*****SUURPERHEODOTTAJAT VIIKKO 15*****

Taidan tunkea tänne teidänkin joukkoonne, kun eikös se neljännen odotus tavallaan ole suurperheellisyyttä? :) Seurailen ja kommentoin myös tuota Syyskuisten pinoa, sieltä on tuttu ainakin [b]tuuteliluu[/b] (hei vaan sinnekin!).



Eli olen 33 eikun siis 25-vuotias kotiäiti/osa-aika opiskelija Tampereelta, mies on 42-v. Meillä on poika -01, tytöt -04 ja -06. Yksi raskaus (tuossa pojan jälkeen) päättyi raskauden keskeytykseen rv 22 sikiön vaikean sairauden takia.



Nyt raskaus on edennyt rv 18+3 ja huomenna on 4D-ultra Helsingin Femedassa. Olemme siellä käyneet joka raskaudessa eikä edes Kelan nykyinen nuiva suhtautuminen yksityisellä tehtäviin ultriin lannista. On muuten ihan järjetöntä se Kelan touhu (eli yksityisellä tehtäviä ultria ei korvata) - käyhän ihmiset ihan turhaan lääkärissä muutenkin, kun vaikea sitä käynnin turhuutta on ETUKÄTEEN tietää. Voi ärsyynnys :Z



No mut, hyvää viikonalkua suurperheelliset! :)



Fuulis 18+3

Tervetuloa FuuluTsuulalle mukaan! Noissakin on ilmeisesti hirveästi paikkakunta kohtaisi eroja noissa kelan korvauksissa. Meillä nimittäin kela korvasi alkuraskauden ultran ilman mitään mutinoita. Tosin mulla oli " tavallaan" syykin käydä jo alussa (yksi osittainen rypäleraskaus takana), mutta ei sitä edes mainittu tuossa lääkärin lausunnossa. Vai vaikuttaako asiaan se, että ultra tehdään 4d:llä siihen korvattavuuteen, mikä kyllä sekin tuntuu ihan hullulta?



Täällä kärsitään vielä _kaikista_ alkuraskauden ikävistä kiroista (läytyy väsymystä, pahoinvointia, näppyjä yms), tänäänkään en olisi millään jaksanut tulla töihin. Mutta pakko säästää noita vapaapäiviä kesälle, ettei lasten (11v ja 9V) tarvi olla niin pitkiä aikaja kotona keskenään ja eikä tietysti sitten noiden pienempienkään tietenkään tarhassa...



Sitten piti vielä kysellä, että miten teillä on muuttunut suhtautuminen synnytykseen useamman raskauden jälkeen? Itsellä oikeastaan ensimmäistä kertaa nyt viidennen kohdalla huolestuttaa/pelottaa synnytys. Viimeksi en ehtinyt muita puudutteita kuin ilokaasua saamaan ja tuskat oli helvetilliset, kätilö vielä " pakotti" vessaan, jonne tietenkään en saanut sitä ilokaasua mukaan ja tuntui että kuolen sinne. Hyvä kun pääsin takaisin sinne sängylle, samantien sainkin alkaa ponnistaa... Tietysti sitä voisi alkaa samantien vaatia jotain tujumpaa puudutusta kun sairaalalle menee (kahdesta viimeisestä sisään mennessä supistukset ovat olleet säännöttömiä ja lähes kivuttomia), mutta toisaalta tuntuu niin hullulta sitä pyytää, kun kivutkaan ei ole vielä sietämättömiä tai edes lähellä sitä... :/ Ja tuntuu myös hullulta ajatella potevansa synnytyspelkoa viidennessä raskaudessa ENSIMMÄISTÄ kertaa...



Tällaisin miettein,



maria80 rv 8+1

tääl on kiva jakaa kokemuksia ja kuulumisia :) Meillä p-pohjanmaalla saa ouluun matkakorvaukset kun käy ultrissa (np-ja rakenne)! ...voipi samalla käydä vähä shoppailu reissulla :) mulla rakenneultra toukokuun alussa..! En oo siis ottanu edes selvää miten ois mahdolista nuo 4d ultrat sun muut :) Oishan ne varmaan mahtavia!



Alkoi taas tällanen normaali viikko... Aamu tohinoiden jälkeen äiti istahtaa kahvikupin kans koneelle, kun pienin torkahtaa pikku aamu-unille:) Ja isommat kysyy saako mennä kattoon uuen muumin netistä:) tottahan ne, että saan käydä täällä rauhassa.



