Lue keskustelun säännöt.
Anoppi vihaa minua, koska en halua lapsia
06.11.2014 |
Mieheni on ainoa lapsi. Itse en halua lapsia, puhuimme tästä miehen kanssa ja sovimme niin, että olemme kahdestaan. Lapsia ei ole eikä tule.
Anoppi "riemastui" tämän kuullessaan, suuttui minulle, terrorisoi minua ja miestä siitä ettei haluta lapsia. Oli ostanut vauvanvaatteita ja muita krumelöörejä vaikka tiesi ettei aiota lasta hankkia. Soitteli minulle ja yrittää ylipuhua minut lasten tekoon.
Nyt hän yrittää parittaa miestäni jokaiselle serkun kaverin kaimalle joka vastaan tulee ja yrittää saada minut ja mieheni eroamaan. Ollaan oltu naimisissa 7 vuotta.
Ymmärrän että anoppi tahtoo lapsenlapsia mutta minua ei voi kukaan vasten tahtoani pakottaa lasta tekemään. Mitä tehdä?
Pahoittelen tätä tekstin laatua, kirjotan tätä mobiililla.
Kommentit (98)
Olis varmana anopin kannattanut hommata ihan itse niitä kersoja enemmän, jotta tsäänssit isovanhemmuudesta kasvaa. Vittuako se nyt enää rutisee, kun itse ryssi homman jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä monta lastakaan takaa lastenlapsia. Meitä lapsia on 3 eikä kellään ole omia lapsia, enkä tiedä tuleeko.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 20:09"]velaämmät täällä kannustaa toisiaan, hah hah....! Olet todella itsekäs ihminen ap! Etkö ymmärrä miten tärkeää miehesi äidille on sukunsa jatkaminen! Kohtelet häntä aivan asiallisesti jatkossa ja kerrot mielipiteesi rakentavasti.
[/quote]
Hah hah. Enpä aio lapsia hankkia ja koko elämääni muuttaa vaan ettei toiselle ihmiselle tulisi paha mieli :) Mene muualle provoilemaan. -Ap
Ei ole liioiteltua katkoa välejä. Toisten lisääntymiseen puuttuminen on ihan elukkatason käytöstä ja siihen ei puhe auta enää.
Anopillasi on kriisi. Kyllä sitä voisi hetken aikaa sietää. Mun täytyy kyllä sanoa että mulle tulee olemaan valtava kriisi aikanaan jos kumpikaan poikani ei saa lapsia. Perhe ja suku ovat iso osa identiteettiäni ja jotenkin ajattelisin että olen epäonnistunut myös äitinä ja lapseni ei halua lapsia. Ymmärrän että tilanne on vaikea, mutta ajattele että anoppi suree elämää jota hän ei saa. Sitä mummoutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:21"]
Ymmärrän että anopille on kova paikka, mikäli hän on odottanut lapsenlapsia.
[/quote]
Ei ole itsekään vaivautunut kuin yhden lapsen hankkimaan, joten kohtuutonta odottaa, että ainoa lapsi toteuttaa nyt kaikki hänen haaveensa. Kaikki ei vaan halua lapsia. Ja ehkä yksin ainoana lapsena kasvaneesta ei niin lapsirakasta ja suurperheestä unelmoivaa luonnollisesti koskaan tulekaan. Niin makaa kuin petaa...vois tuolle anopille todeta.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:21"]
Ymmärrän että anopille on kova paikka, mikäli hän on odottanut lapsenlapsia.
[/quote]
Ei ole itsekään vaivautunut kuin yhden lapsen hankkimaan, joten kohtuutonta odottaa, että ainoa lapsi toteuttaa nyt kaikki hänen haaveensa. Kaikki ei vaan halua lapsia. Ja ehkä yksin ainoana lapsena kasvaneesta ei niin lapsirakasta ja suurperheestä unelmoivaa luonnollisesti koskaan tulekaan. Niin makaa kuin petaa...vois tuolle anopille todeta.
