. Välillä taas menkkamaisia oireita, ajattelin jo että täti on tulossa vaikka pitäisi tulla vasta su/ma.. Eipä sitten vielä ainakaan näkynyt. Voi tuska. Lauantaina olisi yhden kaverin tuparit ja haluaisin varmuuden vuoksi olla juomatta yhtään mitään. Jos taas en juo, niin siitähän alkaa kauhea haloo:/ Mietin jo taktiikkaa, että pidän siideripulloa kädessä, mutta en juo sitä.. Käyn vaikka välillä vessassa tyhjentämässä tai mies saa juoda munkin osuuden:D Taidanpa tehdä raskaustestinkin jo perjantai aamuna, vaikka sitten ihan harjoituksen vuoks...



Terveisin,

kärsimätön Onnellinen84

Kiitos Onnellinen84! Viime päivät ovat tosissaan olleet aika vaikeita ja mielessä on pyörinyt kaikenlaista. On se vain niin hassua, miten uuden elämän syntymisen opetetaan olevan meille yksi maailman luonnollisimmista ja asioista. Kaikki paasaus siitä, miten " jo yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi, ihan tosta vaan" tuntuu välillä isolta vedätykseltä kun itse yrittää maksimoida sen häviävän pienen tärppäämisen mahdollisuuden ja rukoilee että kaikki menisi loppuun saakka hyvin, saati edes kuvitellessa lapsettomien ihmisten pohjatonta surua. Tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä, miten kukaan ylipäätään voi edes tulla vahingossa raskaaksi, kuvitella että lapsia vain " tehdään" tai toisaalta; miksi lapsen saaminen voi olla niin kovin vaikeaa juuri silloin kun sitä todella yritetään ja toivotaan. Kyse on ehkä ennemminkin pienestä ihmeestä, johon liittyy niin suuria tunteita, ja jotka edelleen kulkevat tiiviisti käsikädessä. Mutta kyllä tää tästä. Täytyy vain pikkuhiljaa koittaa saada ajatukset kohti tulevaa -muuta mahdollisuutta ei edes taida olla :)



Kuinka moni teistä tikuttaa ovista? Aattelin taas käydä ostamassa testejä, vaikka normaalisti omat tuntemukset ovat auttaneet sen tunnistamisessa suht hyvin. Ostin viime kerralla Clearbluen digitaalisen, mutta olin aika pettynyt siihen. Seitsemästä testipuikosta vain muutama toimi niinkuin piti, vaikka luin käyttöohjeet ja tein testin joka kerta huolellisesti ja tismalleen samalla tavalla. Ilmeisesti kyseessä oli jokun maanantaikappale tms, mutta sain kuitenkin oviksen bongattua, joten hyvä niin.



Aurinkoista torstaita kaikille!



Christina kp 5/28-33

Christina84, olen miettinyt ihan samoja juttuja! Nyt tuntuu hurjalta, miten muutama vuosi sitten hysteerisesti pelkäsin raskaaksi tulemista (kun eihän mikään ehkäisy ole 100% varma!) - no olihan silloin eri elämäntilanne, mutta luulen tosiaan, että monelle varsinkin alle 30-vuotiaalle tulee yllätyksenä se, ettei tää ihan niin helppoa olekaan. Olen miettinyt paljon sitä, että mitäs jos tässä ollaan vielä syksyllä, vuoden päästä, kahden vuoden päästä... Ei tietenkään ole mitään syytä murehtia etukäteen, mutta musta tuntuu, että sitäkin mahdollisuutta on ajateltava.



Mä hankin viime ja tähän kiertoon ovistestejä (liuska) mammaksi.fi:sta, halusin varmistua, että jotain tapahtuu. Ja sainkin ovisplussan näkymään yhtenä päivänä, muulloin viiva oli ihan haalea. Onhan se jo paljon, että on melko säännölliset kierrot ja ovulaatio näyttäis tapahtuvan! Siinä mielessä testit helpotti mun oloa.



Harmittaa, etten muistanut sanoa lääkärille kilpirauhasarvoista, mulla on joskus ollut ne normaalin rajoilla ja haluaisin, että ne mitattaisiin uudestaan. Mua väsyttää ihan hullusti koko ajan, nukkuisin vaan niin paljon kuin mahdollista... Kyllä mua tietty stressaa tää epävarmuus ja lääkäriaikojen huono saatavuus, toisaalta pelottaa että löytyy jotain ja toisaalta olis hyvä vaan saada tietää. Ei auta kuin odotella.



