*****SUURPERHEODOTTAJAT VIIKKO 15*****

Mahtavasti on tullut tekstiä:) KIVA!







Ädä78 - Kääk mitä kipuilua sulla on! Tarkoittaako tuo että minullakin viikon päästä, kun pääsen samoille viikoille:( -eipä tietenkään automaattisesti. Mutta en osaa muuta kuin harmitella puolestasi, neuvolassa osaisivatko sanoa mitään?

Kiva että miehen kanssa pyyhkii paremmin nyt. Meillä muuten sama juttu, mitään erikoista ei ole tapahtunut, mutta jotenkin vaan, tuntuu että koko perhe voi nyt hieman paremmin (siis esimurkkukin on ihanaisempi:))

Olen miettinyt tuota koira asiaa, että jos ois koira, olis pakko työntää kurjallakin säällä nenä ulos, mutta silti en taida sitä hankkia, ainakaan tuolla syyllä..



tanni - kiva että ultrassa oli kaikki hyvin! Ja että matkalla pahoinvointi, mitä niin kovin etukäteen pelkäsit, oli vähäistä!



soffala - mahtavaa, ttä jotai edistymistä tuntuu kropassa, kaikkihan vie milli milliltä eteen päin kohti sitä SUURTA PALKINTOA.

Kovasti suppareita puhaltelen sinulle!



Kanelisokeri - eipä tuo ihme taida olla että on kiristys- ja painon tunnefiiliksiä kun noin pientä kantaa..Minä kans sanon meidän 2v' lle että nyt ei äiti voi ottaa syliin.. onneksi silloin kun paljo pitää kantaa,eikä esim ole rattaita tms onkin sitten mies mukana hauistensa kanssa...Kerrohan sitten lääkärireissun tulosta.



opemamma - Täytyy ottaa puheeksi tänään neuvolassa nuo suonikohjut.. Kuopuksen synnyttyä otin lääkärireissulla puheeksi että jos ne vois leikata, lääkäri vaan tiedusteli että onko vielä perheenlisäystä tiedossa, jos on, lykätään...että vasta sen viimesen raskauden jälkeen...



No niin, minä palaan palstoille neuvolan jälkeen, jos sitten olis kerrottavana edes se vasta-ainejuttu, jonka tulokset piti olla tulleet viime nlakäyntiin, no ei ollut - sitten th lupas soittaa/tekstata tulokset kun tulee, no eipä laittanut, eli oletin ettei siellä mitään halyttävää tainnut olla. Mullahan verikokeissa näkyi sitä vasta-ainetta anti-d' lle jos oikein nyt muistan - ikuisuuksien taakse.



sinuvi 24+3



piti kommentoida muidenkin tekstiä mutta nyt poju on sitä mieltä että koneella olo riittää.. Palaillaan!

Tiistaiaamu ja näköjään tuulinen päivä...Vähän sataa jopa tuollaista lumiräntääkin. Mutta rouva ei valita vaan uhmaa luontoa ja lähtee kohta koirien ja " vauvan" kanssa ulos. (meidän vauva, eli nuorimmainen, on on jo yksi vuotias, mutta kun ei vaan voi sanoa muuta kuin että vauva...)

Kohta on olohuoneen remontti valmis!!!! Siis lopultakin saamme olohuoneen!!! Joo, tiedoksi kaikille että muutimme uuteen taloon vuoden vaihteessa ja remontti on ollut koko ajan käynnissä. Mutta nyt, lopultakin, alkaa loppu häämöttää. Tosin, vielä on lattian vaihto kahteen makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen täällä alakerrassa, eikä lattiapaketit ole vielä tulleet Pergolta. Kai loppuviikosta...

Ja sitten on keittiön kaapistojen valot asennettava sekä viimeinen rivi kaakeleita...vähän tapettia seinään ja yläkerran saunan remontti...

Että se siis lopun häämöityksestä...



Kenkätalon eukolla on kuudes nilviäinen tulossa, jos niin hyvin käy. Kovasti odotettu, se viimeinen...niin kovasti odotettu ja toivottu.

Vanhimmat lapset 14, 11, 9, 5, ja meidän vauva, joka on juuri täyttänyt vuoden. Ja sitten maha-asukki viikoilla 8 ehkä. Keskenmeno viime vuoden lokakuussa tekee odotuksesta piinallisen, enkä ole vielä riemusta kiljunut...pelko siis on matkassa, että mitä jos ei sittenkään....



