Onko kukaan harmitellut, että tuli koira hankittua?

mäkin haluan kuulla vastauksen tähän, koska on kovaa koirakuumetta liikkeellä vaikka ei mitään kokemusta karvaisesta haukkujasta! Harmittaako heti hankittuaan??

Kannattaa kiinnittää huomiota rotuvalintaan ja sen sopivuutta omalle luonteelle. Esim mulle sopii syliin jatkuvasti tuppautuva sohvakoira, mutta ystävälleni sellainen olisi kammotus. Toiset rodut on aktiivisempia kuin toiset, itse valitsin mieluummin rauhallisemman rodun, koska en jaksaisi jatkuvaa aktivointia vaativaa touhottavaa koiraa.



Allergiat vaivaa myös monia koiria, mutta niistä selviää oikealla ruokavaliolla. On noista kuitenkin enemmän iloa kuin vaivaa :). Ja JOKA PÄIVÄ tulee lenkkeiltyä, mitä en todellakaan ilman koiraa tekisi!

Olen kyllä tyytyväinen, kun siivous on helpottanut huomattavasti. Keväällä ja syksyllä tulee sitä kuraa lapsista, ja sitten vielä koirasta, jolla ei ole kenkiä eikä ulkovaatteita päällä! Eli suoraan sisälle kaikki sotkut, ellet jaksa pestä sitä aina ulkoilun jälkeen mahan alta ja tassuja. Eikä tarvi nyt olla varuillaan, ettei pienimmät vahingossa päästä koiraa ulos, karkaa pian pihasta. Asutaan siis ok-talossa. Karvanlähtöaika on järkyttävää. Vaatteissa kauheesti pitkiä vaaleita karvoja.... Meillä koira saa kyllä olla tulevaisuudessa ulkokoira, jos sellaista enään edes hankitaan. Ja pitää käyttää lenkillä, pisulla illoin, aamuin yms....



Mieti sata kertaa ennenkuin lankeat hankkimaan koiraa. Ja etenkin jos lapset ovat pieniä.

En arvannut, että se haisee niin pahalle märkänä.

On kai dementoitunut tai jotain. Syö viherkasveja, repii verhot, tapetit, matot ja vaatteet, kuopii hiekkaan pitkin vessan lattioita, rohmuaa lasten ruoat, on alkanut istua keskellä lounaspöytää kerjäämässä tai varastamassa ruokaa.

Odotan vaan, että aika jättää, terveen 16v kissa.

aivan ihana otus, olisi elämä tyhjempää ilman sitä! Mutta mitä pidät tärkeänä? Rodun valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Itse en edes näe ikinä ajokoiran karvoja, kai niitä on joka paikassa...

Rapaa ei juuri tule, täällä pohjoisessa on niin vähän kura-aikaa, eikä sekään häiritse. Mutta jos arvelet karvojen häiritsevän ja muutenkin kovasti epäröit, mieti tarkkaan. Itselleni oli itsestään selvää, että koira hankitaan. Asumme maalla, iso piha, koiran pito on helppoa. Kerrostaloon ottamista harkitsisin. Ainakin pitäisi olla rotu, joka ei helposti hauku kovin paljon. Ja se pissalla käyttäminen on hankalampaa..



Tunnen perheitä, joissa koira on ulkokoira siksi, että mies haluaa metsästyskoiran mutta nainen ei anna sen tulla sisälle karvojen takia. Sitten ei kannata hankkia, koira ei ole käyttöesine vaan laumaeläin. Harva sen kanssa viitsii ulkona olla edes tuntia, kahta päivässä, jos se vain häkissä on.



Mieti, miltä sinusta tuntuu!

ettei meillä ole koiraa.



Jos asuu maalla, koira on ihan ok. (tarkoitan nyt omakotitalossa jossa on iso piha/metsää tmv. ympärillä, en näitä postimerkkitonteille rakennettuja omakotitaloja...!)



Mutta en jakasisi sitä, että joka päivä kerrostalosta tmv. lähtisin -säässä kun säässä- lenkille 3 kertaa/päivässä. Niinkään eivät karvat tmv. häiritsisi, mutta kiva kun koko perhe mahataudissa, itsekkin kipeänä ja lähtee koiraa viemään ulos räntäsateessa, ei ole minun juttuni. Ja sitten keräillä kakkakikkareita pois kävelytieltä...



+Moni ottaa kissan tmv. lemmikin mielellään hoidettavaksi/käy hoitamassa sitä sen omassa kodissa perheen matkan ajan. Harva haluaa koiraa omaan huusholliinsa hoitoon/haluaa sitoutua siihen että esim. kahden viikon ajan juoksee 3X/päivä koiraa lenkittämässä...