Mitäs piinailijat?? Kertokaa sitten heti kuulumisia!!!



syre kp 8/28-30

Heippa!

Kerrotaan sitten vähän itsestäni. Olen 28 vuotias, ja asun pk-seudulla. Mieheni on 29. Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois tammikuussa, ja siitä kuukausi vielä mentiin kortsulla, ja nyt on kolmas kierto ilman ehkäisyä menossa. Tätiä odotellaan kylään tuossa heti vapun jälkeen, ja vahvasti epäilen että näin käy; tässä kuussa on ollut työstressiä ja muutenkin kiirettä, joten pupuilua ei oikein ole ehtinyt/jaksanut. Ja kierto on tässä kuussa jotenkin sekaisin, selkeää oviksen merkkejä ei ole tullut, vaikka normaalisti limoista sen huomaa selvästi. Tikkuja ei vielä ole tullut kokeiltua, mutta ensi kuussa ajattelin sitten testata nekin. Tässä nyt mennään kuin jäitä poltellessa, joka tapauksessa jännityksellä odotetaan mitä vapun jälkeen tapahtuu...



t. marjapensas kp 16/24-27(?), yk3

Uteliaana kurkkimassa mitä kuumeilupuolelle kuuluu ja mitä silmäni näkevätkään! Hurjasti onnea Pariisitar, vanha kuumeilukamu! Ja Stiin@! Tervetuloa odotuspuolelle sitten kun siltä tuntuu!



Baulielle myös erityisterveisiä ja jaksuja! Plussatuulia teille kaikille!

T. Fiiu 29+1

Mä en ole koskaan tikuttanut ovista. Itse asiassa en ole oikeastaan koskaan edes kiinnittänyt koko ovulaatioon mitään huomiota ja nyt vasta lueskellut, mistä sen voi tunnistaa. Täytyy kiinnittää jatkossa vähän enemmän huomiota. Olen kyllä muutenkin vähän heikko huomaamaan mitään " oireita" itsessäni tai sitten vain reagoin tosi vaimeasti. Ei mulla esim. pillereiden aloittaminen tai lopettaminen ole aiheuttanut mitään muutoksia esim. mielialassa. Mulla ei ole myöskään oikeastaan mitään PMS-oireita. Ehkä kolme kertaa 11 vuoden aikana on ollut sen verran kuukautiskipuja, että olen joutunut ottamaan särkylääkettä. Periaatteessa kai ihan hyvä, etteivät ainakaan häiritse elämää, mutta toisaalta tällaisessa tilanteessa sitä tuntee itsensä jotenkin vähemmän naiseksi. :) Mitenkäs te muut, tunnetteko hyvin/ reagoitteko voimakkaasti kierron eri vaiheisiin?



Näin muuten ensimmäistä kertaa eilen unta, että olin raskaana. Siinä unessa vain yhtenä aamuna heräsin siihen, että vatsan oikeassa reunassa tuntui semmoinen painava möykky ja olin 100-prosenttisen varma raskaudesta ilman mitään testejä. Heh, ei ehkä oikeassa elämässä mene ihan niin. ;)



kp 24/???

Juuri luin tuolta ht.netin palstalta että sikiöllä ja äideillä olisi alun 6vko jotenkin ihan erilliset, hmm... verenkierrot tms. että tuo alkoholin nauttiminen ihan alussa ei vielä kuinkaan vaikuttaisi sikiöön. Mahtaakohan pitää paikkansa?



Muistan myös lukeneeni, että alkoholin käyttö on sikiölle kaikista vaarallisinta juurikin raskauden alkuvaiheessa. Entäpä jos menkat ei vielä ole edes myöhässä, mutta on siis jo raskaana, mutta ei vain osaa epäillä sitä vielä ja saattuukin jotkut kinkerit joissa sitten vinettiä nautitaan? Täytyneekö alkoholi jättää 100%:sti samointein kun ehkäisyn jättää...? *harmaita hiuksia*



En ole minäkään noita ovistikkuja ottanut heti käyttöön... siinä olisi ehkä jo meille hieman liikaa sitä " tekemisen makua" ... Vielä mennään ihan sillä että seksi on mukavaa ja sitä harrastettaisiin muutenkin, vaikka vauvasta ei haaveiltaisikaan. Meillä tuo mies on hirmu herkkä, jos vaikka sanon että lähdetäänkö vauvaa tekemään (huumorilla) niin mies alkaa heti silloin ujostelemaan koko petipuuhia...