On niin kurja ilma ulkona että taidan pitää leipomispäivän, kun pakastin ammottaa tyhjyyttään...ja illalla olis tulossa miehen veli perh kyläileen..

Huomaakohan ne mun pömppistä ;) en kerro jos ei!



Kivaa viikkoa suurperheelliset!



Tuutski 16+6

Enpä ole tänne kirjoitellut sitten saamani plussan jälkeen *hävettää*. Toivottavasti olen vielä pinossa mukana...niin ja siis neljättä odottelen minäkin :)



Raskauteni on edennyt jo ihanan pitkälle. Laskettu aikahan on 6.6. eli sehän on jo ihan kohta! Isot sisarukset (9 ja 10v) ovat ihan innoissaan uudesta tulokkaasta, tuo pienin 1v4kk ei vielä tajua tuon taivaallista koko asiasta, paijaa kyllä nukkeja siihen malliin, että taidan saada hänestä yli-innokkaan apulaisen... :) Meillä on siis ennestään kaksi tyttöä ja yksi poika.



Tämä neljäs odotus on ollut tähänastisista helpoin. Mietin, mikä siihen mahtaa olla syynä ja tulin siihen tulokseen, että tämä on ensimmäinen kerta kun odotan ilman työelämän aiheuttamia fyysisiä ja henkisiä rasitteita. Olen välttynyt liitoskivuilta yms. ikävältä. Ainoa, mitä pidän inhottavana, on iskiaskipu ja jatkuvat kokovatsan kiristelyt, jotka salpaavat hengityksen ja laittavat kädet ja jalat ihan voimattomiksi. En niiden vuoksi saa täällä kotona oikein mitään aikaiseksi, kun kupu on kireänä koko ajan. :( Huomenna on ylimääräinen lääkärintarkastus, jossa olisi tarkoitus selvittää kohdusuun tilannetta. Viimeksi oli ihan kiinni ja kiinteä, kaulaakin oli komeat 3cm jäljellä.



Onko täällä kellään kokemusta siitä, että ns harmittomat supistukset voivat aiheuttaa paikkojen avautumista?





Minäkään en ymmärrä tuota Kelan nuivaa suhtautumista 4D-ultria kohtaan. Niin paljon kuitenkin sekin lafka korvaa kaikkea muuta " varmuuden vuoksi" tehtyä. Olen kuullut, että Kela on lähettänyt jälkikäteen kirjeitä myös heille, jotka ovat käyneet ja korvauksenkin saaneet. Pöh, sanon minä!



Onneksi pääsen vielä ultraan ihan loppuvaiheessa. Tarkoitus on katsoa missä asennossa vauva on (on ollut pitkään poikkitilassa) ja samalla katsotaan kokoa, minulla kun nuo lapset ovat olleet isoja niin halunnevat varmistella mitä tuleman pitää...



Kanelisokeri, rv 31+3

Kävin tänään neuvolassa, ei mitään uutta. Paino taas tippunut - nyt -800g tasan viikossa. Hb huitelee lähes 140, joten ei ole pelkoa raudan riittävyydestä. Olo on vain sellainen, et ei ihan just tarviis syntyy, kun tää flunssa vieny kaikki voimat. Muutoin toki vois tulla jo, kun ei pysty tän mahan kans mihinkään.... mikähän se ois se hyvä synnytyshetki ;)



Kuopuksen laitoin nukkumaan pihalle ja isot siskot on kohta lähdössä uimaan isännän kanssa, joten taidan laittaa itseni pitkin pituutta ja luen kirjaa ja keräilen voimia.



nyt ei edes ajatus luista, joten taidan ihan oikeasti pistää lepäämään.. jos sitä vielä illalla muistais jotain kommentoidakin.



--Mirpa ja masukki rv 39+4--

Synnytyspelosta piti kommentoida. Valitettavasti taisin saada tuosta meidän kuopuksen syntymästä lievästi sanottuna kammon :(



En minäkään ehtinyt mitään puudutteita saada, ilokaasulla mentiin läpi ne hassut 3h 20min, minkä synnytys kesti. Täytyy myöntää, että niissä jatkuvissa ja aivan yltiöpäisen valtavissa kivuissa tunsin, että kuolen, jollei se lopu pian. Korostan, että kipukynnykseni on korkea! Muutenkin olin ihan shokissa kun en kyennyt vaikuttamaan mihinkään itse. Ei ollut liiemmin aikaa sopeutua mihinkään hiljalleen kasvavaan kipuun tai itse synnytyksen vaiheisiin kun kaikki kävi niin nopeasti ja niin kovin tuskallisesti.



