Lue keskustelun säännöt.
Asiallinen, mutta nolo kysymys niille, jotka EIVÄT pidä itseään kauniina/hyvännäköisinä...
05.04.2008 |
Ja ennakkoon heti sanon, että tarkoitan tämän hetken kauneusihanteiden valossa. Kauneus on totisesti katsojan silmissä, ja muut arvot ja asiat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö, mutta silti joskus tuli mieleen, että millaista puolisoa etsii itselleen sellainen ihminen, joka kokee suoraan, että on itse ruma.
Ulkonäkö on kuitenkin se, johon ensin kiinnittää huomiota ihmisessä. Joutuuko ns. " ruma" suoraan hylkäämään kohteet, joita pitää paljon paremman näköisenä kuin itseään? Onko sellainen olo, että joutuu suosiolla etsimään, katselemaan itselle sellaista kumppania, joka ei ole itsekään tämän hetken kauneusihanteiden mukainen? Vaikka itsellä olisikin silmää mieskomeudelle/naiskaudeudelle? Tuntuuko sellainen ahdistavalle, että joutuu suoraan laskemaan rimaa ulkonäköasioissa?
Nolona kyselen. Ja tiedoksi, en itse ole mikään kaunotar, ihan tavallinen, nätti kai.
Kommentit (22)
Viihdyn todella hyvin hänen seurassaan, ja pikkuhiljaa olen alkanut ajattelemaan häntä yhä enemmän. :) Ensitapaamisen jälkeen ajattelin, etten koskaan voisi seurustella tuon näköisen kanssa, mutta näin tässä vain pääsi käymään että ihastuin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ahdistaa tavallaan vieläkin, vaikka olen onnellisesti naimisissa :) Olen ihan varma, että kukaan hyvännäköinen ei voisi olla minusta kiinnostunut edes ystävänä, eikä varmaan pitkään olekaan kun jos tullaan juttelemaan, niin otan sen heti säälinä tai slummeiluna :/ Niin sittenhän se tarkoittaa, että jos joku sytyttää mulle tulen pyrstön alle, niin se on automaattisesti pois mahdollisten seksipartnerien joukosta. Siis että, jos musta toinen on hyvännäköinen, niin automaattioletus on, että mulla ei olisi mahkuja.
Onneksi on tuo oma mies, niin ei tarvitse miettiä kuin teoriatasolla :D