Olen yrittänyt mieheni vietellä joka toinen päivä, saa nähdä tuottaako tulosta...



Niin ja millaisia muutoksia te olette itsessänne huomanneet pillereiden lopettamisen jälkeen?

Minä olen erittäin posit. yllättynyt, sillä ainainen " mikään ei tunnu miltään" olotila on vaihtunut sellaiseen tunteiden vuoristorataan että oksat pois! Lisäksi seksihalut kasvoi entisiin mittoihinsa, vaikka en haluttomuutta ollut aiemmin pillereiden syyksi oikein uskonutkaan.



Ihanaa keväänodotusta kaikille ja plussatuulia=)

Oon tässä muutaman päivän ollut aivan mielettömän väsynyt kokoajan... vaikka kuinka nukkuisin 8-9h yöunet niin silti meinaa iltapäivällä väsyttää ja mieli tekis ottaa päikkärit (en kuitenkaan ole ottanut)... samoten oon aamuyöstä joutunut nouseen vessaan ku oon herännyt aivan jumalattomaan pissahätään... lisäksi jatkuvasti on nälkä; syön töissä lounaan ja siitä jo parin tunnin päästä on taas nälkä, kuten myös kotona ruuan jälkeen parin tunnin päästä taas nälkä, niin ja sitten on ollut huonon olon aaltoja... Onkohan noi vain sattumaa... En oikein uskalla yhdistää noita raskausoireisiin koska se ajoitus oli vähän pielessä ja toiseksi eilen alkoi sitä pientä veritiputtelua ja tänään siihen on sekoittunut rusehtavaakin mukaan :/ Mutta lämmöt on kyllä edelleen koholla...

Hullujen huoneelle tässä joutaa.



Terv. Danja, kp27/27-28, yk8

Sekailaista höpinää ja omaa napaa: Musta taas seksi on kaikkea muuta kuin " vauvantekoa" ; ylipäätäänkin läheisyys, hellyys ja tunteiden näyttäminen ovat mulle tosi tärkeitä asioita. On ollut ihmeelisen ihanaa huomata, miten rakastan siippaani joka päivä enemmän, miten tunteet vain syvenevät entisestään. Vaikka tuosta kemiallisesta/varhaisesta km:sta on vielä niin vähän aikaa, huomasin konkreettisesti, miten paljon tarvitsen häntä. Über-kovissa kivuissa, sydän vereslihalla, kun se odotettu, toivottu ja rakastettu pieni alku revittiin pois, oli äärettömän tärkeää, että hän oli läsnä, piti lähellä ja jaksoi lohduttaa. Onneksi nyt on jo edes vähän parempi mieli. Töissä menossa kaikenlaista, lisäksi omien opintojen päättäminen, gradun loppuun puskeminen ja valmistuminen pitävät vähän liiankin kiireisenä.

ja omaa napaa... Olen luonteeltani kauhean kärsimätön, ja pidän myös siitä, että kaikki langat on käsissäni. nyt sitten huomaakin, että tässä on asia, mihin itse ei pysty vaikuttamaan (voi vaan yrittää auttaa tilannetta), ja kauhean vaikeata vain yrittää " olla" .



Olen kyllä koko ajan tiedostanut, että ei lapsia tehdä, vaan ne saadaan, olen sen nähnyt meidänkin suvussa. Joten tässä vaan täytyy yrittää kasvattaa luonnetta, ja elää ihan normaalisti niin kuin tähänkin asti. Pitäisi muistaa nauttia myös näistä hetkistä, ettei elämä mene ohi odotellessa!



Mutta ensi viikkoa odottaen,

marjapensas ;)

.. ollut täällä, kun en vähään aikaan ole palstalle ennättänyt. Uusia on tullut mukaan. Tervetuloa kaikille tasapuolisesti! Ja mikä ihaninta.. plussatuulet ovat puhallelleet muutamille. ONNEAONNEAONNEAONNEA!



