Mä tuun hulluksi täällä kotona.. =/

En aio kyllä kokea syyllisyyttä lasten hoitoonlaitosta. Tiedän sen olevan perheemme parhaaksi. Ja minun mielenterveyteni parhaaksi! :)

Yritän kyllä järjestää lasten hoitopäivän kohtuulliseksi tai jopa lyhyeksi..

Etsin kyllä töitä, mutta lapsi menee tarhaan joka tapauksessa.

Mutta ärsytti tuon 7:n kommentti.



11

t.16

Etten olekaan niin kamala vaan ehkä ihan normaali kun en saa mitään irti siitä, että päivät pitkät leikin legoilla, annan lapsen läträillä vedellä, luen satuja jne.



Kyllähän sitä noita yllämainittuja jaksaakin paremmin tehdä kun välillä saa irtautua kokonaan.



Mutta pelastitte päiväni!! Koko päivän olen vain miettinyt että mikä mus on vikana kun en kestä tätä ollenkaan...



t. eräs

Nyt vaan mietin kuinka jaksaa sinne asti? Puuhataan paljon ja ulkoillaan, mutta se ei riitä mulle. Olen ärtyneempi ja pinna on lyhentynyt huomattavasti. Kaikki hetket ilman lapsia tuntuu juhlalta, välillä vaan on vaikea poistua kotoa.

Sairaat lapset ei kotiäidillekään ole mikään helppo juttu, varsinkin kun jatkunut koko talven :(

Mulla on tismalleen sama tilanne. Hain lapsille hoitopaikkaa syksyksi, ja toivon että töitäkin siihen mennessä löytyy..

Tsemppaan vaan kovasti että kyllä se kesä menee mukavasti (toivotaan että on hyvät ilmat) ..

ap

Meillä on lapset, mutta voidaan silti nauttia myös työssäkäynnistä, opiskelusta tai harrastuksista. :)

Se jos mikä on hienoa. Minkään asian esim. lasten ei tarvitse sulkea toistaan pois.. Kun olen kotona, niin tunnen, että elämästäni puuttuu jotain, se opiskelu nimittäin. Mutta kunhan pääsen opiskelemaan, niin elämä on balanssissa.. Silloin minulla on kaikkea mitä haluan. Perhe, opiskelu ja harrastukset. :D

saisin olla lapsen kanssa kotona... tätä en siis sano syyttävästi tai arvostellen, vaan ihmetellen sitä, miten meillä ihmisillä onkin niin erilaisia haaveita.. toinen haluaa töihin, toinen itkee, kun ei saa jäädä lapsen kanssa kotiin...

Meillä tyttö 2,3v ja joskus töihin meno on aivan ihanaa, pääsee pois kotoa saa seuraa ja jutella ihmisten kaa!!

Kotona saan olla tytön kanssa koko ajan, tehä kaikki olla yksin, jos en siis mihinkään lähde!! Se että käyn 2-4 kertaa viikossa töissä on aivan ihanaa!!

Mullakin lapsi 11 kk ja tuntuu jo tämä kotonaoleminen väsyttävältä, mutta millään en vielä raaskisi laittaa lasta hoitoon kun on noin pieni, ehkä syksyllä sitten. Kyllä tämä kuitenkin toooooosi puuduttavaa on, eikä mies tajua yhtään mitä kitisen.



MUTTA NRO 15: KUULOSTAA IHAN KAMMOTTAVALLE TUO SINUN OTSIKKOSI, oli vaan pakko saada sanoa. Hyi!

Voi mua...



Jäin tän kuun alusta hoitovapaalle. Nuorin on 9 kk, esikoinen 3 ½ v. Teen kahtena iltana viikossa töitä, jotta saan vähän " hengähtää" kodista. Tosin välillä työmaata on tuplasti kun tulen takaisin. Mies vaan leikkii lasten kanssa, kaikki muu makaa paikoillaan ja odottaa mua... (Tiskit, pyykit, jne.) Kaikki jää miehellä aina siihen pisteeseen missä ne on olleet mun lähdettyä. Usein esim. päivällinen on ollut odottamassa kun mies tulee töistä ja jää lasten kanssa mun työilloiksi, ja siihen ovat pöydälle jääneet astiat syönnin jälkeen jne. PItäis kai itsekin ottaa yhtä rennosti lasten kans kuin mies, mutta kun en pysty. Tykkään siististä kodista.



Lapset on ihania, samoin mies, mutta musta ei oo kotiäidiksi. Palaan omaan normityöhöni vasta tammikuussa ja yritän jotenkin keplotella tätä kotonaoloa siihen saakka. Mulla kans pinna välillä tosi kireellä ja se harmittaa eniten :(

Mutta ei se tarkoita sitä, ettenkö välillä haluaisi tehdä jotain muutakin. Kyllä tämä perhe-elämä on välillä yllättävän rankkaa ja sitovaa!



Noin minäkin ajattelin ennen lapsia. ETtä voi kun saisin olla kotona. Sitten tulivat kaksoset ja jaksoin suht hyvin pari vuotta kunnes kyllästyin totaalisesti, ehkä masennuinkin.