Raskausajat sujuneet hyvin, tosin alkuraskaudet yhtä oksennusta...

Olen aina ollut elämäni kunnossa. Liikun paljon ja urheilen ihan viimeisille raskausviikoille saakka. Tosin nuo viimeisimmät vauvat ovat syntyneet aina parisen viikkoa etuajassa, johtuu varmaan kiihtyneestä elämäntahdista. Mutta kuntosalilla käyn ja spinningiä vedän monesti viikkoon. Vatsa ei ole este. Ja kunto pysyy hyvänä ja kilot poissa!



Synnytykset sitten! Mä rakastan synnyttää vauvoja! Se on niin mahtavaa että!

Ensimmäistä tehdessä tein juuri niin kuin kaikki muut olivat minua neuvoneet, noviisi kun olin niin luulin, että ok, näin kai sitä sitten tehdään...puudutukset ja kivunlievitykset ei ole minun juttu, sen tajusin heti.

Kaikki loput lapset olen tehnyt ihan ilman mitään kivunlievityksiä. Vesi on ollut vanhin voitehista ja poreallas hyvä juttu. Sänkyyn ei minua saa synnyttämään. Ei ei ei.

Ja kunnossa olen ollut heti synnytysten jälkeen. Kotona 6 tuntia koko tapahtumasta ja seuraavana päivänä ulkoa lenkillä...ja tämä tarina on tosi!

Toivonpa tosiaan että kaikilla olisi sama juttu...ei tulisi niitä pelkoja eikä ikäviä muistoja synnytyksistä...



Hyvät tiistait kaikille! Tämä rouva lähtee ulos...

Kopsaan tuonne kesänuppuihin kirjoittamani pitkän litanian, kun en jaksa kirjoittaa uudelleen samaa asiaa tuosta neuvolalääkärin käynnistä:



" Moikka

Kävin tänään ylimääräisellä käynnillä neuvolalääkärillä niiden supistusten vuoksi.



..Tulikin pitkä lääkärikäynti...soiteltiin äitipolille saakka :( Vauvan syke oli jostakinj syystä liian korkea, huiteli takykardian puolella...170-190 ja pitkään. Vasta uudelleen mitattaessa vähän ajan kuluttua saatiin parempia lukemia 150-160, vaikka siellä liikuttiinkin ihan kiitettävästi.



Sain lähetteen sikiön kokoarvioonkin, kun lääkäri oli sitä mieltä, että jättiläistä tässä taas kasvatellaan *__*...permanto...! Sanoi sille TAYS:n päivystävällekin puhelimessa, että sikiö on kouriintuntuvan iso.



Noh, joka tapauksessa kohdun suu oli kiinni, kaulaa 3cm jäljellä ja kiinteäkin vielä, eli ei nuo supparit ainakaan sillä tavalla haitallisia ole, mitä nyt invalidisoivat melkoisesti tätä elämää...kun ei huilimatta voi tehdä yhtikäs mitään.



Niin, joo ja vauva on poikkitilassa yhä vain. Pari viikkoa olisi aikaa kääntyä oikein päin, muuten pitää tehdä kääntöyritys tai sektiopäätös...ja lääkäri kertoi myös, että Taysissa ei sitten enää tehdäkään sterilisaatiota synnytyksen yhteydessä, ellei kyseessä ole suunniteltu sektio :(...joudun siis hakeutumaan toimenpiteeseen synnytyksen jälkeen, joko kunnallisesti tai yksityisesti. Jotenkin menee ihan maku koko hommasta kun kaikki tehdään niin monimutkaiseksi. Taitaa jäädä miehen heiniksi...



Meidän pojalla on tänään 9v synttärit. Aamulla piti mennä kaupan kautta karkkiostoksille kun kavereillekin pitää tarjota namusia. Vähän poika nikotteli kun sanoin, etten jaksa mitään kaveripippaloita nyt näille synttäreille tämän ison mahani kanssa järkätä, katsotaan ensi vuonna uudelleen. Hirveä äiti olen... :-/



Jep, nyt alkaa pukkaamaan mieletöntä rimakauhua tuon vauvan koon suhteen...saa luvan kyllä syntyä ihan ajallaan...miten minulle käy aina näin? Nytkään ei ole ollut sokereiden kanssa pienintäkään ongelmaa...minä vain kasvattelen itseksekseni jättiläistä...Onneksi tämä on viimeinen raskaus ja synnytys. Sen tiedon voimalla jaksan ja kestän ihan mitä vain!"