En milloinkaan enää suostu käynnistettyyn synnytykseen. Vaikka sitten odotus menisi sen 2 viikkoa yli ja vaikka sitten lapsi olisi norsun kokoinen...ei ole minun juttuni :(



Toivon, että tämä tuleva synnytykseni olisi edes muutaman tunnin pidempi kestoltaan, jotta kerkiän siihen itsekin mukaan.



Kanelisokeri

Mulla synnytys eteni itsestään ihan kivasti ensimmäiset pari tuntia, mitä oltiin sairaalassa, peräruiskeen supistukset tulivat säännöllisiksi välin ollessa 5 min. Mutta noin reilua tuntia ennen syntymää (eli n. 2 tuntia kun oltiin siis oltu siellä sairaalassa) väli lyheni äkisti 2 minuuttiin ja kipu koveni kuin yhtäkkiä. Koska supistuksen väli oli niin lyhyt ja kivun takia imin ilokaasua kunnolla, en kerennyt toeta siitä ilokaasupöllystä, jotta olisin voinut miehelleni sanoa että kutsuu kätilön tsekkaamaan tilanteen ja antamaan jotain vahvempaa.



Jos jotain mukaavaa sanon vielä kuitenkin tuosta synnytyksestä, ensimmäistä kertaa pystyin keskittymään tai oikeastaan ymmärsin keskittyä täydelliseen rentoutumiseen supistuksen tullessa, tämä tietysti saattoi myös vaikuttaa synnytyksen nopeampaan edistymiseen...

maria80:

peräruiskeen supistukset tulivat säännöllisiksi välin ollessa 5 min...

tällä sekavalla lauseella siis tarkoitin, että kun olin saanut peräruiskeen, supistukset muuttuivat sännöllisiksi... =)

Mulla poika tuossa leikkii (2v1kk) vieressä, katotaan saanko kirjoitella tänne..



Kiva kun on uusiakin mukaan tullut palstalle! Eli tervetuloa FuulaTsuula! Et suinkaan tunge joukkoon!

Minusta tuntuu että meitä on monia nyt jotka 4.odottaa. Eli kyllä se vain nykypäivänä paljon on jo pelkästään 4 lasta perheessä, saati jos enemmän on, niin voipipa olla että selityslinjalle joutuu ihmisten kanssa että miten teillä voi olla noin ja noin paljon lapsia..



Tsemppiä sinulle huomiseen ultraan, toivottavasti kaikki on siellä hyvin. Laitapa kuulumisia sitten. Tiedätko onko teille tulossa tyttö vai poika, tai haluatteko edes tietää? Molempia sukupuoliahan teillä jo on. Sullakin on rankkoja kokemuksia kun olet noilla viikoilla kokenut raskauden keskeytyksen.

Laitan vähän taustaa itestäni, on kivempi kun tietää muidenkin taustoja.. eli olen 37 ja mies 41, lapsia on 12,10 ja 2v. Isommat on tyttöjä ja tämä päivieni ilo poika. Kovasti yritystä meillä on ollut tuossa keskimmäisen ja kuopuksen välillä, mutta ei aina asiat mene niin kuin toivoisi. Ja nyt ennen tätä raskautta minulla oli kaksi keskenmenoa, joten olotila on ihana kun vauva potkii mahassa, ja kertoo että äippä kaikki on hyvin täällä:) Hoitovapaalla olen nyt kuopuksen syntymästä asti ollut, ja tarkoitus olisi jatkaakin sitten kun uusi tulokas syntyy, jos vaan oma pää kestää:) Työelämää on tullut koettua sen verran että tuntuu tosi ihanalle tämä vaihe kotona nyt. Mutta tilanne muuttuu kyllä kun on 2 apulaista kotona päivisin, sitten nämä esimurkut kun kotiutuvat koulusta. No, se on vasta loppukesästä se kun on se aika..