[/quote]
Kuule ei niitä lapsia niin vain hankita saatanan ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla ilmeisesti ollut vaikeuksia saada lapsi aikoinaan, ja raskaus oli erittäin rankka ja synnytyksestäkin selvisi juuri ja juuri. Siksi vain yksi lapsi. -Ap
Mulla on itseäni hiukan nuorempi mies. Anoppi oli aluksi tosi ystävällinen kunnes selvästi muuttui kuultuaan ikäni. Huomautteli mahdollisesta lastenteon vaikeudesta ikäänkuin se olisi ollut päätehtäväni. Lapsia kyllä myöhemmin saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 01:12"]
Olisin surullinen, jos poikani ei saisi lapsia. Siksi ymmärrä anoppiasi, vaikka en tuollaista käytöstä hyväksy, enkä itse noin käyttäytyisi. Surullinen olisin ja toivoisin salaa, että poikani löytäisi toisen kivan tytön, jonka kanssa saisi lapsia.
[/quote]
Olet sairas narsistinainen, et muuta. Jos et olisi, et edes alitajuisesti yrittäisi millään tavoin säätää toisen ihmisen elämää valintoineen toisenlaiseksi, et edes lapsesi, ilman että sinulta on sellaista asianomainen itse tullut pyytämään. Eli poikasi oli sinulle omaisuutta, siis sinuna omasta mielestäsi pohjimmiltaan, siitähän tuo ajatuskuviosi lyhykäisyydessään kielii. Jos olisit hyvä ihminen, ymmärtäisit ajatella täysin toisenlaisia ajatuskuvioita. Sinulla ei missään kohdin olisi silloin ollut pakkoajatuksia sen suhteen, mitä toinen henkilö täysivaltaisena aikuisena yksilönä omassa elämässään tekee, ketä rakastaa, miten elämänsä rakentaa.
Onhan anoppi asiaton, mutta itse ajattelen, että vastaavassa tilanteessa olisin ihan rikki. Ainoa toive on, että monet miehet tulee järkiinsä vielä nelikymppisenä, vaimo vaihtoon, nuorempi tilalle ja nopeassa tahdissa pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 10:46"]
Onhan anoppi asiaton, mutta itse ajattelen, että vastaavassa tilanteessa olisin ihan rikki. Ainoa toive on, että monet miehet tulee järkiinsä vielä nelikymppisenä, vaimo vaihtoon, nuorempi tilalle ja nopeassa tahdissa pari lasta.
[/quote]
No huh huh, et ole sinäkään terve. :O Ainoa toive on, että ylipäätään kaikilla osa-alueilla elämässä, kaltaisesi ilkeät vanhat narsistinaiset kuolisivat mahdollisimman varhain pois muiden valitoja sorkkimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelin ettei koskaan lapsia. En edes pitänyt erikoisemmin lapsista.oltiin oltu 16 vuotta yhdessä, kun tulin vahingossa raskaaksi. Olin jo yli kolmekymppinen. Nyt lapsia useampi, enkä voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Mistään elämässäni en ole niin onnellinen kuin siitä "vahingosta".Koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan. Ihmisen mieli voi ja saa muuttua. Ja joskus sattuma puutuu peliin.Itsekin olisin varmasti lapseton ilman tätä "vahinkoa", enkä tiedä olisinko onnellinen vai en.Tarkoituksella en varmasti olisi lasta tehnyt(loput kolme kyllä tehtiin tarkoituksella)Nyt en voisi onnellisempi olla.Joka päivä mietin miten onnekas olen kun sain nämä lapset.
Juuri tälläisten tilanteiden vuoksi ei koskaan kannattaisi hankkia vain yhtä lasta. Olisin itsekin erittäin pettynyt jos ainoa lapseni päättäisi ryhtyä lapsettomaksi ja olla jatkamatta sukua. Ymmärrän kyllä anoppia ihan täysin. Eipä miehesi vaikuta suvustaan piittaavan.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 11:04"]
Minäkin ajattelin ettei koskaan lapsia. En edes pitänyt erikoisemmin lapsista.oltiin oltu 16 vuotta yhdessä, kun tulin vahingossa raskaaksi. Olin jo yli kolmekymppinen. Nyt lapsia useampi, enkä voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Mistään elämässäni en ole niin onnellinen kuin siitä "vahingosta".Koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan. Ihmisen mieli voi ja saa muuttua. Ja joskus sattuma puutuu peliin.Itsekin olisin varmasti lapseton ilman tätä "vahinkoa", enkä tiedä olisinko onnellinen vai en.Tarkoituksella en varmasti olisi lasta tehnyt(loput kolme kyllä tehtiin tarkoituksella)Nyt en voisi onnellisempi olla.Joka päivä mietin miten onnekas olen kun sain nämä lapset.