Danja80 testasitko jo tänään? Toivottavasti tulee iloisia uutisia. Oireet ainakin vaikuttaa tosi lupaavilta.



).( ensi viikon lopulla varmaan alkaa taas piinailu. Pupuilun pitäisi olla sattunut aika sopivaan aikaan. Tosin mietin, että vaikuttaakohan gynellä käynti ja sorkkimiset, kun ovulaatio sattui juuri päivää tai paria ennen käyntiä. Gyneltä en paljoa viisaampana lähtenyt, paitsi ainakin nyt tiedän että ovulaatio tapahtuu normaalisti, se siellä näkyi. Simppatesteihin sai mies lähetteen. Onneksi hän suhtautui ihan positiivisesti asiaan. Eli odotellaan jatkoja. Inhottavaa odotella, kun haluisin kaikki kokeet ja tutkimukset ja jos tarvetta niin hoidot heti. Kaikkihetimullenyt.

Tulisin mielelläni muiden ensimmäistä kuumeilevien joukkoon:)



Olemme pariskunta Pohjois-Pohjanmaalta. Minä olen 26 ja mies 37.

Työskentelen aspa-alalla, mutta suunnitelmissa olisi lähteä jossain vaiheessa opiskelemaan, kun vain tietäisi mitä!



2kk sitten lopetin pillerit ja nyt tulivat ensimmäiset pillerittömät kuukautiset. Keskiviikkona ehdin tehdä raskaustestin, johon tulikin haalea viiva, mutta jo seuraavana yönä alkoivat kuukautiset :( eli taisi olla kemiallinen raskaus. Nyt sitten yritellään uudestaan tässä kierrossa :)

En oikein tiedä alkaisinko tikuttelemaan ovista. Greippimehua olen nyt juonut muutaman päivän.



Eipä sitten tällä kertaa muuta, kirjoittelen lisää kun tulee asiaa:)

Toivotaan, että kaikki saisimme sen ihanan esikois-vauvelin.



Kitteni kp2/32 yk2

Christina84 ja syre: niinpä... Sitä nuorempana pelkäs kauheasti, että vahingossa tulee raskaaksi. Mutta eihän se tosiaan niin helpsti käykään. Taas tällä viikolla multa kysyttiin " koskas te lisäännytte?" ikään kuin se tapahtuis tosta vaan heti kun haluaa.. Mutta ehkä sitä ajatusta ruokkii se, että näistä " ohops, tulinpa yllättäin raskaaksi" tapauksista puhutaan enemmän kun niistä, jotka on pitkään yrittänyt ennen kun mitään on tapahtunut.



neppis82: toivottavasti oireettomuutesi tarkoittaa sitä, ettet myöskään tulavan raskautesi aikana kärsi mm. pahoinvoinnista;) Itse vasta opettelen tulkitsemaan erillaisia " oireita" . Kaikenlaista nipistelyä ja tissien arkuutta on, mutta ei hajuakaan mitä ne tarkoittaa.. Nytkin tissit on arat ja väsyttää, vaikka olen aika varma, että täti on tulossa kylään. Ei tästä kropasta ota selvää:D



Mareia: helpottaa kyllä mun tuskailuja, jos tosiaan on totta ettei ihan alkuraskaudessa voi vahingoittaa sikiötä. Luulisi kuitenkin, että useimmat raskaaksi tulleet on ihan alkuvaiheessa jotain alkoholia juoneet, kun ei vielä siitä edes tienneet. Tosiaan, mitä tässä nyt pitäisi ajatella, kun joka paikasta tulee erillaista tietoa, hmm... Jotenkin vaan pelkään, että ryssin pienimmätkin mahdollisuudet niin tyhmällä asialla kun alkoholi. Oot muuten ihan mun " kohtalotoveri" . Me kanssa jätettiin vaan ehkäisy pois, ja lapsi saa tulla jos tulee. Mutta... Väkisinkin tulee mietittyä, voisiko nyt tulla raskaaksi ja koskahan se ovulaatio on. Vähän väliä puhun miehelle mun ovulaatio oireista ja muusta, mieshän siinä vaan ahdistuu (onneksi pääsen tänne purkamaan tuntoja, niin ei tarvi kaikkea miehelle puhua;) ). Toiseksi myös seksihalut on moninkertaistuneet ja mies tulkitsee tämän niin, että haluan vaan hänen siemenet...:/ Tuloksena on ovulaation aikaan paljon puhetta vauvahankkeesta ja vähän seksiä, kun miestä ahdistaa. Koita nyt siinä sitten raskaaksi tulla!:D Mutta ihan hyvä ehkä keskittyä ensin häiden järjestämiseen ja tutkaillaan oviksia sitten tarkemmin niiden jälkeen.