Kanelisokeri 31+4

Sateista on täälläkin. Oottelen tässä, että puolitoistavuotias heräisi jotta päästäisiin pesulle ja pukemaan, sitten lääkärineuvolareissulle. Ihan vaan pojan, ei äiteen tälläkertaa :) Onneks äitini tulee noita kotimiehiä paimentamaan, niin ei tarvitse koko konkkaronkkaa mukaan raahata.



Viikonloppuna oli ne ystäväperheen lapsen hautajaiset. Oli se niin suruntäyteinen tilaisuus, ettei osaa sanoin kuvailla. Se arkkukin oli niin liikuttavan pieni :´(



Ensiviikonloppuna on taas toisenlainen " tilaisuus" , appiukko on miehen iässä ;) eli 60v. Aikoinaan kun jäin supistusten vuoksi saikulle, niin asetin mielessäni semmoisen rajapyykin, että kun tuosta ensi viikonlopusta selvitään, niin sitten vauva saakin jo syntyä. Vaikka eipä tuo taida syntyä vielä vähään aikaan ja mikäs kiire sillä nyt vielä oliskaan.



Kanelisokerilla olikin ollut ylimääräistä jännitystä neuvolareissussa! Aika hurjat sykelukemat! Seurataanko niitä sykkeitä nyt sit useammin? Oot varmaan kertonut jo sata kertaa minkäkokoisia lapsosia teillä on aiemmat olleet, mutta kertaus on opintojen äiti tai jotain ;) Onneksi sait lähetteen sinne kokoarvioon. Käsikopelolla kun ei aina niin tarkkoja arvioita saa.



Riesalta oli niin reipas ja tarmokas viesti, että pisti ihan hävettämään, kun itse on vaan oleskellut tämän aamun :) tai no, semmoista arkiaskaretta tietysti, mutta niitä ei lasketa ;) Meilläkin olisi remontti edessä, tosin jätimme sen suosiolla vauvan syntymän jälkeen tehtäväksi. Mies kun tekee kahta työtä (ensin aamupäivätyö ja sit illat tekee kaivuri. ym. maanrakennushommia) niin kestäis se remontti ikuisuuden ja asuminen tän porukan kanssa (nyt 6 alle 9vee) remontin keskellä ei pitkiä aikoja houkuta ;DD



Sinuvin neuvolakuulumisia odotellessa :)



Tannilla oli kaikki hienosti ultrassa, ihana asia :)



Tukisukkaodottajiin lukeudun itsekin, vaikkei suonikohjuja olekaan. Mutta kun nämä (mulla ns. lentosukat käytössä) tukisukat hommasin tehdessäni syksyn ja alkukevään seisomatyötä, niin huomasin miten loisto keksintö ne ovat. Enkä osaa olla enää ilmankaan.



Nuo tukisukat ja eritoten mittatilaus-semmoiset on leikkauksessa just veritulppien vuoksi. Jos vähänkin epäillään niiden mahdollisuutta, niin pyritään se nuilla tukisukilla ehkäisemään.



Jahas, nyt taitaa pikku-ukko herätä, joten päästään kohta neuvolareissuun.



Hönttä 34+4 ja 4 kotiapulaista :o) sekä kaksi koululaista

ettette pitäisi ihan sekopäänä, niin pitää hiukan selitellä omaa kirjoitusta ;) Lueskelin eka toukokuisten pinoa ja siellä oli kyselty miks ihmeessä tukisukat jos sektioon menossa ja sitten tulin lukeen tätä pinoa ja vastaankin sitten niille kyselijöille tänne pinoon *nolo* Pistäkää raskausdementian syyksi tai ihan miksi vaan ;DDD



*lähtee pois sekoilemasta*

Hontta:



Sykettä seuraillaan ensi viikolla uudemman kerran, eli en nyt ainakaan päivittäin siellä neuvolassa joudu ramppaamaan.



