Ei pitäisi ikinä googlata opiskelukavereita!

Ensinnäkin, enpä ollenkaan tiedä, saanko sitä kauan odotettua lasta pian. Luulin, että tähän maailmanaikaan olisimme jo lasta hakemassa, tai jo peräti tulleet kotiin, mutta eipä ole lapsesta tietoakaan. Kaikki lapsettomat pariskunnat tuntuvat jyräävän ohi, joten saapa nähdä, onko lasta vielä ensi vuonnakaan. Ei ainakaan tällä tahdilla.



Ja toisekseen, kylllä odotusaikana voi ottaa töitä vastaan ja vaihtaa alaa. Mutta odotusaikana ei voi tuosta noin vaan muuttaa kovin kauas ja kuten muistaakseni sanoin, näillä nurkilla ei ole minulle mitään tarjottavaa. Miehen työpaikka taas on täällä, eikä niin vaan saa siirtoa muualle (sitähän tässä onkin odotettu jo kauemman kuin tätä lasta). Eli nalkissa olen.



Mutta eipä tässä enää niin surkealta tunnukaan. Kieltämättä olen jonkin verran katkera, mutta onneksi minulla ei ole aikaa mihinkään surkeuteen vajoamiseen. Sen verran kiireisenä perhe ja työt minut pitävät. Joskus iltaisin iskee vaikea hetki, mutta yleensä se on aamuun mennessä poissa.



ap

keltikangas-järvinen: hyvä itsetunto.



siinä sanotaan nätisti että jokainen ihminen on arvokas ja se ei riipu mistään suorituksista, osaamisista tms.



olet mikä olet, arvosta sitä.

Fiilikset riippu aina siitä mihin elämäänsä vertaa.

nyt samalla vanhat pidotkin. Vituttaa vielä enemmän, kun näkee mitä niistä on tullut.

tuli juuri tänään Suomen ulkoministeri...