Danja80: tule pian kertomaan, oletko tehnyt jo testin?!



Tervetuloa mukaan Kitteni-81! Plussatuulia:)





PS. en tehnyt sitä raskaustestiä vielä. Ajattelin, että oli tulos mikä tahansa, meen siitä enemmän vaan sekasin. Toisekseen vaikka jotain siellä olisi, niin tuskin vielä testissä näkyy. Katsotaan teenkö huomenna... Tosin nyt tuli paperiin vähän ruskeaa töhnää, joten taitaa se täti tulla kylään..Vielä etuajassa. Lämpöä on kyllä vähän, just mittasin. Mut eikö ennen menkkojakin lämpö usein nouse??

Tervetuloa uusille =)



babydre@m ja Onnellinen84: En ole vielä tehnyt testiä. Odottelen tämän illan ja huomisen päivän niitä menkkoja ja jos ala niin sunnuntaina teen testin... Oireilut jatkuvat samanlaisina ja lämmöt ovat edelleen koholla. Sitä veri/vaalea rusehtava tipottelu on kyllä ollut aivan mielettömän vähäistä ja se on vähentynyt kokoajan. Yleensä kun mulla alkaa tuhrutteleen niin joudun laittamaan pikkuhousunsuojan ja ne eritteet on paksuhkoa tumman ruskeeta limaa (joo ällölima juttuja, hih), nyt ei siis lainkaan näytä samalta. Olen kuitenkin edelleen hyvin epäileväinen :/ Väsymys jatkuu, välillä olo on ihan zombi vaikka käynkin välillä haukkaamassa raitista ilmaa ja öisin tosiaan nukun +8h yöunet.



Niistä lämmöistä sitten että ne -LASKEE, ei siis nouse- ennen menkkoja; joillakin laskee päivää aiemmin ja joillakin (kuten mulla yleensä) tuntia paria ennen menkkoja eli saan olla muutaman kerran päivässä mittari suussa ku se aamumittaus ei tarkota sitä etteikö sit myöhemmin päivän aikana laskis :p



Danja, kp28/27-28, yk8

Tavattoman ihanaa ja helpottavaa lukea teidän postauksia; en olekaan näiden ajatusteni kanssa yksin!



marjapensas: mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sulla. Tietoisuus siitä, ettei lapsi tule vain " tilaamalla" vain lisää sitä tiettyä tunnetta omasta voimattomuudesta tässä asiassa. Kun omasta kropastaan, sen toiminnasta ja tuntemuksista tulee aikaisempaa tietoisemmaksi -eikä mikään siinäkään ole niin itsestäänselvää enää. Kun voi vain odottaa ja toivoa, että ne kaikki lukemattomat pienet asiat menisi ihan nappiin. Tuo " avuttomuus" , ettei itse voikaan niin hirveästi tehdä, lisää ainakin mulla tietynlaista kärsimättömyyttä. Kun voi vain odottaa, toivoa ja uskoa. Mutta vaikeaahan se paikoin on. Jotenkin kauhunsekaiset fiilikset, jos mitään ei tapahdukaan ennen sitä, kuin vajaat viikko sitten kesken menneen oletettu la. tulee.. Täytyy vain yrittää olla stressaamatta ja pitää mieltä iloisena.



Onnellinen84: en tiedä, onko tästä apua, mutta: Mitä jos hellisit miestäsi poikkeuksellisen paljon, kertoisit miten paljon ja miksi rakastat häntä, miksi haluat juuri hänen kanssaan naimisiin ja lapsen? Hellyys, läheisyys ja seksi on kuitenkin niin paljon muutakin kuin " vauvantekoa" ja kaikkein vähiten " suorittamista" .



