Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hassua, kun 2-vuotiaan taidot eivät ennakoineetkaan mitään!
01.12.2008 |
Esikoiseni on syntynyt syyskuussa 2000. Hän on siis toisella luokalla.
Kun hän oli pieni, kaikki merkit viittasivat siihen, että hän oppisi aikaisin lukemaan. Esim.
- Äitiyslomalla opetin omaksi ilokseni hänelle aakkosia. 1,5-vuotiaana hän etsi Hesarista O-kirjaimia. Hän hämmästytti kaikkia ystäviäni.
- 2-vuotiaana hän osasi kaikki aakkoset. Kukaan ystävieni lapsista ei osannut.
- 2-vuotiaana hän sai lahjaksi 6-palaisen palapelin ja kokosi sen muutamassa sekunnissa. Eräs lto sanoi, että se ennakoi varhaista lukemista
- Hänelle on aina luettu paljon. 5-vuotiaana hän kuunteli sellaisia raskaita romaaneja, ettei tiennyt kenekään muun samanikäisen kuuntelevan.
Näiden vuoksi odotin ja odotin, että hän oppii lukemaan. Hän oppi lukemaan ekalla luokalla, lokakuussa tarkalleen. Nyt lukeminen on aika hidasta. Hän on lukemisessa luokan hitaimmasta päästä.
Kun hän oli pieni ajattelin, että matematiikka tulee tuottamaan ongelmia. Koska
- erään kaverini lapsi osasi 2-vuotiaana todistettavasti laskea ainakin kahdeksaan. Minun lapseni ei osannut laskea yhtään mitään. Numerot tulivat milloin missäkin järjestyksessä.
- toisen kaverini lapsi 4-vuotiaana luetteli bussien numeroita. Hän tiesi, kun bussi 82 tuli. Minun lapseni ei edes tiennyt, että on yli numero 10 numeroita
- 4-vuotiaana hän just ja just osasi laskea kymmeneen.
- 5-vuotiaana hän osasi korkeintaan laskea 3+2 ja siihenkin tarvittiin sormet avuksi. Vaikka kuinka olisi harjoiteltu.
Nyt hänellä ei ole koulun matikassa mitään ongelmia. Laskee suitsait 5x9-7. Eilen kertoi, että oli koko päivän miettinyt, mitä voisi olla 100x100 ja osasi päätellä, että se on 10 000.
Minusta nämä asiat ovat menneet ihan väärin päin! Tai sitten se ei ole lahjakkuutta, että hän saa kolun summatiivisista kokeista täydet pisteet. Tai sitten se ei olekaan ei-lahjakkuutta, että hän on hidas lukemaan. Mistäs minä tiedän, koska hän on esikoiseni eikä minulla ole vertailukohtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (41)
minua pidettiin lapsena ja koulussa yläasteelta lukioon matemaattisesti erittäin lahjakkaana. Minä olin kuitenkin jo sillloin kiinnostuneempi kielestä ja kirjoittamisesta. Nyt elätän itseni kirjoittamalla ja menestyn siinä niin hyvin, etten voi pitää itseäni ihan surkeana.
Olin koululaisena myös erittäin ujo ja vetäytyvä enkä uskaltanut avata suutani toisten edessä. Nykyään minua pidetään erittäin hyvänä esiintyjänä.
Niin maailma muuttuu. Minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih! Tämä suorastaan naurattaa... Poikamme kokosi hetkessä 40-palaisia Ravensburgereita 1v 9kk ikäisenä :-)
Meillä lapsi oppi kirjaimet ja numerot 2-vuotiaana. Nyt 3v ja opettelee lukemaan. En minä hänestä mitään yli-ihmistä odota, sillä sekä minä että mieheni olemme oppineet lukemaan 4-vuotiaina ja minusta se on ihan normaalia. Emme ole mitään erityisen fiksuja edes, ei korkeakoulututkintoja jne. Perusduunarikamaa.
miten lasta pitää kasvattaa. Tässä ketjussa on kyse korrelaatioista: voiko tämän päivän taidoista päätellä jotain tulevaisuudessa.
ne oleelliset asiat, mm. oppimisvalmiudet, asenteen oppimiseen, uteliaisuus, miellyttämishalu/tarve/taito jne.
niin, että kuvittelee jotain nappuloita ilmaan riveihin ja laskee niistä jotain 3x8 tai 2x7 sujuvasti ja aika nopeasti. Isommilla luvuilla homma ei toimi. Kertonee jotain vahvasta visuaalisuudesta (muun kustannuksella?)
Meilläkin muuten opittiin krjaimet alle 2-vuotiaana, mutta lukemaan ei pystynyt ennenkuin nyt vaille 5-vuotiaana. Ei vaan bongannut homman ideaa.
Ja tuosta asenteesta. Painostaminen ja palkitseminen vain jostain suorituksista on tietysti paha juttu. Mutta mitä vikaa on siinä, jos lapsi saa kotoaan asenteen, että MYÖS lukemisen/matikan alkeiden/kirjoittamisen/tietokoneen käytön osaaminen on hieno juttu, jota arvostetaan ja josta voi olla ylpeä? Miksi kuperkeikan ja kärrynpyörän oppimista voi iloita koko perheellä, mutta lukemaan oppiminen on jotenkin väheksyttävää?