Hassua muuten että mulla ei edes tullut mieleen lähestyä kelaa sen varhaisraskauden ultran tiimoilta, jonka yksityisellä kävin... Rahaa ei ole yllin kyllin, oletin vain ettei kela tätä korvaa. Vai voisko olla että kelakorvaus olisi otettu suoraan siinä tiskillä yksityisellä? Se voi kyllä olla mahdollista... Siitä on jo niin aikaa, että mieluusti unohtaa kaikki vaiheet milloin p-korttia on vilauttanut:)









maria80 - toivottavasti vointi rupeaa kohentumaan, mulla se kesti vkolla 16...älä vaivu epätoivoon kuitenkaan, sehän on niin yksilöllistä, etä voipi piankin loppua sinulla.



Kysyit synnytykseen suhtautumisesta.. Jotenkin on sellainen hyvä olo- mulla on ihan luottavainen olotila nyt, mutta se takuulla tulee vielä muuttumaan kun h-hetki lähestyy. Mulla myös tämä viimeinen oli niin nopea että hädin tuskin ennätin repiä sitä ilokaasua, eikä siitä ole koskaan tuntunut olleen mitään iloa..Viimeksi olin tehnyt itselleni selväksi että avautumisvaiheessa ammeeseen, sitten epiduraali jne.. Mutta hyvä kun omissa vaatteissani ennätin synnytyssalin pöydälle nousta, kun poika oli niin vauhdilla tulossa..Eli se siitä ammeesta ja epiduraalista. Mutta ehkä seuraavalle sitten..



tuuteliluu - Minä myös ajattelin että olisko tänään syytä tehdä jotain leivonnaisia, pitsaa ainakin, ja jotain piiirakkaa vaikka. Meillä täällä on ihan kamala ilma, räntää on tullut vaakasuorassa. Onneksi kävin aamulla kaupassa, sain täydentää kaappia viikonlopun jälkeen.





Kanelisokeri - no heips sinullekin pitkästä aikaa. Sulla on raskaus jo tosi pitkällä!

Laitappas kuulumisia mitä lääkärissä sanovat sun tilanteestasi. Mulla on ollut myös kivuliaita suppareita, mutta onneksi ne ei ole vaikuttaneet kohdunsuun tilanteeseen. Siis aiemmissa raskauksissa. Mutta tuohan on täysin mahdollista että kivuttomatkin vaikuttaa kohdunkaulan tilanteeseen. siksihän sitä saikkuakin niin monesti annetaan, näin minä ainakin ajattelen asiasta..



mirpa1 - Toivottavasti sun flunssa ymmärtää väistyä ennen synnytystä! Sulla on h-hetki niin lähellä että voisi jo tapahtua, miten sulla aiemmat synnytykset on käynnistynyt? Näillä viikoilla? Aika rautainen nainen olet tuosta hb' stä päätellen;)

Minä olin ihan hirveässä yskässä kuopuksen synnytyksen aikaan, meinasin vielä päivystykseen lähteä kun piti synnyttään lähteä, päivysty on meiltä 16km toiseen suuntaan ja synnäri 60km toiseen suuntaan. Päätin jättää päivystykseen menemättä, ja sain antibioottikuurin sitten laitoksella, kun lastenlääkäri kävi minuakin kattomassa:)

Lepää ja kerää voimia.



Soffala - oletko tylsyyden rajamailla odotellessasi MILLOIN? vai oletko jo...



Ihanasti tuo kultsipuppeli antoi mun kirjoitella, mut nyt menen touhuamaan sen kanssa, ja vaikka sitä kaffettakin voisi keitellä..



sinuvi 24+2





Ilmoita asiaton viesti





vastaa | aloita uusi keskustelu

Sivu: 1/1 Sivu: 1

Näytä kerralla viestejä [10] [25] [50] [100]

KUULUMISIANNE:



meriutu, ädä, äippä, tanni..(taisitkin olla siellä kyproksella.) Ja kaikki muut mitä en nyt muista mainita, kuulumisia...

Täällä istun taas mahakivuissa. Nuo kannatinkivut on kyllä niin viheliäisiä. Vähän oon pyykkien kans tänään kumarrellut ja pikkumiesten kanssa käynyt kaupassa, niin johan taas sain säryn alkamaan. :(



Neuvola on pitkästä aikaa torstaina. Maha on kyllä kasvanut aika lailla tässä viimeisen neljän viikon aikana, joten ihan kiva mennä kattoon, mitä neuvolan mittanauha näyttää. ;)



Synnytys ei ole juurikaan ollut vielä mielessä. Mulla on mennyt synnytykset melko hyvin, ei mitään " traumoja" oo jäänyt. Toki joka kerta oon pahimmissa tuskissa päättänyt, etten enää ikinä suostu siihen hommaan, mutta vannomatta paras... Tässä sitä taas ollaan.