Nuo minun lasten koot:



1. tyttö, rv. 40+0, 3950g, 52cm, py 34cm (ihan ok kokoluokkaa vielä)

2. poika, rv. 41+4, 4800g, 55cm, py 39cm

3. tyttö, käynnistettynä, rv 39+6, 4305g, 50cm, py 37cm



Jos tästä nelosestakin on luvassa tuollainen likimain 5kg:n mötikkä, niin ei ole kyllä yhtään kiva. Menisi nyt edes oikeaan tarjontaan ennen kuin on liian myöhäistä kääntyä. Olen miettinyt itsekseni, että voisi olla melkoisen helppoa näiden jälkeen synnyttää sellainen 2,5kg painoinen lapsukainen, mutta eihän tässä nyt mitenkään voi niin helpolla päästä ;)



Oli miten oli, käynnistykseen en suostu edellisen kauhukokemuksen vuoksi, eli tämä tulkoon sitten kun on tullakseen, ajoissa, toivoisin kuitenkin...mutta eihän mikään mene elämässä valmiin kässärin mukaan, eli luultavasti minunkin vain kannattaa varautua pahimpaan vaihtoehtoon...en vain tiedä kumpi on kamalampi, sektio vauvan asennon vuoksi vai käynnistys vauvan ison koon takia...Sektiota en ole kokenut milloinkaan, enkä sitä toivokaan, kun minulla on jo muutenkin selkä aivan sökönä, millä minä vauvaa hoitelen jos viimeinenkin tukiranka, eli vatsalihaksetkin vielä katkaistaan? Mutta eipä tuo kääntöyrityskään kuulosta hyvältä. Olen kuullut, ettei sekään ole mikään riskitön vaihtoehto :(







Kanelisokeri

No niin, neuvola on sitten takana:

- vasta-aineita ei enää ollut veressä, mikä oli hyvä juttu. Mutta kuitenkin otettiin taas verikokeet asian tiimoilta.

- Painoa oli tullut 575g/viikko...kysyin että mikä on suositus, sanoi että mun (hoikan) ollessa kyseessä tuo on ok, mutta tukevampi saisi ruokasuosituksia..

- verenpaine 108/58

- hb 120

- kohdunpohjan korkeus 19 (4vkoa sitten 17) ok

- syke vauvalla 136 ja hetken päästä ihan jotai muuta kun taisi herätä uniltaan.

- ultrattu ei nyt kun ei ollut syytä..



Kysyin noista suonikohjuista, sanoi että tukisukat, ja mun tapauksessa kun se on polvitaive, polvilumpion päältä, nivusissa ja häpyhuulessa, ei polvisukista välttämättä ole apua, mutta nivusiin yltävät voisi auttaa. Kehotti pitämään jalkoja ylhäällä mahd usein, ja ennen miehen kanssa ilottelua, silloin jalat ylhäällä ja kylmää kauratyynyä nivusissa...ja tietty ilottelun jälkeen. Jippii:)

Mitäs muuta, nyt ei tule mieleen.. 4vkon päästä uudelleen taas. Ja siitä seur kerta lääkärinla.





Riesa - Olen samaa mieltä että kyllä 1vuotinen kovin vauva vielä on:)

Tsemppiä remonttiin.. niitä on tälläkin palstalla paljon ollut, meillä saatiin jouluna koti kondikseen.. ja nyt rempataankin muuta..mies ei osaa olla tekemättä.

TEillä on varsin kunnioitettava lapsisarja, ja ymmärrän hyvin tuon alkuraskauden pelon kun on km takana. Toivottavasti kuitenkin kaikki menee hyvin.

Ihailtavaa riesa, sun liikkumisesi raskauden aikana! Mutta sehän on niin kovin yksilöllistä kuka pystyy tehdä ja mitä. Mina itse ole kovin liikunnallinen koko ikäni ollut, mutta heti jo alkuraskaudesta joudun liikuntaa ikäväkseni vähentämään paljon supistelujen vuoksi. Mutta siitä huolimatta minusta on aina ollut ihanaa olla raskaana! Tämä on ihana olotila:)



Kanelisokeri - No voi vitsi, kun sait nyt vähän hermoilun aihetta. Jospa se vauveli ymmärtäisi itse pyörähtää pää alaspäin kohdussa. Hyvä kun noita sykkeitä seurataan, mitä tuo takykardia tarkoittaa (nolona)? Hankala juttu tuo että vauvan koko kasvaa, ja se ettet halua käynnistystä...Joudut sitten kotona vaan sitä kolmea ässää isännän kanssa ahkeraan harjoitella..Jos käynnistys niin tämä, ilman sairaalan apuja. Ja pyydät lääkäriä jatkuvasti tekemään sisätutkimusta..oikein ronskimman kautta, minulla se ainakin pisti vauhtia toimiin viimeksi.. (kauheita neuvoja). Suuria teidän vauvat on kyllä olleet.Mun vimppa oli yli nelikiloinen...muut noin 3,5g.