Omaa napaa: Töissä on luvassa kiireiset viimeiset viikot ennen oppilaiden kesälomien alkua. Lisäksi mulla on puskettavana gradu loppuun, minkä myötä palkka nousee mukavasti syksyllä. Sekä pari turhaakinturhempaa viimeistä kirjallista työtä. Ihana valmistua! Katseltiin siipan kanssa, mitä tehtäsiin kesällä. Vaihtoehtoina joko kaksi viikonloppukaupunkilomaa tai viikko jossain lämpimässä. Alkaa olla jo aikatavalla loman tarpeessa, joulukuisesta Thaimaan-matkasta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Toisaalta on myös kiva suunnitella kaikkea kivaa, mitä odottaa ja joista nauttia yhdessä rakkaan kanssa, oli sitten raskaana tai ei.



Plussatuulia ++++ !!!!!

[color=red]Ja ensialkuun Stiinalle hurjat onnentoivotukset ♥ En sua kerennyt vielä onnitellakaan! Paljon onnea yhteiselle 9 kk:n matkallenne :)



[color=plum]Lorelai, tervetuloa mukaan! Lisäilen sut ensi viikolla tuonne esittelypinoon mukaan :)

Se muuten (siis esittelypino) laahaa hieman perässä, jäi jostain syystä maanantaina tekemättä uusi. Mutta se on siis tulossa ;)

Raskautumista ajatellen voisin kuvitella, että " vauvastressi" on pahimmasta päästä... Siis työstressi voi olla ihan hyvästäkin, niin pöljältä kuin se kuulostaakin! Esim. talonrakennusprojekti tai muu suuri elämänmullistus vie niin paljon aikaa ja ajatuksia muualle, että voi olla hyväkin mahdollisuus tärppiin. Miksei siis työkiireetkin... Olen itse kuullut muutamista pariskunnista, jotka pitkän yrittämisen jälkeen ovat talonrakennusprojektin aikana onnistuneet raskautumaan juuri siksi, että vauvatoiveet ovat jääneet taka-alalle.



[color=red]Pariisitar, varmasti tulet vielä monet kerran ihmettelemään ja kummastelemaan olotilaasi :) Sittenhän raskaus varmasti konkretisoituu entisestään, kun se alkaa masun kasvamisena ulospäin näkyä! Ja kuten moni muukin on sanonut, niin kuvotus ja muut " raskausvaivat" ovat epämiellyttävyydessään juuri sitä, mitä raskaana oleva haluuakin tuntea tietääkseen, että vauva kasvaa ja kehittyy.

Vielä kerran siis kaikkea hyvää jatkoon ♥

Sua jään kyllä kaipaamaan, olet ollut niin kannustava ja kaikkea muuta, silloin kun alakulo valtaa mielen. *haleja*



[color=plum]Mareia, tervetuloa :)

Tuo aika, kuinka nopeasti tärppää ehkäisyn poisjättämisen jälkeen on kovin vaihteleva... Ystäväni onnistui heti ensimmäisellä yk:lla, täällä kahdenkaan vuoden jälkeen ei ole mitään tapahtunut.

Toivottelen teille pikaista onnistumista :)

Äidin ja sikiön verenkierrot todellakin ovat alussa " erilliset" , en nyt muista tarkempaa aikaa, että millon istukka astuu peliin mukaan. Olen kuullut puhuttavan, että lääkäreidenkin mukaan alkuraskauden alkoholinkäyttö ei vahingoita sikiötä. Siis vauvanalkua ei voi tavallaan vahingoittaa, jos ei tiedä sen olemassaoloa (= ennen menkkojen poisjääntiä). Näin lääkärit ovat kuulemani mukaan tulevia äitejä rauhoitelleet.



[color=red]zeria, oijoi! Mäkin haluan ulkomaille... Rooma kuulostaa ihanalle ? Rakkauden kaupunki, *vink vink*...



[color=plum]syre, hienoa että asiat lähtevät teillä etenemään! Toivottavasti tuleva kesä ei turhan paljoa pitkitä tuota tutkimuksiin pääsyä.



[color=red]Neppis, marjapensas sekä Christina, jo kolmas, neljäs ja viides uusi Ensikko, kivaa :)



[color=plum]Onnellinen, teitkö testin? Vietähän jokatapauksessa rentouttavat tuparit!