Voi nyt kuopus heräs jo päiväunilta, ihme tunnin pätkän vain nukkui. Täytyy siis mennä.



Hyvää uuden viikon alkua kaikille!



_äippä_ rv 27+5

Onpa mukavaa kun näinkin paljon löytyy pinoon kirjoittajia, vaikka aktiivisimmat ovat vissiin kaikki jo käärönsä lunastaneet. Minulla on samat raskausviikot Kanelisokerin kanssa menossa, mutta minä en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kesäkuisiin sitten alkuraskauden. Tänne olen saanut muutaman kerran jokusen rivin aikaiseksi, saamattomuutta...



Minulla on viisi lasta (12v tyttö, pojat ovat 10, 5, 3 ja 1½v), (takana myös kaksi keskenmenoa, joista toinen esikon jälkeen ja toinen ennen viidettä), nyt odotellaan perheeseen kuudetta kullanmurua. Tämä on taatusti viimeinen raskauteni ja olen yrittänyt nauttia koko rahan edestä odotuksestani. Ikä ja terveys eivät enää riitä tämän jälkeen, joten päätös on tehty. Olen kärsinyt viimeisissä raskauksissa pahoista suonikohjuista ja ne ovat aiheuttaneet pintatukoksia jalkoihin. Käytänkin koko ajan armottoman kalliita hoitosukkia, jotta suoriudun päivittäisistä toiminnoista. Estolääkitys aloitetaan tarvittaessa, mutta viimeistään synnytyksen jälkeen.



Synnytyksistä on ollut puhetta...Minä en ole vielä kertaakaan päässyt synnytyksestä alta 10 tunnin...Synnytyssalissa on siis tullut vietettyä joka kerta aikamoinen tovi ja joka kerta olen ottanut epiduraalin, jotta olen jaksanut synnytyksen loppuun, joskin puudutteen voima on ollut aika minimaalinen synnytyksen lopussa, kun en ole lisäannosta pyytänyt kuin yhdellä kertaa. Pojat ovat olleet kaikki aika kookkaita, kolmonen oli suurin, liki 5kg...Sokerirasitustesti onkin tehty kaikissa viimeisimmissä raskauksissa, mutta ei siinä ole koskaan ollut mitään häikkää.



Jännityksellä odotan tälläkin kertaa lähestyvää synnytystä, jokainen on ollut ainutlaatuinen kokemus, kolmosen synnytys oli erittäin vaikea ja siitä jäi ilkeät muistot. Viitosen synnytys oli erittäin pitkä ja uuvuttava, oksitosiinia meni melkoinen määrä ennen kuin poika suostui ulos tulemaan. Saa nähdä mitä nyt on edessä:)



Ihanaa on lukea viestejänne ja on aina kiva kun tietää että muutkin ovat samassa " sopassa" . Onnea kaikille odotukseen ja synnytystä odottaville, taisi olla ainakin Soffala ja Mirpa, supparisäteitä ja voimia synnytykseen.



Opemamma, viisikko ja bonus rv 31+3

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! :)



Ensinkin [b]sinuville[/b]: toivotaan todella, että kaikki on huomenna ok. Olisi ihan mukavaa, jos tuntisi jo liikkeitä, niin voisi edes epäillä sikiön olevan kunnossa. Tosin silloin tokassa raskaudessa (joka sitten keskeytettiin) sikiön liikkeitä kyllä tuntui. Että ei se mitään todista. Me haluamme ilman muuta tietää sukupuolen, olemme tienneet sen kaikista ja minusta se on ihan kiva :) Voi ajatella vauvaa jo tyttönä/poikana ja jos hankkii jotain (kaikkeahan on kaapit väärällään valmiiksi) niin ei tarvitse välttämättä ottaa värineutraalia. Kuullosti nyt ihan turhamaiselta :/ Tulen ilman muuta sitten kertomaan, mitä Bruno sanoi :)



