Mä tuun hulluksi täällä kotona.. =/

Mieheni on paras ystäväni ja loistotyyppi, mutta saisi opetella siivoamaan jälkensä..

41

Miten joku ei voi viihtyä omien lapsien kanssa? Mieluiten istuu vaikka kaupankassalla 7h kun leikkii ja hoitaa omia lapsia.. Erikoista minusta.



Miksi te jumahdatte kotiin niitten lasten kanssa? Mahdollisuudethan on rajattomat, varsinkin jos lapsia ei montaa ole. Isot kaupungit varsinkin on täynnä tekemistä. Kotonakin lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan melkein. Voi levätä, voi leipoa, voi laittaa ruokaa, askarrella yhdessä, lukea kirjoja, tehdä vaikka maja, pitää yhteinen siivouspäivä, kattoo leffoja. Mielikuvitusta hyvät neidit ja rouvat.



Mutta kannattaisi oikeasti pysähtyä miettimään mikä virka sillä lapsella on teidän elämässä jos hänen/heidän kanssa ei sitten viihdy. Veikkaan että ukkojenne kanssa viihtyisitte kotona viikot. Miksi että lapsienne kanssa? Ulos pääsee ovesta, miksi jäätte sisälle märehtimään! Lapsetkin nauttii ulkoilmasta. Kesällä vaan paljon retkiä tekemään luontoon!!!!



[color=red][size=4]Mansikoita, aurinkoa ja vaikka siideri siinä kun lapset leikkii nurmikolla.[/color][/size]

Menkää hyvät naiset käväsemään töissä. Minulla oli JUUUUURI samanlaista, olin ollut kohta 3v kotona, kaksi lasta, kolmas tulossa. Joka päivä ärsytti, ei kiinnostanut enää kaunis kotikaan. No, menin töihin vähän pelon sekaisin tuntein, että mitenköhän sitä jaksaa.



En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä. Ei paleltanut pakkasaamut, ei tympinyt aikaiset heräämiset, ei niin mikään. Kuin varsa kevätlaitumella, nautin ja siemailen joka päivä, ihanaa, elossa, mukavaa, leppoista, helppoa. Kerrankin saan positiivisia tunteita pitkin päivää, eikä hermotkaan mene välttämättä päiväkausiin lasten kanssa. Ne on taas ihania.



Jään kohta äippälomalle, ihan kiva jäädä, mutta aion kyllä lähteä vuoden päästä taas töihin.

miten näiden kolmen alle 5v lapsen kanssa kotona LEVÄTÄÄN? Täällä ei levätä koskaan, edes yöllä. Mies sentään pääsee töihin lepäämään.

" Ei minusta olisi kotiäidiksi. Siinä ei viihtyisi äiti, eikä koti." :D

Olen uppoutunut hyvään kirjaan, omiin ajatuksiini ja askareisiini. Olen nauttinut hiljaisuudesta, syvällisistä keskusteluista, rauhasta... Nyt olen hankkiutunut tilanteeseen, jolloin en pysty koko päivänä ajattelemaan yhtäkään ajatustani loppuun ilman keskeytyksiä. En mitään muuta niin kaipaisi kuin HILJAISUUTTA, sitä että menisi edes vartti ilman että pitää sännätä jonnekin, vastata johonkin kysymykseen, toimia erotuomarina jossain riidassa. Luin juuri (viiden minuutin pätkissä) kirjan vapaudesta. Teemana oli, että olosuhteista riippumatta ihminen voi olla vapaa, koska kukaan ei kontrolloi sitä mitä hänen päässään tapahtuu. Mietin, että kirjoittaja (ortodoksinen munkki) ei näköjään ole tutustunut kotiäidin elämään...

Miksi teette lapsia enemmän kun jaksatte hoitaa!? Lopettakaa ajoissa tai olkaa tekemättä!



Nauttikaa niistä lapsista! Ei ne kauaa ole niin pieniä. Se on muutama vuosi elämästä. Töitä ehditte tekemään vuosikymmeniä vielä!!!

Jos kotiäidin elämä ei miellytä, niin ei näköjään ole lupaa tehdä lapsia. Minä takuulla rakastan lapsiani tasan yhtä paljon kuin sinä omiasi, mutta aina en vain jaksaisi heidän intensiivistä seuraansa 24/7. Minkä tahansa homman raskautta on ilmeisesti lupa valittaa, mutta äiti ei saisi valittaa koskaan?

Vierailija:

Miksi teette lapsia enemmän kun jaksatte hoitaa!? Lopettakaa ajoissa tai olkaa tekemättä!

Nauttikaa niistä lapsista! Ei ne kauaa ole niin pieniä. Se on muutama vuosi elämästä. Töitä ehditte tekemään vuosikymmeniä vielä!!!

Vierailija:

Miten joku ei voi viihtyä omien lapsien kanssa? Mieluiten istuu vaikka kaupankassalla 7h kun leikkii ja hoitaa omia lapsia.. Erikoista minusta.