Joskus äiti joutuu olemaan *hirveä* niinkuin itse kirjoitit, mutta kyllä teidän terveys menee nyt ekalle sijalle. Voihan tätä yrittää korvata myöhemmin sitten pojalle.. Jos se yhtään häntä lohduttaisi.



Hönttä - dementiaa meillä taitaa olla itse kullakin välillä, mutten minä en huomannut mitään kummallista tuossa sun ekassa viestissäs noista tukisukista:)



sinuvi yhä 24+3

Meriutulle piti sanomani, että jos susta tuntuu sairasloma tarpeelliselle, muista ottaa lääkärissä puheeksi.



Sitten sellaista galluppia: miten teidän masut (no vauvat tietty:)) on yleensä laskeutuneet? Kun mulla (jokaikinen on kovin varhain) on nyt jo vauva ihan alhaalla. Täytyy olla tosi tarkkana mitä housua on jalassa ettei paina, välillä kotioloissa ihan pelottaa ettei tuolta nyt karvoitusta näy, kun inhoon masun yli meneviä housuja, ja sitten kaikki painaa, joten vaatteet on aika alhaalla masun alla.

Sitä th' kin sanoi, että hän katto että kovin matalalla se vauva on..



nyt mä lopetan..

Minäkin kommentoin tuota suonikohjuasiaa...eli meikäläisellä oli vasemmassa jalassa kamalat kohjut jotka leikattiin 1½ vuotta sitten-lääkäri kyllä sillon kysyi että onko lapsiluku täynnä ja niin minäkin tuolloin ajattelin kun mies ei ollut oikein vielä silloin myöntyvä neloseen...mutta niin se mieli muuttuu. Leikattiin julkisella puolella, nivusesta alas asti... SIitä asti oon pitänyt lääkärin määräämiä tukisukkia-kesällä toki oli pikku aika jolloin en kyennyt niitä kuumuuden takia käyttämään. Hyvät ovat, mutta varmaan jossain elämän vaiheessa joutuvat uudelleen leikkaamaan. Nyt ei mitään " myhkyjä" ko. jalassa, mutta pintaan jäi kyllä niitä " värivirheitä" . Isälläni on kamalat kohjut ja eikös nekin osin oo perinnöllisiä...



Mitään ihmeempää omaan napaan ei kuulu, maha pömpöttää jo kovasti ja housut puristaa. Kyproksella tuli syötyä hyvin joten vähän pelottaa pompata huomenna vaakaan neuvolassa, on lääkärineuvola.





Alkuraskauden pahanolon tiimellyksessä ei oo paljon tehnyt mieli urheilla ja tosi kateellisena luinkin Riesan urheiluenergiaa...Nyt on parina päivänä olo ollut jo sen verran paree että voisi vaikka kävelylenkille mennä...tosin nyt sataa rankasti vettä.



Soffalalle suppareita puhaltelen minäkin. Täytyy lähteä ruuanlaittoon.



Tanni 12 ja risat

Huomasi ne meidän eiliset vieraat mun kasvaneen mahan...eli ei tätä enää salassa ja piilossa pidetä...(niillä isäntä oli ihan vauvakuumeessa ja hiukan kade:) mummulan väkeä tulee (miehen vanhemmat ja pikku sisarukset) ensviikonloppuna...saa taas jännätä mitä ne tuumaa kun huomaavat ;)



Mulla edellinen raskaus toi alkavia suonikohjuja, (tai sillon jo ilmaantui häpyhuuleen) :-/ joita on nyt sitten hieman jomottanut, nivusesta vähän matkaa reiteen. Hain instrusta äitiys tukisukkahousut...mut luulenpa että myivät liian isoa kokoa..kun ne eioo mun mielestä tarpeeksi napakat.varmaan loppuraskaudesta sopivat. Ja tavalliset jotka ostin syksyllä..on liian kireet mahan kohdalta... täytyynee lähtä käymään siellä intrussa uudemman kerran. Onko siis sellasia sukkia jotka on ihan ylös asti??