Eikö tässä siitä pitänyt keskustella? Ja jos matikka on nytkin 2-3-luokkalaisen tasoa, niin ei kai hän niitä taitoja tuosta vaan unohda?
Et kuulu tähän ketjuun! Tässä haetaan tietoa siitä, miten se oppiminen näkyy tulevaisuudssa. Sinun lapsesi on niiiiiiiin pieni, ettei tuosta voi vielä sanoa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kuulla perusduunaristasi sitten viiden vuoden päästä uudelleen. En etsi tietoa siitä, mitä kenekin lapsi osaa. Vaan sitä, mitä se osaaminen tai osaamattomuus ennakoi tulevaa.
ap
että kyseessä ovat sellaiset palapelit, joissa on se taustalevy ja reunat. Muuten 40-palainen voisi tarkoittaa sellaista "irrallaan olevaa" palapeliä, mikä on jo huomattavasti hankalampi koota mielestäni.
painotus sanalla Ravensburgereita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskemaan oppi samoihin aikoihin yhteen- ja vähennyslaskuja alle 20 luvuilla.
Odotimme pojasta jotain ylimaallisen viisasta neroa, joka on suurinpiirtein mensan puheenjohtaja ennen kouluikää.
Noh, nyt poika on kolmannella luokalla, eikä eroa tiedoissaan ja taidoissaan ikäisistään millään tavalla, ei suuntaan eikä toiseen.
Jos joku erityislahjakkuus pojassa pitäisi nimetä, niin ehkä muisti. Kokeisiin hänen ei tarvitse lukea, riittää, kun seuraa tarkkaan tunnilla, mutta tuskinpa tuokaan nyt sen viisaammaksi häntä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kuulla perusduunaristasi sitten viiden vuoden päästä uudelleen. En etsi tietoa siitä, mitä kenekin lapsi osaa. Vaan sitä, mitä se osaaminen tai osaamattomuus ennakoi tulevaa.
ap
Pidä ketjua ylhäällä sitä odotellessa!
Haluan kuulla perusduunaristasi sitten viiden vuoden päästä uudelleen. En etsi tietoa siitä, mitä kenekin lapsi osaa. Vaan sitä, mitä se osaaminen tai osaamattomuus ennakoi tulevaa.
Ongelmana on, että yksittäistapauksissa niin moni muu juttu voi sotkea sen syy-seurausketjun. Mielenkiinnon kohteet vaihtelevat iän mukaan, samoin kaveripiiri, opettajat jne. vaikuttavat siihe, mihin huomio kohdistuu ja mikä on hottia.
Mutta lapsesi kuuulostaa ihan tavalliselta fiksulta nopeaoppiselta lapsukaiselta, jonka vanhemmat ovat tukeneet (postitiivisessa mielessä) tiedollistakin puolta pikkulapsi-iässä. Koulussa on ollut muita juttuja, joten lukeminen ei ehkä ole ollut se kiinnostavin tekeminen ja siksi se on kehittynyt hitaammin siinä sivussa?
Tuo matemaattinen lahjakkuus liittyy usein avaruudelliseen hahmottamiseen, joten kirjainten muotojen ja muotojen nimien (=äänteet) oppiminen aikaisessa vaiheessa on ihan loogista. Niin meilläkin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap:n lapsen taidot 2-vuotiaana eivät olleet mitään "erityislahjakkuutta" vaan keskinkertaisia. Siksi oman lapsen vastaavat vertailukohdaksi.
Siistpä ei pitäisi olla yllätys, että 2-vuotiaasta keskinkertaisesta tulee lukemaanopettelussakin keskinkertainen. Kun ap tuntui olevan siitä niin yllättynyt.
Haluan kuulla perusduunaristasi sitten viiden vuoden päästä uudelleen. En etsi tietoa siitä, mitä kenekin lapsi osaa. Vaan sitä, mitä se osaaminen tai osaamattomuus ennakoi tulevaa.
ap
Omasta lapsuudesta näiden asioiden suhteen tiedän vain sen, että opin 5-vuotiaana lukemaan äidin (kieltenopettaja) kesäloman aikana ilman muuta opetusta kuin miten kirjaimet äännetään, eli että k sanotan k eikä koo.
Oma lapsi on vasta vajaa neljä, joten paha sanoa mitä tuosta vielä tulee. Osaa laskea viiteen ja tuntee suurimman osan kirjaimista, opettelee kirjoittamaan nimeään. Tarhassa eivät ole maininneet että tässä olisi mitään poikkeuksellista, ainoastaan ovat kehuneet hyväksi piirtäjäksi (piirtänyt kohta vuoden esim. ihan tunnistettavia sarvikuonoja ja lintuja ja ihmiset ihmisiksi eikä niiksi pääjalkaisiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on esim. lukea 5-vuotiaalle raskaita aikuisten romaaneja ja pitää sitä osoituksena älykkyydestä? Kyllä meidän supertavis nelivuotiaskin pyytää että luen hänelle omaa iltalukemistani, ja joskus sen teenkin ihan huvikseni. Lapsi jaksaisi kuunnella paljon pidempään kuin minä jaksan lukea. Minusta tuntuu että lapsi vaan tykkää kuunnella aikuisen ääntä, saada vilauksen aikuisten maailmasta. Mutta ei se tarkoita sitä että lapsi siinä pohdiskelisi syntyjä syviä. Kyllä minä ainakin luen hänelle ikätasoista kirjallisuutta ja ihan takuulla se on kehittävämpää kuin Dostojevski.