Miksi te jumahdatte kotiin niitten lasten kanssa? Mahdollisuudethan on rajattomat, varsinkin jos lapsia ei montaa ole. Isot kaupungit varsinkin on täynnä tekemistä. Kotonakin lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan melkein. Voi levätä, voi leipoa, voi laittaa ruokaa, askarrella yhdessä, lukea kirjoja, tehdä vaikka maja, pitää yhteinen siivouspäivä, kattoo leffoja. Mielikuvitusta hyvät neidit ja rouvat.

Mutta kannattaisi oikeasti pysähtyä miettimään mikä virka sillä lapsella on teidän elämässä jos hänen/heidän kanssa ei sitten viihdy. Veikkaan että ukkojenne kanssa viihtyisitte kotona viikot. Miksi että lapsienne kanssa? Ulos pääsee ovesta, miksi jäätte sisälle märehtimään! Lapsetkin nauttii ulkoilmasta. Kesällä vaan paljon retkiä tekemään luontoon!!!!

[color=red][size=4]Mansikoita, aurinkoa ja vaikka siideri siinä kun lapset leikkii nurmikolla.[/color][/size]

itse äikkärillä tein lapseni kanssa sata eri asiaa, niin kahdestaan kuin aikuis- ja lapsiseurassakin. piknikkejä, shampanjabileitä äikkärikamujen kaa, shoppailua, uimahallia, hoplopia, urheilua yksin ja vauvan kanssa, retkiä ennenkäymättömiin paikkoihin, musiikkia ja tanssia vauvan kanssa, erilaisia virikkeellisiä baby einstein -juttuja, you name it, i' ve done it! SILTI 9 kk loppua kohti alkoi pälli hajoomaan. en jaksais KETÄÄN 24/7 viikot ja kuukaudet läpeensä, en sen enempää kumppaniani kuin lastanikaan, ja se on se KOKO AJAN SAMAN YKSIPUOLISEN (vain lapsenhoitoa sisältävän) kuvion jatkuminen, mikä vie järjen. nyt kun olen töissä, saan ensin olla vähän aikaa bisnesnainen, sitten huidella kaupungilla ystävien kanssa lounailla ihanissa paikoissa, sitten olla taas vähän aikaa bisnesnainen, sitten mennä kotiin ja olla äiti. omaa aikaa ja perheen kanssa vietettyä aikaa, saavutuksen tunteita sekä työssä että kotona joka päivä. vaihtelu virkistää. ei se lapsen kanssa kotona oleminen siitä muuksi muutu eikä vaihtelevammaksi, vaikka mitä tekis tai seisois päällään. toistan edelleen mikä tässä on se pointti: vaihtelu virkistää, ja mitä monipuolisempi elämä ja monipuolisemmat saavutuksen tunteet, sitä onnellisempi olen ainakin minä! vastaavasti mitä yksipuolisempi elämä ja pienempi elämänpiiri, sitä ahdistuneempi olen minä, ja ihan takuulla myös moni muu.

Rakastan myös miestäni todella paljon- mutta silti en halua olla 24/7 kiinni heissä KUMMASSAKAAN. Olen vuosi vuodelta muuttunut yhä enemmän ja enemmän antisosiaaliseksi, omassa rauhassaan viihtyväksi tyypiksi. Jos tämän olisin tiennyt, olisin varmasti jättänyt lapsenteon väliin.



Nyt ei kuitenkaan auta itkeä vaan tulla toimeen sillä, mitä elämä antaa: minulla on mahdollisuus palata opiskelemaan joten aion sen hyödyntää.

Lapsi saa päivittäin haleja, pusuja, lukuhetkiä jne. ja oikeastaan helpommin niitä tulee antaneeksi kun eivät ole pakkopullaa.

Töissä kumminkin jaksatte päivästä toiseen samaa paskaa, mutta kotona OMASSA KODISSANNE ETTE VIIHDY! Onko teillä paskat kodit sitten? Mikä siellä kotona ahdistaa? Tehkää kodista " linnanne" niin viihdytte. Tuokaa sinne kaikki se mitä tarvitsette niin jo alkaa sujumaan. Helvetti kun nykyajan naiset on pihalla. Miten te olisitte ennenvanhaa kestäneet kun ei mitään muuta ollut kun ruoanlaitto, lastenhoito ja peltotyöt!! Kerran vuodessa juhannusjuhlat!???

Eikä kotona oleminen ole koskaan verrattavissa työelämään, jossa edes työskennellään neutraalilla maaperällä.

Miksi tehdä lapsi ja antaa se sitten pois(eli muiden hoidettavaksi). Keskittykää te niihin töihin ja omaan elämäänne. Lapsi parat joutuu kärsimään vieraiden ihmisten hoivissa kun teille on työelämä tärkeämpää. Miten joku voi oikeasti viihtyä enemmin töissä kun lapsen kanssa? Ei voi käsittää... koskaan...

Nykynaisilla on moni asia paremmin, mutta myös moni huonommin.