Kolmosen kanssa päätin ja tiesin jo heti häntä odottaessakin, etten halua olla kauaa kotona. HOitoon hän meni 1v5 kk iässä, kun saimme hyvän hoitopaikan.



***



Nyt mulla myös samat murheet kuin monella. Lapset sairastelevat ja ovat välillä kotona. Silloin ei pääse edes ulos! Ja mitä ohjelmaa sitä keksii koko kesäksi? Mun on melkeinpä pakko ottaa vapaata ainakin 6 viikoksi kesällä kun vanhempien lasten hoitopaikka menee kiinni ja mies on yrittäjä joka paahtaa töitä kesisin... Toivotaan että ois hyvät ilmat että päästäis uimaan ja pyöräilemään!



t. 8

Silloin ei vainvielä tiennyt millaista on täyttää lapsen tarpeita 24/7. Osaa arvostaa työn haasteita ja sitä tunnetta, että olet hyvä ja tarpeellinen. Tokihan tarpeellisuuden kokee äitinäkin, mutta itselleni se että lapsi aina vaan vaatii enemmän ja enemmän,saa aikaan riittämättömyyden ja huonoudën tunteen.

juuri samalla tavalla kuin teillä 31. Yritän sinnitellä ensi vuoden helmikuuhun saakka.

t.16

Mies tekee just sitä mitä muidenkin ukot; leikkii lapsen kanssa. Ei korjaa pöytää, ei pyyhi sitä. Vaatteet jää mihin jää, kaiken huippu oli kun löysin OMASTA SÄNGYSTÄNI miehen ja lapsen hikisukat. Siinä vaiheessa keitti yli ja pahasti.

Juuri mietin, että ehkä muistelen 10 vuoden kuluttua kaiholla tätä kotona vietettyä aikaa. Negatiiviset asiat unohtaa helposti, eikä muistakaan miten usein sitä on pää hajota lasten kiukutteluun, yksitoikkoisuuteen, loputtomaan työmäärään... Ruuanlaittoa, pukemista, kuraa eteisen lattialla, jatkuvaa sairastelua, räntäsateessa hiekkalaatikon reunalla kököttämistä, lasten tauotonta höpötystä ja huomion vaatimista, yhtään omaa ajatusta ei ehdi ajatella loppuun asti, ei pääse yksin edes vessaan...

Töissäolossa on omat huonot puolesa, mutta nyt kun olen ollut vuosia kotona olen ne jo unohtanut. Ah, miten kaipaan sinne toimiston rauhaan, tietokoneiden huminaan ja rauhalliseen näpytykseen, kahvitaukojutusteluun työkavereiden kanssa ja lounaille.

Vierailija:

saisin olla lapsen kanssa kotona... tätä en siis sano syyttävästi tai arvostellen, vaan ihmetellen sitä, miten meillä ihmisillä onkin niin erilaisia haaveita.. toinen haluaa töihin, toinen itkee, kun ei saa jäädä lapsen kanssa kotiin...

Mutta tähän piti kommentoida, että meidän lapsemme ei huuda niin paljon, kun ollaan jossain ulkona/kerhossa/tapahtumassa. Kotona kyllästyy (ja imee äidistään kyllästymistä ;). Siis tahdoin vain sanoa, että lähtekää vaan ihmisten ilmoille sieltä kotoa, tekee hyvää äidille ja lapselle. Kaikkihan ne lapset joskus karjuu, ei kantsi sitä häpeillä.

Vierailija:

Hermot menee tähän tylsään arkeen ja koska lapsesta on tullut kiukkuinen hampaiden yms. takia, ei juuri mihinkään uskalla enää lähteäkään (suuttuu helposti, huutaa lujaa jne.). i]

Menin töihin kun ä- loma loppui, olin 3kk töissä ja taas muistin miksi vihasin työtäni jo ennen raskauksia. Jäin taas tyttöjen kanssa kotio ja laitoin haku paperit kouluihin. Odotan innolla pääsyä kouluun, en todellakaan ole mikään kotiäiti- tyyppiä. En viihdy puistoissa, ärsyttää aamuisin kaikki samat jutut ( PITÄÄ syöttää, PITÄÄ juottaa, PITÄÄ vaihtaa vaippaa, PITÄÄ pestä hampaat, PITÄÄ leikkiä, PITÄÄ siivota, PITÄÄ tiskata, PITÄÄ JA PITÄÄ, PAKKO JA PAKKO ). Onhan tämä ainutlaatuista aikaa ja rakastan yli kaiken lapsiani mutta kyllä elämässä pitää olla muutakin puhuttavaa kuin " mitä tänään syötäisiin?" . Käyn onneksi 3-4 krt viikossa jumpilla purkamassa enempiä energioita, ihana hengähdystauko.

" miksi teette lapsia, jos ette jaksa niitä" on tosi hassuja :) Ihan sama kuin sanoisi eroavalle pariskunnalle, että miksi menitte naimisiin, jos ette rakasta toisianne...