Jouduimme luopumaan koirastamme muutama viikko sitten. Nyt huomaa, kuinka ruokapöydän alus ja keittiön lattia ovat koko ajan täynnä kaikenlaista moskaa, aiemmin oli paljon siistimpää. Tämän lisäksi kaikki jättävät tavaroitaan hujan hajan lattialle. Koiran vielä meillä ollessa lattialla ei ollut mitään ylimääräistä, jottei karvapallo olisi niitä kanniskellut ja maistellut.



Karvoja ei niinkään edes tiputellut, että voisi edes niistä valittaa :' (

On koiria, joista lähtee. On koiria, jotka kuolaavat, ja koiria, jotka eivät kuolaa. On koiria, jotka haukkuvat herkästi, ja koiria, jotka eivät osaa haukkua. On pieniä ja suuria koiria, trimmattavia, karvattomia, kiharakarvaisia,ajoviettisiä,seurallisia,lapsirakkaita, ja yhden ihmisen koiria.

Itse olen sitä mieltä, että rodunvalintaa ei ole mietitty tarpeeksi, ja lopullinen rotu on väärä, jos kokee koriasta olevat harmia.

Toiset koiran todellakin vaativat sen 4 tuntia metsässä/pvä, mutta toisille riittää puolen tunin lenkki ja illalla ja aamulla pisut.

Ja jokainen koira pärjää muutaman päivän ilan pitkiä lenkkejä, kun perhe on vatsataudissa. Asioillensa sen täytyy päästä, mutta se ei viä kymment minuuttia kauampaa.

- tiivit huulet --> eivät kuolaa

- lyhyt turkki --> eivät tuo risuja tai männynkäpyjä mukanaan

- eivät pidä kurasta tai vedestä --> eivät ui tai kieri jorpakoissa lenkillä

- lyhyt turkki ei kastuessaankaan haise juuri miltään

- perusterve rotu ja meidän koirat myös terveitä, ei allergioita



Käytämme talvisin ja kurakeleillä mantteleita. Lenkin jälkeen suihkutan tassut ja tarvittaessa mahan (takki ei suojaa) vedellä ja nopea kuivaus pyyhkeeseen riittää.



Rotu on aktiivinen ja terverakenteinen (ei mitään liioiteltua) ja sopii hyvin moniin harrastuksiin. Treenaamme ja kisaammekin ahkerasti. Kuitenkin kotona koirat tykkäävät nukkua peiton tai viltin alla ja rauhoittuvat hetkessä omaan soppeensa. Kuitenkin, jos itse haluan seuraa niistä tai rapsuteltavan kainaloon, pieni kutsu riittää. Nämä kestävät pitkät lenkit, eli eivät väsy ennen ihmistä, mutta lenkkeilyn tarve ei ole ehdoton eli pahimmilla keleillä riittää lyhyemmät lenkit. Matkustamme koirat lähes aina mukana ja ne ovat tottuneetkin yöpymään eri paikoissa ja autossa matkat taittuvat rauhassa nukkuen.



Pahoja hetkiä ovat sellaiset, kun koira on tehnyt jotain vahinkoa (esim. syönyt meikkilaukun sisällön tai levittänyt roskiksen; molemmat ihmisen mokia, koska jätetty saapuville). Myös ripuli tai oksennustauti on ikävää, mutta todella harvinaista. Sisäsiistejä nämä myös ovat lähes täysin, ainoastaan vanhin välillä protestipissaa, mutta toisaalta se on koiran taustat huomioiden tavallaan ymmärrettävää (rescuekoira).



Koskaan en ole katunut koirien ottamista ja elämäni olisi paljon köyhempää ilman koiria. Kuten joku viisas on sanonut:



" Mikäli sinulle ei ole koiraa, sinussa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta elämässäsi on jokin pahasti vialla"

Siis molemmissa on iso vastuu ja paljon työtä, mutta moelmmat tuovat myös suunnattomasti ilos elämään. Varmasti raskaimpiana hetkinä on molempien kanssa tullut mietittyä että miksi tähänkin juttuun piti ryhtyä. Kuitenkin nuo ajatukset menevät ohi tilanteen tasoituttua.



Jotkut ovat koiraihmisiä ja toiset ei. Me satutaan olemaan.

jos lapset ihan pieniä kuten meilä 2,5 v ja 4 kk. Asutaan kerrostalossa ja on tuo ulkoilu melkoista souvia, 3 x päivässä ei sinällään hankala juttu kun saa itsekin liikuntaa mutta KURAKELI !!! Pitää pestä ja pyyhkiä, pienikin lenkki niin koiran mahanalus ravassa.



Sitten on karvanlähtöaika oma harminsa...



Meillä vanha narttu ja anaalirauhasen tyjentämisen kanssa alkaa olla myös ongelmia, karmea haju kun sohvalle tupsauttaa anaalirauhasen sisällön.