[color=red]fiiu, rakas ex-vauvakuume-Enska, kiva että pistäydyit ♥ Teillä on jo puoliväli ylitetty, ihanaa! Terveiset lämmittää aina, kiitos :)



[color=plum]Kitteni, tervetuloa :)



[color=red]Danjalle tsemppiä! Toivotaan, että olet kolmas Ensikko lyhyen ajan sisään, joka plussaa ♥



[color=plum]ON: Mun tuttavapiirissä on ainakin kolme naista, jotka ovat tulleet yllärinä raskaaksi... Tottakai jokainen äiti lastaan rakastaa, mutta ne lähtökohdat kun on olleet sellaiset, että lapsi ei ole ollut ainakaan suunniteltu. Kaksi näistä ovat kuulemani mukaan olleet " vahinkoja " (ruma sana...) ja yksi sai alkunsa ehkäisystä, siis pillereistä, huolimatta.

Pistää miettimään, että miksi se ei kaikille ole yhtä helppoa? Ne, joille lapsi ei ole toivottu & suunniteltu, raskaaksi tuleminen tuntuu olevan liiankin helppoa ja usein lasta toivovat joutuvatkin sitten odottamaan... Mutta, on tämä " odotteluaika" sinänsä palkitsevaa, että oppii tuntemaan itsensä & omat tunteensa paremmin. Ja tulevalle lapselle & raskaaksi tulemiselle oikeasti antaa arvoa, kun tietää, että se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.



Kiertopäivistä ei ole tarkkaa tietoa, ehkä viikko vielä. Seksi on jäänyt tässä kierrossa tosi vähälle, joten en edes pienesti toivo plussaa. Vauva-asiat on muutenkin tosi taka-alalla, ehkä alitajuisesti pieni luovutus... Kun ei ole tärpännyt toivomalla, niin toivominen tuskin ainakaan asiaa edistää.

Kesää kohden pörötellään ja nautitaan lämmöstä & auringosta, lapsi tulee sitten kun tulee ♥



-baulie-

Tervetuloa Kitteni! Olikohan jotain muita uusia vielä viime käyntini jälkeen? No tervetuloa kaikille :)



Onnellinen84, kuulostaa problemaattiselta... Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun oman ruumiin toimintaa alkaa kuulostelemaan ja huomaa kaikenlaista uutta, ja sitten ei oikein ole ketään, joka voisi jakaa ja ymmärtää kaikki ne tuntemukset. Mä en ole puhunut rakkaan kanssa mitään oviksesta tai muista kierron vaiheista, tää yrittäminen on siis sillä lailla toispuoleista :D En tahdo aiheuttaa paineita, ja me asutaan pääosin eri kaupungeissa, niin sekin vaikuttaa. Toisaalta mietin kyllä, että jossain vaiheessa olisi hyvä selittää se, että mulla halut lisääntyy selvästi oviksen aikoihin ja sen jälkeinen kuiva kausi taas on ihan mahdotonta, limakalvot on niin kuivat, ettei vaan pysty eikä tee mieli. Ettei tule väärinkäsityksiä.



Olen miettinyt sitäkin, missä vaiheessa meidän todella pitäisi puhua tästä kaikesta, jos siis näyttää siltä, ettei raskautta kuulu. Tähän mennessä ollaan puhuttu lähinnä mun endo-tutkimuksista (joihin sain terveyskeskuksesta viime viikolla vihdoin lähetteen), mutta enemmänkin yhteydessä kipuihin kuin raskautumiseen. Olen jotenkin toivonut, että se raskaus vaan alkaisi ilman, että ainakaan molempien meistä pitäisi kauheasti huolehtia. No ehkä se vielä tapahtuukin :)



Mulla yrityksenä päästä eroon jatkuvasta stressistä, se ei ole ylipäänsä terveellistä ja ehkä jopa se pieni ratkaiseva tekijä raskautumisessa. Pitää tasapainottaa elämää jollain rentouttavalla sekä kohottaa kuntoa ja samalla stressinsietokykyä. Mua vaan stressaa kaikki menossa olevat endo- ym. gynetutkimukset, tai lähinnä niiden odottelu ja samalla jatkuvat oudot kivut ja oireet. Vaikea saada ajatuksia pois, kun lähes koko ajan tuntuu kehossa jotain outoa...