Esim. minulla ei ole yhtäkään äitituttua, koska ikäiseni eivät tee lapsia ja vanhemmat äidit eivät ole kiinnostuneita seurastani. Omat vanhempani ovat kuolleet ja anopilla on kiire töissä- missä ne entisajan tukiverkostot siis ovat? Aivan, NIITÄ EI OLE.

ja ota huomioon, että sinulla oli vain YKSI pieni lapsi. Näiden kolmen kanssa jo pihaan lähteminen on melkoinen urakka, eikä mieleenikään juolahtaisi lähteä näiden kanssa esim. shoppailemaan tms. Tunnen itseni sankariksi jo pelkkien ruokaostosten jälkeen (ja mieluiten annankin miehen hoitaa ne työpäivän jälkeen).

Vierailija:

Miksi tehdä lapsi ja antaa se sitten pois(eli muiden hoidettavaksi). Keskittykää te niihin töihin ja omaan elämäänne. Lapsi parat joutuu kärsimään vieraiden ihmisten hoivissa kun teille on työelämä tärkeämpää. Miten joku voi oikeasti viihtyä enemmin töissä kun lapsen kanssa? Ei voi käsittää... koskaan...

ei ole kyse siitä että valitsee mieluummin työn kuin lapsen kanssa olon, vaan että monipuolinen elämä, joka sisältää sekä työtä että perhe-elämää, on tyydyttävämpää kuin pelkkä lapsenhoito. ja poisko sen lapsen nyt antaa, jos se vuoden ikäisenä alkaa viettää muutaman tunnin hereilläoloajastaan jonkun muun hoidossa kuin äidin? *huokaus* please. ja ei ole lapseni todellakaan parka eikä kärsi :D

Minusta nykyäitien isoin ongelma on yksinäisyys ja eristyneisyys. Onhan noita mammakerhoja ja muuta hilpeää, mutta niihin on aina vartavasten lähdettävä, kotona ei ole ketään muita kuin ne lapset. Ennen vanhaan sai myös oikeasti tehdä työtä ja tuntea itsensä hyödylliseksi omassa kotipiirissään. Eivät naiset olleet mitään lasten palvelijoita ja viihdyttäjiä, vaan tekivät tärkeää työtä kotitalouden piirissä. Lastenhoito oli isompien lasten, vanhusten ja muiden joutilaiden hommaa.

Missä ne isät sitten on? Lapsi on tasapuolisesti molempien vanhempien. Isä on siis aivan yhtä kamala vanhempi, kuin äiti, jos uskaltaa mennä töihin lasten ollessa pieniä.



Uskallanpa väittää, että kotona olemiseen tympääntynyt äiti on huonompi vaihtoehto lapselle, kuin hoitotäti. Jos sattuu hyvän ja pätevän saamaan. Enkä ikinä tule ymmärtämään miksi pitäisi valita joko äitiys tai työelämä. Minä kannatan monipuolista elämää. Perhettä, jossa kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. Juuri niin kuin joku tuolla aikaisemmin kuvasi.



Äärettömän mustavalkoinen ja typerä on ajatus: " Jos et kestä kotiäitiyttä, älä tee lapsia." Kuka meistä etukäteen muka tiesi millaista arki tulee olemaan tai kuinka helppoja/vaikeita tapauksia lapsemme tulee olemaan. Mutta onneksi maailmaan mahtuu sellaisia äitejä, jotka jaksavat olla lapsensa kanssa 24/7 ja ikinä eivät kyllästy!! ;) Tulee tähän maahan edes joitain kunnon kansalaisia.. Voi meidän muiden lapsiparkoja, kun joutuvat jopa hoitotädille, kun kaikki äidit ei jaksa aivotonta (sellaisena minä sen koen) kotiäidin elämää.



Äidillä on mielestäni oikeus olla muutakin kuin äiti.

41

Olen akateeminen, ollut neljä vuotta kotona. Tosin teen välillä töitä kotoa käsin, mutta olisi ihana tehdä välillä konttorin rauhassa.. Meillä vain on se tilanne, että lapsi on niin arka luonteeltaan, etten halua viedä häntä hoitoon - kun pph-paikkoja ei ole täällä saatavilla. Ainoa vaihtoehto olisi päiväkoti. Siis lapsen edun takia olen kotona, vaikka rankkaa on välillä. Tunnen lapseni eri tilanteissa ja tiedän tasan tarkkaan, että päiväkoti ei olisi hänelle hyvä ratkaisu.



Olemme paljon ihmisten kanssa tekemisissä, käymme kahdessa perhekerhossa ja annan lapsen kasvaa ja rohkaistua. Pienempi sisaruksensa pärjäisi päiväkodissa varmasti jo paremmin kuin isompi, joka siis on temperamentiltaan arka.



Minusta jokainen tekee oikein, kun tekee omalle perheelleen sopivat ratkaisut unohtamatta lapsen hyvää. Jos lapsi viihtyy hoitopaikassa ja hoitopaikka on hyvä, miksi ei viedä hoitoon, jos työhön meno kiinnostaa / on pakko. Pelkkä äidin kotona viihtymättömyys yhtä tai kahta vuotta on minusta huono syy viedä hoitoon lapsi, joka sitten itkee joka aamu.

Vaan luotan siihen, että toinenkin aikuinen / toiset aikuiset osaavat lastani hoitaa. Lapseni myös viihtyy hoidossa. Laajenna vähän ajattelumalliasi. Huh mikä äiti olet :(