Liikkeeitä kovasti kuullostelen...hermoilija kun oon.



tuutski tasan17!!

En siis päässyt vieläkään synnyttämään! Yöllä heräsin muutaman kerran supistuksiin mutta tänään ei ole taas tuntunut mitään :( Joten odotus jatkukoon. Huomenna on neuvola.



sinuvi kyseli vauvan laskeutumisesta. Minulla ei ole ukaan lapsista laskeutunut ennen kuin synnytyksessä. Ei siis ole tämä neljäskään. Joku neuvolatäti väitti että johtuu siitä kun olen pitkä, vauvalla on tarpeeksi tilaa vaikka ei laskeudukaan... Johtuneeko tuosta, en tiedä.



Kanelisokerille tsemppiä ja toivotaan että se vauva siellä kääntyy oikein päin! Tämä minun maha asukkini kääntyi raivotarjontaan viikolla 34 joten kerkesin jo huolestua... Oli siihen asti perätilassa. Ja kyllä se varmasti isomman lapsen synnyttäminen on vaikeampaa kuin pienen. Ainakin niitä solisluun murtumia sun muuta tulee isoille vauvoille :/



Menen jatkamaan odotusta *huokaus*



soffala rv40+5

mirpa1, toivottavasti flunssa helpottaa ennen synnytystä, onhan tuo synnyttäminen muutenkin rankaa ilman tuollaista ylimääräistä väsyttävää tekijää. Nyt vain paljon c-vitamiinia sekä lepoa lepoa lepoa (joo, lasten kanssa yleensä tosi helppoa, mutta yritä ;))!



Ädä78, jos vatsan kipuilu vielä jatkuu tai mieltä vaivaa tuo, niin kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan tai vielä mieluummin ä-poliin. MINUN mielestä aina jos on jotain epämääräistä kipuilua, niin kannattaa vaikka ultralla tsekata tilanne vaikka sitten turhaan, mutta mielummin aina niin päin, kuin että kärvistelee turhaan kotona, jos jotain on oikeasti hullusti. Toivottaan kuitenkin että kyseessä olis vaan jotain kasvukipuja tms.



tanni; Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Mukavaa, että kaikki oli niinkuin pitää!!!



soffala, toivottavasti pääset pian tositoimiin ja nuuhkimaan vauvan tuoksua :)



kanelisokeri; Onneksi tuo istukka ei ollut sitten irronnut vaikka olikin repeillyt, aika hurjalta kuullostaa. En kyllä sitten tiedä onko tuollainen lohkorepeily yleistäkin...

Toivottavasti vauva ymmärtäisi vielä kääntyä oikeinpäin ja tuo sykejuttukin olisi ollut vain tuollainen ohimenevä juttu. Aika hurjan kokoiseksi vauvaa arvioitiin, toivottavasti syntyisi ennen la.ta ettei nyt ihan 5 kiloiseksi ehtisi...



meriutu; toivottavasti lääkäri ymmärtää tilanteen ja antaa sairaslomaa!



Riesa; ihailtavan reippaalta kuullostaa sinun liikkumisesi! Itse olen vain nyt niiiiiin väsynyt työpäivän päätteeksi, että hyvä kun saan jotain ruokaa aikaiseksi lapsille... Toivottavasti tämä tästä vielä helpottuu ja saisin edes puolet jostain tuosta sinun energiamäärästäsi :)



Hontta, lapsen kuolema koskettaa aina niin paljon enemmän kuin aikuisen. Itsekin olen ollut yhden kaksi kuukautta ennen la:ta syntyneen vauvan hautajaisissa. Silloinkin juuri tuo arkun pienen pieni koko sai sydämen puristumaan kasaan... Jaksamista myös teille kuin myös teidän ystäväperheelle suuren suuressa surussa!



suonikohjuista; mulle on kahdessa edellisessä raskaudessa tullut mojovat suonikohjut tuonne alapäähän, mutta onneksi eivät ole olleet järin kipeät ja ovat onneksi itsekseen myös hävinneet hiljalleen synnytyksen jälkeen. Mutta eiköhän ne taas ilmaannu jahka viikkoja ja vauvalle painoa/kokoa kertyy...