Tässä kierrossa voisi yrittää ottaa rennommin... Me ollaan taas oletettavana ovispäivänä eri paikkakunnilla, lisäksi se sattuu olemaan vappuaatto/päivä! Päivää ennen täytyy aktivoitua senkin edestä :) En nyt kyllä jätä vapun rientoja väliin, pakko pitää yllä muutakin elämää kuin piinailu :D Koetan ajatella, ettei kyse nyt ole tammikuun vauvasta vaan jos tämän vuoden puolella tulisin raskaaksi niin se olisi hienoa. Kyllähän se pettymys on aina kova, mutta edessä on silti uusia mahdollisuuksia!



Ovista odotellen

syre kp 10/28-30, yk 3

Baulie; Kiitos kauniista sanoistasi. juu, kyllä tämä kaikki jaksaa kovasti ihmetyttää. Ja olo on niin epätodellinen kun oireet ovat lähinnä megalomaaninen väsymys sekä kuppikoon kasvaminen (jouduin jo käymään rintsikkaostoksilla). En ole oikein osannut kotiutua joulukuisiin, taidan siirtyä enskoihin o-puolelle kuitenkin, sitten ehkä ultran jälkeen...(12.5., jolloin rv 7+5) Kovasti toivoisin kuitenkin teitä kaikkia seurakseni o-puolelle:) Mutta Isot ja halaukset ja PLUSSAPUHURIT sinne päin. Pidä huolta itsestäsi!



Fiiu ihanainen, kiitos onnitteluista:) Kuten todettu, ehkä jossakin vaiheessa (jos Luoja suo) uskaltaudun o-puolen Enskoihin. Onnittelut sinne myös mukavasti menneestä raskausajasta- Siulla taitaa olla jo ihana massu, mitä ihailla:) *perässä tullaan* Kaikkea hyvää sinne päin!



Onnellinen84; lupaavalta kuulostaa. Toivottavasti tulisi se maailman paras tulos testiin:) - kun maltat testata.



kaikille uusille myös tervetuloa!



kaunista vkl:a Enskattarillle.



toiv.



pariisitar (yhä täällä)

rv 5+3

Pahoittelut kaikille jotka sai vieraita, ja kaikille plussatuulia!



Täällä taitaa olla se vatsatauti, mitä on nyt liikkeellä. Eilen alkoi pahoinvointi, ja vatsan kupliminen, ja jatkuu edelleen. Edelleenkään en usko, että olen raskaana, mutta silti mietin että pitäisikö tuossa vappuaattona testi tehdä varuiksi, vaikka varmaa tietoa se ei silloin annakaan...



Noista pillereiden poisjättämisestä oon huomannut kaksi asiaa itsessäni. Toinen on se, että halut palasivat, ja toinen on se, että PMS kestää melkein viikon. Eilen oli jo oireita huomattavissa; olin kiukkuinen kuin persiille ammuttu karhu, ja miesparka joutui kaiken sen kestämään ainakin melkein syyttömänä... Täytyy vaan yrittää muistaa selittää, että " tää on nyt tätä" , niin ehkä ainakin osan saa anteeksi... Mites muilla, onko hyviä ohjeita PMS-kiukusta selviämiseen?



t. marjapensas kp 19/24-27

Lämpökäyrä lähti kääntymään alaspäin... tosin mulla sitä on vähän vaikea lukea koska aamumittauksissa lämpö joskus heittelee 0,1-0,2 astetta... Eilen ne laski 36,9->36,8 joten en siihen vielä kiinnittänyt huomiota, nyt tänään ne laski taas 0,1 eli 36,7 joten eiköhän tämä ala olla aika selvä tapaus :( Tein kyllä sen r-testinkin vähän niinkuin varalta ja uhkailumielessä ja negatiivinenhän se oli :( Tästä kierrosta vaan tulee päivää pariap pitempi kuin normaalisti...

Seuraavassa kierrossa en sitten tikuta! Lämpöjä ehkä mittailen ja sitä greippimehun juomista yritän jatkaa mutta thats it; pupuilu saa pysyä sponttaanina ja silloin kun siltä tuntuu; ei silloin kun kalenteri sitä näyttää!



Danja, kp30/27-28, yk8