[b]mirpa1[/b], loppusuora onkin sulla jo pitkällä :) Tsemppiä! Olin kans yhdessä synnytyksessä (jossa oli kaiken lisäksi huonoin kivunlievitys) kamalassa räkätaudissa, mutta Nasolinin voimalla mentiin ;) Ja ilokaasun, joka oli minulla ihan turha juttu. Tuli vaan huono olo. Ai niin, sainhan siinä synnytyksessä parakervikaalin ja ennakkoluuloistani huolimatta se oli kuin olikin tyhjää parempi. Kaikki kipu ei lähtenyt, mutta se kaikkein pahin supistuksen kärki taittui. Samoin avautumisvaihe nopeutui huomattavasti (puudutteen jälkeen 20 minuutissa 6cm->10cm).



[b]maria80[/b], mun mielestäni onnistuneet puudutukset (siis tarkoitan nyt epiduraalia ja spinaalia) ovat onnistuneen synnytyksen a&o. Tuo yllämainittu synnytys oli sellainen, jossa epiduraali epäonnistui eikä edes loiventanut kipua :Z Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja vikassa spinaalin ja ne ovat sekä nopeuttaneet (kiitos oksitosiinitipan?) synnytystä että vieneet kaiken kivun. Tokassa synnytyksessä ennen sitä parakervikaalia meinasi lentää Yrjö joka kerta supistuksen huippukohdassa, sattui niin käsittämättömästi.



Mutta niinhän se on, että kun vauva on ulkona, kaikki kivut ja kärsimykset loppuvat siihen, ellei mitään isompia komplikaatioita ole. Vauvat on ihania =D



Fuulis 18+3

Kuopus nukahti päiksyilleen, ja minä en vielä leipomisia ole aloittanut, joten piti tulla kurkkaa..

Aikas hyvä saldo näin maanantai päivälle näissä viesteissä, HYVÄ MAMAT!



Opemama- kirjoitit kärsiväsi raskaudenaikaisista suonikohjuista. Oletko hankkinut ne sukat ihan oma-aloitteisesti vai lääkärin suosituksesta? Mulla kans on toisessa jalassa ällöt suonikohjut polven kohdalla, ja nyt huomaan että sehän tulee tuolta haaroista jo, lie kans häpyhuulessa myöskin. Ihanaa.. Tavattoman harvoin tulee miehen kanssa nautittua seksistä nyt raskauden aikana, mutta viimeksi luulin kyllä että veritulppa tulee jalkaan. Ne jälkikivut oli tautiset. Oikeesti mietin että pitäisko lääkäriin mennä, kun aamulla pidettiin hauskaa, niin tämä kipuilu kesti varmaan 4h. Siis niin kipeä olin että aattelin että seuraava kerta onkin sitten kun vauva on maailmassa.. Täytyy muistaa mainita tuosta huomisessa neuvolassa.



No, nyt lupaan mennä netistä pois...



sinuvi

Täällähän on tosiaan mammat jo ahkeroineet, hienoa hienoa!! Kiva tulla lukemaan heti maanantaina näin pitkää pinoa!



Aamu meni tässä touhutessa kotihommia, sit vein kuopusta neuvolaan. Nyt vasta ehdin ruokalautasen äärelle istahtaa..



Mie en oikeen tiedä mitenpäin tässä olis, kun on niin outoa masukipuilua. Ei liity supistukseen, mut kun kipua tuntuu niin supistaakin enemmän. Eikä oo liitoskipujakaan, vaikka niistäkin kyllä saa kärsiä. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle tuntuu, kuin olis sukkapuikko tökättynä häpyliitokseen.. ei kiva! :S Mutta siis itse kipu tuntuu alavatsalla, sellaista repivää kipuilua. Liittyy suoraan mun touhuamisten määrään, eli vähänkään rehkimistä tietää sinä ja seuraavanakin päivänä kipuja. En siis rehki, vaikka välillä on jotakin tehtäväkin, ei voi kaikkea tekemättäkään jättää. En muista aiemmista raskauksista tälläistä, mitähän sitten mahtaneekaan olla?



Miehen kans asiat nyt hiukka helpottaneet, ehkäpä se olemisen vaikeus oli jonkinasteista kaamosmasennusta? Yhtäkaikki, eiköhän sekin tästä taas..



Vaan koira kaipaa lenkille, vietävä ihan pidemmällä kuin omaan pihaan joskus sitäkin! Taitaa jäädä vaan lenkki lyhyeen, mutta yritys hyvä 10!!



