Ahdistaa mennä töihin, en enää jaksa
Töihin meno ei ole tuntunut hyvältä enää pitkään aikaan. Työyhteisössä puhutaan selän takana, juoruillaan, arvostellaan muita työntekijöitä. En osallistu näihin keskusteluihin koska inhoan sellaista. Tiedän että minusta puhutaan myös selän takana, oon outo ja erikoinen. En koe olevani osa työporukka, jossa vallitsee oma "hovi". En kuulu sisäpiiriryhmään. Hyvä että välillä edes tervehditään. Keskustelussa en ole mitään, ei aina edes vastata. Oon todella väsynyt tähän. Ahdistaa taas mennä sinne, yritän vältellä näitä myrkyllisiä tekijöitä mut silti se rasittaa. Oon introvertti joten ehkä muut samanhenkiset ymmärtää. Mistä tsemppiä ja voimia itselle? En halua yrittää muuttua joksikin mitä en ole.
Kommentit (15)
No kyl me tää yö kimpassa taaplataan. Aivan täysin introvertti näpertäjä minäkin, siksi en kauaa aina kestäkään töissä. En tule koskaan ymmärtämään ihmisen ilkeyttä toistaan kohtaan.
Menen puolestasi. Vaihdetaan rooleja.
-työtön
Kaikkialla Suomessa sama juttu, yksi kusipää vetää porukkaa. Ihan sama juttu kuin nuorena. Suomalaiset ovat perseennuolijoita ja ressukoita.
Olet töissä vain rahan takia, työkaverit eivät ole ystäviäsi. Ystävät ovat jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Etsi toinen työpaikka.
Sama voi olla edessä myös siellä. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ota loparit. Rahaa on vähempi mutta mielenterveys on parempi. Niin mää tein kun Stockalla oli aivan kamalaa.
Ellei ole mahdollista irtisanoutua jäät saikuttamaan heti huomenna, burnoutti iskee ahdistuksesta ja sitten kärsii kaikki.
Minua on tympinyt sunnuntaisin siitä lähtien, kun menin tarhaan 6-vuotiaana. Pänni kouluaikaan, opiskeluaikaan ja nyt työelämässä viimeiset 30 vuotta. Sunnuntaiahdistus ei varmaan helpota ennen kuin pääsen eläkkeelle vajaan 12 vuoden päästä.
Onneksi ahdistus aina helpottuu maanantai-iltana ja loppuviikko menee omalla painollaan. Lisäksi perjantaina pitää keskustella pomon kanssa, milloin pidän 200 tuntia ylityövapaita. Sehän on jo yli viisi viikkoa ja siihen talviloma päälle.
Kiitti tsempeistä. Olen yrittänyt ajatella että olen vaan töissä siellä. Lisäksi että muut ei oikeasti minua tunne enkä mä heitä joten miksi välittäisin mitä he musta ajattelee ja puhuu. Ja mikä tärkeintä, mun on hyvä olla itseni kanssa kun tiedän että en oo mennyt siihen p.. aan mukaan. Mun ei tarvitse muuttua sen takia et oisin osa jotain sellaista mitä en halua loppujen lopuksi olla. Ap
Yritä tehdä vapaa-ajastasi mahdollisimman mukavaa: unohda työpaikan asiat ja harrasta itsellesi tärkeitä asioita. Elä omaa elämääsi, älä anna kiusaajien vaikuttaa sinuun.
Mua myös ahdistaa huominen työpäivä. En pidä työstäni, huomaan siellä olevan suosikkijärjestelmiä, ja tunnen, ettei omaa ammattitaitoani arvosteta. Katselen koko ajan uutta työtä. Eihän elämän kuulu mennä työasioita märehtiessä. Viimeksi olen tuntenut jonkinlaista työniloa 5-6 vuotta sitten. Tälläkin hetkellä katselen rentoutuakseni Youtubesta vanhan ukrainalaisen pariskunnan vaatimatonta elämää jossakin vuoristossa, puuhailevat kodinaskareita, hoitavat eläimiä, kovaa työtä vaatimattomissa oloissa. Vaihtaisin oman elämäni ja työni milloin tahansa tuollaiseen luonnolliseen, maanläheiseen elämäntapaan.
Kaikki vihaavat työntekoa, se on totuus josta ei pääse yli eikä ympäri. Työelämässä on paljon ihan perustavaa laatua olevaa vikaa jotka pitäisi korjata, mutta pikemminkin väännetään vaan huonompaan suuntaan koko ajan.
Vaikka työ onkin vain työ, on se kuitenkin iso osa elämää, jos ei muuten niin ajallisesti. Siksi on surullista että töihin ahdistaa mennä. Hyvin olet kuitenkin jäsentänyt asiaa ja tehnyt suunnitelman miten etenet,jotta sulla itsellä olisi mahdollisimman hyvä olla. Kuulostaa hyvältä. Ja kuitenkin, työ on vaan työ. Ja työyhteisön takia ei kannata alkaa itseään muuttamaan. Olet jatkossakin oma, suoraselkäinen, aito ja oikeudentuntoinen introvertti. Hyvin sä pärjäät!
Mulla on sama. Tee vain työsi, siitä sulle maksetaan, älä muista välitä.