Muuten on kyllä rakas ja erityisesti esikoiselle . Varmaan on lapset saaneet hyvät siedätykset kun ei mitään allergioita ole vielä ilmennyt. Koiramme on myös reissannut ulkomailla kanssamme ja kokenut monenmoista seikkailua.



Ottaisin itse koiran vasta sitten kun lapset olisivat isompia, en siinä vaiheessa kun vauvahaaveita. Koiran kanssa on niin sitovaa ja paljon vastuuta sen hyvinvoinnista. Meillä koira ehti olla useamman vuoden ennenkuin lapsia tuli. Nyt harmittaa sekin että koiran kanssa seurustelu jää pakosta vähälle, lapset ensin...

jos ei olis koiraa. Aina ollut. Ois se outoa. Kun kotiin tulee, häntä heiluu



vaikka ois ollu kuinka huono päivä, tulee hyvälle tuulelle.



aamulla herättää naamaa nuolemalla. ei tulis liikuttua niin paljon, koira lenkittää meitä ;)



hauska kaveri. enempi iloa kuin vaivaa

Mutta annas olla, jos helpompitöistä koiraa etsit, jo alkaa tulla arveluja, että " kannattaako ottaa koiraa ollenkaan?"

Vierailija:

On koiria, joista lähtee. On koiria, jotka kuolaavat, ja koiria, jotka eivät kuolaa. On koiria, jotka haukkuvat herkästi, ja koiria, jotka eivät osaa haukkua. On pieniä ja suuria koiria, trimmattavia, karvattomia, kiharakarvaisia,ajoviettisiä,seurallisia,lapsirakkaita, ja yhden ihmisen koiria.

Itse olen sitä mieltä, että rodunvalintaa ei ole mietitty tarpeeksi, ja lopullinen rotu on väärä, jos kokee koriasta olevat harmia.

Toiset koiran todellakin vaativat sen 4 tuntia metsässä/pvä, mutta toisille riittää puolen tunin lenkki ja illalla ja aamulla pisut.

Ja jokainen koira pärjää muutaman päivän ilan pitkiä lenkkejä, kun perhe on vatsataudissa. Asioillensa sen täytyy päästä, mutta se ei viä kymment minuuttia kauampaa.

en kadu koiraa, päinvastoin, toivon, että eläisi mahd. pitkään.





sen sijaan meillä on 10 v kissa, joka tuli allergiaperheestä tuttavilta. asumme maalla ja ajattelin, että ehkä hiirikissa on hyvä. se onkin ihan hyvä hiirestämään, mutta muuten en siitä niin välitä. koiran oksennus ei minua niin harmita, mutta kissan kyllä. eli johtuu ihan vaan siitä, että pidän koirasta. en ole kissaihmisiä. en usko, että meille tulee enää toista kissaa. tuo pidetään niin kauan kuin elää.



M

helpottunut, kun vanha koiramme kuoli. Siivousta ja velvollisuuksia on nyt elämässä vähemmän. Aina työpäivän jälkeen oli kauhea kiire hakea lapset hoidosta ja käydä kaupassa. Sitten koira reppanalla olikin jo reilusti yli 9h mennyt siitä, että on päässyt viimeksi pissalle. Huomioo eikä lenkkeilyaikaa enää ollut lasten myötä koiralle, kuten ennen. Harkitsisin erittäin kriittisesti sitä kuinka aikaa enää riittäisi koiralle ja pääseekö koira todellakin säännöllisesti ja riittävän usein pissalle.

Päivisin meidän ollessa töissä sisällä ja öisin ulkona, etteivät saa nukkua.

Silloin on harmittanut kun sohvat ja kengät on syöty.

Samoin kun viidettä kertaa käytät koiraa ripulip***lla yöllä niin ottaa pattiin... tai kun tulet kotiin ja koira on oksentanut ja levittänyt roskat.



Pääsääntöisesti ei harmita.

Meillä koira oli ennen lapsia ja olikin oikein mieheni ja minun silmäterä. Sitten syntyivät kaksoset. Olin lasten vauva-aikana todella väsynyt ja silloin tuntui että siihen päälle koirasta huolehtiminen on se korsi joka katkaisee kamelin selän.



Koira on kiltti ja mukautuvainen, eikä näyttänyt kärsivän siitä ettei päässyt niin usein lenkille kuin ennen mutta kun oli karvanlähtöaika ja oli pakko imuroida jatkuvasti ettei lasten tarvinut pyöriä niiden karvapallojen keskellä, silloin manasin että miksi minun piti aikanaan koira hankkia!



Nyt jo vähän helpottaa, on välillä ihan mukava jättää lapset isälleen ja lähteä koiran kanssa metsälenkille. Lapsillekin on varmasti mukavaa kun on koira, oppii pienestä pitäen olemaan eläinten kanssa.

kuivalla kelillä riittää tassuttelu eteisen matolla.