Ädä+kolmikko+papu rv25+5

Kotiuduin Kyprokselta lauantai-iltana ja eilinen meni pyykkiä pestessä ja paikkoja järkkäillessä. Pahoinvointi pysyi ihan kurissa reissussa, itse asiassa oksensin vain yhtenä iltana. Muutamaan otteeseen etovaa oloa muttei muuta. Ihanaa, jospa alkais olemaan voiton puolella. Tänään oksensi aamulla mutta muuten olo on ollut mitä mainioin.



Reissu oli rankka mutta antoisa. Oli siis Comenius-projekti jossa oli mukana koulut Kyprokselta, Belgiasta, Puolasta ja Tsekeistä ja Suomesta. Mielenkiintoista tutustua muiden maiden koulukulttuuriin ja opettajiin, oppilaisiin, kouluihin jne. Nähdä ihan sitä käytännön työtä paikan päällä- ilmat oli suomalaiseen makuun hyvät, lämmintä hitusen yli 20 ja ei vesisadetta.



En nyt muista mitä kaikkea minun pitikään kommentoida, kahlasin läpi kyllä pinonne, mutta hatara pää ei kaikkea muista...



Tänään oli np-ultra, kaikki kunnossa, koko vastasi viikkoja. Pää-perämitta 61 mm ja kovasti heppu heilutteli siellä käsiä ja jalkoja. Niskaturvotus normaalin rajoissa, verikokeista tulee tulokset parin viikon sisällä JOS on jotain hälyyttävää.



Kiva että uusiakin tulee mukaan. Ja kyllä ainakin meidän lähipiirissä me neljännen odottajat ollaan suurperheellisiä....



Tanni rv 12+4

Tännehän oli juttua kertynyt! Tervetuloa uusille, mukavaa että suurperheellisiä vielä riittää :)



Tanni oli saanut nauttia etelän lämmöstä. Voi että oli varmaan ihanaa! Toivottavasti sait nautittua Kyproksen herkuista pahoinvoinnista huolimatta :)



Ädä78 , tuota kipuilua minullakin oli kun olin vielä töissä. Minulla ainakin pahinta silloin kun joutui istua paljon ja sen jälkeen sitten nousi ylös. Auts! Kai se kasvava kohtu painaa johonkin hermoon tai sitten ei veri kunnolla siellä kierrä? Neuvolatäti vaan käski pitää tukivyötä... Tuo helpottui sitten kun jäin äitiyslomalle.



opemamma, onko lääkärit puhuneet mitään leikkauksista tuossa suonikohjuasiassa? Mietin vaan kun itsellänikin on toisessa jalassa että kannattaako edes lääkärille valittaa, tekeekö ne mitään? Miten pahaksi pitää mennä ennen kuin niitä aletaan poistaa? Luin jostain melko uudesta ruiskutus toimenpiteestä jonka jälkeen ei tule edes mitään sairaslomaa, ei jää arpia jne. Mutta miten sellaiseen pääse, se ei ole selvinnyt...



Ja jos tästä omasta odottamisesta vielä muutama rivi niin tänään viimeinkin on jotain edistystä tapahtunut. Eli supistellut on tänään, ihan kivuliaitakin suppareita on tullut muutama! Ei vaan säännöllisesti vielä. Mutta kenties ne yöllä yltyisivät ihan kunnon suppareiksi ja päästäisiin jo tositoimiin. Joka tapauksessa, kyllä tämä edistystä on koska tähän mennessä ei vielä mitään tuntunut. Nyt kohdunsuullakin on jotenkin kumma tunne joten luulen että ainakin pientä kypsymistä on tapahtunut. Tokihan tässä voi vielä viikkokin mennä mutta on kuitenkin sellainen toivonkipinä jo ilmassa mitä ei aikaisemmin vielä ole ollut :D Ei muuta kuin hyvät yöt kaikille ja toivottavasti minun ei enää huomenna tarvisi tähän koneelle istahtaa!



soffala rv40+4

Minulla on myös tuota repivää kipua. Tulee liikkuessa alavatsalle. Tuntuu kuin joku rispoisi sinne pieniä kiviä...hidastaa menoa valtavasti, oikeastaan tekisi mieli mennä makuulle, mutta eipä sitä paljon makailla liikkeellä ollessa ulkona.