[/quote]
Miten tämä edes liittyy koko keskusteluun? Olet aivan sivuraiteella. Sulla on asiat menneet noin, mutta entä sitten? Ei liity mitenkään mihinkään tässä.
Meillä myös todella rajua painostusta anopin puolelta. Jopa uhkailua mieheni perinnöttä jättämistä jne. (minun puolestani voivat omaisuutensa tuhlata ihan miten haluavat). Ja joka kerta, kun nähdään, niin keskustelu jossain vaiheessa siirtyy aiheeseen. Pakkomielle omista lastenlapsista on niin voimakas, että unohtuu kokonaan se oma lapsi (mieheni) ja miten häntä kohtelee. Meillä lopulta johtanut siihen, että välillä anoppi joutuu ns. jäähylle, noin kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
Ymmärrän teitä molempia.
Ymmärrän ap sinua, tämähän on sinun elämäsi ja tietenkään et lapsia tee vasten tahtoasi. Sehän on selvä. Ja on varmasti ikävää jos anoppi puuttuu teidän asioihinne noin rajusti. On myös hyvin mautonta ehdotella uusia kumppaneita miehellesi, mutta sehän voi myös olla, että sinusta vain tuntuu siltä.
Toisaalta ymmärrän myös anoppiasi. Minulla on paljon lapsia ja olen tahallisesti maksimoinut mahdollisuuteni lapsenlapsiin. Tietysti siitäkin huolimatta voi käydä niin, että en koskaan lapsenlapsia saakaan. Ja se olisi minulle todella iso kriisi. Kävin samanlaisen kriisin läpi kun en koskaan saanut omaa poikalasta. Ja se on iso kriisi käsitellä. Se kun on jotain odottanut koko elämänsä ja se ei koskaan toteudu. Voin siis sanoa anoppisi puolesta, että hän käy läpi todella todella rankkaa vaihetta. Siinä tulee tehtyä ja sanottua asioita jotka voi myöhemmin itsestäänkin tuntua tosi pahalta. Mutta tuo vaihe on vain käytävä läpi.
Olisi mahtavaa jos istuisit alas anoppisi kanssa ja juttelisit. Et lähtisi syyttelemään, vaan ymmärtäisit. Anopilla on varmasti ollut vaikeaa sekin, että ei ole saanut enempää lapsia kuin yhden (mikäli ei siis ole tuon vaikean raskauden takia niitä lisää voinut tehdä). Ja nyt se, että jää ilman lapsenlapsia. Se on yhdenlaista tahatonta "lapsettomuutta" myös. Istu anoppisi kanssa alas ja kerro hänelle, että ymmärrät hänen surunsa siitä, että hän ei saa koskaan lapsenlapsia. Ymmärrät, että se sattuu ja tuntuu pahalta ja sinulla on paha mieli hänen puolestaan. Mutta et voi, etkä aijo tehdä lapsia sen takia, että anoppi niitä haluaa. Se olisi väärin kaikkia kohtaan, myös lasta.
Uskon, että jos osoitat anopille hieman myötätuntoa, niin hän pehmenee pikkuhiljaa ja ehkä pääsee tuosta tilanteesta yli nopeammin.
Entä jos miehesi luovuttaisi spermaa johonkin spermapankkiin, josta sitten pariskunnat tai yksinäiset naiset voisivat sitä saada omiin hedelmöityshoitoihinsa? Näin suku olisi jatkunut. Tosin anoppi ei voisi hoitaa näin alkunsasaanutta jälkikasvua, mutta sitä olisi kuitenkin olemassa. Ja eikö ole niinkin, että kun sukusolujen luovutuksella alkunsasaanut lapsi tulee 18v., hänellä on halutessaan mahdollisuus saada tietää luovuttajavanhempi?
Tai miehesi voisi luovuttaa spermaa jollekin tutulle naiselle. Näin lapsi voisi olla osa teidän yhteisöä.
Mahdollisuuksia siis on!
velaämmät täällä kannustaa toisiaan, hah hah....! Olet todella itsekäs ihminen ap! Etkö ymmärrä miten tärkeää miehesi äidille on sukunsa jatkaminen! Kohtelet häntä aivan asiallisesti jatkossa ja kerrot mielipiteesi rakentavasti.