Mulla oli eilen ensimmäinen neuvolakäynti, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ollut. Tämä neuvolan th oli kuulemma jäämässä nyt eläkkeelle, joten hänen kanssaan emme tapaa. No ei oikeastaan haittaa, olenkin aina pitänyt häntä vähän omituisena, jotenkin teennäisenä. Ihan asiallinen kuitenkin on ollut. Mutta vakkari th:kseni tulee kuulemma sama kuka on ollut kolmannessakin raskaudessa, hän on aivan ihana! Joten ihan hyvillä mielin vaihdoksesta olen ;)..



Mutta hb oli MULLE tosi hyvä: 125, painoa oli tullut 100g, yhtään ei saisi mulle tulla... pissat puhtaat (vielä, jossain vaiheessa tulee varmastikin taas sitä sokeria, niinkuin joka raskaudessa...) verenpaine oli 128/80, vähän kohollaan, mutta eipä th tuohon mitään kommentoinut. Taitaa johtua tästä ylipainosta.



Puhuttiin vielä siitä sterilisaatiosta, eivät kuulemma enää tee KOKSissa niitä muutenkuin synnytyksen yhteydessä! Pitäisi mennä muuten tuonne pohjois-kymenlaaksoon ja sinnekin on kuulemma pitkät jonot. Menee sitten kätevästi samalla reissulla. Miehellekkin jo sanoin, että tällä kertaa kyllä sitten pitää sitä isyyslomaa, koska tuo leikkaus ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu ja saattaa tehdä kipeää jonkun aikaa...



Mutta nyt pitäisi kai saada aikaseksi jotain töitäkin...



maria80 rv 8+3

Eilen olimme Brunoa tapaamassa ja niin vaan kävi, että salama iski kahdesti samaan paikkaan. Tutkimuksessa ilmeni, että sikiön raajat olivat lyhyet ja epämuodostuneet ja täsmälleen sama tilanne oli vuonna 2002. Syynä oli tuolloin osteogenesis imperfecta -niminen sairaus ja sellaista tyyppiä, joka johtaa aina ilman muuta sikiön kuolemaan.



Saman sairauden osuminen kohdalle on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin saada meteoriitti päähänsä, mutta Brunosta oli hyvin epätodennäköistä sekään, että kaksi eri luusairautta osuu samalle ihmiselle, etenkin kun löydös oli aivan vastaava kuin silloin vuonna 2002 (Bruno sen silloinkin löysi ja hän vertaili eilen lausuntojaan - olisi kuulemma voinut liimata ja leikata vanhan lausunnon).



Että semmosta.



Fuulis 18+5 :(

Jos voisin ottaisin puolet taakastasi kantaakseni! Itku tuli kun tekstisi ehdin lukea.. :' ( Toivottavasti teillä riittää voimia asian läpikäymiseen ja saatte kaiken tuen mitä vain tarvitsette!! Halauksia!



Lisään vielä runon, jonka löysin netistä, oli mielestäni koskettava ja antaa toivon mukaan lohtua..



" Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?"



-Surullisena puolestasi Ädä-

Voi kurjuus,



Kylläpä tuntui pahalta lukea viestiäsi. Omat murheet tuntuvat niin pieniltä tällaisen rinnalla.



Pahoitteluni koko perheelle. Että näin voi käydäkin ja peräti kahdesti.



Kanelisokeri

Kuinka voidaankaan ihmiselle antaa noin suuri taakka kannettavaksi. Voimia teille kovasti! sanattomaksi vetää...

Kuinka surullisia uutisia :( Olen niin pahoillani puolestanne. *halaus*



soffala rv40+6

Olipa täällä ikävä uutinen odottamassa :´( Olen niin pahoillani teidän puolestanne!! *Halaa itku silmässä*

Voi Fuulis, kyyneleet silmissä luin viestisi. Voimia koko perheelle. Olen niin pahoillani. Muuta en osaa sanoa.



-sinuvi-

...FuulaTsuula.



Voimia tähän ja tuleviin päiviin koko perheelle. Olen todella pahoillani puolestanne.



" Nuku, nuku

nurmennukka,

vaivu valkea kananen.

Nuku nurmelle hyvälle,

vaivu maalle valkealle."



Surumielellä,



Noora