Edellisessä raskaudessa oli sama juttu ja synnytyksen jälkeen istukassa todettiin lohkorepeämiä, mietin, olisiko niissä repimisissä ollut sitten kyse siitä, että istukka repeili...? Ilmeisesti se ei ole mitenkään haitallinen juttu, ainakaan kukaan sairaalassa tai neuvolassa ei jälkikäteen enää selvittänyt mitä ne olivat...kieltämättä jäi hieman kaivelemaan. :-/



Tunne on todellakin sellaista repimistä ja tuntuu ihan tuossa alhaalla, vatsanahan alla, missä minulla on istukka tässäkin raskaudessa...voihan se olla noita kohdun kannatinkipujakin, mistä sen tietää. Inhottava vaiva joka tapauksessa :(





Palailen huomenna pinoon niiden lääkärikuulumisten kera. Tämä päivä on ollut yhtä kiristelevää supistusta ja sitä repimistäkin on ollut taas enemmän ilmassa... :( Hyvä, että pääsen tarkastukseen kun tuntuu, että kohtu aristaa jos siihen kohdistuu painetta ylhäältä tai kyljistä (meidän 1v4kk kantaminen aiheuttaa lähinnä tuon aristuksen tunteen) Tosin ymmärrän, että aristaa kun vauva on ollut poikkitilassa jo parin viikon ajan.



Kiva kun mennään Opemamman kanssa samoilla viikoilla. :)



...Nyt nukkumaan...



Kanelisokeri rv 31+4

Täällä ollaan herätty tänään reilusti ennen kukonrääkäisyä, kun kuopus päätti aloittaa uuden päivän hyvissä ajoin...Minulla on silmät aivan ristissä.



Moni muukin suurperheodottaja tuntuu kärsivän suonikohjuista. Minulla on jalassa SIgvarsin hoitosukat (tukiluokka 2, kolmoseen tarvittaisiin lääkärin resepti), jotka on tilattu minulle mittojen mukaan. Minulle lääkäri suositteli sukkien jatkuvaa käyttöä, sillä minulla on jalkaterästä sisäsynnyttymiin ulottuvat suonikohjut, joihin ilmestyi viime raskauden aikana polvitaipeeseen ja sääreen pintatukoksia. Syvätukosta ei ole onneksi ollut. Suonikohjut ovat helpottaneet vähitellen raskauden jälkeen, mutta edessä on varmasti vaahtohoito tai leikkaus. Yleisellä puolella näitä operaatioita tehdään harvoin minun ikäisilleni ihmisille ja silloinkin tilanteen pitää olla aika katostrofaalinen, voi siis olla että joudun teettämään operaation yksityisellä, on muuten aika hintava toimenpide :( Vaahtohoito on nykyään se ykkössijalla oleva vaihtoehto toimenpiteen " helppouden" ja asiakkaan toipumisen kannalta. Leikkaus tulee kyseeseen, jos on tarpeen poistaa koko suoni, jotta tilanne helpottuu. Leikkaus on aina leikkaus...





Nyt lähden laittamaan pojille aamupalaa, kaikki pikku-ukot ovat nyt hereillä. Voikaahan hyvin!



Opemamma, viisikko ja bonus rv 31+4

Olipas täällä pitkä pino heti viikon alkuun! Kiva, että väki jaksaa kirjoittaa :)

Onnea Tannille hyvistä ultrakuulumisista!



Suonikohjuista oli puhetta. Minulla on toisessa jalassa yksi kohju, joka on nyt alkanut toden teolla kiusaamaan. En ole käyttänyt tukisukkia, mutta pitänee to kysyä lääkäriltä mielípidettä asiaan. Tuntuu vaan hieman liian lämpimältä ajatukselta käyttää sukkia näillä säillä. Saati sitten kun ilmat vielä lämpenee....

Tosiaan torstaina olis lääkäri ja silloin on myös 26 viikkoa kasassa.

Olen vähän mietiskellyt, josko varovaisesti vihjailisi sairaslomasta. Toisaalta en tunne suurta ylpeyttä ajatuksistani, mutta kun tuo istumatyö alkaa olla kertakaikkisen inhottavaa. Tuon suonikohjun takia ja muutenkin alapäähän painaa jatkuva istuminen.

Henkisesti olisin ollut valmis jäämään kotiin huilaamaan jo jonkin aikaa :)



Ja nyt työmaalle....



-Meriutu