Lapsi osasi aakkoset, värit ja numerot kymppiin ennen kuin täytti 2 v . Muisti ilmiömäinen, osasi lukuisia kirjoja ulkoa ihan pienestä pitäen, piirsi jo 3-vuotiaana (myös mallista) hienoja piirrustuksia. Oppi lukemaan 3,5-vuotiaana ja kirjoittamaan 4,5-vuotiaana. Teki huomattavan vaikeita palapelejä ihan pienestä pitäen.
Nyt osaa kolmea kieltä (tosin asumme ulkomailla), lukee kahdella näistä yhtä sujuvasti kuin minä. Kirjoittaa hienoja ja pitkiä aineita ja kirjoja kahdella kielellä. Kertolaskut oppi viime vuonna itsekseen (ei siis oltu opetettu vielä edes koulussa). Luokkansa paras, vaikka vuoden muita nuorempi. Jos saisi valita lukisi ja tekisi erilaisia tehtäväkirjoja päivät pitkät. Muisti edelleen pelottavan tarkka ja hyvä. Ja ikää lapsella 7 vuotta!
Itse opin lukemaan vasta toisen luokan syksyllä. Ensimmäinen todistuskeskiarvoni koulussa oli 7,9.
Terv. kahden tiedekunnan maisteri
Se, että olet kahden tiedekunnan maisteri, ei kerro mitään hoksaamisestasi, mitä kuitenkin lukemaan oppimisessa tarvitaan jonkin verran.
Monilla on se opiskelutyyli, että asiat opetellaan ulkoa.
"Minulle on aivan sama onko lapseni jossakin erityisen lahjakas tai ei-lahjakas.
Sen sijaan koitan sydämellä kuunnella ja katsella häntä ja pysyä perillä onko hänen hyvä olla. Minusta tärkein tehtäväni vanhempana on antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät siihen, että he eläisivät mahdollisimman onnellisina ihmisinä eivätkä aiheuttaisi toisille ihmisille surua ja tuskaa omalla käytöksellään. Onnellisuutta ei mielestäni "treenat" haalimalla lapselle mahdollisimman paljon sivistävää kirjallisuutta, kehittäviä leluja ja erityislahjakkuuksia stimuloivia harrastuksia. Onni löytyy kiireettömästä arjesta, kun ollaan toistemme lähellä ja kuunnellaan aidosti myös ne lausumattomat sanat."
Itsestäni voin kertoa tämän: minulle lukemaan oppiminen oli TODELLA vaikeaa. Olin aivan luokan viimeisiä, kun viimein opin. Äitini on myöhemmin kertonut ehtineensä jo huolestua, kun oppimiseni oli niin takkuista.
Vaan kuinkas sitten kävikään: kun lopulta opin, olin aina luokan paras äidinkielessä. Ja ylioppilaskirjoituksista tuli heittämällä Laudatur, ja olin koulumme ainoa Laudaturin kirjoittaja (YO kevät 2007). Hehe, äidinkielenopettajat olivat ällistyneitä, oli kuulemma poikkeuksellisen hyvä suoritus. Aika hassua, kun miettii minunkin alkutaipalettani.
Ja kerrotakoon vielä, että matemaattisesti olen täysi tampio. Se ei ole muuttunut mitenkään. :D
eli taidot 2-vuotiaana kyllä ennakoivat tulevaa. Poika osasi aakkoset 2-vuotiaana ja oppi lukemaan 4-vuotiaana (itsestään, emme opettaneet). Hän tunsi myös numerot 2-vuotiaana ja nyt 5-vuotiaana laskee yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja.
Minulla on myös kaveri, joka oppi lukemaan vasta koulussa. Mutta lukiossa opettajat sanoivat, että hän on kaikista lahjakkain kieltenopiskelija, joka on koskaan meidän koulussa ollut.
Minun oma veljeni on matematiikkanero. Kysyin taannoin äidiltäni, milloin he sen huomasivat. Äitini kertoi, että vasta koulussa he huomasivat, että hän oppi kaiken, mitä opetettiin.
Tätä nykyä veljeni on matematiikan tohtori, vaikka ei koskaan ennen kouluikää herättänyt mitään lupausta taidoistaan.
Minusta vain on mielenkiintoista, miten eri asiat näkyvät tai eivät näy.
ap
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoinen ajatus! Ehkä lapsi opettelee ne aakkoset eri logiikalla, eikä siten, kuten me itse ajattelemme. Hän siis käyttää niiden oppimiseen logiikkaa eikä näe niitä kirjaimina.
ap